Kertokaa. Haluan tietää. Jos ajatellaan, että joku nainen, niin millainen nainen, ja millaista elämä sen naisen kanssa pitäisi olla että mies on onnellinen?
Mikä tekee miehen sitten onnelliseksi?
kertttokkaa
57900
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Nainen ei voi tehdä miestä onnelliseksi, kyllä miehen pitää pystyä siihen itse.
Sen jälkeen kun mies on tehnyt itselleen hyvän elämän, hän voi etsiä vierelleen naista joka pilaisi tuota elämää mahdollisimman vähän.
Jos kuitenkin etsisi rinnalleen naisen jakamaan se hyvän elämän, eikä pilaamaan sitä.
Nimenomaan jakamaan, mutta niin ettei se hyvä elämä huononisi liikaa.
Ei elämä naisen kanssa mene tippaakaan huonommaksi, jos nainen on oikea. Se on sitä rakkauden matematiikkaa, jossa jakamalla saadaan onni lisääntymään.
Varmaan tuo menee noin nuoruuden suhteessa johon kuuluvat myös lapset.
Toisella kierroksella voi olla jopa parempikin, ettei hommata yhteistä asuntoa vaan toimitaan kahden asunnon mallissa.
Ei kannata ruveta toiselle kierrokselle, jos ei oikeasti ole parisuhdeihminen, vaan nauttii sinkkuudestaan siinä määrin, että kokee toisen ihmisen pilaavan elämää.
En tiedä mikä sun parisuhdekokemuksesi on, mutta mulla se on riittävä.
Kyllähän minäkin olen joskus ajatellut että seura olisi kivaa, mutta toisaalta tiedän minkä hinnan joutuu maksamaan parisuhteesta.
En ole enää tässä vaiheessa elämää valmis luopumaan kokonaan omasta elämästäni.
Jo puheet omasta elämästä luopumisesta osoittavat, että kannattaa unohtaa parisuhde. Omaa elämää on todellisuudessa parisuhteessa ihan riittävästi, harva kyyhöttää visusti sen kumppaninsa kyljessä. Jos kokee, että joutuu uhraamaan jotain, ei kannata ruveta koko puuhaan.
Mun on kyllä tähän pakko sanoa, että tapasin mun exää taannoin ja hän myönsi minulle silloin, n. 4 vuotta eron jälkeen, että hän käy terapiassa ja sitä kautta hänellä on diagnosoitu läheisriippuvuus.
Voipi siis olla, että mun kokemukseni parisuhteesta ei edusta täysin tavanomaista parisuhdetta vaan enemmänkin sellaista versiota jossa meinasi loppua happi.
Psykologit nyt antavat minkälaisia "diagnooseja" tahansa, koska ei läheisriippuvuus ole esimerkiksi DSM-IV:ssä määritelty mielisairaus ja tämäkin psykologi oli vaan antanut jonkun "leiman" että sai sen varjolla myytyä lisää "terapiaa". Tämäkin nainen nyt kailotti kaikille, että "KATSOKAA JA SÄÄLIKÄÄ! OLEN LÄHEISRIIPPUVAINEN !!" Ja kuitenkin tämä "läheisriippuvaisuus" oli vain jonkun psykologin antama "jotain sinnepäin huuhaata" leima.
Kyllä se nyt ainakin sinnepäin oli, olin tämän naisen kanssa kimpassa pari vuosikymmentä ja tuo diagnoosi oli käynyt minunkin mielessäni.
Ehkäpä tosiaan käsityksesi parisuhteesta on erilainen mitä monella muulla. Toki tiedän minäkin niitä pareja, joissa mies ei ole saanut edes nähdä omia ystäviään omassa kodissaankaan. Tai pitää puhelimitse välejä ilman hirveää riitaa. (velipoika on yks näistä ja eron partaalla, töistä meilaa ja soittaa sukulaisille). Ei se ole tervettä tukahduttaa toista vaikka asia on eri mikäli kumpikin ovat toisissaan kiinni vapaaehtoisesti. :)
Harva silti on onnellinen pelkän kumppanin seurasta. Mut on niitäkin toki.
