Taitaa olla niin tavallinen tarina täällä mitä lähden kertomaan, mutta kerron meidän.
Oli kesä 2008 kun lähdin kaverini kanssa viettämään viikonloppua Helsingin alueelle. Majoituimme erään kaverimme kämpille Vantaalle ja pidimme hauskaa kaveriporukassa baareja kierrellen. Taksissa pohdimme mihin seuraavaksi ja kovan vääntämisen jälkeen päädyimme kuin päädyimmekin Vantaan hotellille.
Sisälle päästyämme tiskille ja tanssilattialle jorailemaan. Huomasimme mukavan naisporukan ja lyöttäydyttiin seuraan joraamaan. Huomasin eritoten tummahiuksisen naisen jolla oli siististi leikattu vino otsatukka, tuo oli nätti nainen. Ilta siinä porukassa tanssittiin ja siemailtiin "miestäväkevämpää" ja mukavaa oli siihen asti kunnes pilkku tuli. Pihalle päästyämme jonkin aikaa vielä jutusteltiin ja joku siinä numeroitakin vaihteli vielä ennen kuin porukka erkani omiin takseihinsa.
Kului tuosta viikko ja toinenkin,kunnes puhelimeen tuli viesti missä oli tuon kauniin naisen kuva siiderilasi kädessä ja kysymys "vieläkö Muistat? ". Minulle tuli lämmin mieli ja taisi siinä hymykin tulla huulilleni... tuohon vastasin " tokihan noin kauniin naisen muistan, ottaisin hänet vaikka heti vaimokseni :)". Noista viesteistä voi sanoa että alkoi meidän yhteinen tarinamme, joka oli kuin sadusta suoraan, pienien käytännön järjestelyjen jälkeen jotka hoidimme ensiksi altamme pois tietysti.
Tuli alkusyksy 2008 kun muutimme jo aika nopeastikin yhteen minun pienehköön kaksiooni. Tämä nopeus siksi, koska emme halunneet olla erossa toisistamme silloisten kotiemme välimatkan ollessa yli 200 kilometriä. Minulla oli edellisestä suhteesta poika niin siksi naiseni muutti minun luokseni keskiseen suomeen.
Alku pienellä paikkakunnalla oli hieman tikkuinen. Sopeutuminen uuteen ja etenkin vaimollani uuteen ympäristöön ei ollut mikään helpoimmista, mutta taistelimme yhdessä voiton tästä ja asiat rupesivat rullaamaan omalla painollaan. Vaihdettiin asuntoa omaan taloon jota alussa remppailtiin vähän vaan omaan silmään sopivammaksi. Oli loppuvuosi 2009 kun ruvettiin odottamaan yhteistä lastemme joka syntyi 2010 kesällä... sieltä tuli ihana prinsessamme, joka oli heti alussa jo tiukka silmäterämme. Aika kului, lapsemme kasvoi ja olomme rutinoitui tutuksi ja turvalliseksi... ehkä liiankin sellaiseksi. Kävimme töissä, kaupassa ja sieltä kotiin. Ruoan laittoa, kodin hoitoa, lapsen kanssa leikkimistä yms. Normaali arkea,tällaistahan sen elämän pitää ollakin. Ettei kaikki olisikin tässä elämäntilanteessa niin hyvää, että siinä tuoksinassa unohdettaisiin se parisuhteen hoitaminen.... no näin siinä on nyt päässyt käymään ikävä kyllä.
On unohtunut se alkuhuuman kosketus, katse, muistaminen, seksi..... voi voi, tulee jo melkein kyynel silmään kun ajatteleekin ja muistelee. Kosketus on vaihtunut tietokoneisiin.... katse televisioon.... muistaminen muistuttamiseen.... seksi, mitä se onkaan, en muista etenkään hyvästä sellaisesta kuin hataria muistikuvia.
Miksi asiat menee näin? Onko mitään enää tehtävissä jotta saavutettaisiin tuo sama intohimo mitä alussa oli kiihkeän seksin ja kosketuksen kanssa,se meinaan on kuollut aivan 100%:sti. Ei ole enään kädestä pitämistä eikä syvälle silmiin katsomista. Seksi on muuttunut tyyliin sunnuntaina pimeässä peiton alla joka kolmas viikko ja sitäkin hampaat irvessä koska sehän kuuluu parisuhteeseen, tosin tällähetkellä nuo viikot on vaihtunut kuukausiin.
En tiiä, mitä tässä pitäisi tehdä vai onko enään mitään tehtävissä vai pitäisikö jo luovuttaa.... tuo kuulostaa niin pahalta vaihtoehdolta koska siinä menettää niin paljon,niin moni tulisi kärsimään että sitä en todellakaan toivoisi... siinä kaikki olisi vain häviäjiä.
