Olen itsekin miettinyt, että jos kaikki kolahtaa hyvin naisen kanssa, niin sittenhän se on menoa. Hattaraa ja purppuranvärisiä ajatuksia lentelee. Kohta se hiukan hiipuu ja sit voi töksähtää kunnolla. Miksi?
Itse mietin, että itsellä ainakin kova tilaus tuolle hattaralle...Ihanaa nujuamista ja herkkää koskuetusta.. enkä usko että olisin poikkeus, myös sukupuolisesti.
Ehkä sille on annettava aikansa ja tutustua sitten vasta kunnolla ihmiseen puolin ja toisin. Ja päättää yhdessä eteneminen. Myös hyväksyä tälläinen jo alussa puolin ja toisin.
Oisko ideaa?
Itse mietin, että itsellä ainakin kova tilaus tuolle hattaralle...Ihanaa nujuamista ja herkkää koskuetusta.. enkä usko että olisin poikkeus, myös sukupuolisesti.
Ehkä sille on annettava aikansa ja tutustua sitten vasta kunnolla ihmiseen puolin ja toisin. Ja päättää yhdessä eteneminen. Myös hyväksyä tälläinen jo alussa puolin ja toisin.
Oisko ideaa?
Vastaukset 89
Vanhimmat
Etkö sä vaan voi ottaa sitä hattaraa ja sitten kun se hiipuu, niin ottaa seuraavan hattaran? Mikä arvo sillä yhdessä etenemisellä edes on, jos se on niin perkeleen vaikeaa?
No siis, periaatteessa tuon teorian mukaan se meneekin melkein noin. Mutta jos se ihminen on sopiva muutenkin, niin mihinkäs sitä sit vaihtamaan? 😊
Onhan se sanonta, että "ei se vaihtamalla parane". Mene ja tiedä. Uskon että tuolla kuitenkin viitataan hattaran jälkeiseen aikaan.
Mutta pointti on siinä, että ei suurin osa missään vaiheessa ole etsimässä mitään tylsän harmaata yhteiselämää jonkun toisen kanssa. Emme katsele toisia etsien ihmistä, joka olisi sopivin arkeen. Kaipaamme hattaraa siitä huolimatta, että tiedämme että se päättyy.
Tuolla on paljon naisia kaipaamassa hattaraa ja jos kaipaat sitä itsekin, niin mikä vika on hattaroissa.
Vihdoin pääsen sataamaan. Olin töissä sellaisessa loukossa, ettei netti toiminut. 😃
Siis idea on se, etten arvioi edes sitä ihmistä sen hattaran perusteella. Kyllä mä haluan jotain pysyvämpää, mutta se hattara pitää elää ensin pois. Ja sit vasta katsoa onko ihmisestä vierelle...
Minusta moni nainenkin haluaa hattaraa, mutta myös jotain pysyvämpää. Nää kaks juttua sotkeentuu. 🤔
Pitää ymmärtää että se hattara on tilapäistä, ja päästä sen ensimmäisen eteen sattuvan töksähdyksen yli. Ja sitten toisen. Ja kolmannen. Ja niin edelleen.
Joo. Voi hyvin olla että niin sinä kuin moni nainenkin periaatteessa haluaa samaa: ensin hattaraa ja sitä pysyvämpää. Mutta sitten voi olla niin, että odotukset hattarasta kohtaavat mutta jatkosta eivät. Tai sitten niinkin, että jonkun kanssa jatko voisikin sujua, mutta koska odotukset hattarasta on niin erilaisia siihen vaiheeseen ei koskaan päästä.
Niin. No ei tarviis töksäyksiä jos tiedoistais kynnyksen. 😉
Niin. Mielenkiintoinen mietintä. Mut nyt täytyy katsella hetki unia. Kävin ylitöissä ja seiskalta yövuoroon. Pitää vielä sitä ennen ripustaa pyykit kuivamaan ja tyhjentää tiskikone... mäkkisafkat töihin.
Perjantaina on mies ja kämppä oltava edustava. Daamia pukkaa. Tiijä vaikka pääsee testaamaan teoriaa käytäntöön. 😁
Vai olet nyt yövuorossa ja daamia pukkaa. Itselläni on tapaaminen yhden naisystävän kanssa sunnuntaina. Se on vain sellainen ystävän tapaaminen. Maanantaina lähden taas Faijan luokse ja olen siellä yli viikon lomalla. Nyt pitäisi kaksi päivää tehdä vielä hommia. On tullut pari päivää kirjoiteltua tietokoneella, miksi täällä ei ole oikein kerinnyt käymään.
Hyvää yövuoroa! :)
Joo. Se Jodie tulee käymään. On toisaalta jännät ekatreffit. On tuumittu, että jos kolisee, niin sit hän on yön ja jos ei, niin sit vaikka ei ole yötä. :o)
Hassua. Mutta toisaalta sellaista se tuppaa olemaan, jos jostain etäämpää on toinen. Jotenkin mulla nää vaan menee etäsuhteiks... Täälläseuduin ei vaan ole löytynyt sopivaa, mutta toisaalta mulle sopii etäsuhdekin. :o)
Syynä ovat hormonit. Ihastumisesta saa paljon paremmat tripit kun rakastamisesta.
Joo. Mut itellä ainakin ois fiilis, että sitä hattaraa voi tuntea, vaikka ei ihan samallatavalla niinkuin pitemmälläkin aikavälillä. Eli ei perustelis sitä ihmistä sen hattaran mukaan. Kässäätkö?
Kun sinä olet siinä hattarassa, et yksinkertaisesti hormonimyrskyssäsi kykene tuntemaan samalla tavalla kuin pidemmälläkin aikavälillä. Sitä hattaraa ei ole mahdollisuus pidentää sen enempää kun esim. orgasmiaankaan, vaikka kuinka haluaisi kun se tuntuu niin hyvälle. Ei vaan onnistu, sillä hormonit eivät kysele sinun tietoista mielipidettäsi.
Sitten pitää miettiä onko se hattara tärkeämpi kun se ihminen.
Minä koin hattaraa pitkään, mutta eritavalla. Mutta ehkä arvioin ihmisen vierellä sen hattaran perusteella.
Siinä on kaksi mokaa. En tunne ihmistä oikein, eli hän ei ihmisenä ole minulle oikea. Ja toisaalta taa odotan häneltä hattaran perusteella enemmän.
Hattaran tapaista pitää ollakin, että suhde elää ja on mielekästä. Mutta pitää olla muutakin elämää. Mika Häkkisenä voisin sanoa, että pitää löytää sit se balanssi. 😁
Se alkuihastuksen hattara on ihanaa aikaa, kaikki on ihanaa ja positiivista, ilmakin on nätimpi ja radiossa soitetaan rakkausrallatuksia.... ihastuminen, kun siihen saa vastakaikua, on ihan parasta aikaa. Hymyilyttää, vaikkei olis mitään aihettakaan. Mutta arki tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, jos ei ole ollut realistiset odotukset suhteelle tai sille kumppanille,niin töksähdys voi olla rajukin. Ihastumaan pystyy kuka vaan, mutta ne syvemmät tunteet tulee vasta ajan kanssa. Toisaalta jos pelkää, että kaikki menee puihin kuitenkin, ei välttämättä koe edes sitä ihastumista. Parisuhde kestää töksähdykset, jos kumpikin on valmis kestämään myös niitä huonoja päiviä, mutta pitkässäkin suhteessa on hattaraa, jos niin tahtoo 😀Sori,vähän sekavaa tekstiä, just heräsin ja aamukahvi vasta kupissa 😁
No mulla on kohta unillelähtö käsillä. :o) Yön käkkinyt töissä. :o)
Mutta jotenkin viimeksi koin, että en tutustunut siinä huumassa ihmiseen kunnolla, vaan menin tavallaan soitellen sotaan. Moni ihminen on perusluonteeltaan mukava ja tuo hattara saa siitä ihmisestä vielä mukavamman. Mutta joku vastavuoroisuus vaikka jää tuollaisen jalkoihin. Sitä odottaa ja odottaa. Loppujen lopuks se vaan tuntuu pas..lta, kun ei sitä sitten ihan niin olekaan. Ja tavallaan on jo niin syvällä siinä, että sitten ei osaa sanoakaan mitään...
Mutta en mä pelkää hyppäämistä, enkä sitoutumista johonkin. Mutta toisaalta haluan, että kummallakin on sellainen ihminen, mitä todella haluaa. Ja voi siitä alun hattarastakin nauttia. Monella se on pitkästäaikaa kosketusta ja huomiointia, niin minusta se tarve pitää saada ja sit vaikka vasta edetä ja katsella, niin ei ole sellaista...painetta siitä. Sitä tarkoitan. :o)
Niin ja huomenta vaan. :o)
Minä tykkään seurastani todella ja sinusta. Tunnut olevan jokaisen naisen unelma mies.
Minun kanssa tulee töksähtelyjä kun en voi liipua veden mukana ja turvaköysi pitää liukasti kiinni mikä on muuttunut kalteriksi. En voi antaa mieleni mukaan ja herätän mikä luo töksähtelyn..
Luon vain realistisen maailman aina.
minulla on perheeni edellä ystäviä kun olen joutunut moneen kertaan valitsemaan.
En tunne ihmisiä täältä koska ketään en ole nähnyt ja joillekin riittää se,että en mene niiden mielen mukaan, niin en ole tutustumisen arvoinen jolloin en tuputa itseäni.
Ystävyys on tietääkseni sielullisesti ei siihen tarvitse konkreettista tervehdyttävä. Minun tietääkseni ystävä vain tukee henkisesti, piristää. Neuvoo mikä voi olla hyvä vinkki kuin vastavuoroisesti . Läsnä olo on tärkein.Ei siihen tarvi kaljailtaa vaan henkistäseuraa.
Siis seurastani on seurastasi 😳
Ärsyttää noi virheet. täytyisi paeta kiven alle
Kiitos. Otetaan kehut avosylin vastaan. 😊
No kaikkihan voi mennä pieleen.
Sitten taas voi onnistaa ja onnistuakin.
.. RiskiAnalyysin tekeminen auttaa näihinkin vaivoihin.. Mut joo, Se vaatii sen, että sen tekijällä on riittävästi Viisautta sen tekemiseen ja kattava TilanneKuva sen hetkisestä ToimintaYmpäristöstö jne.. ;P
.. Sen tulos ei tosin ole välttämättä kauhean kannustava ja se voi aiheuttaa HattaranEstoAinetta Aikast Paljonkin.. ;D
Hei Sherloch! Alat oppia savolaiseksi. 😂
Näinhän se on. Mutta itse haluaisin minimoida virheen mahdollisuuden. Ei ihminen voi tehdä muuta. Sitä on sopivat toisilleen tai ei. Mutta hukattu mahdollisuus on aina huono. Sandwitchbrinsiblellä pääsee tarkkoihinkin tuloksiin, mutta kaikki ei hakuuammuntaa kestä. Ja itse keskityn laatuun en määrään. Kuitenkin miehenä se on oikeastaan jonkinsortin pikkupakkokin. 😁
Mun käsittääkseni ihmissuhteissa ton kattavan tilannekuvan saaminen on monesti hankalaa, ellei mahdotonta.
.. En ole varma, miten sinä ymmärrät tämän asian ja mitä kaikkea se Sulla pitää sisällään yms., mutta ainakin Itse Koen, että näen tällä hetkellä TilanneKuvan ainakin Tarpeeksi Selkeästi ja Kattavasti.. ;P
.. Mut joo.. Moni asia vaikuttaa näihin(kin) asioihin.. Ja Yksilö on KaikenKeskiössä.. Tietenkin.. ;P
No mutta sä oletkin näkijävelho. Kaikki ei ole.
.. No tiedä sitä sitten.. ;D.. Mut joo, Tarkoitin tuolla Yksilöllä lähinnä sitä, että kuinka hyvin yksilön Ominaisuudet tukevat Kykyä "Nähdä" Itselle Oleellisia ja Tärkeitä asioita jne., mitä tulee näihin asioihin.. Ja jos se "kaipaamasi" Helmi/YksiSarvinen poikkeaa TilanneKuvan mukaan ns. "normaalista" , niin sellaisen kohtaaminen on Tietenkin Harvinaisempaa, kuin "normaalin" Yksilön kohtaaminen ja sitä Harvinaisempaa, mitä Harvinaisempaa YksiSarvista vierellesi kulkemaan "kaipaat".. ;P
.. Moni muukin asia vaikuttaa esim. Jos/kun sen YksiSarvisen olotila, tunteet ja tuntemukset (myös itseä kohtaan) jne. on HyvinHyvin Tärkeää, niin toki sekin "vaikeuttaa asioita" vrt. sellaisiin, joille niillä ei ole samanlaista merkitystä ja/tai efektiä jne.. ;P
.. Niin kuin sanoin, Yksilö on KaikenKeskiössä.. Monin Eri Tavoin.. Toisille nämä(kin) asiat nyt Vain Ovat helpompia/yksinkertaisempia, kuin toisille.. ;P
.. Uskoisin (Ja Tiedänkin ;D), että Sussa itsessäsi on Vahvana "Näkijän" kyvyt ja ominaisuudet.. Sitä en tosin tiedä, kuinka Vahvana.. =).. Et varmaan tiedä vielä itsekään.. Ne kun "Jalostuu" ja vahvistuu SydämenSivistyksen kasvaessa, johon sisältyy myös ItseTuntemus ja IhmisTuntemus, sekä Itsekkyyden ja ItsePetoksen Tunnistaminen Itsessä ja Muissa jne.. ;P
.. Hyvää PäivänJatkoa,.. Tanssii Auringossa Nauttiskelee Ukkosesta.. =)
Tjoo, kait sitä välillä jotain näkee, mutta välillä huomaa että on vaan luullut nähneensä. Ja sitten on sitä mustaa vettä, josta on vaikea ottaa selkoa, että välähtikö sen syvyyksissä iso vonkale vai hylätty sikanautasäilykepurkki.
Kiitos, kiitos. Samoin sulle mukavaa päivän jatkoa :)
Jeps.. Voi johtua MonenMonesta asiasta.. Kuten esmes. SiniSilmäSyndroomasta (varsinkin jos/kun Simmut eivät ole syystä tai toisesta vielä auenneet tarpeeksi), "liiallisesta" Toivosta ja Uskosta, Oman Sydämen&Sielun "liiallisesta" SydämenPuolikkaan ja SielunKumppanin kaipuusta (joka pitää sitten yllä tiettyjä tunteita ja tuntemuksia Uskon ja Toivon kanssa jne.).. yms..yms.. ;P
Noh, nämä(kin) kaikki kuuluu Jo Aiemmin Mainittuun..
"SydämenSivistyksen kasvaessa, johon sisältyy myös ItseTuntemus ja IhmisTuntemus, sekä Itsekkyyden ja ItsePetoksen Tunnistaminen Itsessä ja Muissa jne.. ;P"
.. Joillakin Tietyillä toimenpiteillä ja toimilla yms. voi Tiettyjä Jutskia ainakin kiertää, jotka helpottavat sitten enemmän tai vähemmän taas tiettyjä jutskia.. Ainakin joitakin.. ;D
.. Henki&SielunMaailman Asioita.. ;D
Minä kun en tuosta hattarasta innostu. Serkki tuossa epäili, ettei ihmiset etsi (halua?) sitä arkikumppania, mutta mulle ihan just sellainen. Ongelmia ja stoppi tulee heti, jos multa vaatii muuta kuin mihin mulla on rahkeita. Vaikkapa toinen hattaroi ja minä en. Kun minä en halua sellaista perinteistä kiinteää suhdetta. Mulla on oma elämä, johon kyllä sopii se kumpaani, mutta valitettavasti mun ehdoillani ja mun ajallani. Ja samoin toisen ehdoilla ja hänen ajallaan, eli niiden pitää osua yksiin. En halua hyvää elämääni muuttaa. Jos en kelpaa tällaisena, niin etsikööt toisenlaisen. Muutenkin olen tosi hidas lämpenemään, ei mulla ole kiire. Siinä sitä katsellaan rauhassa että toisen kanssa jokainen osa-alue toimii niissä rajoissa jotka molemmille sopii. Multa ei ainakaan "kiristetä" mitään tunteita tai lupauksia, alkaa heti ahdistamaan jo pelkkä ajatus ... O_o
Tilanteet muuttuu. Tänään yhtä ja huomenna toista. Ehkä viiden vuoden päästä voi todeta, että meillä menee mukavasti tämä elämä näin? Tai sitten voidaan todeta, ettei se tunnukaan hyvältä. Päivä kerrallaan :)
Kuka näkee hattaran milläkin lailla. Itse näen sen olevan oikeastaan peruslaatuisesti parisuhteen syy nro. 1. En minä ainakaan parisuhdetta haluaisi vaan siksi, että on joku. Ja tuolla minun tarkoittamalla "hattaralla" se ilmaistaan. :o)
Tietysti pitää olla muutakin, mutta parisuhde ei ole itseisarvo, eikä tuo "hattara" sen itseisarvo. Mutta nää on sellaisia "värien sävyjä", mitä on vaikea selittää. :o)
Onko tuo hattara sama kuin kemia? Vaiko jotain leijuvampaa, vaaleanpunaista? Kemiat pitää osua. Täytyy olla se seksuaalinen halu toista kohtaan, kokea seura miellyttävänä ja tuntea olonsa hyväksi siinä vieressä, haluta olla siinä.
Aina alussa silti mietii, mitähän paskapiirteitä siitä kroppaa ja mieltä lämmittävästä ihmisestä vielä paljastuukaan. Tietynlainen varovaisuus on ihan viisastakin, mutta sekin voi mennä överiksi. Parempi vaan katsella ja kokea, kuin tivata ja kuulustella :) Mutta kyllähän ihmisistä kaikenlaisia kaameuksia löytyy, itse en enää ylläty mistään. Sen verran elämä on tuonut eteen ;)
"Aina alussa silti mietii, mitähän paskapiirteitä siitä kroppaa ja mieltä lämmittävästä ihmisestä vielä paljastuukaan. "
Tuo johtuu siitä että te naiset valitsette aina niitä jännämiehiä ja joudutte sitten pettymään ja sitten seuraavan jännän kohdalla pelkäätte että se on samanlainen kuin se edellinenkin.
"Parempi vaan katsella ja kokea, kuin tivata ja kuulustella :) "
Sitten te päätätte uskaltaa elää ja taas sattui paskiainen ja palaatte lähtöruutuun omasta mielestänne kokemusta rikkaampana vaikka olette taas vain yhden paskiaisen verran käytetympiä.
Ei se kemiaa minusta ole. Ihan vaan toisesta välittämistä. Tai niin minä sen koen. Suhteen alussa se tulee ihastumisesta, seurustelun aikaan ehkä sit rakastumisesta ja suhteen aikana rakkaudesta. Näin minä sen käsitän. Mutta sitä mulla ainakin on ihan saakelin ikävä. Niin kropassa kuin nupissa tunteissa.
Niin, sitä tavallaan ei pitäis liikaa miettiä, kun loppujen lopuks jos kaikki on ok, niin sit on ok. Kyllähän sen aika näyttää jokatapauksessa, mikä toinen on karvojaan. :o) Mutta sitä itsellä ainakin edellisessä jäi kokonaan tutkimatta se ihminen...Sit sitä vaan kipuili siitä pois...
Ja tuli mieleen tuosta Mylmyrinkin tapauksesta, että se hattara sokeuttaakin.... Se pitäis siks ehkä kokea pois. :o)
Vaan kun eläminen on ihanaa :)
Ennemmin minä elän kuin jätän elämättä ihan vaan siitä pelosta, ettei kaikki onnistuisikaan.