Mun suhteissa on saanut kumpikin harrastaa myös yksin, viettää aikaa omien tuttujen kanssa ja sitten yhdessä reissattu, mökkeilty, leffailtoja yms "tavallista". Ei ole ollut estettä lähteä ns poikien kanssa mökkeilemään, viikon parin mettäreissuillekaan . (exä oli puoli vuotta työkeikallakin ja suhde vain virkistyi siitä ikävästä! Tosin joitakin muita se "vapaus" alkoi häiritsemään)
Alussa aina ollut se kuherteluvaihe tietty vaan ei silloinkaan ole muut ihmiset jääneet huomiotta.
Ainahan ne omat kokemukset vaikuttaa tietenkin ja onhan usein se käsityskin, että puoliso on velvollinen lupaa kysymään kaikkeen mikä ei liity kaksin oleiluun. Ja jotkut eivät sitten saa käydä missään ees "luvan kanssa". Ilmoitusvelvollisuus on mielestäni hyvien tapojen mukaista mutta ei muuta, se on sitten parista kiinni kuinka viihtyy toistensa kanssa ja sopiiko näkemykset yksiin.
Ehkä sinäkin vielä törmäät kaltaiseesi.
Ei tietenkään enää kannata ryhtyä entisen suhteen tyyliseen kun se ei ole selvästikään ollut sopiva vaan jättänyt jälkiään.
- äkkiä jo alussa selviää onko toinen kuinka kontrolloiva muuten. Jos tarvii ilmoitella mitä tekee ja missä, tarkat yksityiskohdat pyydetään ja mökötetään suuresti jos yhdessä ei joka helvetin ilta olla yms niin äkkiä karkuun! Terve ihminen toivottaa kivaa iltaa esim.kavereiden kanssa, jopa näin aikuisiälläkin.
Siis mitä ,sun mielestä se on aina nainen joka pilaa sun elämää,miksi sä otat ollenkaan naista jos se ei nosta sun elämän laatua ?? Kantsii sitten vaan elellä yksinään siellä hyvässä elämässä niin ei kukaan tuu sotkemaan sun hyviä kuvioita.
Naisen pitäisi rakastaa miestään ja hyväksyä hänet sellaisenaan, toki miehen myös rakastaa naistaan ja hyväksyä hänet sellaisenaan. Kohdella naistaan kuin osana itseään. Eihän kukaan itseään halua vahingoittaa..ellei ole joku sadisti. Rakkaus on se, joka on kaiken perusta. Jos sitä löytyy, kaikki muu on triviaalia. Rakkaus voittaa kaikki ongelmat. Siksi en koskaan ole käsittänyt sitä, että ihmiset eroavat ja sanovat, että "rakkaus ei ollut ongelma, oli vain muita ylitsepääsemättömiä ongelmia". Rakkaus on se joka voittaa kaikki ongelmat. Sanokaa naiiviksi, mutta tähän uskon. Nykymaailmassa on jotain pahasti vialla, jos rakkaus ei riitä. Se riittää. Piste.
Jokainen haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Harva ilmeisesti sitä saa kokea kuitenkaan. Ei tässä muuta.
Rakkaus ei ole loputon kaivo, sekin voi ehtyä jos sen eteen ei tee työtä.
Nuorempana sen eteen tulee tehtyä työtä ihan automaattisesti, mutta iän myötä motivaatio vähenee.
Mä en tuota työn tekemistä ole ikinä ymmärtänyt, kun monet terapeutit sitä tyrkyttävät. Mitä sä sillä tarkoitat?
Mulle työ on jotakin työlästä, sellaista, mikä välillä kovastikin kyllästyttää. Rakastetun kanssa eläminen on aivan toisenlaista, siis omaehtoista halua miellyttää ja lisäksi pidättäytyä kaikesta, mikä häntä loukkaisi. Jos toisen kanssa eläminen olisi työlästä, työntekoa, niin en keksi yhtään syytä, miksi suhdetta kannattaisi jatkaa, kun siitä ei edes saa palkkaa.
Eihän se ensimmäisinä vuosina olekaan työtä, toista halutaan miellyttää ja ollaan ehkä valmiita joustamaankin asioista.
Vuosien mittaan kumppanin viehätys vähenee ja sitten alkaa tulemaan se vaihe kun symbioosista halutaan eroon ja korostuu tarve omaan elämään. Tuo vaihe edellyttää sitä "työntekoa", pitää olla valmis tinkimään omasta itsekkyydestä ja asettaa kumppani välillä kaiken yläpuolelle.
