Olen kuullut monesti miesten suusta ja lukenut juttuja kun kuvitellaan että elämä livistää ohi kun menee naisen kanssa saman katon alle ja saa lapsia. No tässä olen elänyt perheen eteen 20 vuotta, jälkikasvu on aikuistunut ja pian omillaan niin nyt on aikaa itselle. Onneksi lapsi saatiin suht nuorina, avovaimo oli 24 minä 27. Nyt on sitten omaa aikaa, ainoa asia mikä harmittaa on avovaimon narina kun ei ole riittävästi parisuhde aikaa. Mitä hittoa ajattelin, joka päivä ollaan naamatusten, jutellaan ja ulkona käydään kun on jotain mukavaa menoa ja seksiäkin nainen saa jos haluaa. Olen alkanut panostamaan omaan hyvinvointiin ja muutenkin virkistynyt. Nyt kun tuntuu hyvältä niin toinen natisee kun käyn ulkona. Kaveri suhdekin yksi pidempi sellainen heräsi taas henkiin. Se mikä harmittaa kun kaverini pyysi baarikierrokselle ja lupasin lähteä messiin alkoi avovaimon narina. Onks pakko mennä juomaan ja bilettää. Sitten vielä alkoi vanha avokin mustasukkaisuus nostaa päätä. Sanoi ennen lähtöä et muista olla kunnolla etkä varmasti vehtaa vieraiden kanssa. Sanottakoon etten ole koskaan pettänyt mutta ei näytä toi mustasukkaisuus katoavan vaikka kuinka olis kiltisti aina epäilee kun olen lähdössä. Mun mielestä sopiva itsekkyys on hyväksi, pitää ajatella omaakin hyvinvointia. Ja jokainenhan on itsenäinen vaikka kuinka olisi perheellinen ei tarvii joka paikassa yhdessä olla ja kihnuttaa kotona kylki kyljessä.
Itsekkyyttä sopivasti
jrjejd
3127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi muuten koet tarvetta korostaa sitä, että vaimosi on "avovaimo"?
Oletko sitä mieltä, että sitoutuminen välillänne ei vielä 20 vuoden jälkeenkään ole yhtä vahva kuin mitä jos olisitte avioliitossa. Siis hallooo, idiootti!!! 20 vuotta yhteistä historiaa!! jos minä olisin puolisosi, löisin sinua lekalla päähän joka kerran kun sanoisit jollekin, että olen avokkisi tai avovaimosi!
Ok. elät avokkisi kanssa kahden ja ilmiselvästi sinä käyt useammin bilettämässä kuin hän.
Mitäpä, jos avokkisikin alkaa panostamaan itseensä ja lähtee "tyttöjen" kanssa baariin vaikka joka toinen viikonloppu. Mietitko sekuntiakaan mitä vaimosi tekee siellä vai onko se sinulle se ja sama,
toivottelet hänelle hyvää iltaa ja jäät yksin kotiin telkkaria katsomaan kerta toisensa jälkeen.
Et näemmä ymmärtänyt lukemaasi, ensiksi en käy todellakaan useammin ulkona kuin avovaimo, hän se useammin käy. Toiseksi miksi kutsun häntä avovaimoksi, miksi kutsuisin vaimoksi kun emme aviossa ole ja sitoutumisen laadusta en ole sanonut mitään. Sinähän tässä tyhmältä tunnut.
Henkireikiä.
Eläköidyimme molemmat kokoaikasesti muutaman kuukauden sisällä 17 vuotta sitten joten yhteistä aikaa on ollut rajattomasti.
Se ei merkitse toistemme naamojen kokoaikaista tuijottamista mikä saattaisikin muodostua sietämättömäksi.
Onneksi ja luojan kiitos, jo työelämässä ollessamme meillä, ja varsinkin vaimollani, oli runsaat sosiaaliset kontaktit sekä työelämän, että harrastusten puitteissa. Eläköityneet työkaverit, mammat kokoontuvat toistuvasti ja lisäksi heillä on kahden välisiä kontakteja.
Oma harrastuspiirini muuttui ja laajeni.
Olemme tulleet toimeen kahdestaankin. Esimerkiksi Espanjan 3kk työnhakureisuni olimme kahdestaan vieraassa kieliympäristössä ilman muita kontakteja kuin saman talon yksi suomalainen mamma, norjalainen merimies, belgialainen enkkusolttu ja muutama paikallinen tyyppi.
Ps. Vaimo puhuu suomen lisäksi ainoastaan auttavasti espanjaa, ei muuta.