Eix?
Oon tätä mieltä.
Esim Veltto Virtasen musa.
Myös suosittu voi olla hyvää!
Esim Hurriganes, Dingo tai Hanoi rocks.
Yleensä kuulee mielipiteitä, joille ei voi kuin hymähdellä.
Problems oli myös aikoinaan tosi hyvä bändi. Teki punk-musaa.
Ei ollu yhtä suosittuu kuin Pelle Miljoonan tai Ratsian punk.
Mut oli erinomaista.
Semmoset teokset kuin ikuinen trippi, maanantaina ja sen yön vibat ovat mm semmosia, jotka pyörii useinki mielen sopukoissa.
Jäävät korvamadoiksi.
Hassisen kone oli lyhyen aikaa huipulla, ne toki 3 levyä, kaikki oli suosittui ja kriitikotki diggas!
Äärettömän hyvä siihe nähe, kun kaikki onnistui täydellisen hyvin.
Samoin Dingon 3 ekaa albumia, äärimmäisen hyvin meni niin kaupallisesti kuin muutenki.
Basisti Eve mm osasi hommansa, samoin Pepe, rumpali Seittone osas hommansa.
Biisit ei olleet mitä tahansa tusinadiipadaapa-osastoa.
Aikoinaan Alatalon Mikko ärsytti monia kupleteillaan, osa rakasti niitä, mut Mikon 2 parasta albumia mun mielestä ovat hänen juuri 2 ensimmäistä albumia.
Sitten alko jyrkempi alamäki, ku lähti kupleitteihin ja iskelmään.
Hurriganes aikoinaan viihdytti ihmisiä paljon.
Tiukka rokkipoljento!
Samoin Hanoi rocks ja Peer gynt.
Popeda oli aika juntti, mut 4 ekaa albumia mestariteoksia by Popeda.
Kolmas nainen rokkasi sielun, etenki kasariluvun albumeillaan.
Akateemista rokkia tekivät!
Liisa Akimofin tyttöbändi Tavaramarkkinat osoitti, että naisetki voi tehä rokkia.
Ysäriluvulla oli paljon juhlahetkiä myös.
Absoluuttinen nollapiste, CMX, Don huonot, Zen Cafe ja moni muu.
Pop-musa oli tulossa isompaan suosioon, kiitos Hausmyllyn ja XL5:n ja räppi teki tuloaan kiitos Raptorin ja Bomfunk MC;n.
2000-luvulla oli kans useita hyviä. Maija Vilkkumaa rokkasi sielun, upea rokkiääni, käheän seksikäs ,tiukka rokkari omintakeisine mut tarttuvine biiseineen.
Vau mikä look!
Anssi Kelan kaikki tietää.
Miehellä muuten hevitausta.
Se kuului Anssin nuoruusvuoden pekka&susi-bändin joissaki vedoissa.
70-lukua ei sovi unohtaa myöskään.
Dave, Juice, Hector, Veltto, Numminen jne.
2010-luvulla musa on kovasti kaupallistunut.
Haloo Helsinki yrittää olla nyt pelastus, mut seki kaatuu siihe, ettei pärjää noille aiemmille suurnimille.
Ellin laulu on minusta suht vaikeastikuunneltavaa, tekee mieli sulkea radiokanava, jos Haloo Helsingin Elli laulaa.
On niitä muitaki inhokkilaulajia.
Kauko Röyhkä vaikka kuuntelen sen musaa, niin sen laulutaidot eivät nyt ole kovin erikoiset.
Sama pätee M.A.Nummiseen, Tuomari Nurmioon ja Kari Peitsamoon.
Dumari Nurmion ääni oli selvästi parempi nuorena.
Sitten äänenmurros ja sen jälkeen en oo pystynyt edes kuunteleen sen vetoja.
No thanks. Aargh, korvat hajoaa.
Musa on minulle myös terapiamuoto.
Sen kautta rentoutuu.
Maailmassa on liikaa pahuutta.
Musa on se, jossa mä lojun.
En oo työtätekevä, uraputki-ihminen.
Jos oisin jotakin, niin oisin kai kirjailija, eläinlääkäri tai muusikko.
En näkisi itteäni oikein muissa hommissa.
