Haluan hänet

Löysin treffisaitin kautta miehen. Tai no hän se minuun ensin otti kontaktia. Minulla oli heti hirveän hyvä tunne, ei sieltä oikeastaan ketään muita ole koskaan löytynyt, on kai mulla ollut niitä profiileja vuosien mittaan toisinaan, mutta ei koskaan kukaan ole saanut minussa tunteita herätettyä kirjallisen viestinnän keinoin... Ku katoin hänen profiilitekstinkin, niin se ois voinu olla mun ite kirjottama, paitsi se oli miehen kirjottama...

No siis kirjoteltiin sitten sähköposteja ja soiteltiinkin pariin otteeseen ja viesteiltiin. Mulla heräs älyttömät himot häntä kohtaan, ennenko oltiin ees tavattu. Jotenkin se siitä, kun niin mukavasti kirjotteli, kunnolliset elämänarvot, fiksu ja olinhan mä nyt kuvan nähny ja kuullu äänen puhelimessa... Aina kun masturboin, ajattelin minkälaista ois hänen kanssaan rakastella.

Nähtiin sitten aika pian, pikaseen käytiin kaupungilla kahvittelemassa, kun mulla oli sinne muutakin asiaa. No hää laitto viestiä sen jälkeen, että "ei kummemmin säkenöiny", mutta viestiteltiin silti aika aktiiviseen sen jälkeenkin. Sanoin, että jos kavereita ollaan, vaikka kävin oikeasti edelleen aika kuumana. Kaikissa elokuvissa oli komiat miehet niinku hän... Nuori Einstein ja Siltalan pehtoorissa Aaretti-renki... Mutta sitten se ei edenny siitä, joka päivä viesteiltiin ja olin hirveän ilonen, aina ku tuli hältä viestiä. Ite en oo yleensä kovin aktiivinen puhelimen käyttäjä, niin vähän kyllä ihmettelin, että miten jaksaa mulle noin paljon viestitellä, jos ei kerta kiinnosta? Sitte se heitti kirjottamasta niitä sähköposteja, niin mulle tuli, kun olin niin ihastunut, pakottava tarve nähä hänet vielä. Koska ois jääny ikiajoiksi vaivaamaan, jos se ois jääny siihen yhteen "ei säkenöi"-tapaamiseen kaupungilla... En oo mitenkään parhaimmillani kaupungilla kahviloissa, vieras jännittävä ympäristö. Oon parhaimmillani luonnossa ja kun tehdään jotain tai ihan vaan rennosti kotioloissa.

Keksin sitten, että meen sinne hänen seuduilleen tapaamaan ystävätärtäni, kun se tulee etelästä sukuloimaan ja näjen tätä miestä samalla. Menin vaan sinne hänen kotipaikkakunnalle mitään kyselemättä. Ei mulla ollu rahaakaan, liftasin. Koska mun oli pakko... En ois voinu saaha rauhaa. Tuli se sitten hakemaan mut kämpillensä ja oltiin siinä pari päivää ja minusta oli kyllä kaikinpuolin mukavaa. Olin etukäteen suunnitellut, etten näistä kaikista himoista huolimatta, en harrasta seksiä hänen kanssaan... Tietyistä syistä, jotka eivät ole kuukautiset, sukupuolitauti, eikä uskonto... Tai on uskonto vähän. No olin sitten päissään ja saakeli himoinnu sitä jätkää monta kuukautta, niin pitihän sitä seksiä harrastaa. Ja sitten vielä selevimpäin uuestaan. Ja se oli kanssa aivan mahtavaa, just semmosta ku olin kuvitellu ellei parempaa... Niinku hänen kädet ois aina ollu mun iholla. Sain orgasmejaki monta sen viikonlopun aikana. Tavallisesti se vaatii harjottelua, en mä minkään yhenillanjuttujen kanssa saa orkkuja, se on semmosta sähläystä... Sitte ku seurustellaan vakavissaan, tavallisesti alkaa saamaan orgasmeja... Ja ei se se seksi edes ollu pelkästään. Vaikka se oli ihan huippua ja olin siitä fiiliksissä pitkään, niin ihan kaikki vaan oli hänen kanssaan niin mukavaa. Ihan kaikki vaan tavallinen oleminen ja eläminen sujui niin mukavasti... Kaurapuuron keitto ja saappaan heitto.

Niin, veetu! , kun ei se vissiin silti älyä minun päälle... Nyt on menny sillain, että miun pittää aina viestittää, niin kyllä se sitte laittaa vastausta, ja juttelee jos soitan, mutta ei oma-alotteisesti. Nyt oon jaksanu viikon ootella, että hää vuorostaan ottais kontaktia, mutta ei... Mutta haluan! Mitä nyt teen? Pitääkö mun nyt vaan tyytyä siihen, että jos ei ota kontaktia, niin en minäkään ota, koska olenhan ahdistava, jos olen enempi ihastunut ja toinen ei? En voi kyllä käsittää, miten se ei muka minua taho. Oon maailman paras ja just niinku hänen vastakappale. Eppäilen, että se ettii jottai täyellisyyttä, jollasia ei oo. Tai voi olla, mutta ne muijat on myös tylsimyksiä. Ei niitten kanssa tuu saamaan aikaan kuin asuntolainan ja kaksi ja puoli lasta... Noin hyvä mies menee hukkaan täyellisyyttä pitkälle keski-ikään metsästellessä...

Mulla on alkoholiongelma ja se näkkyy kuvasta. Kaipaan häntä, mutta tiedän, etten sais olla liian aktiivinen. Haluaisin soittaa hälle joka ilta, mutta selevin päin pystyn piättelemään ittiäni. Sitten soitankin vasta kun oon kännissä. Sitten hän varmaan luulee, että oon aina kännissä. Mutta kun en oo! Haluan soittaa hälle joka päivä, mutta kun hän ei soittele mulle, niin piättelen siihen asti että oon niin jumalattomassa jurrissa, että oksat pois... Kuka järkevä (mies varsinkaan) alkais juopon kanssa suhteeseen... Mutta oon varma, että en himoittis viinaa, ku saisin luvan kanssa himoita häntä... Voi ketun suttu, etten kestä tätä!