Olen 43 vuotias eronnut 2 lapsen äiti. Olen ollut "huono nainen" koko elämäni.
Koulussa olin poikien märkäuni ja sitä huutelua, vislaamista, puristelua, kourimista ja nostelua oli 13 vuotiaasta 25 vuotiaaksi. Nyt ei kukaan enää selvänä huuda perään. Kännissä joku.
Murrosiässä mua sanottiin huoraksi, kun tuli suudeltua aika monen kanssa. Muistan kuinka samat miehet sanoi huoraksi, mutta myös puolusti. Joskus jäin näitä miettimään, että miksi?!? En ymmärtänyt. Olin suosittu, mutta en ikinä olisi voinut jäädä tuolle paikkakunnalle ja sitoutua keneenkään juuri näiden juttujen vuoksi.
Muutin pois ja tapasin mieheni 23 vuotiaana. Tämän huoran neitsyys meni sitten miehelle, jonka kanssa olin 20 vuotta ja jolle tein 2 lasta. Musta kuitenkin tuntuu sille, ettei tämäkään mies oikeasti tuntenut mua, tai halunnut muhun tutustua. Sanoi, että peiton alla oli kivaa ja on kiitollinen lapsista. TÄH?!?
Mä olen mielestäni parisuhdeihminen, mutta nyt musta tuntuu sille, etten ala tuohon touhuun enää. Jotenkin tuntuu sille, etten ole kokenutkaan parisuhdetta, ja se taitaa jäädä kokemattakin. Miehet siis haluaa mun kokemuksen mukaan vain seksiä ja kodinhoitajan. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Olen myös lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja jne. Tämä maailma on ihan liian raaka. Mä siis olen elänyt: olen mm. täysimettänyt lapseni (terveitä älykkäitä molemmat - sairastaneet vähän) välittämättä rintojen ulkonäköön vaikuttavista seikoista. Ne on silti mun mielestä ok, vaikka ei toki nykyihanteiden mukaiset. Luomut ne silti saa olla.
Mun pitäis varmaan myös kursia alapää kuntoon: sehän on siis kokenut 2 synnytystä, toisessa leikattiin, toisesta pieni repeämä. Ei mikään kaunis värkki muutenkaan. Ne härpäkkeetkin varmaan liian isot ja kiristääkin toki pitäisi, jotta arvon herrat saisivat edes jonkinmoisen tuntuman. Näihin operaatioihin en myöskään lähde.
43 vuoden kokemuksella voin siis sanoa, että en voi olla sellainen nainen kuin te arvon miehet haluatte, joten kiitos, mutta nyt mulle riitti! Aika ajoi jo tämän "huoran" yli ja nyt luovutan. Kiitos ja kumarrus silti!
Koulussa olin poikien märkäuni ja sitä huutelua, vislaamista, puristelua, kourimista ja nostelua oli 13 vuotiaasta 25 vuotiaaksi. Nyt ei kukaan enää selvänä huuda perään. Kännissä joku.
Murrosiässä mua sanottiin huoraksi, kun tuli suudeltua aika monen kanssa. Muistan kuinka samat miehet sanoi huoraksi, mutta myös puolusti. Joskus jäin näitä miettimään, että miksi?!? En ymmärtänyt. Olin suosittu, mutta en ikinä olisi voinut jäädä tuolle paikkakunnalle ja sitoutua keneenkään juuri näiden juttujen vuoksi.
Muutin pois ja tapasin mieheni 23 vuotiaana. Tämän huoran neitsyys meni sitten miehelle, jonka kanssa olin 20 vuotta ja jolle tein 2 lasta. Musta kuitenkin tuntuu sille, ettei tämäkään mies oikeasti tuntenut mua, tai halunnut muhun tutustua. Sanoi, että peiton alla oli kivaa ja on kiitollinen lapsista. TÄH?!?
Mä olen mielestäni parisuhdeihminen, mutta nyt musta tuntuu sille, etten ala tuohon touhuun enää. Jotenkin tuntuu sille, etten ole kokenutkaan parisuhdetta, ja se taitaa jäädä kokemattakin. Miehet siis haluaa mun kokemuksen mukaan vain seksiä ja kodinhoitajan. Korjatkaa toki, jos olen väärässä.
Olen myös lukenut kaikenlaisia keskustelupalstoja jne. Tämä maailma on ihan liian raaka. Mä siis olen elänyt: olen mm. täysimettänyt lapseni (terveitä älykkäitä molemmat - sairastaneet vähän) välittämättä rintojen ulkonäköön vaikuttavista seikoista. Ne on silti mun mielestä ok, vaikka ei toki nykyihanteiden mukaiset. Luomut ne silti saa olla.
Mun pitäis varmaan myös kursia alapää kuntoon: sehän on siis kokenut 2 synnytystä, toisessa leikattiin, toisesta pieni repeämä. Ei mikään kaunis värkki muutenkaan. Ne härpäkkeetkin varmaan liian isot ja kiristääkin toki pitäisi, jotta arvon herrat saisivat edes jonkinmoisen tuntuman. Näihin operaatioihin en myöskään lähde.
43 vuoden kokemuksella voin siis sanoa, että en voi olla sellainen nainen kuin te arvon miehet haluatte, joten kiitos, mutta nyt mulle riitti! Aika ajoi jo tämän "huoran" yli ja nyt luovutan. Kiitos ja kumarrus silti!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Höh, älä nyt yleistä saati hötkyile. Sinähän olet nuori nainen vielä, elämää jäljellä vaikka kuinka paljon.
Taidat olla kohdannut vääränlaisia typeriä miehiä kun ovat sinua huonosti kohdelleet.
Kirjoituksesi perusteella itsetuntosi kaipaa kohennusta, täältä pesee.
Ensinnäkin: sun värkkisi kelpaa kyllä miehille ihan sellaisenaan, ihan turhaan mokomasta murehdit. Sama koskee niitä maitorauhasia, jokaisella naisella on omanlaisensa.
Ainakin itse pidän ihan luomuista, ei kaikkien tarvi olla oman elämänsä botoxipommeja, näitä silikoniperoxidilatvabeitä on ihan riittämiin. Oma eukko on ruokkinut kakaransa mutta eipä tuo ole häirinny, ihan olen tyytyväinen ollut munkkeihin ;)
Lopeta siis heti itsesi mollaaminen ja nosta pääsi pystyyn, olet nuori nainen ja kaikenlisäksi vapaa, nauti siitä!
Siinä olen samaa mieltä kanssasi, tarvitsen seksiä parisuhteessa paljon. Mutta kumppanin on haluttava sitä myös. Minun kohdallani on käynyt onni, me tykätään seksistä molemmat.
Kodinhoitajaa en tarvitse koska osaan hoitaa sitä aivan hyvin itsekin, yhdessä sitä pitää hoitaa. Samoin parisuhdettakin.
Nyt nosta pääsi pystyyn ja etsit itsellesi hyvän miehen joka tykkää samoista asioista kuin sinäkin, tai osittain. Ei koko ajan tartte olla käsi kädessä, omaa tilaa pitää olla. Ja paljon hyvää molempia tyydyttävää seksiä, ihanaa!
Aika ei ole ajanut ohitsesi etkä ole mikään huora, päinvastoin. Aikasi alkaa nyt ja olet vielä nuori nainen jolla on kaikki mahdollisuudet hyvään ja nautinnolliseen elämään. Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää!!
Juu no tämä on kyllä hienosti ja kivasti kirjoitettu, mutta mä taidan jättää ne hyvätkin miehet nyt väliin. Luottamus on sen verran huono, etten usko mistään mitään tulevan ja onhan tässä maailmassa muitakin asioita. Tämmöinen vanhapiika musta tulee :). Kaikkea hyvää sinullekin!
