olen jo pitkän huomannit että elämäni ei kertakaikkiaan ole elämisen arvoista ja pahinta että mies ja vammaiset lapset tuntuvat tekevän siitä niin arvotonta.
Rakastan perhettäni mutta samalla vihaan heitä kaikkia niin suunnattomasti.
Toivoisin vain että esim. mieheni kuolisi.
Tämän iltainen "mäkätys sessio" oli viimeinen pisara. Nyt toivon vain että me neljä, kuoltaisiin yhdessä jossakin onnettomuudessa. Etä loppus tää paska, EDES JOSKUS.
Psykiatri vaan sössöttää, terv.kesk. lääkäri pitää kaikkia oireitani vaan (joiden takia olen juossut lääkärillä miehen painostuksesta) psykosomaattisina. On todettu vaan anemia. V.98.
Rakastan perhettäni mutta samalla vihaan heitä kaikkia niin suunnattomasti.
Toivoisin vain että esim. mieheni kuolisi.
Tämän iltainen "mäkätys sessio" oli viimeinen pisara. Nyt toivon vain että me neljä, kuoltaisiin yhdessä jossakin onnettomuudessa. Etä loppus tää paska, EDES JOSKUS.
Psykiatri vaan sössöttää, terv.kesk. lääkäri pitää kaikkia oireitani vaan (joiden takia olen juossut lääkärillä miehen painostuksesta) psykosomaattisina. On todettu vaan anemia. V.98.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luin viestisi ja huolestuin kovasti tekstistäsi. Vaikutat kovasti masentuneelta ja epätoivoiselta.Toivoisin, että todellakin hakisit itsellesi apua ja puhuisit ajatuksistasi, jotka kuulostavat todella huolestuttavilta. Kirjoitat, ettet ole saanut kaipaamaasi apua psykiatrilta tai lääkäriltä.Millaista apua sitten toivoisit saavasi? Ei lääkäritkään oikein ihmeitä pysty tekemään, jos ei ihminen itsekkään tiedä minkäläistä apua haluaa tai mihin haluaa muutosta. Psykosomaattiset vaivat juuri kielivät torjutusta pahasta olosta ja keho reagoi ahdistukseen. Elämä ON elämisen arvoista. Kirjoitat, että rakastat perhettäsi. Parhaiten autat myös omaa tilannettasi hakemalla itsellesi apua. Ihan lastesikin vuoksi...
mitä mahdollisuuksia sinulla on ottaa tilanteeseen pientä etäisyyttä?
hakea vaikka vammaisjärjstöjen tai RAY:n kautta tuetulle teemalomalle. (hakusana tuetutlomat tai oman alan yhdistyksen nimi vie eteenpäin, olen huono linkittämään)
viikkokin toisessa ympäristössä vartaisryhmään kuuluvien kesken antaa uutta voimaa.
jos asut suurehkossa kaupungissa tai kunnassa, voi myös järjestötoiminnan kautta löytyä ihmissuhdekursseja, jotka korvaat huonon psykiatrin istunnot.
hae itsellesi apua jaksaaksesi.
liian moni on viimeaikoina luovuttanut ja ottanut omiinkäsiinsä koko perhettä koskevia ratkaisuja, jotka ovat vain huonoja.
Pieksänmäellä muutaman kerran vuodessa, joten se asia on kunnossa.
vaikka lapset ovat poissa, mitä saat itsellesi?
jätä mukulat isälle, huomaa hänkin mitä on olla sidoksissa ja vastuussa.
ja katso, että saat itsellesi haettua vertaistukea ja apua. edes sen viikon vuodessa.
Ei tuo ole mitään psykosomaattista vaan aivan psyykkistä.
Sanon suoraan, että tarvitset hoitoa ja pian. Sinulla kun on kaksi vaihtoehtoa: alat sopeutumaan ja löytämään perheestäsi elämääsi mielekkyyttä, tai et. Jälkimmäisessä tapauksessa tuhota itsesi miehesi ja lastesi elämän.
Vai miten olet itse ajatellut asian ratkaista?