Tää nyt ei varmaan varsinaisesti kuulu tänne, mut en nyt äkkiseltään löytänyt muutakaan paikkaa purkaa mietteitä..
En ole ikinä ollut parisuhteessa, ellei lasketa kahta yläasteella ollutta lyhyttä epämäärästä "säätöä". Useimmiten asia on ihan ok ja tykkään olla yksin ja vapaa, mutta välillä sitä miettii, et miks mulla ei oo ketään tai ennemminkin miks olen tällänen kun tuun olee varmaan ikuisesti yksin.
Välillä on ihan kamalan yksinäinen olo ja semmonen olo, etten kuulu minnekään, vaikka minulla on ystäviä ja rakkaat perheen jäsenet. Sillon kaipais ihan hirveesti läheisyyttä. Tärkeitä ihmisiä tulee halailtua kun tavataan, mutta se ei ole sama asia. Joskus vaan tulee semmonen olo, et tulispa nyt joku ja ottais kunnon lempeään karhun halaukseen ilman mitään syytä ja vois painautua siihen syliin turvallisesti.
Kaipaa myös semmosta jotain tarkotusta tähän elämään muuta kun työ. On minulla elämää tietty ystävien ja perheen kanssa, mutta jotain puuttuu.
Olen vielä toisaalta nuori miettimään ehkä tämmösiä, mut nämä asiat vain alkaa pikkuhiljaa tulla väkisin mieleen. On minulla vielä sinkkuystäviäkin, mutta pikku hiljaa on porukka alkanu löytää kumppaneita ja osa saanu jo lapsiakin.
Ei siis ole mikään hoppu naimisiin ja lapsia hankkimaan, vaan toivois, et niin joskus kävis, mutta en vaan usko niin ikinä tapahtuvan. En edes usko, että olen ikinä parisuhteessakaan, jos oikein otan järjen käteen ja ajattelen. Mut saahan sitä haaveilla.
Olen ihan normi tyyppi siis, en mitenkään poikkeuksellinen kai, mutta olen vain ujo ja, noh, olen "keksiny" läpällä itelleni termin: sosiaalisesti vajaa. Todella vajaa, omasta mielestäni. Siis sosiaalisia tilanteita kammoava. Läheiset ihmiset taas pitävät minua sosiaalisena, mutta he näkevät minut useimmiten aina vain omana itsenäni, vähän vain ehkä ujona/hiljasena joissain vaikeimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Ne kyllä tietää, että pidän ihteä vajaana. :D
Sitten mun on ehkä maailman vaikeinta päästää ihmisiä mun lähelle. On aivan järetön luottamuksen osotus jos tiettyä pistettä lähemmäksi jonkun päästän joissain asioissa. Ja ne ihmiset voi laskee yhen käden sormilla.
Noh siinä pari syytä muiden miljoonan joukossa, miks tuun olee forever alone.
Jos joku jakso tänne asti lukee niin nostan hattua. En tiiä oliko tässä kirjotuksessa nyt päätä tai häntää, mut huono yksinäinen fiilis hävis nyt toistaseks.
Pietään peukkuja, et mulle olis tarkotettu maailmassa joku jonka kanssa me huolittas toisemme ja pidettäs toisistamme huolta. Antaa asiat mennä omalla painollaan. (Eli toisin sanoen: mitään ei tule tapahtumaan. Pessimisti ei pety :D)
En ole ikinä ollut parisuhteessa, ellei lasketa kahta yläasteella ollutta lyhyttä epämäärästä "säätöä". Useimmiten asia on ihan ok ja tykkään olla yksin ja vapaa, mutta välillä sitä miettii, et miks mulla ei oo ketään tai ennemminkin miks olen tällänen kun tuun olee varmaan ikuisesti yksin.
Välillä on ihan kamalan yksinäinen olo ja semmonen olo, etten kuulu minnekään, vaikka minulla on ystäviä ja rakkaat perheen jäsenet. Sillon kaipais ihan hirveesti läheisyyttä. Tärkeitä ihmisiä tulee halailtua kun tavataan, mutta se ei ole sama asia. Joskus vaan tulee semmonen olo, et tulispa nyt joku ja ottais kunnon lempeään karhun halaukseen ilman mitään syytä ja vois painautua siihen syliin turvallisesti.
Kaipaa myös semmosta jotain tarkotusta tähän elämään muuta kun työ. On minulla elämää tietty ystävien ja perheen kanssa, mutta jotain puuttuu.
Olen vielä toisaalta nuori miettimään ehkä tämmösiä, mut nämä asiat vain alkaa pikkuhiljaa tulla väkisin mieleen. On minulla vielä sinkkuystäviäkin, mutta pikku hiljaa on porukka alkanu löytää kumppaneita ja osa saanu jo lapsiakin.
Ei siis ole mikään hoppu naimisiin ja lapsia hankkimaan, vaan toivois, et niin joskus kävis, mutta en vaan usko niin ikinä tapahtuvan. En edes usko, että olen ikinä parisuhteessakaan, jos oikein otan järjen käteen ja ajattelen. Mut saahan sitä haaveilla.
Olen ihan normi tyyppi siis, en mitenkään poikkeuksellinen kai, mutta olen vain ujo ja, noh, olen "keksiny" läpällä itelleni termin: sosiaalisesti vajaa. Todella vajaa, omasta mielestäni. Siis sosiaalisia tilanteita kammoava. Läheiset ihmiset taas pitävät minua sosiaalisena, mutta he näkevät minut useimmiten aina vain omana itsenäni, vähän vain ehkä ujona/hiljasena joissain vaikeimmissa sosiaalisissa tilanteissa. Ne kyllä tietää, että pidän ihteä vajaana. :D
Sitten mun on ehkä maailman vaikeinta päästää ihmisiä mun lähelle. On aivan järetön luottamuksen osotus jos tiettyä pistettä lähemmäksi jonkun päästän joissain asioissa. Ja ne ihmiset voi laskee yhen käden sormilla.