Mitä sinä pelkäät noin kovasti? Ettet selviä enää toista kertaa hylkäämisestä, kun se tuntuu niin pahalta? Kyllä siitä selviää. Siihen saakka - rakasta ja tule rakastetuksi. ;)
Sinä et uskalla onnistua.
Kovinhan se kiukkuaa! :oD
No jaa, ehkä hetkittäin.
Joo, tuolla aiemmin kirjoitit:
"Tilanteet muuttuu. Tänään yhtä ja huomenna toista. Ehkä viiden vuoden päästä voi todeta, että meillä menee mukavasti tämä elämä näin? "
En usko että kokemuksia keräämällä ikinä pääset siihen pisteeseen että viittä vuotta menisi mukavasti, sulle tulee tylsää jo paljon ennen kun mielessä pyörii kaikki menneisyyden jännät. Tuskin kykenet vuottakaan enää vakavasti seurustelemaan kenenkään kanssa. Jos sensijaan filosofiasi vastaisesti et uskaltaisi elää saattaisi olla että sen "oikean" kohdattuasi sulle saattaisi riittää se elämä mitä se sulle tarjoaa kun ei olisi railakkaat muistot rasittamassa taustalla.
Joo, vissiin sitten niin mutta enpähän epäonnistukaan sitten :D
No jokainen tykkää elää tavallaan. :o)
Minä olen kanssa sellainen, että menen jokakohtaan pääedellä. Ja vieläpä vauhdilla, elän tunteella oikeastaan ihan kaikki. Täällä palstalla sitä varmaan ei edes varmaan huomaa, mutta vaikka lyödään tikku käteen ja reikäpallo eteen, että otetaan leikkimielinen säbäpeli, niin kyllä kohta äijää vaan lentää laidan yli. Ja voin olla se lentäjäkin, mutta seuraava tilanne otetaan sitäkin kovemmin. :oD
Tietty parisuhteessa tunteet on erilaisia, mutta en minä siihen lähde joojoomieheks. Siinäkin on vähän se satalasissa ja sit pitää jotain järkeilläkin itselleen tai taas löytää itsensä miettimässä mikä meni pieleen. Kyllä virheistään pitää oppia. Mutta en minäkään virheitä pelkää, niistä mä opin. Onnistuminen on kivaa, mutta onnistumisessakin voi joskus unohtua, että miten lähellä on epäonnistuminen ollutkaan.
Jänniä juttuja nää ja kiva miettiä. :o)
Mulla ei ole juuri koskaan tylsää, ainakaan yksikseni. Huonossa seurassa useimmiten onkin.
Mut ihan hyvä että ihmisillä on erilaisia arvoja. Sunkaan arvot ei osu mun arvojeni kanssa yksiin, joten emme menetä mitään.
Minä en ole kovin vakava enkä vakavaa seuraa etsi. Mua ei pesänrakennus kiinnosta enkä muutenkaan halua rakentaa itselleni eikä toiselle vankilaa. Ihan rennosti vaan.
Sinä olet muuten just sellainen "jännä", jota pitäisi vältellä. Yhden illan kännipanoja ja pätkäsuhteita pikaisilla paniikkieroilla harrastava pelkuri, joka juurikin itse valmistaa noita "käytettyjä" naisia. Ota huomioon, että olet itsekin pahasti kulahtanut siinä suhteessa. Sulle sopis just sellainen samanlainen kännipanoääliö kun itse olet, sellainen jolle kans vaan sattuu tapahtumaan asioita. ;)
Mitä vikaa on railakkaissa muistoissa? Sua taitaa vaan harmittaa, ettei susta itsestäsi ole hyviä muistoja toiselle tarjoamaan. Ei ne vanhat hyvät muistot ole uusilta pois eikä himmennä niitä. Sulla taitaa aika kultailla vanhoja asioita... Musta on vaan hyvä, että kumppanilla on kokemusta elämästä.
Huomenta. Sinähän aikaisin oot herännyt ärhentelemään. :o)
Mun mielestäni ei ole virhe tutustua ihmiseen, jonka kanssa parisuhde ei pidemmän päälle onnistukaan, vaikka alkuun niin näyttäisikin.
Mitä ne virheet sitten lopulta on? Missä on niiden juuri? Oliko virhe ostaa asunto, jonka vuoksi piti käydä töissä jonka vuoksi oli väsynyt ja jonka vuoksi ei jaksanut olla niin läsnä kuin olisi pitänyt ja jonka vuoksi toinen ei saanut sitä huomiota jonka olisi tarvinnut ja jonka vuoksi...? Musta tuo on elämää. Ei me olla priimaa eikä täydellisiä.
Mun mielestäni virheitä saa tehdä ja kuuluukin tehdä. Saa olla virheellinen. Niiden virheiden pitää olla sellaisia, että niiden kanssa pärjää ja niitä jaksaa katsella. Jokainen taitaa virheet ja mokat kokea erilailla, toinen sietää yhtä ja toinen toista.
No joo, itsensä pakeneminen on virhe. Tarkoitan ettei uskalla tutkia itseään ja omaa käytöstään. Eikä näe itseään sellaisena kuin on, silloin ei voi oppia itseään. Sellainen itsetuntemus helpottaa elämää, omaa ja toisten. Huonon käytöksen taustalla on omat ongelmat, ei se toisten syytä ole.
Niin...sama. Mutta toisaalta mä haluun pohtia, että miten sais virheet minimoitua. Oikeesti mukavia ihmisiä saattas jäädä toteematta, jos ei muistele entisiä virheitä. Minusta minä sotkin tuon hattaran ja todellisen ihmisen keskenään??? Luulisin. Ja niinkuin laitoin tuonne ylemmäs, niin kaikkeen lähden vähintään 100 lasissa... tunteella. :oD Ja se on mua. :o) Enkä haluiskaan sitä muuttaa, mutta voisin muuttaa omaa käsitystä muusta ja taas turista sen naisen kanssa läpi. Siks mä tätä "alkuhattaran" läpielämistä mietin.... Sit vasta miettis, kun alkaa tasaantumaan. :o)
Joo, tuolle Harmaahaalarille pitää aina tasaisin väliajoin muistutella mikä se itse on ;)
Selkeesti on ihmisiä, jotka hyväksyvät että elämä ei ole täydellistä ja virheetöntä. Se on elämää kaikkineen päivineen. Väärät valinnat ja kantamattomat askeleet. Ja on ihmisiä joille elämä on vasta elämä ja sen arvoista, kun virheitä ei enää tule tai ole. Tai virheiden minimointi on maksimoitu. Askel kantaa ja alusta on vankka. :D
Hmm.. ehkä Ikiksellä on toi sama hattara-juttu, mutta sen unelmissa hattaran pitää jatkua maailmanloppuun saakka.
