Olen purkanut tätä asiaa moneen eri suuntaan ja ehkä tämä on yksi hyvä tapa päästä tämän yli. Olin miesystäväni kanssa Phuketissa kun Tsunami iski. Selvisimme hyökyaalloista täpärästi mutta jäimme 2 yöksi erääseen saareen saarroksiin. Tällaisessa tilanteessa kaipaat kumppaniltasi enemmän kuin koskaan tukea, lohtua ja turvallisuutta. Sain kokea kaikkea muuta. Kun kipusimme pakenemilta vuorilta alas yöpymään bungalowiin sain kuulla että olisi parasta että olisimme jatkossa vain ystäviä. Voitte kuvitella mikä turvattomuuden tunne tuli tällaisessa tilanteessa. Olimme juuri selviytyneet hengissä mutta pelko uusista aalloista oli vielä ympärillämme ja silloin sain kuulla tämän. Päästyämme Phukettiin hotellimme oli onneksi pystyssä mutta herra häipyi kahdeksi päiväksi tielle tietämättömään. Minä sitä vastoin kiersin sairaaloita ja evakuiontikeskuksia kiertämässä erään ruotsalaisen naisen kanssa joka oli menettänyt miehensä ja 2 lastansa. Näin enemmän silloin ruumiita kun toivottavasti koskaan.Sen jälkeen kun meidät evakuoitiin kotisuomeen löysin digikamerastamme paikallisen naisen poseeraamassa sängyssä. Siitä hetkestä lähtien en ole halunnut nähdä miesystävääni ja nyt olemme lopullisesti eronneet. Kaiken tämän lisäksi exmies on tehnyt kaiken tässä erossa minulle mahdollisimman vaikeaksi... Odottamastamme paratiisilomastamme tuli todellinen helvetti...En parhaalla tahdollakaan ymmärrä mitä olin tehnyt että näin kävi...Nyt yritän elää päivä kerrallaan näiden kriisien kanssa. Niinhän sanotaan että kriisit suhdetta joko vahvistaa tai erottaa...
Ero Tsunamin kriisissä
Merenneito
153103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En voi oikein muta atrinaasi vastata kuin voimia ja jaksamista. Tuollaista miestä ei todellakaan kannata jäädä itkemään. Hävetköön!
Tiedätkö, kun tsunami iski,todella silloin juuri tarvii tukea ja huolenpitoa.Onhan mies se ritari joka loppujen lopuksi suojelee naistaan,mutta tuo taitaa olla jo keskiajan ritarillisuutta.
Kun löysit miehesi kuvia ja naisesta paikallisen kanssa sängyssä,oli kyllä aika törkeetä että se sattui juuri lomallanne,luultavasti mies oli sen "seksiseikkailunsa "jo suunnitellut ja onko ollut monta muuta.
Jos olisit tuollaisen miehen kanssa päätynyt yhteen,varjelluit monelta,on onni että mies tunnusti vaikka tsunamin kriisissä.
Miehesi voi saada hyvässä lykyssä hivin...ja sitä kautta sinä.Ole onnellinen olet paljolta säästynyt ja saat vielä kunnon ritarin itsellesi:))
Herranjestas. Älä sure sen perään. Tuollaisia sikoja on liikaakin, hyi sentään sen kanssa. Huh huh. Kamalaa. Just kun olisit tarvinnu tukea niin... toi on NIIN tyypillistä useimmiltakin miehiltä!!!
tuollaista mulkvistia. Todella tyhmä sälli. Älä tosiaan katsele tuon perään edes muistelmissasi ja siksi vastasin tähän edeltäjän viestiin, että löytyy miehistä ja naisista, sori vaan.
Ei tuo nyt niin tavallista ole,tuollaisen kriisin keskellä jättää,yleensäkin joku "oman onnensa" nojaan on mielestäni sairasta,itse olen naimisissa,enkä mikään malli aviomies"kummankin mielestä" mutta,joku raja se on naisissakin käynnissäkin.
Ai jos nainen tekisi noin, mitä silloin sanoisit.
Ihan käsittämätöntä! Miehelläsi oli siis ollut joku paikallinen hoito samaan aikaan kun olitte ihanalla lomalla. Todella törkeää, ei voi käsittää kuinka jotkut ajattelevat vain itseään. Miehesi tulee samaan sen takaisin hinnalla millä hyvänsä jonain päivänä! Voimia sinulle!!
