Täällä on paljon keskustelua käyty lapsista ja erosta, joten siihen liittyen miten te, jotka olette jäänert liittoonne lasten vuoksi joksikin aikaa ja olette rakkautta ja hellyttä hakeneet liittonne ulkopuolelta olette kokeneet sen? Miten se on toiminut. Aihe on arka,mutta ei moraalisaarnoja.
Rakkauden ja hellyyden kaipuu
pelisääntöjä
2186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun eropäätös on sisäisesti valmis, on mieli avoin ja ehkä onkin hieman herkempi ihastumaan uuteen ihmiseen. Omalla kohdalla kävi niin, että hellyyden hakeminen/saaminen suhteen ulkopuolelta oli se moottori, joka antoi voimaa avioeron lopulliseen päätökseen saattamiseen. Suhde toimi tavallaan siltana menneisyydestä nykyisyyteen.
Ennen tuota ulkopuolista suhdetta eron ajoitus tuntui aina väärältä. Oli tulossa juhlapyhiä, syntymäpäiviä, menoja jne. Mutta ulkopuolinen suhde sai aikaan sen, että sai aikaiseksi eroprosessin myös käytännön tasolla. Henkisesti se oli jo valmis.
Tuon välivaiheen suhteen osalta ei ollut mitään odotuksia, keskustelua erostani tms. Mutta se toimi kuitenkin voimannuttava siltana ja antoi uskoa huomiseen. Tästä on jo vuosia. Myöhemmin löysin "SEN OIKEAN" ja elämä on mallillaan. Silti en missää tapauksessa ajattele, että ensimmäinen liittoni olisi ollut jotenkin viallinen. Muutuimme vain kumpikin niin paljon eri suuntiin, ettei suhde rakentunut vaan rapistui.
Sinä kuitenkin lähdit liitosta ja tarinasi sai onnellisen lopun. Onko täällä niitä, jotka jääneet liittoon ja silti hellyys muualta? Miten on mennyt?