Tämä kaipaukseni päivä päivältä

Napintekijä kirjoitti:

Tämä kaipaukseni tuntuu käyvän päivä päivältä vaikeammaksi. Tänään mestarilla oli asiakkaana nuori nainen. Hänen ikänsä oli 33. Ei hän toki enää iältään ollut aivan nuori, mutta kun seisoin hänen lähellään hänen ollessaan ojentunein käsivarsin ja otin hänestä mittoja, niin en voinut olla katsomatta hänen kaulansa ja olkavarsiensa ihoa ja huomaamatta sen sileyttä ja pehmeyttä. Lopuksi jouduimme kättelemäänkin ja tunsin kädessäni hänen sirot tyttömäiset sormensa. Ei ollut hänen kädessään mitään pulleaa ja karkeaa, sellaista joka, vaikka en haluaisi, kavahduttaa minua ja saa minut toivomaan että pian voisin irroittaa käteni tuommoisesta kosketuksesta.
Olen yrittänyt ajatella, että nämä tunteeni ovat vain haaveilua ja asioiden kuvittelemista ihanampina kuin ne oikeasti olisivatkaan. Mutta nyt alan pikemminkin uskoa, että kaikki tuo nautinto ja suloisuus, mita kuvittelen, jos saisin painaa huuleni nuoren naisen kimmoisalle iholle ja suulle, hamuta kämmenilläni hänen hoikkaa uumaansa ja painautua häneen tiukasti, olisivat juuri niin ihanaa ja onnellista kuin sen ajattelenkin. Onhan tämä nykyinen uskoni sen vuoksi, että minulla oli lyhyt kokemus, vain muutamia viikkoja se kesti, jolloin rakastuin, ja kai myös hän minuun, koska antoi sen kaiken tapahtua, juuri tällaisen tytön kanssa. Keveä oli hän sylissäni istuttaa, kävelin hänen kanssaan käsi kädessä kaupungilla ja aivan hänen rinnallaan muutamissa näyttelyissä, joissa kävimme, ja suloista oli se kaikki. Oli se kuin olisin taivaassa, kun sain kävellä tuntien hänen herkän kätensä kädessäni. Niin myös kävi että kaikki se läheisyys mikä välillämme oli, johti suuteluksiin. Janosin hänen huuliaan, aina halusin häntä suudella, usein hitaasti, ja hellästi vain huulillani hänen huuliaan koskettaen mutta välillä olin kuin hullu ja halusin häntä ahnaasti ja yritin kielelläni tavoittaa hänen kieltään niin että kietoutuisivat ne toisiinsa. Muutaman kerran, aivan yksittäisen kerran, vastasikin hän näihin suudelmiin suloisesti kuin vain nainen voi ja valahdin minä, silloin, ensin onnesta aivan veteläksi. Mutta heti kun siitä tokenin niin halusin jo entistä syvemmin päästä hänen sisäänsä mutta alkoi hän jo toppuutella, ja kohta oli hän kuin olisi hän vain maisitiaisiksi tuon hetken minulle antanut, antanut suuresta lemmen arkusta jonka kaikki aarteet saisi hän joka täytellisesti olisi oikeutensa häneen voittanut.
Yhden lemmen yönkin yhdessä vietimme. Emme halunneet kumpainenkaan viedä asioita silloin loppuun asti, mutta niin lähelle sain tulla häntä kuin mahdollista, jos en sitä hänelle tehdä yrittäisi. Sain tuntea käsissäni hänen suloisuutensa, samalla saaden suulle suuteloita. Mutta kun yritin nukkumaan alkaa niin, että olisin ollut tiiviisti häneen yhtyneenä niin kuin kaksi lusikkaa olivat laatikossa lähekkäin niin ei hän kuitenkaan enää siihen enää suostunut ja halusi jo olla omillaankin ja nukkumaan jo menemään minuakin patisteli. Kun myöhemmin näitä tapaamisia jatkoimme ja sain häntä aina suudella niin minä jo myönsin, että luonteeni oli jo murtunut ja halusin häntä nyt niin kuin mies voi haluta loppuun saakka naisen kanssa olla ja olin valmis tuon vääryydenkin seuraukset ennemmin kantamaan kuin olemaan ilman hänen rakkauttaan.
Niin, väärin olen minä tehnyt kun tällaista olen salaa tehnyt ja tuokin tyttö, joka kanssani iloitsi minut sitten jätti ja riensi takaisin sulhonsa luo, jonne sanoi kuitenkin kuuluvansa. En minä osaa noista hetkistä syyllisyyttä tuntea, enkä toivoa niitä olleen tapahtumatta, vaikka hänen hylkäyksensä minulle pahasti sattuikin ja kuukausisotalla olin kuin sairaana ja surullinen että hän oli minut hyljännyt. Pahemmaksi nämä kaikki kokemukseni ja ajatukseni on tehnyt asioita omassa kodissani, ja en pysty enää iloitsenaan laillisen vaimoni kanssa, koskapa en niitä suloja mitä kaipaan hänestä enää parhaallakaan mielikuvituksella pysty loihimaan, vaikka totisesti yritän että onnellisna voisimme olla ja päästä elämämme pois tuollaisina elämään. Mutta kun nyt työssäni, jos en päivittäin niin viikottain ainakin näitä nuoria naisia näen ja heitä tunnen voivani rakastaa ja haluta, jos he vain minuun haluavat suostua, niin en tiedä miten asiani tulevat kääntymään. Toiveissa kun aina sanovat olevan vaaransa että ne totehen voivat käydä ja tässäkin tunnen että niin voisi olla. Amenen minä haluaisin tähän sanoa, mutta tiedän että paha synti ja rienahenki se tähän olisi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä