Onneksi ei ole anoppia!

Näin täytyy todeta, kun seurailen miehen kolmea siskoa! Toisten panettelua, manipulointia, varastelua, valehtelua on ollut heidän elämässään. Olisiko anoppini voinut olla heitä kummempi?
Minulla ei siis ole ollut anoppia koskaan. Hän on ollut kuolleena jo paljon ennen, kun olen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan. Mutta ken tietää...
Ilmianna
Jaa

2 Vastausta



Tosiaan se on onneksi: sääliksi kävisi anoppiasi.
Sinä kun näköjään osaat puhua pahaa muista ihmisistä ilman anoppiakin.
Ilmianna
Jaa
todellakin, voin sanoa että olet onnekas. Harvaan muuhun suhteeseen sisältyy niinpaljon sen nuoremman osapuolen mitätöintiä ja solvaamista, pikku kiusaa.. justiin ajattelin ex anoppiani, jonka kanssa sentään on pysytty jossain väleissä (kun kumpikaan ei ole sellainen päsmäri) että kiva, kun hänen kanssa voivielä tulla toimeen, vaikka ex miestä en halua nähdä. Nykyinen anoppini on aikamoinen patriarkka, vastaan ei oo sanomista hänelle aiheestakaan. Sellainen pomottaja-tyyppinen, vaikkei ole mitään erityistaitoja. Miestäni pomottaa anoppi ja sitten mies on kotosalla pahantuulinen , kun ei usakalla sanoa äidilleen ei.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Onneksi ei ole anoppia!

Näin täytyy todeta, kun seurailen miehen kolmea siskoa! Toisten panettelua, manipulointia, varastelua, valehtelua on ollut heidän elämässään. Olisiko anoppini voinut olla heitä kummempi?
Minulla ei siis ole ollut anoppia koskaan. Hän on ollut kuolleena jo paljon ennen, kun olen mieheni kanssa alkanut seurustelemaan. Mutta ken tietää...

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta