huhuhuh sentään

Olipa kyseessä avo- tai avioero sama taitaa olla.
Kun sitä entistä elämää puretaan, heitetään entiset lakanat, hyvät ja kalliitkin, jopa multa lahjaksi saadut roskiin, monesti sänky täytyy hävittää ja kaikki muutkin vuodevaatteet, samoin pitää sisustaa koko makuutila seinäpapereita myöten uudelleen. Todella hintavaa puuhaa ja kun tuossa vaiheessa sitä rahaakin on vielä entistä vähemmän.
Eikö riittäisi kunnon pesu ja tuuletus.
Mutta monella se ensimmäinen ajatus on, että pitää kotikin myydä ja vaihtaa toiseen, jos ei ole kunnon jarrumiehiä, ei siinä paina sekään, että lapsia riepotetaan joka eron jälkeen uuteen paikkaan ja vain siitä että itse elää niin harhassa, että unohtuu todellinen elämä.

Ottakaa nyt ihmeessä se järki mukaan kaikenlaisiin päätöksiinne ja laskekaa ja ajatelkaa asioita asioina. Elämän pitää jatkua erojenkin jälkeen ja vielä olisi mahdollisimman tasapainoista.
Kyllä niitä uusia tulijoita on useimmiten ainakin sellaiselle, jolla on asunto tarjota pilven pimein, mutta ihan oman suojeluksen vuoksi olisi sentään hyvä vähän pitempään katsoa, kenet sinne päästää vai päästääkö ketään sumaan tai edes yökylään.
Seurustella voi niinkin, että kumpikin asuu omassa kämpässä ja ne hammasharjat pysyvät niissä, eikä heittäydytä sellaiseen tunnemyrskyyn, että enää minkäänlaisella totuudellakaan ei merkitystä.