Oon tätä mieltä.
Esim Veltto Virtasen musa.
Myös suosittu voi olla hyvää!
Esim Hurriganes, Dingo tai Hanoi rocks.
Yleensä kuulee mielipiteitä, joille ei voi kuin hymähdellä.
Problems oli myös aikoinaan tosi hyvä bändi. Teki punk-musaa.
Ei ollu yhtä suosittuu kuin Pelle Miljoonan tai Ratsian punk.
Mut oli erinomaista.
Semmoset teokset kuin ikuinen trippi, maanantaina ja sen yön vibat ovat mm semmosia, jotka pyörii useinki mielen sopukoissa.
Jäävät korvamadoiksi.
Hassisen kone oli lyhyen aikaa huipulla, ne toki 3 levyä, kaikki oli suosittui ja kriitikotki diggas!
Äärettömän hyvä siihe nähe, kun kaikki onnistui täydellisen hyvin.
Samoin Dingon 3 ekaa albumia, äärimmäisen hyvin meni niin kaupallisesti kuin muutenki.
Basisti Eve mm osasi hommansa, samoin Pepe, rumpali Seittone osas hommansa.
Biisit ei olleet mitä tahansa tusinadiipadaapa-osastoa.
Aikoinaan Alatalon Mikko ärsytti monia kupleteillaan, osa rakasti niitä, mut Mikon 2 parasta albumia mun mielestä ovat hänen juuri 2 ensimmäistä albumia.
Sitten alko jyrkempi alamäki, ku lähti kupleitteihin ja iskelmään.
Hurriganes aikoinaan viihdytti ihmisiä paljon.
Tiukka rokkipoljento!
Samoin Hanoi rocks ja Peer gynt.
Popeda oli aika juntti, mut 4 ekaa albumia mestariteoksia by Popeda.
Kolmas nainen rokkasi sielun, etenki kasariluvun albumeillaan.
Akateemista rokkia tekivät!
Liisa Akimofin tyttöbändi Tavaramarkkinat osoitti, että naisetki voi tehä rokkia.
Ysäriluvulla oli paljon juhlahetkiä myös.
Absoluuttinen nollapiste, CMX, Don huonot, Zen Cafe ja moni muu.
Pop-musa oli tulossa isompaan suosioon, kiitos Hausmyllyn ja XL5:n ja räppi teki tuloaan kiitos Raptorin ja Bomfunk MC;n.
2000-luvulla oli kans useita hyviä. Maija Vilkkumaa rokkasi sielun, upea rokkiääni, käheän seksikäs ,tiukka rokkari omintakeisine mut tarttuvine biiseineen.
Vau mikä look!
Anssi Kelan kaikki tietää.
Miehellä muuten hevitausta.
Se kuului Anssin nuoruusvuoden pekka&susi-bändin joissaki vedoissa.
70-lukua ei sovi unohtaa myöskään.
Dave, Juice, Hector, Veltto, Numminen jne.
2010-luvulla musa on kovasti kaupallistunut.
Haloo Helsinki yrittää olla nyt pelastus, mut seki kaatuu siihe, ettei pärjää noille aiemmille suurnimille.
Ellin laulu on minusta suht vaikeastikuunneltavaa, tekee mieli sulkea radiokanava, jos Haloo Helsingin Elli laulaa.
On niitä muitaki inhokkilaulajia.
Kauko Röyhkä vaikka kuuntelen sen musaa, niin sen laulutaidot eivät nyt ole kovin erikoiset.
Sama pätee M.A.Nummiseen, Tuomari Nurmioon ja Kari Peitsamoon.
Dumari Nurmion ääni oli selvästi parempi nuorena.
Sitten äänenmurros ja sen jälkeen en oo pystynyt edes kuunteleen sen vetoja.
No thanks. Aargh, korvat hajoaa.
Musa on minulle myös terapiamuoto.
Sen kautta rentoutuu.
Maailmassa on liikaa pahuutta.
Musa on se, jossa mä lojun.
En oo työtätekevä, uraputki-ihminen.
Jos oisin jotakin, niin oisin kai kirjailija, eläinlääkäri tai muusikko.
En näkisi itteäni oikein muissa hommissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hausmylly yks parhaista PISTEHVI