Moni parisuhde kaatuu siihen että lakataan tekemästä juttuja jotka lisäisivät yhteenkuuluvuuden tunnetta, annetaan tavallaan periksi ja eristäydytään toisesta. Hyvin usein ero tulee toiselle ehkä yllätyksenä, mutta sitä on oikeasti edeltänyt vuosikausia jatkunut osittainen välinpitämättömyys kumppania kohtaan.
Se työnteko on oikeastaan sitä, että tehdään valintoja sen puolesta että säilyy yhteys ja jaetaan asioita yhdessä.
Läheisyys ja etäisyys vuorottelevat pitkässä suhteessa (välillä muut asiat ovat etualalla), mutta ilman hereilläoloa tai yhteyttä ei mitään suhdetta oikeastaan mielestäni varsinaisesti ole olemassa. Yhteydellä tarkoitan sitä, että molemmin puolin voidaan ja halutaan seurata toista syvälle todellisiin ajatuksiin vaikka timbuktuun asti. Jos tuollaista ei ole alkujaankaan ollut, se on vain toispuolesta (vain toinen seuraa) tai halu seurata loppuu, niin minusta on parempi erota.
Jos mun kanssani oleminen olisi työntekoa, niin olisin siitä kovin loukkaantunut. Mun korvaani se kuulostaa sellaiselta tekohengitykseltä kuolleelle. Ja työ kuitenkin on mulle hyvin useimmiten rakasta ja merkityksellistä - olen miettinyt miltä vertaus kuulostaa sellaisesta ihmisestä, jolle työnteko on jotakin, mitä tehdään pakosta, kun heitäkin on niin paljon, jotka eivät työssään viihdy.
Mutta tokihan nämä ovat vain sanoja ja kuvauksia, kokemuksia muovataan sanoilla.
"Yhteydellä tarkoitan sitä, että molemmin puolin voidaan ja halutaan seurata toista syvälle todellisiin ajatuksiin vaikka timbuktuun asti. Jos tuollaista ei ole alkujaankaan ollut, se on vain toispuolesta (vain toinen seuraa) tai halu seurata loppuu, niin minusta on parempi erota."
Pitkässä suhteessa tuon yhteyden säilyminen ei ole itsestäänselvyys, se vaatii ihan tietoista valintaa siitä että kumppaniin panostetaan. Mikäli kumppaniin ei panosteta, niin kumppani kokee ettei toinen välitä.
Kyllä minä ymmärrän sen että kukaan ei haluaisi olla toiselle pelkkä työmaa velvollisuudentunnosta, mutta se on kyllä vanhojen pariskuntien salaisuus.
Ei ainakaan mun puoleltani ole ollut työnteon tunnetta, olen todella pitkässä parisuhteessa. Pitääpä oikein kysyä puolisolta, onko hänen puoleltaan ollut.
Tarkennan, etten tällä tarkoita, että kaikki olisi ollut pelkkää auringonpaistetta. Yhteys edellyttää, että epämukavatkin jutut käsitellään, ehkä sitä voisi jotenkin ajatella työnteon vertauksen kautta.
Tällaiset keskustelut ovat yhtä tyhjän kanssa jos takerrutaan vain saivartelemaan jostakin sanasta.
Lienee itsestään selvää ettei parisuhteen eteen tehtävä työ ole verrattavissa fyysiseen työhön, mutta se vaatii kuitenkin valintoja suhteen eteen ja kompromisseja, toisen huomioimista ja hänen tarpeidensa tunnistamista.
On myös mahdollista, että siinä missä toinen on valmis ajamaan täydelliseen symbioosiin, niin toiselle se tilanne on täysi katastrofi. Esim. läheisriippuvainen ihminen voi kokea että hänellä ei ole edes elämää ilman kumppania, ja kumppani miettii miten sanoisi sen että haluaisi käydä joskus yksin vessassa.
Mulle hyvin tyypillistä saivartelua tällainen, selvittää mitä toinen tarkoittaa jollakin sanalla tai ilmaisulla, jos en sitä ymmärrä. Lienee ammattitauti.
Oletko poliisi?
Mitä tasoa miehesi on?
Olen havainnut että naiset jotka käyttävät seuraavanlaisia kuvauksia:
"Mies ilmestyi jostain ja vei jalat alta"
"Voimakas fyysinen ja henkinen yhteensopivuus"
...ovat naimisissa ytmien kanssa.