Musta on tärkeää osata erottaa omat haaveet todellisuudesta. Helposti sitä rakentaa toisesta vääränlaisen mielikuvan omien unelmiensa pohjalta, siis muokkaa toisen päässään ihan erilaiseksi kuin mitä toinen todellisuudessa on. Biologia on hoitanut tuon homman hienosti, rakastuessa toisen virheitä ei näe. Muuten tää olis vielä vaikeampaa, oltais kuoltu sukupuuttoon ennen kahdelle jalalle nousemista ;)
No yritän minimoida virheet, mutta oikeastaan minä vaan onnistun haravoimaan ne! Mä oon varmaan kolmas vaihtoehto. :oD Toivoton...hopeless. :oD Saan teevedenkin keitetyks pohjaan. :oD
No haaveet on toisaalta mahdollistanut monta asiaa tänne maailmaan. Lentämisen haaveilijaveljekset keksi lentokoneen jne. Ihmissuhteista haaveilukin on ihan ok, kunhan realismi käy edes välillä kylässä. :o)
Jaahans... Jokohan kohta pääsis töistä kotio. Alkaa väsyttää. :o/
Heh, joo sama täällä. Minä kans yritän minimoida virheitä, mutta joskus niitä tehdessäni yritän olla myös armollinen itselleni. Sillä jos en mitään muuta hyvää siitä virheestäni saa, niin ainakin opetuksen. :D
Älä siis tee uudelleen samaa virhettä. :)
Njooo teevesi nyt helposti palaa pohjaan, kun on niin paljon kikkea muutakin mielenkiintoista mikä vie huomion pois teevedestä. Se on ihan kulkutauti tuo vaiva. ;)
Taas tää mun lemppari:
"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
Mulla on hurjan rikas mielikuvitusmaailma, mutten katso että mun luovuuteni tai haaveissani lentämiseni kärsisi siitä että osaan erottaa mahdollisen mahdottomasta. Vaikka haaveilisi siitä hyvästä hiljaisesta hetkestä toinen vierellään, ei se mun mielesestäni rajaa pois sitä todellisuutta, että se on hetki eikä koko elämä.
Ei koko ajan voi olla ihanaa-upeeta-mahtavaa. Eihän se edes tuntuisi enää miltään, jos elämässä ei olisi eri sävyjä. Aika harva edes oikeasti ymmärtää, milloin asiat on hyvin. Paitsi sitten jälkikäteen. Ehkä ne, jotka on nähneet oikeasti elämässä sitä toistakin puolta, osaavat olla onnellisia siinä arjessakin? Tai ehkä jotkut ei vaan osaa nähdä, vaikka mikä olis. Olen onnellinen siitä lahjasta, että osaan olla onnellinen pienistä asioista. Vaikkapa ihan siitä, että olen muistanut ostaa maitoa, kun keittelen kahvia. Hyvä minä :) Ja eilen kävin juttelemassa ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa, ja hän oli mukava. Hyvä hän :)
Mulla on vähän sellainen näkemys, että tuon virheiden minimoinnin kanssa kiertää lopulta kehän. Alussa pitää todeta olevansa itsekäs mulkero, joka haluaa muutosta. Sitten perataan ja palastellaan sielu pieniin osiin ja räävitään kaikki vereslihalle, analysoidaan ja vedetään överiksi. Kun se on tehty, aletaan rakentamaan pala palalta sitä silputtua rääpälettä takaisin ihmiseksi. Ja kaiken lopuksi todetaan, että minä olen epätäydellinen, muutosta haluava itsekäs mulkero, ja sellainen minun pitää ollakin, jotta olisin parempi ihminen. Joku tuossa prosessissa on kuitenkin kasvattavaa ja tasapainottavaa.
""Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan."
=> Mulla meni kauan ymmärtää, että tämä on oikeasti kompa. Viisautta on ymmärtää, että kaikki asiat on niitä joita ei voi muuttaa. Rohkeutta ei tarvita lainkaan, mutta tyyneyttä äärettömästi .
Kyynikko.
""Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.""
Piti itsekin kopsata se tuohon. Mutta juuri tuohonhan mun tää aloituksen aihekin perustuu. Tiedän itsessäni piirteitä, ominaisuuksia jotka ovat. Olen esimerkiksi intensiivinen ihminen. Jos jonkun ihanan ihmisen tapaan ja "kolisee" sit tulee sitä "hattaraa" halus sitä sit tai ei. (Vielä en ole törmännyt ihmiseen, joka sitä ois pitänyt inhana. ) Sitten tullaan siihen, minkä minä voin muuttaa ja tiedän, että se on ongelma myös, tunnistaa se ihminen sieltä takaa. En tarkoittanut, että laittaisin luupin päähän ja analysoisin täysin, vaan tarkoitan sitä, että on otettava sitä omaa aikaa siihenkin.
Ja haluan nauttia hetkistä. En miettiä tulevaa liikaa. Sen olen oppinut jo. Maitokin punaista kahviin, jos ei vallan kermaa sit hommaa. :o)
Mut nyt lähden huiskamaan. Kämppä siistiks. Huomenna kerkee vielä ajaa nurtsin. Perjantai-iltana nautin muuten hetkestä, kävi mitä kävi. :o)
Joo. Esimerkiks tälläsinä viikkoina. Hommaa on niin, että ei meinaa tietää minkä tekis ensiks. Sit vielä jotain speciaalia. :oO
Mutta toisaalta mä oon hyvä tässä. Priorisoinnissa. Teen hetken kuin hullu hommia, sit saatan sen jälkeen vaan öllötellä, ei tee tiukkaa vaan olla. :o)
Ja pikkuisen paremmin hujahtaa aika, kun on mitä touhuilla. Huomenna hän jo tulee. 24 h päästä matkalla tänne. :o)
Ja sitten...niin. Empä tiedä, muutakun varmaan lyö hymyn korviin. On jo tapahtunut sellaista, mitä ei voi pois viedä, muut on vaan plussaa. :o)
"Ei koko ajan voi olla ihanaa-upeeta-mahtavaa. Eihän se edes tuntuisi enää miltään, jos elämässä ei olisi eri sävyjä. Aika harva edes oikeasti ymmärtää, milloin asiat on hyvin. Paitsi sitten jälkikäteen. Ehkä ne, jotka on nähneet oikeasti elämässä sitä toistakin puolta, osaavat olla onnellisia siinä arjessakin? "
taidat olla ihan sekaisin? Juuri tuostahan että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on eikä koko ajan tavoittele parempaa ja jännää, jatkuvasti juokse parisuhteiden perässä tuntuu olevan niin kovin tuomittavaa sun mielestä. Allekirjoittanuttakin jatkuvasti yrität leimata pelkuriksi joka "ei uskalla elää" kun osaan olla ilman naista enkä sitä yritä hommata vain muille näyttämisen vuoksi.
