En ole koskaan seurustellut päivääkään, joten en tiedä mitä ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat suhteen normaaleista ylä- ja alamäistä. Ymmärrän sen tarkoittavan jotain sentapaista että välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta mitä se sitten käytännössä on. Onko ylä- ja alamäkiä kaikilla? Miten normaali alamäki eroaa siitä, että suhdetta ei kannata enää jatkaa?
Normaalit ylä- ja alamäet
kertokaappa
62495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On, niitä on kaikilla. Tuo on vähän surkea kysymys sinällään, koska jokainen suhde on erilainen ja jokainen suhteessa oleva tekee ne säännöt yhdessä toisen kanssa. Tai voitko sinä sanoa, mikä on naapureidesi mielestä maailman iloisin asia ja mikä taas sellainen kamala pelko, joka pitää heidät yöllä hereillä? Ei, et voi.
Omalla kohdalla normaaleita alamäkiä suhteessa:
- väsymys, ei jaksa
- pienet riidat (sovitaan heti)
- terve mustasukkaisuus (ei rajoita, hallitse tai kahlitse arkea)
- kämmähdyset tekemisissä tai sanoissa
- ihastumisen loppuminen, arjen astuminen suhteeseen
- ajan riittämättömyys
- sairastuminen
Ei normaaleita, ylipääsemättömiä:
- pettäminen (en saa enää tuolloin luottoa rakennettua, ainakaan en ole aiemmassa suhteessa enää saanut)
- muuten luottamuksen menettäminen
- valehtelu (esim. raha-asioista)
- sulkeutuminen, toinen lopettaa puhumisen
- vetäytyminen ja luota pois työntäminen (olettaen siis, ettei tämä enää muutu vaan on pysyvä olotila)
- platoninen suhde
Mutta tosiaan, nämä omat omia mielipiteitä. Joillekin toiselle nuo voivat mennä päin vastoin.
Totta kirjoittelet. Tuosta listasta itselleni ylitsepääsemätön on vain platoninen suhde. Muihin pystyy vaikuttamaan, jos on tahtoa, niin on myös halua. Luottamaankin voi siis oppia uudelleen, mutta se vaatii molempien panostusta eli hän, joka luottamuksen on rikkonut käyttäytyy ja teoillaan osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen ja toisen pitää pystyä osoittamaan , että kykenee uudestaan luottamaan, eikä jatkuvasti syyttele väärästä teosta ja kaivele vanhaa hapatusta uudellen esille. Vaatii taitoa, sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sekä uskoa parempaan. ja ehdottomasti kyvyn katsoa yhdessä samaan suuntaan.
parisuhdetaitolaji puhut ihan asiaa.
Itse nyt lähinnä kasasin tuohon ne asiat, mitkä kaatoi minulla entisen avioliiton (mies ei tosin yrittänytkään ehjätä enää suhdetta, vaan juoksi karkuun ja toivoi, että en huomaa asiaa tai jätä häntä). Kyllä varmaan hyvän ihmisen kanssa noistakin selviäisi, mutta toistaiseksi nuo on ainakin isoja kynnyskysymyksiä.
Mutta ap:lle, kuten jo tässäkin huomaat, niin kaikki ei ole kovin mustavalkoista. Kun ne ylitsepääsemättömät alamäetkin riippuu ihmisestä ja suhteesta.
Normaaliin elämään kuuluvat vaihtelut eivät mielestäni ole parisuhteen "mäkiä"!
- uupumus
- soviteltavat näkemyserot ( ei tarvitse olla riitoja )
- mokat tekemisissä
- ajan niukkuus
- sairaus
Eivät ole mitään mäkiä vaan normaalia elämää.
Ihastuksen muuntuminen hiljalleen kiintymykseksi lienee myös normaalia.
Mikä on tervettä mustasukkaisuutta? En tiedä mitään "sairaastakaan".
Kakkosluettelosta minulla ei ole kokemusta mutta siinä on aineksia jotka meillä aiheuttaisivat pikaisen mattojen halkileikkauksen.
Entä ne myötämäet? Tarvinneekohan niitä ryhtyä erittelemään koska taitavat olla kovin parikohtaisia.
Yleisellä tasolla yhteiset tavoitteet ja onnistumiset ja lasken positiivisiksi myös yhteisten tavoitteiden uudelleen arvioinnit myönteiseen pottiin.
"Ymmärrän sen tarkoittavan jotain sentapaista että välillä menee paremmin ja välillä huonommin, mutta mitä se sitten käytännössä on."
No juuri tätä! Yksinkertaisesti ilmaistuna, yleensä on kivaa yhdessä, molemmat viihtyy toistensa kanssa. Välillä voi olla hetkellisesti vähemmän kivaa, joskus jopa mennä kurjan puolelle pieneksi toviksi. Mutta jos parisuhde enimmäkseen on kurjan puolella, tai vähän kiikunkaakun, tai eos (en osaa sanoa) , eikä sitä saa paremmalle mallille millään toimenpiteillä > kannattaa erota.
Parisuhteeni on ollut paratiisiä ja helvettiä. Huomaan kulttuurierot Rakkaani on virolainen tai enemmin suomalainen. Hän on asunut Suomessa 25 vuotta mutta edelleen epäluuloisuus vaikuttaa. Paljon onnen hetkiä olemme kokeneet. Olemme rimpuilleet yhdessä neljä vuotta. Eronneet sopineet ja sama ruljanssi jatkuu. Viihdymme yhdessä. Niin se vain on.