Olen tapaillut melko pitkään naista, jolla on lapset vuoroviikoin. Emme tapaa tuolloin naisen tahdosta. Järjestely tuntuu oudolta ja tulevaisuutta on puoleltani vaikea nähdä, vaikka ilmeisesti nainen on kiinnostunut jatkosta.
Mitä muut ajattelevat asiasta? Olenko kuitenkin itse jotenkin ahdasmielinen tähän epätraditionaaliseen järjestelyyn.
Mitä muut ajattelevat asiasta? Olenko kuitenkin itse jotenkin ahdasmielinen tähän epätraditionaaliseen järjestelyyn.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Olet pelkkä vanhan rouvan pano. Salli mun nauraa; Ha ha ha!
Ihan Tyypillinen NykySuhde.. Mutta Älä huoli, SuurinOsa suhteista on enemmän tai vähemmän Vain FWB tyyppisiä suhteita, eikä mistään sen suuremmasta ole kyse niissäkään.. ;P
.. Ihan normaalia siis.. ;D
Mitä tarkoittaa että olette tapailleet "melko pitkään"? Jos kyseessä on vasta tapailuvaihe, on ihan ymmärrettävää, että nainen haluaa pitää lapset erillään. Sitten, kun tunnette paremmin, tilanne varmasti muuttuu.
Näin olen ajatellutkin. Sanotaanko että niin pitkään että vuoroviikkotapailu ei enää kiinnosta, joten homma taitaa olla osaltani ohi.
No jos susta tuntuu, ettei seurustelu enää kiinnosta, niin ehkä onkin viisainta, että lopetat koko jutun. Ei kuulosta uskottavalta, että nyt sua ei kiinnosta olla naisen kanssa, mutta jos saisit viettää aikaa lastenkin kanssa, sua äkkiä alkaisikin kiinnostaa.
Vähän keksityltä tilanteelta kuulostaa. Mutta mitäs, jos syy vuoroviikkoihin olisikin vaikka jokin työ, jonka vuoksi tapaaminen onnistuisi vain vuoroviikoin? Vaadittaisiinko toista jäämään työttömäksi, jotta seurustelu onnistuisi tiuhemmin?
Työ on eri asia kuin elävät ihmiset.
Sillon kun yksinhuiltajalla on lapsia, hän on VARATTU niin kauan kunnes lapset muuttavat kooa pois. Kenenkään ei kannata mennä kilpailemaan huomiosta lasten kanssa. Rakkaussuhteeseen kuuluu kunnioitus ja sitä ei ole pätkääkään kun rakas unohdetaan joka toinen viikko.
Jospa esittäisit asian naiselle niin että haluat oikean suhteen etkä mitään tapailua. Siinä joko erotaan tai sitten muutatte yhteen.
Eikö tapailun ja yhdessä asumisen välissä yleensä ole seurusteluvaihe? Itse en ainakaan muuttaisi kenenkään kanssa yhteen tapailun jälkeen, vaan haluaisin seurustella ensin pitempään. En usko, että kukaan täysjärkinen nainen, jolla on lapsia, muuttaisi yhteen verrattain lyhyen ajan jälkeen. Mikä ongelma on asua erikseen? Ja miksi edes olisi pakko muuttaa yhteen?
Jos lapset on yhteishuoltajuudessa, niin siinä nyt vaan on otettava huomioon tuollaisia poikkeusjärjestelyitä. Lasten tapaaminen on kuitenkin tärkeää. Kauanko on "melko pitkään"? Jos kyse on muutamasta kuukaudesta, niin nainen ei kenties ole valmis vielä tutustuttamaan lapsiaan uuteen "isäpuoleen". Ehkä se asia vaatii vaan lisäaikaa.
Muutama epätavallinen juttu tässä kuitenkin on. Ensinnäkin se, että lapset ovat pääsääntöisesti isällään. Se on ainakin epätavallista jos nyt ei kuitenkaan ennenkuulumatonta. Toinen asia on se että useimmat eronneen kanssa seurustelevat eivät nimenomaan halua edellisen suhteen lapsia sekoittamaan seurustelua. Heillehän tässä olisi suorastaan ideaalitilanne.
Tuon "pääsääntöisesti isällään" voi unohtaa, luin huonosti. Kyseessähän on 50/50 tasajako.
Sama ongelma kyseisten lasten yh-isällä. Tuo isähän on myös yh, niin tällä palstalla ainakin on sanottu. Voi olla ongelmia naisen saannin suhteen.
