Tiettävästi pari prosenttia kansasta ei koskaan pane, ja jos ei ole pannut 30 ikävuoteen mennessä, on epätodennäköistä, että koskaan panee. Kuulun siihen pariin prosenttiin, koska olen ns. ATM. Naiset eivät kerta kaikkiaan suostu antamaan minulle sitä riemureikäänsä. Tätä se on tämä neitsytsedän elämä. Voi voi voi!
Menen hautaan poikuus tallella
SirCucko
9243
3Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama juttu. En saa pillua koskaan.
Rahalla saa seksiä.
Entä jos 30 ikävuoden kohdalla on pannut tasan yhtä naista? Mikä tulee olemaan lopullinen seksikumppaneiden määrä hautaan mennessä?
2%+niin+vähän,+ettei+sillä+ole+merkitystä.+Tuohon+kuuluu+myös+vaikeasti+vammaiset.
Ne jotka ei koskaan pane onko ne liian nirsoja? Jos tyytyy lihavaan ja rumaan tai vähän vanhempaan naiseen niin luulen että lähes kaikki pääsee panemaan. Niin minä tein, tyydyin siihen mitä saan ja pääsin panemaan. Nirsot runkkaa.
Ennemmin ostan seksiä hoikalta kun panen lihavaa naista ilmaiseksi.
Tuskin se lihavakaan sinulle antaisi ilmaiseksi.
Mistä+sait+tuon+2%+?+Jostain+sain+tiedon+että+10%+suomalaisista+ei+olisi+koskaan+elämässään+parisuhteessa,+tarkoittaako+se+sitten+että+8%+harrastaa+koko+elämänsä+vain+irtosuhteita?
Menion ns. yleisen naisen kämpän ovelle soittaan ovi ikelloo. Olin jo kolmissa kymmenissä, mutta en olut vielä ollut naisen kanssa.
Hän päästi huoneeseensa. Puhuttiin niitä näitä. Sanoin haluavani panna häntä. Sanoi tarvitsevansa "lahjan".
Kun en vihjettä ymmärtänyt, nainen näytti ovea; selvensi vielä, ole hyvä ja poistu asunnostani.
Seuraava yritykseni oli kapiaisen ex-vaimo. Mielenterveysongelmien takia luti heitti hänet liitosta ulos.
Kirjoitin naiselle kirjeen. Nainen vastasi. Kutsuin hänet kylään rojuiseen kämppääni. Hänestä tuli ensimmäiseni. Oltiin yksissä monta vuotta.
Hän olisi halunnut tulla asumaan kanssani uuteen klerrostalokaksioon, mutta aloin katselemaan toista naista. Hänen kanssaan tapailtiin monta vuotta.
Lopulta tulevan vaimoni tapasin, olin jo 48v. Elimme hänen kanssaan yli 10v. Hän sairastui äkillisesti eikä toipunut koskaan.
Niin hyvä ja rakas nainen. Piti minut viinastakin erossa. Masennuin toimettomaksi, vuosien ajaksi. Kurja on elämänkaareni ollut.
Työnteolla olen rampauttanut elämäni. Ihme että omassa asunnossa saan asua nämä viimeiset vuoteni. Fabian