Olisiko kyseisen asian ammattiauttajista apua jo näin umpisolmuun menneeseen asiaan, kertokaa mielipiteenne?
Oli kesä 2008 kun lähdin kaverini kanssa viettämään viikonloppua Helsingin alueelle. Majoituimme erään kaverimme kämpille Vantaalle ja pidimme hauskaa kaveriporukassa baareja kierrellen. Taksissa pohdimme mihin seuraavaksi ja kovan vääntämisen jälkeen päädyimme kuin päädyimmekin Vantaan hotellille.
Sisälle päästyämme tiskille ja tanssilattialle jorailemaan. Huomasimme mukavan naisporukan ja lyöttäydyttiin seuraan joraamaan. Huomasin eritoten tummahiuksisen naisen jolla oli siististi leikattu vino otsatukka, tuo oli nätti nainen. Ilta siinä porukassa tanssittiin ja siemailtiin "miestäväkevämpää" ja mukavaa oli siihen asti kunnes pilkku tuli. Pihalle päästyämme jonkin aikaa vielä jutusteltiin ja joku siinä numeroitakin vaihteli vielä ennen kuin porukka erkani omiin takseihinsa.
Kului tuosta viikko ja toinenkin,kunnes puhelimeen tuli viesti missä oli tuon kauniin naisen kuva siiderilasi kädessä ja kysymys "vieläkö Muistat? ". Minulle tuli lämmin mieli ja taisi siinä hymykin tulla huulilleni... tuohon vastasin " tokihan noin kauniin naisen muistan, ottaisin hänet vaikka heti vaimokseni :)". Noista viesteistä voi sanoa että alkoi meidän yhteinen tarinamme, joka oli kuin sadusta suoraan, pienien käytännön järjestelyjen jälkeen jotka hoidimme ensiksi altamme pois tietysti.
Tuli alkusyksy 2008 kun muutimme jo aika nopeastikin yhteen minun pienehköön kaksiooni. Tämä nopeus siksi, koska emme halunneet olla erossa toisistamme silloisten kotiemme välimatkan ollessa yli 200 kilometriä. Minulla oli edellisestä suhteesta poika niin siksi naiseni muutti minun luokseni keskiseen suomeen.
Alku pienellä paikkakunnalla oli hieman tikkuinen. Sopeutuminen uuteen ja etenkin vaimollani uuteen ympäristöön ei ollut mikään helpoimmista, mutta taistelimme yhdessä voiton tästä ja asiat rupesivat rullaamaan omalla painollaan. Vaihdettiin asuntoa omaan taloon jota alussa remppailtiin vähän vaan omaan silmään sopivammaksi. Oli loppuvuosi 2009 kun ruvettiin odottamaan yhteistä lastemme joka syntyi 2010 kesällä... sieltä tuli ihana prinsessamme, joka oli heti alussa jo tiukka silmäterämme. Aika kului, lapsemme kasvoi ja olomme rutinoitui tutuksi ja turvalliseksi... ehkä liiankin sellaiseksi. Kävimme töissä, kaupassa ja sieltä kotiin. Ruoan laittoa, kodin hoitoa, lapsen kanssa leikkimistä yms. Normaali arkea,tällaistahan sen elämän pitää ollakin. Ettei kaikki olisikin tässä elämäntilanteessa niin hyvää, että siinä tuoksinassa unohdettaisiin se parisuhteen hoitaminen.... no näin siinä on nyt päässyt käymään ikävä kyllä.
On unohtunut se alkuhuuman kosketus, katse, muistaminen, seksi..... voi voi, tulee jo melkein kyynel silmään kun ajatteleekin ja muistelee. Kosketus on vaihtunut tietokoneisiin.... katse televisioon.... muistaminen muistuttamiseen.... seksi, mitä se onkaan, en muista etenkään hyvästä sellaisesta kuin hataria muistikuvia.
Miksi asiat menee näin? Onko mitään enää tehtävissä jotta saavutettaisiin tuo sama intohimo mitä alussa oli kiihkeän seksin ja kosketuksen kanssa,se meinaan on kuollut aivan 100%:sti. Ei ole enään kädestä pitämistä eikä syvälle silmiin katsomista. Seksi on muuttunut tyyliin sunnuntaina pimeässä peiton alla joka kolmas viikko ja sitäkin hampaat irvessä koska sehän kuuluu parisuhteeseen, tosin tällähetkellä nuo viikot on vaihtunut kuukausiin.
En tiiä, mitä tässä pitäisi tehdä vai onko enään mitään tehtävissä vai pitäisikö jo luovuttaa.... tuo kuulostaa niin pahalta vaihtoehdolta koska siinä menettää niin paljon,niin moni tulisi kärsimään että sitä en todellakaan toivoisi... siinä kaikki olisi vain häviäjiä.
