Henkinen riippuvuus vanhemmista

Olen tässä aamun hetkinä miettinyt otsikon aihetta. Se on tullut mieleen siksi, että jo vanha äitini soittaa varsin usein ja lähes joka kerta hänellä on joku "keikka" mielessään. Varsin hyvin olen venynyt kuskailemaan labranäytteitä, hakemaan lääkkeitä, käyttämään ruokakaupassa. Joku tässä yhtälössä vain ahdistaa taustalla.
Itse asia, vaikka kauppareissu, ei ole kummoinen, mutta joku tausta-ahdistus kuvion ympärillä tekee siitä ajoittain ärsyttävänkin.
Oman perheen kanssa on tietyt asiat ja velvoitteet, joita kunnioitan. Äitini loukkaantuu äärimmäisen herkästi, jos hänelle sanoo asiasta. Hän on järjestänyt elämänsä niin, että juuri mitään ei tarvitse itse tehdä. Ruoka tulee, siivooja käy, kauppa-asioissa autetaan.
Toki voisi ehdottaa jotain, "soitetaan harvemmin", mutta miten se toimii, en tiedä.
Mites muut, oletteko samanlaisten kysymysten äärellä.