Periaatteessahan nainen tekee oikein kun ei hyppyytä lapsien eteen uusia isäehdokkaita jatkuvasti ja vaadi niitä sopeutumaan mutta sun kannaltahan tuo on huono juttu eikä kannata suostua tuollaiseen aisurointiin jossa nainen saa kaiken haluamansa, perhe-elämän joka toinen viikko ja joka toinen viikko jännän sinkkuelämän. Ilmoita sille naiselle että sullakin on jonkun exän koira hoidossa juuri niinä viikkoina kun naisella olisi vapaana.
Mitä jännää sinkkuelämää se muka on, jos seurustelee toisen kanssa?
Ihme, miten aikuiset (miehet?) ovat niin läheisriippuvaisia, että pitäisi nähdä suunnilleen joka päivä ja olla kauhean symbioottisessa suhteessa ja heti tulee ihmeellistä draamaa, jos kumppanilla on elämässään muutakin kuin se seurustelu.
Sekin on ihme miten aikuiset naiset on niin itsekkäitä että ensin päättävät tehdä lapset jollekin miehelle ja sitten eroavat siitä saadakseen olla jonkun muuun miehen kanssa ja kaikkien osallisten aikataulujen pitäisi mennä vain niiden naisten mielihalujen mukaan. itse en ainakaan alkaisi olemaan jatkuvasti heftissä jonkun naisen vuoksi ja tapailemaan vain ja ainoastaan silloin kun se haluaa ja sille on sopivaa.
Joo, ymmärrän - mutta aikuisen luulisi tajuavan, että ihmisillä on elämässä muutakin. Ei työaikojakaan voi muutella sen mukaan, mikä miesystävälle sopisi parhaiten, ja jos toisella osapuolella on lapsia, niin se vaan on olemassa oleva tosiasia. Kaikille sellainen kuvio ei sovi, ja silloin kannattaa olla deittailematta ihmisiä, joilla on lapsia. Jollain ihmisellä voi myös olla esimerkiksi sairaus, jonka hoitojaksot on otettava huomioon. Tai jollain muulla työasiat. Joku hoitaa iäkkäitä vanhempiaan. Kaikkea tällaista voi olla. Sitten pitää vaan päättää, onko riittävän kiinnostunut siitä toisesta ihmisestä, vai ovatko häiriöttömät puitteet sittenkin tärkeämpi kriteeri. Kumpikin vastaus on ihan hyväksyttävä, mutta ihan yhtä lailla ei toiselle voi kiukutella siitä, että hänellä on elämässään muutakin kuin seurustelusuhde.
Ihan yhtä lailla miehen aikataulut sanelevat sitä, milloin voidaan nähdä. Jos aikataulut menevät pahasti ristiin, silloin on molempien mietittävä, voisiko vähän joustaa. Mutta itse en ymmärrä sitä valitusta, että jos ei voida nähdä koko ajan tai milloin vaan varsinkaan, jos kyseessä on VASTA tapailuvaihe. Ymmärrän, että kun suhde on syventynyt ja toiseen on todella rakastunut, kaipaa tämän läsnäoloa, mutta aloittaja kuulosti kyllä siltä, että vasta tapailee tai seurustelu on alkuvaiheessa, eikä hänelle niin merkityksellistä edes ole, onko juuri tuon naisen vai jonkun toisen kanssa.
Voi vaan kuvitella kuinka lapsellinen nainen vetää kilarit jos mies ei ehdikään tapaamaan jonakin lapsivapaana viikkona kun miehellä onkin jotakin omia menoja, vaikkapa omien vanhempiensa auttelua, kun se mieshän olisi voinut tehdä ne asiat edellisellä viikolla silloin kun naisella oli lapsiviikko. Sitten se nainen vasta rääkyisikin jos mies haluaisi viettää naisen haluaman viikon jonkun toisen naisen kanssa kun se toinenkaan ei ehtinyt viime viikolla treffailemaan, hirveä elämä nousisi vaikka mies siinä olisi vain suunnilleen yhtä itsekäs kun nainen jokaisella viikolla jonka viettää muiden haluamiensa ihmisten kanssa.
"Voi vaan kuvitella" - niin varmaan voi kuvitella, mutta älä kuvittele liikaa. Toki, jos kyse on jostain parikymppisenä teiniäidistä, niin ehkä sen ikäinen on vielä niin oman napansa ympärillä pyörivä ihan ikänsä puolesta, mutta kyllä täyspäinen aikuinen tajuaa sen, että toisellakin on oma elämä. Ja sitten jos ei tajua, ei ongelma ole niissä lapsissa vaan asenteessa. Sama koskee miehiä.
En nyt ymmärrä mihin vittaat toisen naisen treffailulla? Jos kyse on siitä, että miehellä on useampi suhde, niin mikäli poly-kuviot eivät ole naisen juttu, niin eikös se ole aika ymmärrettävää että asia tuntuu ongelmalta? Silloin se suhde ei ole oikea hänelle - ihan samoin kuin jos mies ei kestä sitä, että nainen näkee välillä lapsiaankin, niin se suhde ei ole oikea miehelle.
Sinänsä todella lapsellista olla samalla lailla mustasukkainen lapsille, ystäville, vanhemmille tai työkavereille kuin jos toinen selvästi deittailisi muita. Et kai nyt tosissasi ajattele, että kyseessä on suhteen kannalta sama asia?
No vedin vähän ylitse siinä mutta toisen naisen treffailussa mutta ei se nyt niin hirveästi poikkea, nainen haluaa viettää omaa aikaa muiden rakkaidensa kanssa niin miksi miehelläkin ei muka semmoisia saisi olla? Nainenhan on jopa tehnyt lapsen toiselle niin mies on siinä vielä takamatkassa, jos se saisi sen toisen naisen tekemään itselleen yhtä monta lasta kuin mitä sillä naisellakin on se tasoittaisi tilannetta ja jossain vaiheessa sitten päästäisiin kypsään kahden aikuisen uusioliittoon johon kumpikin on tuonut yhtä paljon ja kummallakin on yhtä paljon velvoitteita ulkopuolelle.
Yleensä suhde kehittyy jotenkin niin että aluksi ollaan yhdessä melko tiivisti, sitten mietitään yhteistä tulevaisuutta ja muutetaan yhteen yms..
Nyt tavaan silloin tällöin ja tilanne muuttuu repaleiseksi/pirstaloituneeksi. Ymmärrettävistä syistä toki.
Tilanne on juurikin Harmaaritarin kuvaileman tapainen eli lapsettomana aikana minut "tilataan paikalle", joka toisaalta on varmaan todella järkeenkäyvä kuvio naiselle. Nainen39v miettii asiaa vähän siltä kantilta miten asiat pitäisi miettiä ideaalimaailmassa, jossa kaikki elää harmoniassa.
Tottakai saa olla miehelläkin. Kuten aiemmin sanoin, on ihan ok, jos mies ei halua deittailla naista jolla on lapsia. Ihan yhtä lailla on ok, jos naista eivät polyamoria-kuviot kiinnosta.
Tuo yhtälö on äärimmäisen yksinkertainen. Jos haluaa olla tietyn naisen kanssa, niin sitten on hänen kanssaan. Jos olosuhteet alkavat haitata suhdetta liikaa, silloin halu olla naisen kanssa ei voita olosuhteiden aiheuttamia haasteita. Silloin se suhde ei taide olla ihan oikea kummallekaan.
Mikäli toisen lapset alkavat tuntua "etulyöntiasemalta" tai muuten aiheuttavat valtapeliä, jossa ruvetaan miettimään tilien tasausta sillä, että pitää itse ensin tehdä yhtä monta lasta jonkun toisen kanssa, niin ehkä silloin ei kannata harkita suhdetta ollenkaan. Ei parisuhde ole mikään peli saati valta-asetelmien kanssa tasapainoilua. Eikä parisuhteessa ole mitään velvollisuutta roikkua, jos se tuntuu vaan siltä, että itse jää jostain paitsi. Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi edes alkaa deittailla ihmistä, jonka elämässä on jotain joka vahvasti häiritsee.
Niin no itse ainakin pystyn ottamaan huomioon toisen ihmisen perhesuhteet, työajat, harrastukset jne. enkä koe ongelmaksi niiden olemassaoloa. Tuo kuvaamasi malli on toki aika tavallinen, mutta kyllä se parisuhde eri laillakin voi kehittyä. Esim. jos asutaan eri paikkakunnalla, voidaan nähdä aika harvoin. Toki tällöin varmasti täytyy puhua siitä, jatketaanko samalla lailla ja jos, niin kuinka pitkään.
Mutta oletko itse keskustellut naisen kanssa tuosta, että miten itse koet tilanteen? Kyllä minä sinuakin ymmärrän ja varsinkin lapsettomana se varmasti tuntuu sinusta siltä, että olet "vain" vuoroviikkosuhteessa. Pidättekö yhteyttä naisen lapsiviikkoina? Kuinka tiiviisti? Näettekö silloin koskaan edes pikaisesti? Mitä olette keskustelleet asiasta? Ja onko sinun aikataulujasi otettu huomioon, esim. jos sinulla onkin jotain niinä viikkoina, kun naisella olisi lapsivapaata aikaa? Saattaa myös olla, että nainen ei itse tajua sitä, miltä tuo sinusta vaikuttaa, eikä itse koe asiaa niin, että sinut ikään kuin "otetaan hyllyltä käyttöön" silloin, kun hänellä on aikaa, vaan hän saattaa kokea asian myös niin, että lapsivapaina viikkoina voi keskittyä paremmin sinuun ja suhteeseenne, ja varsinkin jos suhde ei vielä ole ihan kauhean pitkä, hän voi myös pelätä, että lapset häiritsisivät sinua.
"Tuo yhtälö on äärimmäisen yksinkertainen. Jos haluaa olla tietyn naisen kanssa, niin sitten on hänen kanssaan. Jos olosuhteet alkavat haitata suhdetta liikaa, silloin halu olla naisen kanssa ei voita olosuhteiden aiheuttamia haasteita. Silloin se suhde ei taide olla ihan oikea kummallekaan."
Tästä ollaan aikalailla tai siis aikalailla täsmälleen samaa mieltä.
"Mikäli toisen lapset alkavat tuntua "etulyöntiasemalta" tai muuten aiheuttavat valtapeliä, jossa ruvetaan miettimään tilien tasausta sillä, että pitää itse ensin tehdä yhtä monta lasta jonkun toisen kanssa, niin ehkä silloin ei kannata harkita suhdetta ollenkaan. Ei parisuhde ole mikään peli saati valta-asetelmien kanssa tasapainoilua. Eikä parisuhteessa ole mitään velvollisuutta roikkua, jos se tuntuu vaan siltä, että itse jää jostain paitsi. Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi edes alkaa deittailla ihmistä, jonka elämässä on jotain joka vahvasti häiritsee. "
Niin no eikös naiset juurikin helposti käytä niitä lapsia aina etulyöntiaseman saavuttamiseen ja valtapeliin milloin mihinkin suuntaan? Minusta ainoastaan se on reilu tilanne jossa molemmilla on yhtä monta lasta ennestään, muuten toinen jää aina väistämättä altavastaajaksi. Vaikka sanot että ei ole peli niin minäpä väitän että se se vasta pelien peli onkin jossa taktikon ja strategikon kyvyt punnitaan. Joo en minäkään enkä deittaile, se vaan tuntuu olevan hirveän kiellettyä harmitella että liian monella naisella on ennestään lapsia vaikka se oikeasti vaikuttaa hirveästi, ei huvita etsiä edes niitä lapsettomia kun joka paikassa törmää jo lapsellisiin.
Saahan tuota harmitella. Mutta en kyllä oikein tajua, miten muka on niin vaikea löytää lapsetonta naista, koska nimenomaan nykyisinhän on yhä enemmässä määrin naisia, joilla ei ole lapsia. Itsekin tunnen lukuisia yli 30-vuotiaita lapsettomia naisia.
Kun itse deittailen, pidän lähtökohtaisesti todennäköisenä, että suurin osa ihmisistä ei syystä tai toisesta ole sellaisia, joista itse kiinnostun. Jos lapsettomuus on keskeisimpiä kriteerejä, luulisi että juuri se olisi "helppo" täyttä - tai ehkei helppo, mutta ainakin helpompi kuin moni muu. Vaikka onhan sekin toki totta, että koska iso osa ihmisistä haluaa lapsia, niin iän myötä yhä useammalla niitä on.
Lapsettomia naisia kyllä löytyy mutta yli 35v lapseton nainen on hyvin usein korvien välistä niin sekaisin ettei sellaisesta ole suhteeseen. Korkeintaan nallin polttamiseen jos on hoikka ja ok näköinen
Pitäisi olla lapseton, mutta jos nainen on lapseton niin on niin sekaisin. ettei sen kanssa voi ajatellakaan suhdetta. Että eipä sitä mikään vaihtoeehto ole hyvä.
Voi älyn puute! :)
Toki on, pitää vain valita riittävän nuori nainen joka ei ole sinkku siksi että sillä on pää sekaisin. Ei siis mitään 34 mammaa, vaan selkeästi nuorempi.
So simple is it!
Siis tossahan on sekin ihan sairasta et nainen pakottaa miehen selibaattiin joka toinen viikko kun "lapset ovat hänellä eikä voida nähdä".
Ja se on loukkaus ettei kumppani saa tavata lapsia koska suomeksi sanottuna se joka kerta tarkoittaa :" en tiedä haluanko tulevaisuutta kanssasi/ en tiedä oletko tarpeeksi ihana".