"Juuri tuostahan että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on eikä koko ajan tavoittele parempaa ja jännää, jatkuvasti juokse parisuhteiden perässä tuntuu olevan niin kovin tuomittavaa sun mielestä."
Alat kuulostamaan Pikkukakkoselta. Missä olen tuominnut ihmiset, jotka eivät jatkuvasti juokse parisuhteiden perässä? Mun puolestani saavat juosta tai olla juoksematta, en tuomitse kumpaakaan. Sulle vaan kuittailen takaisin, kun taas lutkittelet ja _tuomitset_ muiden tapaa elää. Ennemminkin tuo minun tekstini on vastine sinun hattaraunelmiisi, joissa ei huonoa päivää saa olla, vain ja pelkästään hymyilevä pullantuoksuinen kotivaimo kuin suoraan 50-luvun mainoksesta, tunnelmamusiikin soidessa taustalla. Ei oikea elämä ole sellaista.
Jos suhde on huono, saa, ja pitääkin erota. Et edes sinä voi tietää, mitä elämä on 5 vuoden kuluttua sen kiiltokuva-fiftarin kanssa. En jaksa ymmärtää sun ja erään muun palstaätmelsin vouhotusta siitä, että oli tilanne ihan mitä ja mikä vaan, niin suhteessa on pysyttävä.
Ihastuminen vaan on niin paljon parempaa kuin "rakastaminen" (raskastaminen on raskasta paskaa).
Hattara kestää MAXXX 2v siten se on FINITO IKUISESTI
Voihan sen noinkin nähdä...
Riippuu pitkälti ihmisestä onko se hattara finito ikuisesti vaiko eikö. Jos omaa semmoisen sisäisen hattarakoneen, kun mulla sen hattaran kehittäminen arkipäiväistyneeseen suhteeseen käy yhtä helposti, kun tikkarin vieminen pikkulapsen kädestä. Eli kyllä se vaan on pitkälle itsestä kiinni missä kohtaa luovuttaa nauttimasta asioista ja ihmisistä. Läheisistään. :)
Hattara eli toisesta ihan sekaisin oleminen on mukava tunne. Mä tunnen edelleen sitä hattaraa hetkittäin arjenkin keskellä. Välillä on ihan juovuksissa toisesta ihmisestä, sen läsnäolosta ja elämästä yleensä. Ilman alkoholin pisaraakaan. :)
Sisäisen hattarakoneeni aktivoituu, jos elämä meinaa tuntua liian tylsältä. ;)
Ja mikä mättää jos alussa toimii, niin ehkä se mättää että on ihastunut enemmän mielikuviinsa, kuin aitoon ihmiseen. :)
Odotuksiinsahan moni ihminen sukeltaa ja sitten tulee kova pohja vastaan ja ollaan päänahat ruvella. Well, kun ei odota liikaa ei pety niin pahasti. Kyllä sen pian näkee kannattaako antaa aikaa ja katsella rauhassa, vaiko etteikö olotila toisen kanssa tunnu hyvältä alkuunkaan. Ja kannattaako ehkä irroittautua suosiolla.
Väkisin vääntämällä saa aikaan väkisin väännettyjä suhteita ja se olotila on sen mukaista pitkin matkaa. :)
Väkisin väännetty suhde on äärettömän raskas ylläpitää, alkaa se toinen ärsyttää ihan varmasti. Itse olen erehtynyt muutamaa suhdetta jatkamaan vähän säälistä ja toisaalta kun toinen on niin tyhmä, ettei vaan älyä tilannetta. Minua aina suunnattomasti ahdisti käsi kädessä käveleminen ja julkisilla paikoilla pussailu, se oli mielestäni sellaista lääppimistä ja esittämistä. Mutta nyt jälkeenpäin ajatellen se oli selvä merkki siitä, ettei homma vaan toiminut. Minulla ei koskaan ole ollut ongelmaa sitoutumisessa, uskallan kyllä yrittää parisuhdetta. Mutta on ihan eri asia, kestääkö se, kun toisessa alkaa tulla ilmi ikäviä luonteenpiirteitä. Alkuihastus, huuma, hattara, ihan mikä vaan ei ikinä kokonaan häviä, jos toista rakastaa, vaikka oltaisiin pitkäänkin yhdessä. Jos joku väittää, että olen väärässä, väittäisin, ettei sanoja itse ole kokenut oikeaa suhdetta. Ihastunut ihminen näkee kaiken ruusuisten lasien läpi, rakastunut pystyy jo vähän järkeäkin käyttämään 😁
Kokemus tuo varmuutta. Kyllä nää asiat vaan pitää kokea ja elää silmät auki. 😊
Niin, sitä näkee jotain mielikuvia kai, vaikka sitä ei suoranaisesti tunnista ollenkaan niin, ainakaan itse en niin tunnistanut. Ehkä miehen päässä on toisenlaiset synapsit rakenneltu, kuin naisilla, mutta en minä kokenut mitenkään mielikuviin ihastuneeni, mutta jotenkin tunnistin ihmisen tuntemisen sieltä puuttuvan???
Mutta kivoja kirjoituksia tänne on singahdellut. On tullut vaikka mistä vinkkelistä ajatusta. :o)
Mä nyt vaan laitoin peukkuja muijalle maalta ja sulle Kaappi, kun nykyään on aina kiirus joka paikkaan. Paljon tehtäviä ja velvollisuuksia, ettei ehdi juuri pysähtymään juttusille. Vois sanoa, että olen päässyt melkoiseen myllyyn kyytiin taas.
Jospa jossain kohtaa ehtis vielä viikonloppuna turisemaankin vähän. Ja sulla Kappi on ne treffit! Kivaa treffailua ja hyvää viikonloppua. :)
Joo. Tänään ois. :o)
No kiire meinaa jossainmäärin hyvääkin. On touhua..
Eiköhän keretä tuumimaankin. Mun pitäis ruveta nukkuilemaan tästä, mutta malttaako? ;o)
Jos kerta toisensa jälkeen käy noin, niin ehkä sitten voisi miettiä missä menee vikaan, jos se häiritsee ja askarruttaa.
