Vetäjien lapset ratkaisu paikoilla

Eikä pelkästään junnupeleissä! Jopa superin peleissä pelaa korkeintaan keskitason ' sukulaisia' ja lahjakkaat jätetään penkille! Ihmetellään kun taitavat pelaajat lopettavat!

Omalta kuopukselta meni motivaatio. Oli kiinnostusta, liikunnallista lahjakkuutta ja väitän, että lahjoja lajiin. Mutta kun valmentajilla oli omat suosikit, joita jaksettiin kannustaa ja kehua. Lapseni kun sattui joskus epäonnistumaan, niin huutoa tuli valmentajilta ja joukkuekavereilta ja hyvien pelaajien naljailu jatkui koulussakin (tähän kiusaamiseen koulu puuttui eli se loppui). Treeneistä tuli itkun kanssa kotiin ja harrastus vaihtui, vaikeinta oli kertoa lopettaminen meille vanhemmille ja isosisaruksille.
Lasten isät (äidit joskus) valmentajina ovat sokeita omien lastensa peluuttamiselle ja taitotasolle. Jos joukkueessa on enemmän kuin 12 pelaajaa, ei valmentajan lapset ainakaan meidän seuran pikkujunnujoukkueissa jää koskaan pelin ulkopuolelle ja kuulu valmentajien painottamiin pelaajien kierrätyksiin, että kaikille tulee tasapuolisesti pelejä Talvikauden treeneissäkin jos vetäjän lapsi ei tykkää jostain harjoittelumuodosta ja sanoo, että "isi, ei tehtäis tätä", niin saletti on, ettei tehdä. Kun prinsessakaan ei siitä treenimuodosta välitä... Kaksi pesisharrastajaa on vielä, heillä jo ikää sen verran, että pelkkä isi-pätevyys ei enää riitä joukkueen valmentamiseen .

Potkiksessa ja kiekossa vielä suurempi kotiinpäinveto omien puolesta.

Toiset pääsevät pelaamaan joskus ja toiset pelaavat kahta täyttä sarjaa koko kauden.
Puhutaan kuitenkin pikkulapsista joilla olisi intoa pelata.
Lukkariksi tms. eli tärkeimmille paikoille valikoituu lähes aina se oma lapsi. Jotkut eivät pääse koskaan edes kokeilemaan, koska pelipaikkoja ei kierrätetä.

Pelaajat naulataan liikaa jo junioreina tietyille paikoille. Usein tämä johtuu valmentajasta joka lapsen kautta huomaamatta itse alkaa elää omaa peliuraa uudestaan.

Kun aletaan esimerkiksi kasaamaan edustusjoukkuetta tms. ja pelaajia ei tietyille paikoille löydy, myös peluutus seurassa vaikuttaa asiaan. Monipuolisia pelaajia ei ole paljoa johtuen tästä.

Lapsien ja nuorten pitäisi antaa joskus pelata ilman pelinjohtoa keskenään ja pitää hauskaa joskus. Ja antaa tehdä niitä virheitä.
Joka asia usein turhaan ohjeistetaan pää punaisena kentän laidalta.

Tasapuolisuus, hauskuus, iloinen juonikkuus kunniaan !

Se on kuitenkin vain pesistä.