Et jokaiselle on olemassa vain 1 oikea maailmassa. Ihmisillä tuntuu olevan hätä parisuhteeseen. Itselle täysin tuntematonta. Miten voisin kiirehtiä parisuhteeseen kun yksikään mies ei nappaa. Sen tunteen tietää kun se oikea mies vie ne jalat alta ja sydän tyrkyttää ja hengitys katkoilee. Sellaisen tuntee. Tulee se sitten huomenna tai 10 v päästä niin siihen saakka ollaan iloisesti yksin.
Onko päässy unohtuun
Sinkkuuu
46695
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tuo kuulostaa epilepsiakohtaukselta. Jos rakastumisen oireet on tuota luokkaa, niin ei tarvitse ainakaan miettiä oletko oikeasti rakastunut.
Mistä tiedät, miltä se tuntuu, jos et ole häneen vielä törmännyt?
Provosoimalla:Jos aloittaja vielä menee hylättyyn perunakellariin ja odottaa että rimpsi tulee hakemaan. 😂
No ei se nyt etsimällä löydy vaan tulee jos tarkoitettu
Hei. Täähän ois pitänyt saada mun onko 1 oikea-aloitukseen. Ois voinut syventää ajatusta. 😁
Suomessa Erityisesti on päässyt unohtumaan.. Tai Noh, voihan se olla, että Varsinkin Suomalaisissa on erityisen vähän JoutsenLuonteita.. ;D
.. Me ollaan PromiskuiteettiKisan KärkiPaikalla.. Oltu jo TodPitkään.. ;P
Jos kerran tunnet sen, niin miksi sitten olet yksin?
Minulle oikeita on noin yksi viidestä.
No Johan melkosta jos jokaista vastaan tulevaa melkeen. Ei oo mahdollista. Itse ihastun n kerran 5v
Eikä ole vain yhtä oikeaa maailmassa. On vain mahdollisuuksia. Voi sinkkuparkaa harhoissansa. Mut mikä vaan mieltä rauhottaa, ajatelkoon sitten niin.
Aijjaa taidat olla tosi helppo nainen jos tuommostä etes mieleen tulee
Jos olis edes se yksi, mutta kun ei ole ainuttakaan. Siinä ei ole muuten mahdollisuuksia ollenkaan. Jos harhoihin laskettais, niin onnen päivät mulla ois. Mielen rauhoittaa pilleri tai sitten hapeton tila, anestesia lääkäri voi sen tehdä myös. Isku päähään voi hetken rauhoituksen myöskin tuoda.
Olen kyllä kokenut tuon kerran. Jännä miten muut miehet tuntuvat aivan yhdentekeviltä kun sen oikean on tavannut. Tämä mies on jo poissa täältä. Ehkä tuo 1 maailmassa oli vähän liian rohkeasti sanottu. Toivon tietenkin että nyt 5 vuotta mieheni poismenon jälkeen yksin oltuani löytyisi vielä samanmoinen kokemus. Tarkoitin lähinnä ihmisten kovaa intoa parisuhteeseen. Kun tuntuu että itsellä täytyy tulla se perhoset vatsaan tunne ennen kuin voi sitoutua. Siitä oikean tuntee. Muiden miesten näkeminen aiheuttaa vain samanlaisia kaverillisia tunteita kuin on tyttökavereitakin kohtaan. Oikea rakastuminen on siis hyvin harvinaista. Ehkä n kerran 20 v tapahtuvaa
Samaa mieltä kanssasi. Muistan kun tapasin mieheni. Olin niin rakastunut. Olimme treffeillä ja minun piti välillä lähteä pöydästä wc tiloihin haukkomaan henkeä. Niin taivaallista se oli. Jännä lukea et tämän palstan ihmiset eivät ole oikeaa rakastumista kokeneet kun puhuvat mahdollisuuksia. Ottavat vain jonkun jotta ei tarvi yksinkään olla :)
Mukavampihan se on sitä oikeaa odotella, kun ei erakkona sitä aikaa vietä.
Nykyajan liehuhännän itsekkyyttä
Kelpaa sitä yhtä ainoaa oikeaa ootella sinne rollaattoriajoille ja haudan partaalle? Yksin?
Mä olen kokenut todellakin ravistelevan rakkauden, enkä olisi voinut kuvitellakaan ketään toista enää tulevan sen jälkeen.