Ketmin naineet yleensä korostavat enemmän työnteon merkitystä ihastumisen ylläpitämiseksi, ja ihastuminenkin on edennyt hitaammin.
Poliisia täällä ehkä kaivattaisiin, vaikka tarkoitus ei ollut kuulustella.
Ei vittu, oliko tämä taas pikkukakkosen trolli?
Eikö sulla ole omaa elämää vitun pelle.
Eiku mä olen tässä, ei Pikkukakkonen.
Niinpä. :D
Mistään mitään tietämätön pikkukakkonen taas tässäkin ketjussa sönkkäämässä ja neuvomassa! :)
Ps. Muista nyt rääkyä: "Et ole parisuhdekykyinen!!!"
Aika naivi ajatus parisuhteesta, jos uskotaan, että rakkaus voittaa kaikki vaikeudet. Kannattaisi välillä miettiä asioita toistenkin kannalta eikä vain tuijotella tiukasti omaan napaan. Jos on siinä tilanteessa omassa parisuhteessaan, että kaikki rullaa eteenpäin ilman minkäänlaista vastoinkäymistä, niin sehän on hyvä. Mutta yleensä näin harmonista suhdetta ei ole, me ihmiset kun olemme erilaisia ja käsittelemme asiat eri tavoin. Parisuhteen eteen töiden tekeminen tarkoittaa mielestäni kompromisseihin suostumista ja omasta tilastaan ja ajastaan osan antamista puolisolle. Meilkein kaikissa päätöksissä joudut ottamaan huomioon sen toisen osapuolen, eikä mielipiteet välttämättä mene yksiin. Mutta erimielisyydet kuuluvat parisuhteeseen, jos niitä ei ole, niin onko toinen niin dominoiva, ettei toinen uskalla vastustaa? Pääsee helpommalla, kun myötäilee, mutta onnellinen sellainen ihminen ei ole. Rakkaus kuolee, jos vain tuudittautuu ajatukseen, että kaikki on hyvin ja pidetään sitä toista ihmistä itsestäänselvyytenä.
Palstamäen kanssa olen samaa mieltä tuosta läheisriippuvaisuudesta, jos ei ole kokenut sellaista parisuhdetta, on hankala ymmärtää, miten raskasta sellaisen ihmisen kanssa eläminen on.
Mistä ja miten sä sen olet huomannut?
Mun mies on sellainen parisuhdemies, hyvin luotettava, ei jännämies ytmi. Naimisiin mentiin alle vuosi tuntemisesta, siitä alle vuosi sain lapsen eli ei noudatettu sun suosittelemaa kaavaa pitkästä kahdenoloajasta ilman lapsia (voi se sopia sulle ja muille, meille sopi tämä). Hyvin on kuitenkin mennyt, alle viisikymppisenä ovat lapset jo olleet pitkään maailmalla, kun ne tekee nuorena. Jaksaa olla vielä reippaana mumminakin, kun tekee lapset nuorena.
"me ihmiset kun olemme erilaisia ja käsittelemme asiat eri tavoin. "
Voisitko soveltaa sitä minunkin ajatuksiini omasta lähes 30v kestäneestä parisuhteestani. Tiedän siitä kuitenkin enemmän kuin sinä, eikö.
Hyvä kommentti, tuohon ei lisättävää.
Sanoisin tuohon, että ihminen joka ei ole koskaan kokenut joutuneensa tekemään kompromissia suhteessa, ei ole kaiketi ollut suhteessa.
Yritin vain tarkentaa sitä, millaisen merkityksen annat sanalle työnteko tässä yhteydessä. Toki hyvä miettiä parisuhteessa olemisen tapojakin aina välillä, vaikkakaan en itse aio tehdä sitä täällä.
Et ole halunnut tai ehtinyt vastata kysymykseeni siitä, mistä tasoteorian liittäminen tähän asiaan on peräisin.
Kysyin siksi, että minusta pitkien liittojen salaisuus ovat kaksi asiaa. Voimakas fyysinen yhteensopivuus ja arvojen, kiinnostuksenkohteiden sekä taustan samantyyppisyys. Tuttavissa on paljon pitkissä liitoissa eläviä, heistäkin voi tämän havaita. Se ei liity ulkonäköön millään tavalla, mutta älylliseen kapasiteettiin se mielestäni kyllä liittyy. Yhteys onnistuu parhaiten, jos ollaan about yhtä älykkäitä. Fiksusta puolisosta on yllättävän paljon apua urankin luomisessa, muutenkin elämä on kiinnostavaa, kun sitä saa funtsia sellaisen kanssa, jolla on tarjottavanaan uusia, tuoreita näkökulmia.
