Olen koko ajan menossa ja kalenteri buukattu täyteen aina ja tarvitsen sitä jatkuvasti. Tuossa muutama viikko sitten kävi itselleni paha moka, kun olin unohtanut merkitä aikoja sitten sopimani tapaamisen ystäväni A:n kanssa kalenteriini ja olin sopinut toisen ystäväni B:n kanssa tapaamisen samalle kellon ajalle muutamaa päivää ennen ko. päivää. Muistettuani tämän virheen peruin B:n kanssa siitä syystä, että A:n kanssa olin kuitenkin sopinut ensin (ja olen periaatteen mukainen, ihan kaikkien kohdalla). B oli tosi pettynyt joka oli erittäin ymmärrettävää. Pyysin kovasti anteeksi ja koko päivän oli paha mieli siitä, että hänestä tuntui pahalta. A:kin perui, koska hänelle tuli pakollinen työkeikka.
B kyllä antoi anteeksi ja samana iltana jopa naureskelimme puhelimessa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nyt tuosta tilanteesta on jo tosiaan suunnilleen kuukausi ja sovimme B:n kanssa uuden tapaamisen. Sopimisen ja tapaamisen välillä muutama päivä. Hän kuitenkin perui tapaamisen samana päivänä kun olisimme nähneet ja meni sopimaan hänen kaverinsa kanssa tapaamisen. Minä en koskaan ole noin tehnyt, että peruisin tarkoituksella tapaamisemme jotta voisin tavata jotain toista henkilöä. Minun kuukauden takainen tilanne oli inhimillinen vahinko ja se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun noin on käynyt. Hän jopa ymmärsi, että vahinkoja sattuu ja antoi anteeksi. Minusta nyt ystäväni toimi väärin ja hänen mielestään hänellä on oikeus "koska minäkin peruin aiemmin". Minusta tuossa ei ole järkeä. Tottakai ymmärrän hänen olleen loukkaantunut aiemmasta vaikka anteeksi antoi ja ymmärsi mokani, mutta että mennään kostamaan on kyllä epäaikuismaista käytöstä. Mitä muut on mieltä ja mitä ihmettä tässä tapauksessa pitäisi/kannattaisi tehdä?
B kyllä antoi anteeksi ja samana iltana jopa naureskelimme puhelimessa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nyt tuosta tilanteesta on jo tosiaan suunnilleen kuukausi ja sovimme B:n kanssa uuden tapaamisen. Sopimisen ja tapaamisen välillä muutama päivä. Hän kuitenkin perui tapaamisen samana päivänä kun olisimme nähneet ja meni sopimaan hänen kaverinsa kanssa tapaamisen. Minä en koskaan ole noin tehnyt, että peruisin tarkoituksella tapaamisemme jotta voisin tavata jotain toista henkilöä. Minun kuukauden takainen tilanne oli inhimillinen vahinko ja se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun noin on käynyt. Hän jopa ymmärsi, että vahinkoja sattuu ja antoi anteeksi. Minusta nyt ystäväni toimi väärin ja hänen mielestään hänellä on oikeus "koska minäkin peruin aiemmin". Minusta tuossa ei ole järkeä. Tottakai ymmärrän hänen olleen loukkaantunut aiemmasta vaikka anteeksi antoi ja ymmärsi mokani, mutta että mennään kostamaan on kyllä epäaikuismaista käytöstä. Mitä muut on mieltä ja mitä ihmettä tässä tapauksessa pitäisi/kannattaisi tehdä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huh onpas sulla kamalia ystäviä. Vielä kostavat? Eiköhän tuo ole selvä ettei vapaasti halua sinua tavata. Ihan kalenteriin laitat että muistat ketä tavata. Mulla toimii spontaanisti ystävien tapaaminen. Soitan ja kysyn nähdäänkö ja pääsetkö? Jos ei onnistu sovimme tapaamisen myöhemmin. Osa ystävistä on jäänyt pois. Eivät joko muista soitella tai en ole niin tärkeä. Ne taas jotka soittavat ja tapaamme ovat pysyneet elämässä tämän tästä. En tunne että ne ystävät jotka taakse jäivät olisin loukkaantunut tai edes vihainen olisin että unohtivat. Kyllä tärkeät ystävät pitävät yhteyttä eikä niiden tarkoituksia tarvitse epäillä tai miettiä. Kuullostaa sulla olevan aika kontrolloitua elämää. Ilmankos epäilet toisten tarkoituksia ja kostosta sinua kohtaan. Kyllä oikean ystävän kanssa on oltava vapaa ja hyväolo. Eikä tarvitse miettiä mitä ystävä tarkoittaa. Olen rehellinen ja avoin ystäviä kohtaan aina ja saman kohtelun saan myös itse ja ystävinä on pysytty vuosia. Toisten kanssa on läheisempi toisten kanssa ei niin läheinen. Näin se ystävyys muodostuu ilman velvoitteita tai muuta negatiivisen elämän tuomia ongelmia.
huh mitä draamaa. Miksi tehdä tikusta riitaa, toraa, tappelua.
Jos peruutti, niin peruutti. So what, elämä on vaihtelevaa.
Itse en korvaani lotkauttaisi, en suuttuisi enkä märehtisi sekuntiakaan koko asiaa enkä hakisi piilomerkityksiä ystävän käyttäytymisestä.
Suosittelen jättämään asian sikseen, et jauha asiasta kavereiden kanssa somessa etkä kasvokkain, etkä parjaa etkä syyllistä ystävääsi keskustelupalstoilla. Päällekkäisbuukkauksia sattuu itse kullekin, ei se ystävyyttä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Kun seuraavan kerran olet juttusilla, ole just samanlainen kuin ennen tätä episodia olit. Hyvä ystävä jättää lillukan varret huomioimatta. Eiks niin?