Olen noin 20 vuotta tehnyt pätkähommia ja kouluttautunut kahteen ammattiin ja etsinyt vakituista työtä. En ole vielä kertaakaan pudonnut ansiosidonnaiselta päivärahalta. Kaksi lasta on kasvatettu tämän kaiken keskellä ja vanhempi on jo muuttanut pois kotoakin. Viisi vuotta sitten vaihdettiin paikkakuntaakin kasvukeskuksen liepeille, mutta mikään ei auta.
Olen terve ja halukas työllistymään, mutta ei vaan onnistu. Olen todella väsynyt aloittamaan aina alusta. Aina uusi työ, uudet ihmiset, perehdytys yleensä lähes olematonta. 20 vuotta tätä samaa. Onneksi ei enää tarvitse lapsia pompotella sen vuoksi, että on milloin kotona milloin pätkän töissä.
Olisin valmis jäämään kokonaan kotiinkin jos saisin siitä edes pienen korvauksen. Jos ansiosidonnainen loppuu, loppuu pian koko rahantulo miehen tulojen vuoksi, mutta pelkillä miehen tuloillakaan ei oikein pärjättäisi. Terveenä en eläkkeellekään pääse.
Joku raja on yrittämiselläkin. Kaiken jälkeen en jaksaisi kolmatta ammattiakaan opiskella. Edellisestä valmistuin vuosi sitten kiitettävin arvosanoin.
Sitten vielä jotkut jaksaa sanoa: kyllä tekevälle aina töitä löytyy. En jaksa edes kommentoida. Onko jollain muulla samantapaisia kokemuksia tai tuntemuksia?
Olen terve ja halukas työllistymään, mutta ei vaan onnistu. Olen todella väsynyt aloittamaan aina alusta. Aina uusi työ, uudet ihmiset, perehdytys yleensä lähes olematonta. 20 vuotta tätä samaa. Onneksi ei enää tarvitse lapsia pompotella sen vuoksi, että on milloin kotona milloin pätkän töissä.
Olisin valmis jäämään kokonaan kotiinkin jos saisin siitä edes pienen korvauksen. Jos ansiosidonnainen loppuu, loppuu pian koko rahantulo miehen tulojen vuoksi, mutta pelkillä miehen tuloillakaan ei oikein pärjättäisi. Terveenä en eläkkeellekään pääse.
Joku raja on yrittämiselläkin. Kaiken jälkeen en jaksaisi kolmatta ammattiakaan opiskella. Edellisestä valmistuin vuosi sitten kiitettävin arvosanoin.
Sitten vielä jotkut jaksaa sanoa: kyllä tekevälle aina töitä löytyy. En jaksa edes kommentoida. Onko jollain muulla samantapaisia kokemuksia tai tuntemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen palkanmaksuhaluisista "työnantajista" on HUUTAVA PULA!!!
Joo, samoja tuntemuksia mullakin. Luovutus mieliala päällä. Niin minäkin luulin, että ammattia vaihtamalla parantaisi työllistymistään. Katin kontit. Itselleni jo kolmas ammatinvaihdosyritys takkuili kylläkin jo tässä loistavassa aikuiskoulutuksessa. Koulutus oli ala-arvoista, eikä antanut kovinkaan hääppösiä eväitä tähän uuteen ammattiin. Joten eipä niitä töitäkään saa, saatika kehtaa hakea tältä alalta. Tuntuu siltä, että mitä vaan yrittää kaikki menee päin pers....Tulevaisuus näyttää mustalta, jokainen vuosi on liikaa. Että tämmöiset tunnelmat.
Mie aion yrittää eläkkeelle. Työsarkaa on jo takanapäin aivan tarpeeksi. Oon 47-vuotias ja 17 vuotta olin vakituisessa työpaikassa ja sitten olen niitä pätkätöitä paiskellut.
Tyovoimatoimistossa on jokin juttu, jossa testataan työkyky. Lähettävät jonnekkin klinikalle ja siellä arvioidaan onko henkilöstä enää töihin. Kaikkea testausta yms.
Siellä vähän liioittlee vaivojaan, ja jos saa uskottavasti esitettyä että on pönttö sekasin, niin vuoden sairasloman saat ja siitä sitten eteenpäin ja eläkkeelle ......
minäkin jo eläkkeelle. Mutta olen 43v, terveyden perikuva ja pääkin liian kirkas. Yhden penisliinikuurin jouduin 15v syömään ja siinä koko lääkehistoriani. En ole koskaan ollut sairaslomalla töistä jne. Tosin töitä tekemään olen tänä päivänä kelvoton työnantajien mielestä, joten pakko kait vaan odotella parikytvuotta. Onnea sinulle yritykseen, koska vaihtoehdot tässä iässä näköjään ovat vähissä.
Olen itse käynyt läpi tämän "jonkun klinikan" (en tosin työkkärin kautta) ja voin vakuuttaa, että eläkkeelle ei niin vaan päästä! Jos aiot esittää pöntön sekoamista niin vastassasi on neuropsykologit testeineen (ainakin minulla oli), saattaahan olla, että sinulla käy "säkä", että testit menevätkin pieleen ja sinusta löytyisi "jotain vikaa" mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että pitkä tie on nykyään eläkkeelle pääsyyn! Henk.koht. en hakeutunut ns. "päästäni" tutkimuksiin. Ja eikös tällä palstalla juuri joku kirjoittanut, että mielenterveyspotilailta evätään sairauslomat (kela) ja heillä seuraava instanssi onkin sitten työkkäri ja sitä kautta työttömäksi työnhakijaksi, vaikka he ehdottomasti kuuluisivat sairauslomalle ja/tai eläkkeelle. Itsekin olen todistettavasti sairas mutta silti työtön. Jos ei diagnoosia sairaudelle ole niin vaikka kontaten töihin - näin se on tänäpäivänä! Tutkimuksiin pääsy on myös todella "lottovoitto" ja joudut todella tappelemaan, että tutkimuksiin pääset - näin ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.