Olisiko kyseisen asian ammattiauttajista apua jo näin umpisolmuun menneeseen asiaan, kertokaa mielipiteenne?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin kamalaa kuin se onkin, seksi on hyvin monille pareille vaihe, jolla on loppu. Meilläkin se jäi kokonaan pois kun lapset syntyivät. Emme riitele ja lapset voivat hyvin muttemme oikeastaan koskaan kosketa toisiamme.
Minusta on väärin väittää, että "monille pareille". Itse olen päälle 6-kymppinen, samoin mieheni ja seksielämämme on yhä edelleen suht vilkata. Samoin monien tuttujen pariskuntien. Tapaan työnikin puolesta paljon pareja, joilla seksi sujuu.
Ehkä parit, joilla seksi ei suju tai sitä ei ole lainkaan, ovat enemmän äänessä ja saavat huomiota niin, että tuollainen käsitys seksin loppumisestä yleistetään. Olen täysin toista mieltä.
Olet oikeassa! Juuri tuon vuoksi, ja myös rohkaistakseni kirveensä kaivoon heittäneitä, häiriköin täällä omine mielipiteineni ja kokemuksineni.
Kun parisuhde on kunnossa arkisissa asioissa, elintavat ovat kohdallaan eikä terveydessä ole pahempia ongelmia, niin intiimielässä ei näy loppua.
Minulla tuo tarkoittaa savuttomuutta, raittiutta, kuntoilua ja järkevää ruokailua.
Ei sitä muuten 73v ukko jaksaisikaan.
Vakavasti sanoen, noin eläen riittää mielenkiintoa ja vireyttä muihinkin asioihin.
En ole askeetti. Vuosittain tulee muutamia harkittuja katkoja.
Seksi on asia johon jokaisella on oikeus, jota toinen ei saa ottaa toiselta noin vain pois. Jos tämä asia jää parisuhteesta pois putoaa siltä pohja johon on nojannut välittäminen ja läheisyys. Ilman seksiä, ei ole aitoa läheisyyttä ja tämä on tosi vaikka se niin loppuun kulutettu sana tämä seksi onkin.
Onko puolisosi samaa mieltä asioista mihin on mennyt? Oletteko rehellisesti keskustelleet asiasta vai onko vain sinun kuvitelmaa? Kerronpa sinullekin mihin me törmättiin aikanaan saman tunteen kanssa. No siinä kiireessä ja melkeessä todella unohtui asioita ja tuli rutiini elämään ja kaikki piti olla kunnossa muutoin. En koskaan kieltänyt seksiä kun pyysi tai kun minä pyysin. Kuitenkin vuosien myötä huomasin pikkuhiljaa muutoksen miehessä. Kuitenkaan en epäillyt tai edes olisi uskonut mihin johti. Ei sitä rakastumisen ja ihastumisen tunnetta löydä samoin kuin alussa suhdetta on osattava muuttaa mutta yhdessä. Mieheni ei osannut keskustella. Niinpä meni toisen syliin joka niin ymmärsi toisen tunteetomuutta josta taas ei koskaan kertonut minulle. Niillä suhde oli pitkä olivat vanhoja tuttuja. No kun viimein kiinni jäi en nyt kerro miten mutta kun käytiin läpi tuli juuri tuo kyllästyminen esille. Kun kävimme läpi elämäämme ja miksi mies ei osannut minun kanssani hoitaa asiaa oikein oli kun kaverit erosivat ja elivät kiihkeää aikaa niin tunsi että itsekin haluaa. No kun päätti sitten mitä haluaa aloitimme uudestaan. Vaikeaa se oli tuon pettämisen takia. No toisaalta sen ymmärtää kun oli niin kyllästynyt. No kun minäkin sain totuuden muutin omia käytös malleja. Pikkuhiljaa löydettiin uusia juttuja miten saadaan tunteita näyttäen ja niistä tulleen hyvänolon. Yhdessä löysimme uusia juttuja miten mielenkiinto syttyi uudestaan. Vuosien myötä näki toisesta miten syttyi. No tämä ymmärtäjä kylläkin roikkui selkeästi mukana kun ei ollut kertonut sille totuutta. Enhän voi niitä estää enkä pakottaa toista rakastamaan. Ajanmyötä kun kysyin miltä tuntuu ja kuinka oppi hellyyttä näyttämään ja iloisesti yllättämään minut näki käytöksestä. En tiedä mistä johtui joko tuon kakkosen auttamaan tai näki mitä saa jos vaihtaa en tiedä. Mutta nykyään mies sanoo rakastavansa minua ja on tuon kriisin saanut hoidettua pois. Ihan vain neuvona älä sotke ulkopuolista suhteeseen koska se vie vielä kauemmin toipua kuin yksistään kyllästyminen rutiiniin. Onnea teille ja etsikää yhdessä uusia juttuja. Muista myös kertoa puolisollesi mitä tunnet ettei käy kun meillä. Minä elin idioottina enkä tiennyt ongelmien olosta mitään. Toki minäkin rutiiniin sokaistuna en nähnyt asioita enkä sitä mitä toinen ajatteli. Kun suhteen aloitti vei se käytös niin pahaksi ja huonoksi. Omatunto sillä meni paskaksi moneksi vuodeksi koska pelkäsi minun reaktiota kostanko vai annatko todella anteeksi. Sen pystyin näyttämään vasta vuosien päästä ennenkuin pystyi luottamaan minuun. Samoin minun oli opittava luottamaan toiseen vaikka se raastavaa aikaa olikin. Mutta näistä selviää kun yhdessä muutatte suhdettanne. Muista keskustella puolisosi kanssa.
