Perhe elämää

Niin? Oliko tässä joku kysymys? Hyvä niin, jatkakaa samaan malliin. :)

Minun puolisoni on kouluttaja. Hän matkustaa (autolla) ympäri Suomea. Minä en erityisesti "odota" miestäni kotona, vaan elän elämää silloinkin kun hän on poissa. Uskollisesti siis toki, mutta en tuijota kalenteria, että milloin mies palaa. Meillä on hyvin onnellinen ja hyvä parisuhde. Onnellinen perhe.

Eihän se toisen reissutyö tarkoita automaattisesti sitä, että suhde voisi huonosti. Jos suhde ei ole kunnossa toisen reissutyön takia, niin ei se kestäisi kunnossa pidemmän päälle, vaikka molemmat nyhjöttäis kotona.

Ihan sama missä ammatissa miehesi tai sinä olet. Parisuhteita on hyviä ja huonoja. Itse olen ammatissa jossa ollaan työssä 8-16. Onneksi myös mieheni siinä vaiheessa kun pyöritimme kolmen lapsen pikkulapsiarkea. Nyt lapset isompia ja ei yhtään haittaa että mies tekee vuorotyötä. Nyt on helppo olla itsekseen nuorten kanssa illat kun mies palaa töistä jo muiden nukkuessa. Aikaa aikaansa kutakin. Läheisriippuvaiset odottaa ovella toisen paluuta, on erosta sitten 8 tuntia tai 2 päivää. Ei-läheisriippuvaiset osaavat nauttia myös omasta ajasta ja olla iloisia kun toinen tulee kotiin. Ja jos on huono päivä voi toiselle sanoa että nyt ei hirveesti jututa. Sitten osataan antaa toiselle se oma aika ilman turhaa draamaa tai kiukuttelua. Näin meillä on mennyt hyvin jo lähes 25 vuotta.

Parisuhteessa on kyse aivan muusta kuin jomman kumman ammatista.
Mun mies asuu enemmän kuin puolet vuodesta maatilallaan ja minä omassa kaupunkiasunnossani ja hyvin menee siitä huolimatta vaikka välillä saattaa olla 4-5 viikkoa ettei nähdä muuten kuin skypen välityksellä. Parisuhde on voinut hyvin yli 20 vuotta tällä tavalla.