No, elämä kuljettaa. En aio muumioitua yhden ainoan oikean harhaan kuten eräät nunnat täällä. Elämä on todellakin mahdollisuuksia täynnä. Ehkä tekin sen tulette huomaamaan, ellei happi lopu teiltä sitä ennen.
Löytääkö ne oikeat hautuumaalta myös, jos niin on niin sitten ei mitään hätiä.Voihan sitä kysyä hautahoitajalta missä se oikea hautakivi sijaitsee. Pitää ottaa se lapio mukaan muuten on jonkun verran maata rakkauden tiellä.
En kaipaa kiikkutuoliin muistoja kuin siitä yhdestä. Jos ei sitä tuu niin en ainakaan kaipaa lukuisia likaisia muistoja. Niin itsekästä nykyajan vihtahäntäsyyttä
Taitaa olla aika monelta unohtunut. itse toivon että niitä olisi kaksi, se yksi meni jo muille.
On niitä ai akin se kaksi. 😊
Paljon vetoa ettei jokaiselle ole sitä yhtä.
Ei tietenkään. Mutta se tuo tasapainoa peliin, että joillekin on monta. 😜😺
Oot ahne, myönnä se heti.
Jos odotatte liian kauan niin kurppaannutte ettekä kelpaa enää muille kun rumille.
Tosiaan vähän noloa yrittää iskeä sitä oikealta tuntuvaa adonista, kun on itse joku jo vuotamasta lakannut ikineisyt.
Noloa. Miten niin. Kyllä minä sellaista arvostaisin ja rakastaisin. Vanhaa pukkia en ikinä
Niin omalla kohdalla se minun oikealta tuntunut meni just naimisiin.Elämä on joskus epäreilua,joten nyt on vaan uutta kohdetta etsimään.
Ajattelen ihan samoin, nyt osunut kerran 40 v kohdalle, jos vielä toiset 40v jaksaa voi hyvällä tsägällä kohdata toisenkin suuren rakkauden ja jos vielä rakastaisi takaisin :)
Eräs viisas joskus sanoi kriiteireitään kysyessäni, että "se tykkää minusta samaan aikaan takaisin".
Olen ollut pari kolme kertaa korviani myöten rakastunut, kenenkään kanssa en ollut parisuhteessa. Parisuhde olisi hyvinkin voinut muuttaa tilannetta. Nopea intohimo polttaa myös suhteen nopeasti loppuun.
Minusta tuollaiset psykosomaattiset oireet ja reaktiot ovat lähinnä epäromanttisia. Mieluummin rakastun ajatuksillani kuin kehollani.
Minusta taas niin ihanaa. Ei rakastuessa tartte ajatella mitään
Minkä sille voi kun keho reagoi tuolla tavalla rakastuessa. Ruokakaan ei maistu. Se vain on niin harvinaista. Kaikki muut miehet aiheuttavat vain kaverillisia tunteita. Ei voisi kuvitellakaan mitään muuta
Itse rakastun tasan seitsemän vuoden välein niin että koko maailmamme muuttuu. Se on tähtiin kirjoittu kohtalo eikä sitä voi järjellä muuttaa. Seuraavan kerran elämäni muuttuu 2019. Nämä aiemmat ihmeet ovat olleet 1998, 2005 ja 2012. Joka sekunnin muistan niistä. Varsinkin ensikohtaamiset on mielessäni kuin eilinen.
Jos nyt kävisikin niin etten rakastuisi enää, näissä kolmessa on jo tarpeeksi kirjoitettavaa loppuelämäkseni eikä edes loppuelämä riitä.
Niin, se jonka lopulta sellaiseksi kokee. Kyllä. :)
Siihen asti niitä voi olla moniakin oikeita.
Juu se on varmaan keskimäärin seittemän vuoden välein ku minäkin rakastun. Muitten kans ei oo onnistunut. Harvassa ne miehet on joihin rakastuu. Mutta senpä vuoksi se ihanaa onkin. Uskon kuitenkin aloittajan sanaan et niitä oikeita on jokaiselle se 1
Oikea ei välttämättä tarvitse olla. Kaikista vähiten väärä kelpaa myös.
Mihin perustuu se väite että jokaiselle on olemassa vain yksi oikea maailmassa? Onko aiheesta jotain tutkimustietoa? Edes jotain käytännön esimerkkejä mistä voisi moista päätellä?
Mitä se edes tarkoittaa, että jokaiselle on vain yksi oikea maailmassa? Sitäkö, että jos ensimmäinen suhde ei toiminutkaan vai menee poikki, niin se ainoa oikea meni sitten siinä eikä kannata enää yrittää? Tuskinpa. Mutta loputtomiin odottamallakaan sen ainoan oikean löytäminen ei tule yhtään todennäköisemmäksi. Eikös pikemminkin pitäisi yrittää mahdollisimman monen kanssa, sillä muutenhan se ainoa oikea voi mennä ihan huomaamatta ohi! Vai onko tähänkin jokin sääntö että mitä pidempään odottaa sen todennäköisemmin löytää sen oikean?
Mitä teen, jos minun ainoa oikeani maailmassa onkin jokin paimentolaisnainen Mongoliassa? Miten löydän juuri hänet? Entä jos en löytäisikään sitä ainoaa oikeaa, jääkö se minun ainoa oikeani myös sitten koko elämänsä ajaksi ilman kumppania?
Lyhyesti sanottuna: kaikki löpinät siitä että jokaiselle on olemassa vain yksi ainoa oikea ovat perusteetonta kukkua, täysin älyvapaata kohtalonuskoa. Jokaiselle on olemassa nollasta useisiin satoihin "oikeaa" kumppania, riippuen siitä kuinka monta ihmistä edes tapaa sellaisissa ympyröissä missä voi toiseen tutustua, ja omista ominaisuuksista jotka määrittelevät sen kuinka moni näkee ko. henkilön haluttavana kumppanina, ja omista mielipteistä, jotka määrittelevät sen kuinka monen henkilön voi nähdä haluttavana kumppanina.
Ei oikean tai varsinkaan monen kans kannata "koittaa" kyllä oikean tietää ja voi sitoutua jo samana päivänä. Päättää naimisiin menosta. Näin säästyy höpötyksiltä.
Nimenomaan.+Kun+sen.oikean+ihmisen+on+löytänyt,+ei+tarvitse+esim+arpoa+että+kerronko+lapsille+vai+en.+Kaikki+on+selvää+eikä+sivulle+tulis+mieleenkään+katsella.
Voin vaikka mieliksi olla aloittajan kanssa samaa mieltä. Pitkän parisuhteen jälkeen en ole halunnut enää parisuhdetta joten se yksi jo ollut oli oikea. Nyt on kiva elää itsenäisesti eikä varmaan löydy enää sellaista jonka kanssa haluaisin elää loppuelämäni.
Joo. Se kaikki tulee niin luonnostaan. Ei rakas Tulosta voi teeskennellä ja ajatella et kokeillaan nyt miten tää sujuu käytännössä. Se on itsekästä. Joskus mietin et esim systeemi Intiassa ei oo ollenkaan hullumpi. Sä kerrot vanhemmille et olet nyt valmis naimisiin.Olet ehkä kerran tavannut tulevan miehesi. Siinä sen jo tietää. Mulle rakkaus ei oo valikointiaeikä laskelmointia. Rakkaus syvenee liitossa sitten kun aika kuluu ja hyväksyt toisen täysin. Rakkaassakin ihmisessä on selvää et joku voi ärsyttää kin. Suomalaisessa itsekkäässä liitossa se vois olla jo eron paikka..on ihanaa kun parilla on samanlaiset elämän arvot ja luottamus
Jos "olet ehkä kerran tavannut tulevan miehesi" niin miten helweetessä olet voinut ja kyennyt selvittämään että teillä on "samanlaiset elämän arvot ja luottamus" ?
Jos "jokaiselle on olemassa vain 1 oikea maailmassa" niin voi olla satavarma, ettei se ikinä koskaan tule maailmassa vastaan. Tai ainakin erehtyä pitää tooosi monta kertaa ensin, jotta tietää mitä / mikä on oikea. Jos tietää ...
Tahtoisin tietää aloittajan iän? Oletan sitä olevan hyvin vähän aloituksen naivistisen idealismin vuoksi. Ajatus sinällään on kaunis ja ihanteellinen, mutta ei millään tavalla realistinen. Varsinkaan nykymaailman menon aikaan.
Oijoijoi kun on taas vaikeaa, kyllä miehillä on helpompaa, kun riittää että sokeri hieman sulaa suussa ja ei muuta kuin antaa mennä :)