Miten niistä pääsisi eroon?
Asumme eri osoitteissa. Olemme nähneet viikosta riippuen 2-6 krt/vko ja nukkuneet toistemme luona n. kerta viikkoon / kahteen. Seksiä ollut kerran-kolmasti viikossa ja läheisyyttä aina kun olemme nähneet. Ja sellaista selkeää "minä välitän sinusta", läheisyyttä, sekä sanoja.
Yllättäen nämä kaikki alkoivat vähenemään. Tapaamiset, läheisyys, seksi... ja lopulta, kun sanoin miesystävälleni: "Pidän sinusta", ei vastaukseksi tullutkaan "ja minä sinusta", tai suukkoa otsalle tai mitään vastaavaa. Vaan pelkästään "mm."
Tämä alkoi hajottaa minua ja kun näimme 1kk sitten ja olin hänen luonaan yötä, meillä oli viimeksi seksiä, joka oli äärimmäisen konemaista. Siitä puuttui se välittäminen, kipinä ja nautinto, mitä meillä on aina ennen ollut. Mies ei myöskään koskenut minuun muuten oikeastaan ollenkaan.
Voin pahoin asian jälkeen ja kotia mentäessä olin aivan hajalla. Lopulta muutaman päivän ajateltuani asiaa päätin ottaa asian puheeksi, kun olin vain ensin ajatellut asiat itselleni selviksi. Mies oli ehtinyt lähteä vanhempiensa luokse, joten selvitimme asian puhelimen välityksellä. Ja miehen käytös selveni: hänellä on stressiä töiden takia.
Olin epäillytkin tuota, kun mies oli alkanut tekemään ylitöitä, nitisemään töihin lähtiessä ja valittamaan välillä, miten raskasta töissä oli. Hän oli alkanut myös etsimään uusia työpaikkoja ja miettimään uudelleen kouluttautumista.
No, tämähän oli ihan ymmärrettävää ja asia helpotti. Mies pyysi anteeksi, ettei ollut minulle asiasta puhunut, hän vain ei ollut ymmärtänyt, miten paljon se vaikuttaa. Ettei itse nähnyt eroa, vaikka nyt kun asian toin esille niin huomaa sen kyllä täysin. Kiitti minua, miten olen jaksanut häntä ja tukenut häntä arjessa, vaikken ole tiennytkään, mikä miehellä on. Hän kuulemma edelleen välittää minusta todella paljon ja pelkää, että minä jätän hänet.
Nyt tuosta on jo kolmisen viikkoa kohta. Ja minua ahdistaa omat ajatukseni. Oli ehtinyt pyörittelemään omia, kamalia ajatuksia päässäni jo paljon pidempään, ennen kuin mies avautui tilanteestaan. Ja nuo ajatukset eivät tunnu jättävän minua rauhaan.
Sanoin miehelle, että hän voi milloin tahansa ottaa minuun yhteyttä ja jutella noista asioista. Mies kiitti ja sanoi, että tarvitsee sitä. Mutta hän ei ole tehnyt sitä. Hän ei ole suostunut puhumaan stressistään enää sanallakaan tuon jälkeen, vaikka olen kysellyt. Ja tämä kaikki aiheuttaa sen, että minuakin on alkanut ahdistamaan. Tämä vaikuttaa yöuniini ja vapaa-aikaani. Kun menen harrastuksiin ja näkemään ystäviäni, en ajattele asiaa. Heti kun tulen kotiin, ajatukset vyöryvät jälleen päälleni.
Ja ne ajatukset ovat kauheita. Ne ovat ajatuksia, joita pyörittelin mielessäni ennen kuin mies kertoi stressaavansa. Ne ajatukset sanovat, että miehellä on joku toinen, että hän haluaa erota minusta, että hän ei osaa olla yksin ja roikottaa minua vain sen takia mukana, ettei hän oikeasti välitä minusta, että kaikki on minun vikani. Että minä olen ruma, kamala ja kaikkea muuta.
En haluaisi tuntea näin ja tunnen vielä pahaa oloa siitä, että minulla on tällaisia ajatuksia. Tiedän, että asiat helpottuvat heti, kun miehen työstressi helpottaa, mutta en tiedä, kauanko siinä menee. Viikko, kuukausi, kaksi, puoli vuotta, vuosi?
Olen alkanut olla katkera pariskunnille, joita näen kaupungilla kävelemässä käsi kädessä. Rakkauselokuville ja valokuville onnellisista pareista. Ne satuttavat, koska mekin olimme tuollaisia. Ja nyt mies ei pysty edes koskemaan minuun, koska hänellä on niin paha olo itsellään. Ja minulla on paha olo siitä, että toivoisin kaiken olevan ennallaan,
Onko tähän olemassa mitään kikkakonstia, jolla saisin omat ajatukseni kasaan? Haluaisin olla vahva ja haluaisin olla luottamuksen arvoinen, mutta päivä päivältä nyt tuntuu, että murenen. Mies ei avaudu, ei yhtään, en tiedä milloin tämä loppuu ja en saa edes halausta mieheltä, kun olen allapäinen. Parisuhteesta on tullut vain pinnallinen kaverisuhde...
Asumme eri osoitteissa. Olemme nähneet viikosta riippuen 2-6 krt/vko ja nukkuneet toistemme luona n. kerta viikkoon / kahteen. Seksiä ollut kerran-kolmasti viikossa ja läheisyyttä aina kun olemme nähneet. Ja sellaista selkeää "minä välitän sinusta", läheisyyttä, sekä sanoja.
Yllättäen nämä kaikki alkoivat vähenemään. Tapaamiset, läheisyys, seksi... ja lopulta, kun sanoin miesystävälleni: "Pidän sinusta", ei vastaukseksi tullutkaan "ja minä sinusta", tai suukkoa otsalle tai mitään vastaavaa. Vaan pelkästään "mm."
Tämä alkoi hajottaa minua ja kun näimme 1kk sitten ja olin hänen luonaan yötä, meillä oli viimeksi seksiä, joka oli äärimmäisen konemaista. Siitä puuttui se välittäminen, kipinä ja nautinto, mitä meillä on aina ennen ollut. Mies ei myöskään koskenut minuun muuten oikeastaan ollenkaan.
Voin pahoin asian jälkeen ja kotia mentäessä olin aivan hajalla. Lopulta muutaman päivän ajateltuani asiaa päätin ottaa asian puheeksi, kun olin vain ensin ajatellut asiat itselleni selviksi. Mies oli ehtinyt lähteä vanhempiensa luokse, joten selvitimme asian puhelimen välityksellä. Ja miehen käytös selveni: hänellä on stressiä töiden takia.
Olin epäillytkin tuota, kun mies oli alkanut tekemään ylitöitä, nitisemään töihin lähtiessä ja valittamaan välillä, miten raskasta töissä oli. Hän oli alkanut myös etsimään uusia työpaikkoja ja miettimään uudelleen kouluttautumista.
No, tämähän oli ihan ymmärrettävää ja asia helpotti. Mies pyysi anteeksi, ettei ollut minulle asiasta puhunut, hän vain ei ollut ymmärtänyt, miten paljon se vaikuttaa. Ettei itse nähnyt eroa, vaikka nyt kun asian toin esille niin huomaa sen kyllä täysin. Kiitti minua, miten olen jaksanut häntä ja tukenut häntä arjessa, vaikken ole tiennytkään, mikä miehellä on. Hän kuulemma edelleen välittää minusta todella paljon ja pelkää, että minä jätän hänet.
Nyt tuosta on jo kolmisen viikkoa kohta. Ja minua ahdistaa omat ajatukseni. Oli ehtinyt pyörittelemään omia, kamalia ajatuksia päässäni jo paljon pidempään, ennen kuin mies avautui tilanteestaan. Ja nuo ajatukset eivät tunnu jättävän minua rauhaan.
Sanoin miehelle, että hän voi milloin tahansa ottaa minuun yhteyttä ja jutella noista asioista. Mies kiitti ja sanoi, että tarvitsee sitä. Mutta hän ei ole tehnyt sitä. Hän ei ole suostunut puhumaan stressistään enää sanallakaan tuon jälkeen, vaikka olen kysellyt. Ja tämä kaikki aiheuttaa sen, että minuakin on alkanut ahdistamaan. Tämä vaikuttaa yöuniini ja vapaa-aikaani. Kun menen harrastuksiin ja näkemään ystäviäni, en ajattele asiaa. Heti kun tulen kotiin, ajatukset vyöryvät jälleen päälleni.
Ja ne ajatukset ovat kauheita. Ne ovat ajatuksia, joita pyörittelin mielessäni ennen kuin mies kertoi stressaavansa. Ne ajatukset sanovat, että miehellä on joku toinen, että hän haluaa erota minusta, että hän ei osaa olla yksin ja roikottaa minua vain sen takia mukana, ettei hän oikeasti välitä minusta, että kaikki on minun vikani. Että minä olen ruma, kamala ja kaikkea muuta.
En haluaisi tuntea näin ja tunnen vielä pahaa oloa siitä, että minulla on tällaisia ajatuksia. Tiedän, että asiat helpottuvat heti, kun miehen työstressi helpottaa, mutta en tiedä, kauanko siinä menee. Viikko, kuukausi, kaksi, puoli vuotta, vuosi?