Tiedät omasta suhteestasi enemmän kuin kukaan muu, mutta elämästä näytät tietävän todella vähän. Kaikki eivät ole samassa harmonisessa tilassa kuin sinä, on hienoa, että on pitkiä onnellisia suhteita olemassa. Mutta pitäisi osata nähdä asiat laajemmin kuin vain omalta kantilta ja eikä olettaa kaikilla muilla olevan samanlaista. Mietippä vaikka tilannetta, jossa lapset ovat pieniä ja arjen pyörittäminen on naisen vastuulla, kun mies tekee reisssutyötä, eikä harvoina vapaa-aikoinaan jaksa/viitsi/halua osallistua kodin pyörittämiseen. Kaikki jää naisen harteille, hän käy töissä, hoitaa yksin lasten hoidot, lääkärissä käynnit yms. Luuletko, että parisuhde voi hyvin ilman työn tekoa?? Puhuminen ei tuossa tilanteessa riitä, eikä katteettomien lupausten antaminen, pitää konkreettisesti tehdä jotain. Vaikka kuinka rakastaisi sitä toista, niin arki alkaa nopeasti kuluttaa rakkautta, kunnes ollaan tilanteessa, ettei sen toisen osapuolen mielipide enää kiinnosta ja voidaan ihan hyvin erota. Pienetkin huomionosoitukset parantaisivat tilannetta kummasti, mutta tekemättömyys tappaa suhteen varmasti. Kun suhteen alkuhuuma on ohi ja arki tulee vastaan, kysytään sitä parisuhdetaitoa, jota toisilla on ja toisilla ei. Eroja tulee juurikin sen takia, että kaksi yhteensopimatonta ihmistä päätyy yhteen ja hampaat irvessä jatketaan yhdessäoloa, koska ollaan naimisissa. Lopulta kupla puhkeaa ja huomataan, ettei onni tule väkisin tahtomalla, tulee ero ja elämä jatkuu.
Näin minäkin asian näen, kokemusta parisuhteesta tulee vain olemalla parisuhteessa. Ja kun me kaikki olemme erilaisia, myös parisuhteet ovat erilaisia, ellei ole niin tyhmä, että kerta toisensa jälkeen ajautuu samanlaiseen suhteeseen, jossa esim on päihteitä tai väkivaltaa. Minulla on tuttavapiirissä sinkkuja, eronneita, toisella kierroksella olevia ja pitkissä suhteissa olevia ihmisiä. Joten olen nähnyt muitakin ihmiskohtaloita kuin vain omani ja kaikilla ei ole helppo elämä, jossa kaikki rullaa eteenpäin täysin automaattisesti. Onnellisen parisuhteen eteen tehdään töitä, mutta tunnen pareja, jotka yli 20 vuotta parisuhteessa ollessaan sanovat, etteivät päivääkään vaihtaisi pois eikä koskaan voisi olla onnellisempi kuin tämän ihmisen kanssa.
Ehkä elämän onni on sisäinen tuntemus, joka miehen tai naisen on itse luotava. Luonnollisesti vastakkainen sukupuoli voi vaikuttaa siihen sisäiseen onnen tuntemukseen ratkaisevasti. Rakastava läsnäolo elämässä voi olla onnen yksi lähde. Se, että nainen on ystävä ja ystävällinen sinulle voi merkitä paljon. Hyvä rakkaudella tarjottu ruoka voi joskus merkitä paljon. Jos naisen kanssa muodostuu jonkinlainen perhekokonaisuus niin se voi olla suuri onnen lähde. Lisäksi yhteinen talous, jossa puolisot laittavat yhteisiä rahojaan onnellisuutta tuottaviin asioihin voi olla miehen onnellisuuden lähde: auto, oma asunto, hyvä parisänky, yhteinen ulkomaanmatka...
Ukkoseni käyttää meidän yhteiset rahat ja aina lupaan jos rahaa on. Viimeksi minun nimiin tuli melki 900euroa maksavat puhelimet kpl. myyjäliikkeelle näytti lukuja minulle.