Kokemasi on liian kauheata kenenkään käsittää ilman miehesi kamalaa käytöstäkin.
Teille tsunamin uhreille on tarjolla kriisiapua. Mielestäni tarvitset sitä ehdottomasti. Hae sitä heti. Sinulla on elämä elettävänä edessä. Tee siitä elämisen arvoinen. Kerro asiat ja saat apua niiden käsittelemiseen. Tuollaisesta tuskin yksin selviää.
Joka tapauksessa älä koskaan enään ole yhteydessä mieheen itsesi takia.
Voimia sinulle!
et menettäny mitään tollasessa dorkassa. Ei kannata haikailla perään T. Tosimies
Meinaatko että miesystäväsi lähti naisiin kun se tsunami oli pyyhkinyt non 5000 ihmistä sieltä rannalta? Ja jätti sinut yksin? 2 vrk ?
Kysyitkö sä missä se oli ne 2 vuorokautta?
Saiko sun mies paniikin että sen piti mennä "hoitoon" ? Ja kuka ihme sitä hoiti siinä Tsunamin keskellä??? Jospa se kuva oli jo otettu ennen sitä? On niin vaikee uskoo että on olemassa niin itsekkäitä ihmisiä. Ja jos nyt tää on totta niin älä ees sylje sen suuntaan enää... Haluaisin todellakin että vastaisit.
Siellä saaressa kaiken kauheuden keskellä rakastin vielä miestäni. Vaikka olin aivan ymmälläni miksi hän halusi päättää suhteemme juuri silloin kun elämän turvattomuus iskee vastaan niin olin kuitenkinnhäntä tukemassa ja lohduttamassa. Arvaa miltä tuntui kun ei saanut mitään vastakaikua. Olin aivan ymmälläni. Yritin ajatella että tämä on miehen reaktio siinä shokkitilassa missä elimme. Totuus iski kuitenkin vastaan kun häntä ei kahteen päivään kuulunut ja digikamerassa on päivyri joten siitä ei jäänyt mitään epäselvyyttä. Mieheni yritti vielä kotona selitellä että tyttö oli ollut hädässä ja hän yritti lohdutella. Kuva kertoi kuitenkin jostain ihan muusta hädästä...En käsitä sitä edes parhaalla mahdollisella tavalla. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse pohtia enää niin kuvottavaa ihmistä vaan haluan uskoa huomiseen. Usko miehiin on kuitenkin kärsinyt tämän jälkeen pahan kolauksen. Olen kuitenkin kiitollinen siitä että olen elossa ja tiedän että olen arvokas ihminen mutta satuin vain väärään seuraan. Minulla on asiat kuitenkin hyvin kun vertaan siihen mitä tapaamalleni ruotsalaiselle naiselle kävi johon pidän päivittäin yhteyttä ja meistä on tullut todelliset ystävät. Olemme suunnittelemassa sapattivuotta Thaimaaseen auttamaan paikallisia.
Nyt minua ei ainakaan pidättele täällä mikään...
Eikö hän saanut perhettään takaisin? Onnea sinulle elämässäsi ja muista ettei kaikki miehet ole kuin se sun exä. Joillakin ihmisillä on tuollainen kyky että voivat sulkea ulkomaailman pois mielestään omien tarpeitten ollessa kyseessä. Tosin se kyky on muuten kaikilla tiukan paikan tullen, mutta kaikki ei ole egoisteja. Vielä kerran unoha se mies.
Voinko kysyä, että oliko kyseessä "täysin" ruotsalainen perhe? Asumme Tukholmassa, ja lapseni koulusta on 2 lasta hukassa sekä heidän isänsä. Äiti (suomalainen) on selvinnyt, mutta hänestä ei kuule muuta kuin huhuja: on sairaalassa (psyykkeellä) ymv. Nämä lapset olivat sekä ruotsin että suomen kansalaisia, isä ruotsalainen. Lapset 9 ja 12-vuotiaat, tyttö ja poika. Katosivat rannalla, äiti selviytyi, koska oli juuri lähtenyt kampaajalle.
Jos kuulostaa perhe tutulle, niin lähetä iso halaus ja osaanotto äidille 3 lkn vanhemmilta ja lapsilta!
minkä tempun ex-miestystäväsi teki. Sinulle voimia ja kaikkea hyvää.
Vai kuinka.