Noh siinä pari syytä muiden miljoonan joukossa, miks tuun olee forever alone.
Jos joku jakso tänne asti lukee niin nostan hattua. En tiiä oliko tässä kirjotuksessa nyt päätä tai häntää, mut huono yksinäinen fiilis hävis nyt toistaseks.
Pietään peukkuja, et mulle olis tarkotettu maailmassa joku jonka kanssa me huolittas toisemme ja pidettäs toisistamme huolta. Antaa asiat mennä omalla painollaan. (Eli toisin sanoen: mitään ei tule tapahtumaan. Pessimisti ei pety :D)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olet mies, eräs DarkFear tältä palstalta olisi varmasti kiinnostunut sinusta.
Sekä sivupersoonansa T2017.
Niin tosiaan unohin mainita, että olen nainen.. :D
Sitten kyseinen DarkFear/T2017 ei ole kiinnostunut sinusta. Sääli. :(
Tosin en tullu tänne seuraa hakemaan, enkä kyllä muualtakaan hae. Odotan ilmeisesti, että se kävelee joskus suoraan syliin. Sosiaalisesti vajaa kun edelleen olen...
Mikset ap aloita jotakin sosiaalista harrastusta, esim. yhdistys- tai järjestötoimintaa?
Ihmiset menee noihin mukaan monista motiiveista, osalle se on myös tapa löytää sänkyseuraa tai parisuhdekumppani. Mietippä jotakin Simon Eloa tai Jussi Halla-ahoa, valtakunnan ykkösätmeillä on puolisot ja sivusuhteet. Kaikki tämä vain sosiaalisilla kontakteilla, ei karismalla.
Eiköhän oikeanlaisessa yhdistyksessä sinullakin kävisi flaksi...
Toisaalta hyvä idea, mutta yksin en uskalla tollasiin lähteä ja toisaalta en tiedä kiinnostaako tuomoset aiheet ainakaan..
Mut joku urheiluharrastus vois kiinnostaa ja olen käynytkin sellasissa, tosin vain naisille tarkoitetuissa.
Yläaste aikoina kylläkin pelasin pipolätkää poikien kans, mut se olikin sillon vuonna nakki ja sillon osasin vielä pelata tai kuvittelin osaavani. Nyt jos menisin ni saattasin olla pelin jälkeen vaan pelkkä märkä läntti.
Ei huono kirjoitus. Ehkä se sinun "sosiaalinen huonous" onkin miettimistä asioita eri tavalla kuin toiset.
Itse mietin varmaan ikäisenäsi asioita samoin. Oma pää pisti paineet..."miks muut mutta en minä?". Loppujen lopuks menin muista ohi. Kaikki äkkiä ja nyt tää on tätä. Avioliitto, muksut, velkaa ja kaikkea... ja miksi? Sanopa sinä se? Tyydyttääkseen nuo ajatukset mitä sinä nyt mietit.
Nytten en sitten osaa sanoa, että mitä sinun pitäisi tehdä. Koska en ole elänyt niin.
Mutta nyt haluan ihmisen joka pitää minusta minuna itsenäni. En tarvitse enkä halua muotoutua mihinkään muottiin. Muotti tulee mun mukaan. Ehkä siinä on se viisaus sullekin. Löydä jotain missä tunnet olosi kotoisaksi. Mene hyvän olon mukaan. Odota ja elä kiirehdi. Minäkin kerkeän vaikka mitä. Veikkaan, että sä olet mua nuorempi, mutta ne umpikujat missä mä olen käynyt, on johtunut siitä, että en ole malttanut kuunnella itseäni.
Vielä loppuun. Elä, koe ja tutki. Ainoa oikea tie. Oikoreittejä ei ole. Sinun pitää valita itse tiesi. Vain niin sinä ymmärrät. Muut voi esittää vain kysymyksiä, itse etsit vastaukset.
Olipas seko vastaus.
Kiitos vastauksesta, eikä se ollu seko tai jos oli niin vähintään yhtä seko kun omat mietinnät. Ihan mukava saada muitakin näkökulmia.
Tosiaan pitäs olla ottamatta liikaa paineita ja pyrkiä elämään sillein miten tuntuu hyvältä just nyt.
Niin. Vain sinä voit päättää sinun elämästä. Ja vain sinä, voit päättää miten sinun elämäsi vaikuttaa muihin.
Minun kaksi tahtoa on: saada kahdesta lapsestani kummatkin ymmärtämään ja kokemaan tämän saman. Ja itseni nauttimaan vielä tästä samasta... olla vit.u minä... pahinta maailmassa on kieltää itsensä ja olla jotain muuta.
Etsi itsesi! Ole sinä. Elä välitä muista.
Kiitoksia siitä hatunnostosta ja mitä tuohon aloitukseen tulee, niin se on ainoa mikä tänne kuuluu. =) (Tosin en enää muista lukemaani, mutta joskus joku tulee eteesi, joka antaa karhumaisen halauksen ja keskustelee samalla ymmärryksellä kanssasi.)
Tietynlainen ihminen, jota vähiten odotat takertuu sinuun, kunhan ensin löytää sinut.