Ulkopuolisen on mahdotonta ryhtyä viisastelemaan vaan eiköhän paras vaihtoehto olisi se ammattiauttaja.
Ylipäätään pitemmässä suhteessa kasvava kiintymys ja vilpitön halu tehdä kumppanin elämä helpoksi ja miellyttäväksi ylläpitää myös sen fyysisen puolen aktiivisuutta puolin ja toisin.
Nuorten ihmisten luonnollisen fyysisen vetovoiman lisäksi, yhteinen arvopohja sekä moraalisissa, että arkisissa asioissa on hyvä perusta. Ne joko ovat tai sitten eivät ole. Niitä ei luoda keinotekoisesti eikä omasta halusta.
Yhteiset tavoitteet, onnistumisten ja pettymysten tunteet vahvistavat yhteenkuuluvuutta.
Sopiva yhdistelmä itsekkyyttä ja epäeitsekkyyttä lienee hyväksi?
Aktiivivuosien arkielämämme lienee sujunut melko tavanomaisesti myös intiimissä mielessä.
Jäämisemme etuaikaiselle eläkkeelle ja saman aikainen asumismuodon muutos oli vedenjakaja intiimiseurustelussamme.
Rajattomasti aikaa. Hyvin vähän arkirutiineja. Ei stressin häivää.
Koska olen aktiivisempi niin olemme päätyneet siihen, että 69v vaimoni säätelee seurustelurytmiämme. Siinä suhteessa hän on urautunut. Viikon aktiviteetteihimme hänelle sopii syvällisemmät sessiot kahtena päivänä viikossa.
Poikkeuksia on harvoin. Tavallisimmin silloin kun hänellä on pitempiä, omia menoja.
Toisaalta vaimoni on omilla retkillään useamman kerran vuodessa jolloin minä seurustelen nyrkkikyllikin kanssa.
Edellytys lienee kutakuinkin sopuisa, harmoninen yhteiselo.
Pitkän litaniani sisältää kysymyksen miten sujuu arkielämä suhteessanne?
Me ollaan oltu yhdessä 17v.ja harrastamme seksiä ainakin kerran viikossa,mutta emme suutele,nukumme omissa huoneissa,emme harrasta mitään,edes kaupassa emme käy yhdessä.Kaipaamme molemmat koskettelua mutta se on jotenkin vain jäänyt...menee se elämä näinkin...tai vois olla huonomminkin!
Niin voisi pitää vain laittaa asiat tärkeys järjestykseen. Niin minäkin aikanaan kun mies kiinni jäi pettämisestä. " Ota tai jätä" ei elämä ole tämän jälkeen koskaan ruusuilla tanssimista. Eikä varmaan tulekaan. Tyydytään siihen mitä itse haluamme kyllä se näinkin menee!
Erilaisia tapoja. Erilaisia mieltymyksiä.
Me olemme olleet yhdessä 50 vuotta josta ajasta aviossa pian 48 vuotta. Olemme aina nukkuneet parivuoteessa tuplatäkin alla mutta emme ole koskaan heilutelleet peittoa koska sessiot ovat tapahtuneet täkin tai päiväpeiton päällä.
Urheilu eri muodoissaan on yhteinen kiinnostuksemme kohde.
Lomamme olemme aina viettäneet yhdessä. Likimain kaikki matkoilla myös lasten kanssa.
Ollessani aikanaan työestynyt lomaili vaimoni keskenään lastemme kanssa tai yhdessä naisystävänsä kera.
Viimeiset 17 vuotta olemme vuosittain yhteisillä matkoilla useita kuukausia joiden lisäksi vaimo tekee tyttöjen matkoja.
Seksuaalinen jännite on säilynyt kohtuullisesti. Melkein tyydyttävästi.
Tyytyväisyyden aste riippunee suhteesta odotukset>< toteuma.
"Onko+mitään+enää+tehtävissä+jotta+saavutettaisiin+tuo+sama+intohimo+mitä+alussa+oli+kiihkeän+seksin+ja+kosketuksen+kanssa,se+meinaan+on+kuollut+aivan+100%:sti."