Kyllä siihen niitä kiemuroita jokainen, jos alkaa nipottaa aina jokaisesta asiasta ja hallita toista.
Sillä jo saa paljon aikaan kun puhuu suunnitelmistaan mieluiten jo viikkoa ennen tai vähintäänkin edellisenä päivänä, jotta toinen osaa järjestää asioita ja ymmärtää.
Eli kaikkein tärkeintä kotona on puhua ihan kaikesta, jotta toisen ei tarvitse elää aina epätietoisuudessa, mitä seuraavaksi tulee. Tai kauanko jokin juttu vie aikaa toiselta.
Ja toinen, että hyväksyy sentään toisen sukulaiset sellaisenaan, eikä moiti heitä yhtenään tai yritä muokata omaan muottiinsa. Monesti vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan myös aikuisina, jos sitten kumppani mököttää tästä jatkuvasti, eipä siinä helppoa ole kenelläkään.
Sitten on näitä naisia, jotka odottavat että mies töistä tultuaan hoitaa lapset , kodin , tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykin , eukko hyppii omia menojaan sillä aikaa. Sama loman aikaan, miehen pitäisi tehdä kaikki.
Tosin paljon on miehiä, joilla on aina menoa jokaiselle illalle, perhe tuskin muistuu mieleen, muuta kuin siellä oleva jääkaappi, josko olisi ruokaa ja pyykit pestynä.
Näistä asioista pitää keskustella, eikä olla puhumatta ja sitten särkeä koti ja lapsille kurja lapsuus.
Kuinkahan monta kertaa eroäiti huutaa lapsilleen tai jopa jättää yksin kotiin, sillä isäthän eivät lapsiaan juuri halua tavata kuin pakon perään joka toinen viikonloppu. Ja hekin huutavat silloinkin lapsille, näiden osa on karmea.
Oisko aika joskus miettiä niitä sanomisiaan, jäkätyksiään ja tekojaan, voisiko ehkä jotain itsessään muuttaa ja täten saada parannusta parisuhteeseen aikaan.
Sillä jo saa paljon aikaan kun puhuu suunnitelmistaan mieluiten jo viikkoa ennen tai vähintäänkin edellisenä päivänä, jotta toinen osaa järjestää asioita ja ymmärtää.
Eli kaikkein tärkeintä kotona on puhua ihan kaikesta, jotta toisen ei tarvitse elää aina epätietoisuudessa, mitä seuraavaksi tulee. Tai kauanko jokin juttu vie aikaa toiselta.
Ja toinen, että hyväksyy sentään toisen sukulaiset sellaisenaan, eikä moiti heitä yhtenään tai yritä muokata omaan muottiinsa. Monesti vanhemmat haluavat auttaa lapsiaan myös aikuisina, jos sitten kumppani mököttää tästä jatkuvasti, eipä siinä helppoa ole kenelläkään.
Sitten on näitä naisia, jotka odottavat että mies töistä tultuaan hoitaa lapset , kodin , tekee ruuat, siivoaa, pesee pyykin , eukko hyppii omia menojaan sillä aikaa. Sama loman aikaan, miehen pitäisi tehdä kaikki.
Tosin paljon on miehiä, joilla on aina menoa jokaiselle illalle, perhe tuskin muistuu mieleen, muuta kuin siellä oleva jääkaappi, josko olisi ruokaa ja pyykit pestynä.
Näistä asioista pitää keskustella, eikä olla puhumatta ja sitten särkeä koti ja lapsille kurja lapsuus.
Kuinkahan monta kertaa eroäiti huutaa lapsilleen tai jopa jättää yksin kotiin, sillä isäthän eivät lapsiaan juuri halua tavata kuin pakon perään joka toinen viikonloppu. Ja hekin huutavat silloinkin lapsille, näiden osa on karmea.
Oisko aika joskus miettiä niitä sanomisiaan, jäkätyksiään ja tekojaan, voisiko ehkä jotain itsessään muuttaa ja täten saada parannusta parisuhteeseen aikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun ei vaadi mitään niin kaikki saatu on myönteistä yllätystä. Noin voisi tiivistää vaimoni periaatteen.
Hänen ainoa minuun kohdistama odotuksensakin on ollut se, että minä huolehdin perheen kaikkinaisesta hyvinvoinnista. Tämä kuitenkin siten, että hän on ymmärtänyt purnaamatta myös puutteen vuodet.
Oleellinen osa yhteiseloamme on ollut yhteinen suunnittelu. Yhteiset tavoitteet lyhyemmällä ja pitemmällä tähtäyksellä. Tuo tavoiteasetanta johti siihen, että kahteentoista vuoteen en tehnyt kotona mitään. En todellakaan mitään!
Tavoitteet ovat koskeneet lähipäivien aktiviteeteista aina työssäkäymisen lopettelun suunnittelua ja kaikkea siltä väliltä..
Yhteinen suunnittelu on myös taannut sen, ettei ole tullut yllätyksiä koska omista suunnitelmista on aina puhuttu ajoissa ja henkeen "mitä mieltä olisit jos" - - -?
Noiden kahdentoista yksintekijävuoden vastapainoksi viimeiset 17 vuotta ovat kuluneet periaatteella, että vaimoni huolehtii kotioloissa oman aamupalansa ja ostaa marketista omat hedelmänsä ja leipänsä. Eikä ole ohjeistanut minua ruokailumme suunnittelussa eikä toteutuksessa. Myöskään tiski- ja pesukoneen käyttöön en puutu.
Sukulaisista sen verran, että anoppini oli hieno ihminen. Omat vanhempani eivät hyväksyneet missään vaiheessa vaimoani eivätkä myöskään lapsiamme heidän menestyksestään huolimatta.
Oma veljeni on täydellisen itsekäs ja moraaliton, ahne mulkku.
Lankoni on meluava törkimys ja vaimoni sisko tyhmä kuin saapas ja itsepäinen.
Sukulaisuus ei pyhitä mitään!