Juu ei se parisuhde ole ainoa autuaaksi tekevä, nauttia voi elämästä monilla muillakin asioilla ja sen parisuhteenhan olet jo kokenut ja sulla jo lapset tehtyjä.
Meikä on kolme avioliittoa läpi käynyt, mulle riitti kans jo ja nyt nautin vapaudesta ja lapsenlapsista, matkustelen kavereitten kanssa monta kertaa vuodessa ,pidän hauskaa, harrastan kaikenlaista ja käyn töissä, ystäviä on kyllä mieheiäkin ja myös sinkkuhomomiehiä he parhaita kavereita,
Taidat olla niitä hyviä naisia.
"Miehet siis haluaa mun kokemuksen mukaan vain seksiä ja kodinhoitajan."
Olet oikeassa.
Miehet eivät kuitenkaan saa haluamaansa.
Naisetkaan eivät saa haluamaansa.
Unohdat kuitenkin yhden tekijän: rakkauden. Rakkaus on sitä, ettei siedä rakastettunsa onnettomuutta. Rakkaus, ei halu, on parisuhteen ja perheen pohja. Rakkaus saa puolisot uhrautumaan ensin toisilleen ja myöhemmin lapsilleen.
Onni ei tästä seuraa mutta uusi, vahva sukupolvi kylläkin.
Meillä kyllä rakkautta oli/on ja tuskin ikinä yhtä rakastavaa miestä löydänkään. Rakkaus ei vaan yksinkertaisesti riitä, jos arki ei toimi ja toinen ei kykene ottamaan vastuuta.
Tekstistäsi tunkee esiin erityisesti kaksi seikkaa: ensinnäkin mollaat itseäsi rankasti ja toisekseen, et tunnu osaavan elää itsesi kanssa.
Kyllä meillä kaikilla päälle nelikymppisenä on historiamme, kenellä enemmän ja kenellä vähemmän ruusuinen. Katsot itseäsi jonkun toisen silmin ja kuvittelet tietäväsi, mitä muut sinusta ajattelevat...Mutta sinä itse ja vain sinä itse tiedät, millainen ihminen ja nainen olet. Mitä hittoa sen on väliä, mitä muut ajattelevat?! Sinä itse olet oman elämäsi tärkein ihminen. Sen sijaan, että nyt epätoivoisesti alkaisit toteuttaa edelleen "olen parisuhdeihminen"-missiotasi ja päätyisit epätyydyttävään suhteeseen potemaan huonommuutta, ota itseäsi niskasta kiinni ja opettele elämään itsesi kanssa. Älä yritä täyttää tyhjiä aukkoja elämässäsi heti uudella ihmisellä, vaan täytä ne antamalla itsellesi aikaa miettiä, mitä oikeasti haluat. Hyvänen aika, ei se, onko ihmisellä parisuhdetta vai ei ole mikään ihmisarvon mitta! Liian monet ystävistänikin ovat suinpäin rynnänneet etsimään uusia suhteita erottuaan eikä siitä ole seurannut kuin kyyneliä ja riitoja. Harvemmin ihminen on niin ehjä heti parisuhteen päätyttyä, että pystyy aloittamaan uuden ilman sen edellisen suhteen painolastia. Eikä sen uuden kumppanin tehtävä ole tehdä urakalla toista onnelliseksi, ei - vaan jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnestaan.
Lopeta tuo itsesäälissä rypeminen ja opettele tuntemaan itsesi. Sinä määrittelet itse itsesi ja tunnet totuuden menneisyydestäsi. Ei sinun tarvitse kaikkia miellyttää, riittää, kun opettelet rakastamaan itseäsi sellaisena kuin olet - vasta sitten on aika kypsä uusille tuulille. Neuvo "etsi itsellesi uusi mies" on aikalailla heppoista kamaa - eivät ne miehet ja naiset etsimällä etsien löydy, vaan yleensä ykskaks yllätäen, juuri kun vähiten odotat.
Olen itse sinua joitakin vuosia vanhempi, erosta niin ikään joitakin vuosia. ERon jälkeen rauhoitin elämäni ja rakensin siitä mieleiseni. Useampi vuosi meni lasten kanssa kolmisin eläen ja ne olivat hienoja vuosia. Nykyään elän onnellisesti parisuhteessa ikäiseni eronneen miehen kanssa, tapaamme, kun molemmille sopii emmekä ainakan tässä vaiheessa kaavaile yhteistä kotia. Näin on hyvä, olemme yhtä mietltä siitä, ettei välillämme oleva rakkaus ole vähäpätöisempää, vaikkemme olekaan 24/7 yhdessä.
Kiitos, ihan asiaa :). Mulla siis tosiaankin on tarkoituksena elää lasten kanssa kolmisen. En siis todellakaan halua mitään miesjuttuja nyt, vaikka harmittaakin kun ex-mies ei suostunut ymmärtämään muutamaa juttua ja sitten piti erota niiden vuoksi. Ne siis oli aika pieniä, mutta kuitenkin tosi tärkeitä.
Ajatukset meni hetkellisesti ihan sekaisin kun lähdin viihteelle ystäväni kanssa. Luulin, että tämän ikäisenä saa jo ihan rauhassa olla tyttäporukassa, mutta kyllä olin väärässä. Oli miestä jos jonkinmoista ja kaverin yllyttämänä sitten yhden kanssa juttelin ja vietin aikaa. Tajusin kyllä jossain vaiheessa, että ko mies olikin sitten tosi kiinnostunut, vaikka mitään ei tapahtunut, niin tuo toi kyllä mieleen kaikki vanhat jutut. Mä jotenkin ihan hermostuin kotiin päästyäni, että pitääkö taas aloittaa se sama pyöritys kuin nuorena. En enää jaksa; enkä ala. Se vain kuluttaa mua, joten keskityn nyt tosiaan muihin juttuihin.
Ajattelinkin muutamaa harrastusta syksylle ja hieman tuota työkuvioihin panostamista myös. Mä oon kyllä vahva ja en tarvi miestä pönkäksi, joten kiinnitän nyt omaan ihanaan itseeni enemmän huomiota. Kiitos sinulle ja hyvää jatkoa!
Aito luomu nainen parasta herkkua, ei ne muilla aineilla täytetyt. Vaimollani on myös paikat löystyneet ajan saatossa, rinnat ovat suurentuneet ja painoa on tullut mutta yhtä hyvää tekee kun pukille pääsee
Kai siinä vaimonsa on muitakin ihania ominaisuuksia. Toivoisin, että huomaat nekin ;).
olet oikeassa ap. nuori nainen määritellään miesten ja poikasten suusta helposti huoraksi ja kuten sinäkin, neitsyytesi annoit vasta sille miehelle, jonka kanssa lapset sait. Tämäkään mies osannut arvostaa sinua oikealla tavalla-
Ehkä olen sielunsiskosi siinä, että odotan rakkaudelta jotain paljon enemmän kuin seksi. eli luottamusta, hyväksyntää , arvostusta ja yhteistä elämää, jossa eletään täysipainoista elämää perheen kanssa, vietetään lomia esim. tutustuen uusiin paikkoihin, suunnitellen kodin ja eläen lasten kasvamisessa mukana. Seksi ei minulle ole todellakaan se numero yksi, toki se toimii kun muut osa-alueet toimivat ja saan arvostusta.
Sitten on tämä talouden puolen, kun kumpikin on työssä silloin paremmin riittää varoja myös siihen kodin ulkopuoliseen elämään perheen kanssa, eron jälkeen monilla tekee tiukkaa ja kovin paljon ei pysty mitään tekemään, mutta on varmasti helpotus, kun ei ole seksiä kerjäävää miestä kotona perässä jatkuvasti.