Eihän mistään suhteesta voi tietää kestääkö, mitä elämä eteen tuo, mutta esimerkiksi dumpatuksi joutumista voi minusta aika pienellä vaivalla ehkäistä, ainakin nainen. Kyllähän toisesta huomaa, onko hänen hattarakoneensa käynnissä vai ei ja lisäksi sen, millaista suhdetta ja elämää hän pitää tavoiteltavana.
Hattara on minusta se ensimmäinen yhteensopivuuskoe, en oikein järkiliittoihin usko, en ainakaan itse voisi sellaisessa olla onnellinen. Ellei toisen kanssa ole mitään erityistä, kai pitkälti seksuaaliseen yhteensopivuuteen pohjautuvaa sidettä, niin vaikeuksien tullen ei ole mitään halua tulla vastaan, kun taas seksuaaliseen yhteensopivuuteen perustuva suhde "voitelee" niitä vaikeita aikoja (=seksi ei lopu). Toki tämä vain mun henk.koht. käsitys, ymmärrän, että on erilaisia ihmisiä, erilaisia liittoja, jotka voivat toimia hyvin toisin.
Toi on totta, ilman seksuaalista vetovoimaa homma ei toimi. Jos makuukammarin puolella ei hommat toimi, niin se alkaa heijastua muuhunkin elämiseen. Mutta jos sillä saralla kaikki on hyvin, pienet ja vähän isommatkin vastoinkäymiset pystytään voittamaan.
Niin, kyllä edelleen pystyn sanomaan, että samasta asiasta puhutaan kuin aloituksessani. Parisuhde ei voi olla yhtä hattaraa, mutta hattaralla ja fyysisellä kosketuksella on oikeastaan se merkitys, mikä yleensäkin pitää yhdessä.
Kivaa saada "sanoja" kertomaan asiat ja huomata miten eri ihmiset näkee periaatteessa saman asian erisuunnista, mutta samasta asiasta puhutaan. :o)
Just tuo "seksuaaliseen yhteensopivuuteen pohjautuva side". Minä koen, että vielä enemmän kuin sanoilla, toisen kanssa kommunikoidaan fyysisesti.
Hattara on liian makeaa, ottaisin mieluummin pientä suolaista.
Suolakalaa? ;o)
Sekin on parempi kuin höttöinen ja ylimakea hattara.
Niin, kaikki ei tykkää makeasta. :o)
Viimeksi olen syönyt hattaraa lapsena (en tykännyt), mutta kai sitä Lintsillä edelleen myydään.
Nykyisin juhlissakin huomaa, miten makean menekki on vähentynyt. Itsekin otan anytime vaikkapa pienen pyöreän mäti- tai skagenröra-leivän kuin maistelen teollisen makuisia leivonnaisia. Syön ainoastaan tyttäreni tekemiä leivonnaisia, ne ovat aina hyviä, hän tietää millaisista pidän ja millaisia ei kannata edes tarjota.
Mielestäni alussa pitää ollakin hattaraa, mutta itse kyllä pystyn tuon hattaran aikana tutustumaan siihen ihmiseen kenen kanssa sitä on.
Olin noin kaksi vuotta sinkkuna ja sitten tärähti sellainen mies elämään että ei rajoja. Yritin kyllä hidastaa, samoin mies, mutta ei auttanut. Melko nopeasti huomasin että mies eli omissa haaveissaan ja suhde lopahti yhtä nopeasti kun oli alkanutkin.
Nyt olen tavannut mielenkiintoisen miehen ja hattaraa on ilmassa mutta aika näyttää miten käy???
Ehkä aloittajalle voisi sanoa että älä turhaan luo mielikuvia ja odota liikoja, kaikki menee omalla painollaan jos on mennäkseen.
No varmaan minulle kävi juuri tuo mikä tuollekin miehelle. Ja uskon, että olen ihan toisellatavalla varustautunut jatkoa ajatellen, täällä vaan tykkään laitella näitä ajatuksia jakoon, niin saa muutkin pohtia. Jokainen jokatapauksessa käy asiat itse läpi, mutta nää on kivoja, kun saa samaa asiaa katsella moneltakantilta. :o)
Minä taas katson, onko aiheita ja oikea henkilö hattaraan, ihan piakoin. :o)
"Melko nopeasti huomasin että mies eli omissa haaveissaan"
Hmmm.. Kiinnostaisi tietää lisää.. Voipi Olla tai Voipi olla olematta.. Siis Just näin kun kerroit, tai sitten Voipi olla Ihan Jotain muuta.. Musta hieman tuntuu, että ette käynyt asioita Välttis ihan Rauhassa loppuun asti ja/tai Käsitelleet asioita Rauhassa, niin että molemmat olisivat saaneet ja antaneet Mahdollisuuden toinen toisilleen käydä yhdessä molempien Tunteet ja Tuntemukset yms. Yhdessä läpi.. ;P
.. Uskoisin siis, että tuo on Sun Oletus.. Ei saisi Olettaa vaan Tietää ja vain LuottamuksellisenSiteen myötä Voi saavuttaa OikeanTiedon.. Puolin&Toisin.. Olen Aikast varma, että Tarpeeksi vahvaa LuottamuksellistaSidettä teidän välille ei kerkinyt muodostua Syystä tai Toisesta.. Syystä kuitenkin.. ;P
Vaikka Just sen takia voi käydä niin, jos/kun Olettaa jotain, eikä Tiedä kaikkia asioita Oikeasti niin kuin kuuluisi ja Olettamuksen pohjalta sitten Tekee Ratkaisuja, jotka keskeyttävät ja/tai hidastavat Siteen muodostuksen.. ;P
Niin kyllä täältä saa paljon erilaisia näkökulmia elämään.
Toivottavasti sulla nappaa ja löytyy joku!
Onneks tuo mun edellinen suhde oli lyhyt muuten olisi saattanut sattua enemmän, mut nyt ollaan oikeastaan tän miehen kans ihan hyvissä väleissä. En siis menettäny sitä eikä se mua mut suhteesta ei vaan tullu mitään.