Olen alkanut olla katkera pariskunnille, joita näen kaupungilla kävelemässä käsi kädessä. Rakkauselokuville ja valokuville onnellisista pareista. Ne satuttavat, koska mekin olimme tuollaisia. Ja nyt mies ei pysty edes koskemaan minuun, koska hänellä on niin paha olo itsellään. Ja minulla on paha olo siitä, että toivoisin kaiken olevan ennallaan,
Onko tähän olemassa mitään kikkakonstia, jolla saisin omat ajatukseni kasaan? Haluaisin olla vahva ja haluaisin olla luottamuksen arvoinen, mutta päivä päivältä nyt tuntuu, että murenen. Mies ei avaudu, ei yhtään, en tiedä milloin tämä loppuu ja en saa edes halausta mieheltä, kun olen allapäinen. Parisuhteesta on tullut vain pinnallinen kaverisuhde...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minkäs ikäisiä olette ja kauanko olleet yhdessä? Se joka sua vois auttaa on sun poikaystäväs, puhu asiasta sille.
No mikähän on syynä siihen, että mies niitä ylitöitä tekee ja stressaa entisestään, ei varmasti ole pakko tehdä yli äyräiden missään työpaikassa mitään ja työterveyshuollon juttusille kannattaa mennä, jos kokee uupumusta. Totuushan on ettei ihminen jaksa muuta, jos on uupunut tai masentunut, niin ei edes olla kontaktissa, mikä on valitettava juttu. Mutta miksi hän tekee niitä ylitöitä? Luulisi, että pyrkisi viettämään sinun kanssasi aikaansa, jos on täpinöissään ja ihastunut. Ehkä arkenne on koittanut ja tunteet tasaantuneet sekä hän ajattelee jo omaakin elämäänsä enemmän ja sinä roikut vielä itse kiinni siinä vaaleanpunaisessa unelmassa, mikä on haihtunut hänen päästään arkisten asioiden ja huolien myötä. Voihan se olla, että mies hakee sitä omaa tilaa ja aikaa tämän myötä omille asioille, harrastuksille ja kavereille myös, koska siihenkinhän tässä elämässä pitää tottua, että se omakin elämä on olemassa niin kuin itselläsikin on. Anna hänelle aikansa ja tilansa, älä roiku ja ahdista häntä. En ihmettelekään miksi ajattelet noin, jos ihminen ei olekaan enää avoin ja kerro tilanteestaan. Niinhän se yleensä menee, että puhumattomuus ja yhteydenpidon puute luo niitä omia epäilyjä, mutta älä stressaa sinäkään, koska sekään ei auta, yritä nauttia kesästä muuten. Kyllä mies tulee luolastaan ulos aikanaan omien päätöstensä ja ratkaisujensa kanssa. Rakkaus ei ole aina sitä onnea ja hehkua, niitä vastamäkiäkin on, siihenkin pitää tässä elämässä tottua.
Ouskohan niin että miehellä on jo ollut joku teidän tavatessanne ja tämä joku on se vakituinen kumppani? Että oletkin joutunut kakkosen osaan tahtomattasi? Noin harvat tapaamiset puhuisivat sen asian puolesta (?)
Eihän noi ole harvassa kuin vasta nyt, ihmisillä on myös se oma elämä ja huolet sekä murheet ilman mitään ykkösiäkin. Ihmetyttää tän palstan aina epäilevät tuomaat, jotka viljelee ajatuksillaan normaalinkin suhteen varsin epänormaaliksi. Itsekin olen joutunut kakkosen rooliin tahtomattani, mutta miehen käytös oli jo muutenkin niin epämääräistä ja epärehellistä, ohareita ja valheita, että jo siitä pystyi päättelemään, minkälaista jauhoa on ihmisellä päässään.
Mietin kanssa.
''Olemme nähneet viikosta riippuen 2-6 krt/vko ja nukkuneet toistemme luona n. kerta viikkoon / kahteen.''
Eli miten ihmeen usein pitää nähdä, että ei ole "vähän?" Tuohan oli se alkutilanne, sitten on pudonnut tuohon kertaan viikossa / kahdessa vai mikä olikaan.
Itse kanssa ollut kakkosen (ja itse asiassa taisin olla kolmosen) roolissa, mutta ei ollut ihan tällainen se miehen käytös todellakaan. Me ei tuolla tahdilla nähty missään vaiheessa, edes alkuhuumassa.
Onko sullakin kakkahätä?
Tiedän nuo ajatukset. Eksälläni oli kiire mutta kiireen taustalla toinen nainen. Älä tyydy tuohon oloon. Naisen vaisto on aina oikeassa! Ainakin ollut mun elämässä.