Hyvässä naisseurassa pystyy nauttimaan monipuolisista keskusteluista sekä matkustelussa ei tarvitse katsoa yrmyä miestä, joka koko ajan vastustaa kaikkea. Mikä matka on maata likaisissa hotellihuoneissa ja jatkuvasti seksiä.
En ole lesbo tippaakaan, en naisen kanssa pelleisi koskaan, mutta tuollainen yliseksuaalinen mies on kirous suorastaan.
Miksi miehet eivät kuuntele ja osaa elää normaalia elämää.
Monista asioista olen sinun kanssasi ihan samaa mieltä. Se on varmaan se miesten ja naisten tapa ajatella asioista eri tavalla.
Mä nyt oon ollut meillä se kaiken tekijä ja hoitaja. Väsyin tuohon kaikkeen. Eikä sitä seksiä kyllä jaksa harrastaakaan, jos on kokoajan se joka hoitaa kaiken. Jos miehet ottais vastuuta kodista, niin kyllä eroamisiakin tulisi vähemmän. Kyllähän seksikin kuitenkin parisuhteeseen kuuluu. En sitä kiellä kuitenkaan, mutta tärkeitä asioita on nuo yhdessä tekemiset mitä mainitsit :).
Mistä tuo katkeruus miehiä kohtaan kumpuaa, uskomatonta shaibaa ja yleistystä. Kommenttisi @kliou on täynnä vihaa ja typeriä yleistyksiä. Sinullekin on olemassa terapiaa missä voit käydä purkamassa pahan olosi pois, ei tarvitse tänne ihan kaikkea oksentaa.
Et varmasti ole saanut hyvää seksiä aikoihin, tokko ikinä kun noin katkeralta vaikutat.
En minäkään lähtis kaltaisesi pihtarin kanssa edes motelliin, saat ihan rauhassa mennä kaltaistesi kanssa bingoon ei ole todellakaan multa pois.
Tunnen monia naisia jotka tykkäävät kun peitto heiluu ja homma toimii.
Entä mistä sinun naisvihasi kumpuaa? Löytyiskö siihen terapiaa?
Sorruit jopa pihtari- solvaukseen. Oma tekstisi on sinun oksennuksesi. Oletko ylpeä?
Edellinen kommentoija yleisti. Mutta hän todennäköisesti tarkoitti nuorempia miehiä jotka kieppuvat hormonimyrskyn kourissa.
Sellaiset miehet ovat todella kestämättömiä naisten kannalta katsottuna. Toinen ryhmä on keski-ikäiset ja sitäkin vanhemmat äijät joilla on pitkä avioliitto ja jossa vaimo ei ole enää pitkään aikaan suostunut seksiin.
Tällaiset seksinpuutteessa riutuvat miehet ovat riesa. Naiset joutuvat kestämään älytöntä suunsoittoa, käpälöintiä...
Luuletko että se on kivaa?
Mutta kyllä omasta mielestäni suomiukko on maailman paras, ja on sellaisiakin jotka ovat fiksuja ja osaavat kontrolloida käytöstään. Olen pannut merkille jopa että suuri osa suomimiehistä ovat niin tosimiehiä etteivät arvosta tyhjäpäisiä suunsoittajia.
Hyvä numerohärpäke.
Kerronta sulle omat katkeruuden aiheeni:
mm tämä huorittelu.