Ukkosellenikin tuli olo että myyjäliikemies varmaan oletti. ukkoseni käyttävän minua hyväksi. Olenko niin säälittävä näky?
Vai mistä kummasta tuokin juttu nyt tuli vai onko ukkoseni niin komia?
Semmonen pullantuoksunen hottis.
Varmin tapa feilata on kohdella miestä kuin nelivuotiasta lasta joka ei osaa tehdä mitään, ainakaan oikein.
Toinen varma tapa on lapsen tulon jälkeen vierottaa mies lapsesta. Se käy helposti, toteutaa vain edellistä kohtaa.
Sitten voikin kohta erota kun mies jostain ihmeellisestä syystä huitelee muualla.
Mies haluaa panna muitakin naisia välillä ja se tekee miehen onnelliseksi. Miehet ei osaa olla uskollisia yhdelle naiselle.
sananlaskuistaluku31
1. Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
2. Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
3.Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
4. Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
5. Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä säädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
6. Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
7. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
8. Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
9. Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
10. Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
11.Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
12. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
13. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
14. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
15. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
16. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
17. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
18. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
19. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
20. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
21. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
22. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
23. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
24. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
25. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
26. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
27. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
28. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
29. "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31. Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
Vaikea sanoa? En ole miettynyt naisessa mitään erityisen tarkkoja piirteitä tai raameja mihinkäänsuuntaan. Tärkein kai on alkuun, että viihdyn hänen seurassaan. Parisuhteen rakentaminen taas pitäis olla yhteinen missio, että siinä tulis huomioitua kummatkin. Vastavuoroisuus ja tasavertaisuus on itsestäänselvyys, mitä odotan ja tasa-arvo. Siinä se kai. 😊
Tasa-arvo parisuhteessa on hieno asia, jos se toimii. Itse olen voimakastahtoinen ja tempperamenttinen, eikä mikään nyhverö pärjää kanssani. Jostain kumman syystä nämä jees-miehet kuitenkin ovat kynsin hampain yrittäneet pitää parisuhteestamme kiinni, vaikka kumpikaan ei varmasti ole onnellinen. Minua syyllistettiin siitä, etten halua tehdä suhteen eteen töitä, mutta miksi vaivautua, kun asiat eivät kuitenkaan muutu miksikään. Ymmärsin oman käytökseni viimeistään silloin, kun törmäsin samanlaiseen mieheen kuin itse olen. Ensin tunsin suunnatonta vetoa mieheen, joka uskaltaa sanoa mielipiteensä, mutta kun hän ei millään tavalla ottanut minun mielipidettäni huomioon ja oletti itsestään selvyytenä, että hän on se, joka tekee päätökset, niin en pitkään jaksanut häntäkään katsella. Siinäpä sitten ihmettelin, että mitähän minä oikeastaan haen! Menin ääripäästä toiseen ja se onnellisuus löytyy luultavasti jostain tuolta keskeltä.
No minusta taas tuo tasa-arvo on sellainen jännä juttu tässä vaiheessa kulttuurimuutosta. Minun mielestä (korostan että minun mielestä ja minun havaintojen perusteella) naiset ovat ymmärtäneet, että saavat olla nykyään itsenäisiä, mutta unohdetaan, että myös päättäminen ja vastuu suhteesta on oltava tasapuolista. Että sitä vielä sitten turvaudutaan siihen mieheen kuitenkin. Että osittain on vielä sellainen käsitys, että on se henkinen tuki ja turva.
Vaikka omien vanhempien kohdalla taas se tuki ja turva on minun äitini ja isä on se selkeästi heikompi henkisesti, että voi se toisinkinpäin olla. Ja tottakai ymmärrän, että tarkoitushan on tukea toinen toista, että ei sitä parisuhteessa olekaan tarkoitus, että itse tarvitsisi itseään kantaa. Mutta tältäosin minä taas olen vähän toisenlainen mies, kuin perinteinen. :o)
Toivottavasti osasin selittää. :o)
Onnellisuus on yksityinen asenne, tila ja suunta joka ei teoriassa vaadi muita ihmisiä. Koska käytännössä elämme verkottuneena muihin ihmisiin, on hyväksi onnellisuudelle vaikuttaa ehjältä osalta tuota verkkoa. Heteromies ilman naista arvioidaan rikkinäiseksi. Millainen naisen pitäisi olla onkin sitten hienosäätöä.