Ei tollaset suhteet oo tarkotettu nprmaaleille ihmisille koska niistä puuttuu toisen kunnioittaminen ja arvostaminen.
Menkkojen ajankohdan vuoksi selibaattissa voidaan olla silloinkin kun nähdään.
"Ei tollaset suhteet oo tarkotettu nprmaaleille ihmisille koska niistä puuttuu toisen kunnioittaminen ja arvostaminen. "
Höpsis.
Jos on kyse tapailusta, ei suhde liene vielä kovin syvälliseksi edennyt muutenkaan. Ei tapailuvaiheessa vielä tiedä, sujuuko yhteiselämä, vaikka toinen olisi kuinka ihana. Kas kun parisuhteen onnistumiseen ei riitä vain, se, että on itse ihastunut ja toinen on "ihana".
Mutta mikä sinusta sitten olisi hyvä tapa toimia - lapset mukaan joka treffeille, vai? Onnistuuko seksi jotenkin olennaisesti paremmin, jos lapset otetaan mukaan miehen yksiöön?
Tuntuu kyllä, että palstan kirjoittajat eivät oikein ole vielä aikuistuneet, kun alkaa tulla tuollaista järkyttynyttä tekstiä "selibaattiin pakottamisesta". No mutta... se kasvaminen tapahtuu joskus hitaasti.
Jos on tapaillut pitkään kuten aloittaja niin kyllä siinä suhteesta on kyse.
Jos tekee lapsia ja eroaa, ei sillon kuuluisi deittailla enää. Se on ihan oma valinta jos tekee lapsia vaikka tietää että suurella todennäköisyydellä jää yh:ksi. Sitten kun lapset on muuttaneet pois, voi etsiä rakkaussuhdetta.
Kuten itsekin kirjotit, todella sairasta harrastaa seksiä kolmen lapsen ja uuden miehen kanssa yksiössä. Pitäisi tehdä selväksi miehelle että kyse on vain seksisuhteesta jollei lapset kuulu kuvioon.
Turha ruotia tuollaista missään palstalla minusta. Se pitää ruotia sen naisen kanssa. Ennemmin sitten sanoo sille, että sinusta järjestely ei tunnu enää hyvältä. Sinä nyt vaan haluat tehdä selkeästi asian niin, että sinä olet kuka sen suhteen lopettaa. Kun sinä voit vielä antaa mahdollisuuden miettiä asiaa uudelleen. Sinun tarvitsee miettiä vaan mistä sinä pidät, se nainen joutuu puntaroimaan mistä itse pitää ja mihin se altistaa lapset. Sinä olet minun ymmärryksen mukaan hyväksynyt naisen jolla on lapset.
Ja etsi perustelut sille, että haluat tavata lapset jos haluat tavata enemmän. Pelkkä halu nähdä naista enemmän ei riitä. Oletko miettinyt siltä kannalta ollenkaan?
Lapset on naiselle tärkeintä ja siinä mennään naisen ehdoilla. Joko hyväksyt sen tai sitten etsit toisen naisen.
Voit etsiä myös koiranomistajan. Sama tilanne, olet aina viimeisellä sijalla.
Jos libido edellyttää tiheää kassien tyhjentämistä, pidä rinnalla panoa noille väliviikoille.
Tarkoittaa pääasiassa että ei halua sinun sotkevan yhteishuoltajuus ympäristöä,haluaa edelleen turvallisen ympäristön lapsilleen,kun lasten tulo tapahtuu entisen malliin,ehkä ei halua exänsä näkee uuden suhteen,joskus on itselle käynyt niin,en halunnut vaan jatkaa,en hyväksynyt että olisin korvike arkisin......
Et ole ahdamielinen. Tilanne on ihan.sairas, sinä olet olemassa vain joka toinen viikko, olet kuin tavara jonka arvo konkretisoituu vaan joka toinen viikko. Ei kenenkään pitäisi olla tuollaisessa suhteessa, siihen käy vaan miehet jotka hakuavat hyväksikäyttää seksuaalisesti yh:ta toisinaan mutta minkäänlainen aito rakkaussuhde ei toimi noin. Miten voisit edes ikinä luottaa naiseen joka salaa sinut lapsiltaan. Kuinka monelta muulta hän salaa sinut. Mitä tiedåt hänen kaksoiselämästään jne
Älä kiduta itseäsi sairaassa suhteessa. Meitä lapsettomiakin on.
Lapset eivät kykene huolehtimaan itsestään, siksi he ovat etusijalla.
Jokaisen aikuisen luulisi tämän ymmärtävän.