.. Ja SiksToiseks.. Varsinkin Näissä asioissa Yhdellä jos Toisella on Varmasti Haaveita ja Toiveita.. YksilöstäRiippumatta.. Niin Lämpimämmillä, kuin Kylmemmilläkin Persoonille/Luonteilla jne.. Ne vain ovat silloin toisistaan kovin Erillaisia, sitä erillaisempia mitä Erillaisempi on Kyseinen Yksilö vrt. johonkin toiseen.. ;P
Rakkaus ja Rakastaminen(kin) tarkoittaa yhdelle yhtä ja toiselle toista.. Vain SamanKaltaisilla ne tarkoittaa samaa asiaa.. ;P
Joo, tää on mun oma tutkimuspaikka ja tykkään täällä kirjotella ja lueskella muutenkin. :o)
No mä kävin aika pohjamudissa, mutta se toisaalta avas silmät, että kaikki ei ole niinkuin pitäis, jos parisuhdetta halajaa. :o) Ja ei olla yhteyksissä, oikeestaan minun toiveitten mukaan. Minusta parempi on niin. Se oli minun suurin rakkaus ever. :o/
Harmi että meni noin:(
Mäkin ensin mietin että parempi kun ei oltaisi tekemisissä mutta toisaalta hyviä ihmisiä ei ole koskaan liikaa elämässä.
Mutta pohjalta pääsee aina ylös ja yleensä aina vahvempana:)
No toisaalta yhden rakkauden se sit maksoi oppirahana. Ei sille voinut mitään, vaikka ei mitään erikoisempaa draamaa siis ollut, mutta mulla ei vaan ollut oikeen hyvä olla ja en silloin käsittänyt mitä se on.
Joo, no mulla oli ennen taipuvuus, että huonona hetkinä sorrun soittamaan tms. En halunnut sitä. Se oli liian kaunista siihen, että sitä rikottais yhtään enempää, ihania muistoja. :o) Niinkuin sanoin, elämäni rakkaus. Ja niin oli naisellekin...siihen asti, niinkuin mullakin. Mutta hinku on saada jotain vielä suurempaa. :o)
Oppii, kasvaa, näkee ja kokee... Siitä ne kyykyn jälkeen on toisenlaiset mahdollisuudet päästä etemmäksi. :o)
Ehkä se on niin, että kyseessä ei ole vain kahdesta ihmisestä kyse vaan ympäristö kokonaisuudessa vaikuttaa siihen. Otetaan esimerkiksi se, että minulla piti olla maanantaina elokuvailta yhden naisen kanssa. Ympäristö tuli kaksi kertaa väliin. Ensiksi sunnuntaina naiselle tuli kutsu maanantai-illaksi syntäreille juuri elokuvakatsomisen aikoihin. Leffatreffit siirtyivät tiistaille. Yllättäin ongelmallinen kaveri tuli ratkomaan elämänsä ongelmia ja talousvaikeuksiaan naisystäväni luokse tiistaina. Ongelmakaveri vei mehut naisystävästäni ja hän ei jaksanut tulla leffailtaan. Nyt minä olen ilmeisesti se, joka peruu sunnuntain leffaillan. Olen nimittäin sairaana. Kurkku on pahasti kipeänä ja ehkä ei ole järkevä tartuttaa jotain flunssaa naisystävään. Sosiaaliset kontaktit vaatimuksiin (synttärit), elämänongelmat (ongelmakaveri) ja terveys (flunssa, kurkkukipu) - siinä esimerkiksi asioita, jotka vaikeuttavat suhteita.
Elämä ei ole täydellinen vaan koko ajan on läsnä ympäröivä maailma - ja kaikki ei mene siinä elämässä aina haaveitten mukaan, sillä elämä ei ole vaaleanpunaista hattaraa.
No kyllähän ulkopuolisetkin asiat vaikuttaa, mutta ihan sitä en nyt tässä ajanut takaa. Kyse on ihan kahden ihmisen välisestä suhteesta ja siihen toiseen tutustumisen haasteesta. Vaikka onhan se tutustumisen haaste, jos ei meinaa edes yhteistä aikaa saada sattumaan, mutta toisaalta eipä pääse hattaraksikaan menemään. :o)
No, sinulla se Jodien tapaaminen lähestyy. Onko kaikki valmiina? Itse perun tässä ilmeisesti kaikki lähipäivinä. Huomenna perjantaina pitäisi yhden kaverin tulla luokseni - perun, sillä en halua tartuttaa flunssaa. Lauantaina lupasin yhdelle kaverille mennä Jipon jalkapallomatsiin. Nyt joudun perumaan senkin, sillä en jaksa istua kentän laidalla flunssassa. Sunnuntain elokuvaillankin joudun ilmeisesti perumaan saman flunssan takia. Maanantailta peruin Faijan luokse menemisen, sillä haluan olla varma, että en ole enää flunssassa. Yksi ärsyttävä flunssa sotkee kaikki asiani. :(
No aina on kaikenlaista. Mullekin sattui just tälle viikolle ylitöitä, periaatteessahan ne ei ois pakollisia, mutta ensinnäkin tarviin rahaa ja toisekseen muilla oli vielä pakottavampia tarpeita. Ja mä ajattelin, että vilahtaa viikko nopeesti. No vilahtihan tää, mutta aika puhki alkaa olla vaan, kun töissä muutenkin kiireisempää.
Suunnittelin sitä kerrostaloon muuttamista ja kyllä se tälläisen viikon aikana alkaa kertomaan, että todellakin sitä asumismuotoa mun kannattaa satsata saamaan pikkuhiljalleen. On muuten varmasti viimeinen kesä kun ajelen noita nurmikoita. :oD
Kaikki aina sattuu samaan kohtaan, se on mun vakiovitsaus ollut aina. Ja siihen mä kyllä mietin ratkaisut. Veneen tosiaan vien talvisäilöön takaisin, se kun on rikki, enkä aio sitä enää tälle kesälle kunnostaa. Koitan saada talvella lomien aikaan sille vaikka kuukaudeksi lämpimän tilan, esimerkiksi ja laitan sitten sen kondikseen. Flunssalle ei voi mitään, mutta monelle muulle elämää vaikeuttavaan asiaan voi. Ja aion voida. :o)
Pidän peukkuja niille Jodie-treffeille ja veneen kunnostamiselle. Itselläni se elokuva-ilta naisen kanssa siirtyi heinäkuuhun. Katsottava leffa on onneksi minun oma.
Lopettelen tältä illalta eli hyviä iltoja sekä öitä! .)
Hyvää yötä vaan sinnekin. :o)
Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisella on se omakin tahto, mikä ennen pitkää pulpahtelee esille, kun herää hurmiostaan. Alussa käy kaikki, mutta jatkossa kaikki ei olekaan niin yksinkertaista, kun sen omankin elämän haluaa yhteisen rinnalle sovittaa. Paljon riippuu ihmisluonteesta ja ihmisen henkisen kasvun tasosta sekä sosiaalisista taidoista, että miten suhteessa tullaan keskenään toimeen ja sovitaanko edes saman katon alle omine tapoineen. Paljon on varmasti niitäkin suhteita olemassa, että asutaankin erillään, jos ei ole tarkoitus lapsia tehdä tai ne on jo tehty.