Mua on myös tuntemattomat kourineet, taputelleet, hiplanneet ym
Jos sun mielestä on mm seuraava tilanne ok, niin mä en näe vaivaa edes selittää: nuorena tyttönä (noin. 13-14v) tuntematon mies otti mua takaapäin haaroista kiinni, kun olin kävelemässä kavereiden kanssa. Hän nosti mut ilmaan päänsä yläpuolelle. Olin siellä korkealla ja mietin, että mitä tässä tapahtuu?!? Mua on kyllä nosteltu paljon. Kohteliaimmat on kuitenkin kyselleet, että saako nostaa. Takapuolta on kourittu, taputeltu ja hiplattu ihan keskellä päivääkin. Olin kerran opintoihin liittyvällä matkalla ja meidän ryhmässä yksi tyyppi tarrasi perästä kiinni tungoksessa niin että melkein huusin. Oli pakko olla hiljaa, kun oli sellainen kierros missä käveltiin. Mun perää vasten on tultu nojailemaan kulli pystyssä, ja samalla on tarrattu rinnasta kiinni. Jollain ihmeen oikeudella miehet koskee tuntemattomiakin naisia ihan minne haluavat. Tässä siis yksi syy ja toinen on se, että kukaan ei oikeasti halua edes oppia tuntemaan. Ensimmäisenä on vaan levottomat kädet vaeltamassa ties missä.
Huumorillahan nuo olen yrittänyt ottaa, mutta kyllä se vie pohjan kaikelta pysyvämmältä. Jotenkin se luotto on mennyt ihan kokonaan, koska en koe riittäväni luonteeni vuoksi, ja siksi tämä katkeruus. Mutta joo elämä vie eteenpäin. Ja saat tosiaan puristella muita periä (muista kysyä lupa), niitä varmaan riittää.
Olet katkera juntti moukka.
Naiset ei halua rakkautta eikä parisuhdetta. Naiset haluaa olla jonkun paskan miehen kanssa jotta elämä olisi jännää.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201707162200267934_u0.shtml
Oletko koskaan miettinyt miksi annat toisten ihmisten määritellä sinut, noin rajusti vielä? Miksi sallit sen? Aseta rajat. Sinä määräät elämäsi suunnan, turha siitä on miehiä on syytellä. Syyttelystä, siitä, ettei ota vastuuta omasta elämästä seuraa katkeruus.
"Miehet siis haluaa mun kokemuksen mukaan vain seksiä ja kodinhoitajan. Korjatkaa toki, jos olen väärässä."
Sinä itse päätät millaisen miehen kanssa olet tai et ole kimpassa. Mutta muista tuo vastuu itsestä ja omat rajasi.
AP:lle.
Sain aloituksestasi sellaisen kuvan, että olet elänyt pelkästään ulkonäkösi ja seksuaalisuutesi kautta. Jo se että nimimerkkisi on katkerahuora, eihän kukaan itseään kunnioittava nainen sano itseään huoraksi. Sinulle on tärkeää täälläkin painottaa ulkonäköäsi, sitä millaiset rinnat ja alapää sinulla on, Et kunnioita itseäsi vähääkään, haet muiden huomiota täälläkin seksuaalisilla elementeillä.
Tiesithän, että lasten tehtävä on kasvaa aikuisiksi ja aloittaa oma elämänsä. Sinä elät omaasi.
Nainen (ja mies yhtälailla) voi elää täyttä elämää yksinkin, ei tarvitse olla parisuhteessa.
Käytä enemmän sitä kapasiteettia mitä sinulla on korvien välissä, niin huomaat että maailma on mukava paikka ja sillä on paljon annettavaa sinulle.
Miksi et arvosta itseäsi? Miksi sanot itseäsi huoraksi? Mihin itsetuntosi on mennyt?
Et sinä edes osaisi tunnistaa miestä, joka sinua aidosti arvostaa, kun et edes itse osaa kuvailla itseäsi muuta kuin huoraksi, huonoksi naiseksi, ja kuvailemalla fyysisia elämän tuomia muutoksia. Millainen olet ihmisenä? Mikä sinua elämässä kiinnostaa ja motivoi? Millainen olet lapsille? Entä ystäville? Missä olet taitava? Entä millainen haluat olla? Mitä haluat vielä oppia? Siis ihan itsesi takia, ei miesten takia...
Se että olet nuorena ollut märkäuni ja pussaillut poikia, ei millään tavalla vaikuta siihen, millainen olet tai haluat olla juuri nyt, aikuisena naisena. Vaikka olisit pannut 200 miehen kanssa, voit milloin tahansa tehdö päätöksen siitä, että arvostat itseäsi nyt ja jatkossa enemmän.
Ja vaikka sinulla on yksi liitto päättynyt eroon, niin mitä sitten? Et meinaan ole ihan ainoa... Ja se yksi mies joka ehkä halusi vain peiton heiluntaa ja talouden hoitajan niin a) ei ole ainoa mies ja b) ei eron jälkeen varmaan edes sanoisi, vaikka olisi suhteestanne ajatellut paljon muutakin...
Joten, kasvata itsetunto, tutustu ja rakastu itseesi, mieti millainen haluat olla, unohda pinnallisuutesi ja pidä itsestäsi terveellä tavalla huolta, päästä katkeruudesta irti. Katkeruus ei vielä sinua mihinkään.
Opettele nyt ensiksi arvostamaan itseäsi. Tuollainen ruma nimittely ei ole mistään kotoisin. Katkeruudesta pääset eroon siinä samalla.
Olipa huono provo ja selkeästi miehen kirjoittama. Voisitteko oikeasti laittaa pikkasen parempia ja asiallisempia provoja. Kukaan nainen ei itseään huoraksi kutsuisi ja jos jollain oikeesti on 200 panoa, on sitten nainen tai mies niin kyllä se ihmisestä jotain kertoo.
Taidat luulla että asiasi ovat huonommin kuin ne ovat. Ihan aluksi sanon että sinä et ole huora. Naisilla on myös oikeus nauttia seksuaalisuudesta juuri niinkuin itse haluavat. Jostain syystä yhä jotkut ajattelevat että naisella ei ole okei olla paljon irtosuhteita mutta miehelle on.. Tämä ajattelu on typerää ja junttimaista. Niitä miehiä jotka ovat nimitelleet sinua huoraksi voit katsoa suosiolla alaspäin, koska olet paljon korkeemmalla tasolla kuin he. Eikä sillä ole mitään väliä mitä toiset sinusta ajattelee, jos joku esimerkiksi pitää sinua huorana tai huonona naisena niin tiedät itse parhaiten kuka olet ja millainen olet. Kyllä varmasti kelpaat juuri sellaisena kun olet monille miehille. Sun ei tarvitse olla mitenkään erilainen, kuin olet. Sulla on asioita mitä monilla ihmisillä ei ole, kuten lapset ja olet vapaa! 43- vuotias on siinä iässä että paljon ehtii tekemään ja elämästä nauttimaan!
Kyllä hyviä meihiä on oikeasti. vaikuttaa että elämässäsi olet tähän asti kohdannut ihmisiä jotka eivät ole olleet hyviä sinua kohtaan, mutta älä silti menetä uskoa ihmisiin. Ajattelin ennenkin että kaikki miehet on tälläisiä ja haluavat vain sitä ja tätä, mutta kun tapasin nykyisen miesystävän niin ymmärsin olevani väärässä. Nykyinen miesystävä on huomaavainen ja hyvin kohteleva aina sekä rehellinen ja luotettava. Auttaa minua aina kun pyydän ja tasapuolisesti tehdään kotihommia ja ruokaa yms.
Mutta en tarkoita että sinun pitäisi löytää itsellesi joku mies, voi elämästä nauttia muillakin tavoilla tietysti. Voit nauttia sinkkuudesta on siinäkin puolensa! Harrasta irtosuhteita ihan niin paljon kuin itse haluat, jos joku muu ajattelee sinun olevan huora niin so what?Ei se asia kuullu kellekkään muulle kuin sinulle. Et ole huora, vaan olet nainen joka nauttii elämästään juuri sillä tavalla kuin itse haluaa, mikä on oikein.