Miehen tekee onnelliseksi kun jutut kohtaa.
En osaa sanoa. Tähän asti naiset joiden kanssa olen oikeasti viihtynyt ovat aina olleet ulkomaalaisia. Suomalaisten kanssa ongelmaksi on usein noussut luottamuspula ja haluttomuus keskustella asioista suoraan.
Minun tulee pystyä keskustelemaan naisen kanssa kaikesta ja ongelmista tulee pystyä puhumaan. Ne pitää ottaa esille hyvissä ajoin. Usein olen joutunut siihen tilanteeseen että nainen ottaa asian esille kun se on jo liian myöhäistä korjata. Vahinko on jo tehty, oma luottamus naista kohtaan horjuu kun selviää että asia on vaivannut jo pitkään, mutta sitä ei ole tuotu esille.
Kun olen suhteessa, en halua joutua arvailemaan kumppanini tunnetiloja. Haluan pystyä luottamaan siihen että jos mitään ei ole tuotu esille, asiat ovat hyvin. Itse sanon asiasta hyvissä ajoin jos tunnen että jokin asia vaivaa.
Riippuu Varmasti täysin Miehestä.. Ei miehet(kään) ole toistensa Klooneja.. ;P
.. Mut, OnnelliSeksi miehen tekee varmasti Just Sille Kyseiselle miehelle IhaNainen, jonka kanssa elämä on IhaNaista.. ;P
niin millainen nainen,
# tervepäinen tavis jolla itsetunto on ok
ja millaista elämä
# normaalia, toisen huomioonottavaa, aina saa kun jompaakumpaa haluttaa,
niin hänellä kun on erilainen tapa ajatella niin ihan suosiolla jättäytyy suhteiden ulkopuolelle ja elelee yksin onnellisena, saa elää silloin omannäköistä elämää, ei kenenkään toisen ihmisen tarpeista lähtevää
Miehen tekee onnelliseksi työ, harrastukset, ystävät että elämässä on muutenkin kaikki hyvin kuten että on terve. Nainen voi sitten tuoda uutta sisältöä elämään mutta ei ole mikään pakko seurustella naisen kanssa koska ilmankin pärjää. Jos ei tykkä olla yksin ja haluaa perheen, lapsia niin sitten voi sitä naista harkita jos nainen on fiksu, hyväsydäminen.
Voisin olettaa, että miehen onnelliseksi tekee sujuva arki ja elämä josta saa riittävästi tyydytystä jaksaaseen jatkaa. Tarpeeksi haasteita yrittääkseen enemmän ja lopulta voittaakseen ne ja päästäkseen onnistumisen iloisena maaliin. Tarpeeksi ihmisiä ympärille, joiden kanssa elämässä kulkeminen maittaa. Ketä ne ihmiset on ja asiat on, sen määrittää jokainen mies yksilöllisesti ihan itse. :)
Naisen osuus on varmaan tuossa kohtaa, niitä ihmisiä joiden kanssa elämässä kulkeminen maittaa. Eiköhän jokainen mies kuin nainenkin kaipaa siltä kumppaniltaan sitä, että jotakuinkin hänestä saa tukea ja ymmärrystä yhteisellä matkalla. Suunta on sama ja kumpikin osaa arvostaa toisiaan ihmisenä ja yksilönä. Elämä sujuu itsekseen, mutta sen naisen/miehen kanssa siihin saa vielä lisää potkua, merkitystä ja sisältöä. :)
Asioita jotka ovat tehneet itseni onnelliseksi. Ei missään erityisessä järjestyksessä, mutta mahdollisimman yksinkertaistettuna
- Ystävien seura. Heistä saa lisää ulottuvuuksia omaan arkeen. Toivottavasti hekin arvostavat minua ja seuraani.
- Tavoitteiden saavuttaminen. Esim. omistusasunnon onnistunut hankinta ja remontointi ja lopulta myynti, kun oli aika jatkaa eteenpäin. Vakipaikka hyvässä firmassa ja opintojen paketointi ajallaan.
- Kehittyminen ( Esim. treenitulosten nousu, tai pitkän suvantovaiheen ylitys)
- Vakaa taloudellinen tilanne
- Luonnossa liikkuminen. Ja se, että on onnistunut järjestämään itselleen paljon vapaa-aikaa, jolloin voi tehdä sitä. Sienestys syksyisin, ja pienet metsänhoidolliset toiminnot harrastuksen vuoksi, ja omaisuuden arvon säilyttämiseksi.
Naisessa, jos siihen halutaan keskittyä, vaikka kysymyksen asettelu on siinä mielessä hassu, että en usko toisen ihmisen tekevän ketään onnelliseksi, ellei hänellä itsellään ole siihen ainekset kasassa.
- Luottamus. Se että nainen antaa ymmärtää, että luottaa muhun, ja tekemisiini. On valmis kompromisseihin, koska luottaa siihen, että yhdessä tekemällä voi saada hyviä asioita aikaan. Eikä koko ajan pidä vain omista asioistaan kiinni, ilman joustoa, koska pelkää jäävänsä jalkoihin, jos antaa missään /koskaan jossain periksi. Näitä on yllättävän paljon tullut vastaan.
- Iloisuus tarttuu. Nainen joka saa mut nauramaan, ja nauraa myös mulle.
- Nainen joka on avoin myös perheen perustamiselle. Lapsia ei voi enää nykypäivänä mitenkään järjellä perustella, mutta silti ihminen voi päättää haluaako niitä vai ei. Pakko ei kenenkään ole, mutta itselleni on vanhemmiten tullut sellainen tunne, että haluan lapsia. Nykyään äärimmäisen epämuodikasta.
- Nainen joka tekee sellaista työkseen, josta pitää. Ainakin suurimman osan aikaa. Tai ainakaan hän ei koe työtään eläämäänsä pilaavana asiana. Koska se heijastuu hänen hyvinvointiinsa, ja hänen hyvinvointinsa vaikuttaa suoraan omaan mielialaani, ja hyvinvointiini.
- Nainen joka pystyy osallistumaan omaan toimeentuloonsa. Mieluiten siten, että on jotain sukanvarressakin. Koska itse en pysty kahta ylläpitämään ainakaan kovin pitkään.
- Nainen joka haluaa tehdä kanssani asioita. Osallistua arkeen ja juhlaan. En tosiaan edellytä, että oltaisiin 24/7 yhdessä, mutta olisi hienoa, että kumppani lähtisi kanssani välilllä metsälenkille, lomareissulle, tai vaikka kylpylään pötköttämään ilman mitään erityisempää ohjelmaa, kuin toistemme rapsuttelu. Naista joka maalaa olohuoneen seinät, sillä aikaa kun minä vaikka kasaan keittiön kaappeja.
- Seksuaalinen halu minua kohtaan. Ja sen näyttäminen. Mikään ei ole kiihottavampaa kuin huomata, että sitä omaa kultaa panettaa, ja hän kohdistaa panetuksensa minuun.
- Uskoa siihen että homma kantaa. Ja sen tiedostaminen, että alkuhuuma ei ole ikuista, eikä sitä välttämättä aina edes tule kaikille samanlaisena. Sellaista, että pyyhe ei lennä heti kehään jos alussa vähän kangertaa. Tindersukupolvelle harvinaista.
- Luottoa muhun ja itseensä. Siten että ei heti lähdetä kokeilemaan aidan takana olevaa ruohoa. Sitä on aina tarjolla varsinkin naisille. Mutta pyrin toki pitämään omankin ruohoni sellaisena, että tarvetta laitumen vaihdolle ei sen perusteella löytyisi.
- Vapaus mennä ja tulla. Ja palata aina kotiin. Ja uskallusta myös itse käyttää minun hänelle suomaa vapautta, ilman että viehätysvoimaa tarvisi testata missään muualla. Koska minullakaan ei siihen tarvetta ole.
Telkkari oikealla kanavalla ja vaimon ojentama avattu olut.
Raha tekee onnelliseksi.
Mielestäno hyvä nainen pitää miestään tasavertaisena kumppanina. Vielä ei ole löytynyt. Enemmän sellaisia luonnehäiriöisiä joiden käsitys tasaveraisuudesta on, että heidän oikutteluoikeutensa on rajaton. Ja miehen pitää aika ajoin laittaa nainen kuriin, että kunnioitus säilyy.
Naisia ei tunnu olevan luotu demokratiaan. Joka asiasta tulee valtataistelu esim. Työpaikoillakin. Sen vuoksi naisilla on aina jotain skismaa johonkin suuntaan. Joka laskee heidän onnellisuuttaan, ja samalla tietenkin kumppaninkin onnellisuutta.