Minun tilanteeni on tämä. Olemme olleet avoliitossa kuusitoista vuotta ja meillä on viisi lasta. Vuosi sitten suivaannuin mieheni runsaaseen alkoholin käyttöön ja hankin hänelle asunnon. Sovimme, että elämme edelleenkin ns. parisuhteessa. Nyt vuoden mittaan asiat ovat pahentuneet entisestään. Mies juo kuin pesusieni, minun mittani on täynnä ja lapset kärsivät tilanteesta. Kaksi kuukautta olen nyt tehnyt kovaa eroa hänestä koska tunteeni ovat kuolleet monien tapahtumien vuoksi joita en tässä rupea selvittämään.
Kuitenkin mieheni pitää minua otteessaan sillä, että hän heittäytyy juomisensa taakse ja sanoo, että ei pysty elämään ilman minua. Huom. aina puhutaan vain minusta, ei mainita kuin harvoin lapset, jotka tietääkseni ovat ne tärkein asia meillä kummallakin tai myös pitäisi hänellä olla. Olen hänelle sitä sanonut, että hän on aikuinen ihminen joka vastaa omista tekemisistään ja ratkaisuistaan ja myös minä vastaan omistani.
Nyt vain tuntuu, että en pysty pääsemään hänestä millään eroon. Uhkailua, kerjäämistä sekä kiristämistä tulee päivittäin. Viimeksi sain kuulla, että jos hän ei minua saa ei saa kukaan muukaan. Kyse ei ole siitä, että olisin tässä hakemassa ketään toista vaan haluan saada itselleni ja lapsilleni rauhallisen ja tasaisen elämän ilman viinaralleja ja niistä koituvia levottomia iltoja.
Olen tietysti myös herkkä, joten syyllisyyteni saa hyvin pintaan mainitsemalla että hänellä ei ole ketään. Alkoholi on hänen jokapäiväistä elämää, mutta se ei näytä enää riittävän vaan pitää saada myös meidän elämä sotkettua. Katkolle on kuulema menossa, mutta vuosien kokemuksen perusteella ei varmasti mene tai jos menee, niin ei se kauaa kestä.
Minua pelottaa, että minusta tulee kylmä ja kyyninen ja niin sanottu kärttyisä ämmä jonka elämä valuu hukkaan.
Kuitenkin edelleen olen elämänhaluinen ja positiivinen useissa asioissa ja haluan vain, että saan itselleni rauhallisen mielen, mutta myös niin, että mieheni tajuaa sen, että tätä elämää emme näillä eväillä yhdessä jatka, vaan hänen on aika ottaa vastuu omista tekemisistään. Vai pitäisikö juosta seinään, niin hänen mielenkiintonsa minua kohtaan loppuisi, kun ei tarvitsisi katsoa "kaunista" naamaani.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä pienessä mittakaavassa minun maanpäällinen helvettini, jos joku osaisi antaa neuvoja kuinka saisin vain pääni pidettyä nyt, etten antaisi periksi toisen kerjäämiselle. En kaipaa asiattomia kommentteja enkä myöskään mitään neuvoja mihin ottaa yhteyttä, ne kyllä tiedän, ehkä eniten kaipaan rohkaisua niiltä, jotka ovat käyneet saman läpi tai jotka käyvät sitä tällä hetkellä.
Kaikesta huolimatta kevät tulee, toivottavasti se tuo myös minulle auringon mieleeni.
Kuitenkin mieheni pitää minua otteessaan sillä, että hän heittäytyy juomisensa taakse ja sanoo, että ei pysty elämään ilman minua. Huom. aina puhutaan vain minusta, ei mainita kuin harvoin lapset, jotka tietääkseni ovat ne tärkein asia meillä kummallakin tai myös pitäisi hänellä olla. Olen hänelle sitä sanonut, että hän on aikuinen ihminen joka vastaa omista tekemisistään ja ratkaisuistaan ja myös minä vastaan omistani.
Nyt vain tuntuu, että en pysty pääsemään hänestä millään eroon. Uhkailua, kerjäämistä sekä kiristämistä tulee päivittäin. Viimeksi sain kuulla, että jos hän ei minua saa ei saa kukaan muukaan. Kyse ei ole siitä, että olisin tässä hakemassa ketään toista vaan haluan saada itselleni ja lapsilleni rauhallisen ja tasaisen elämän ilman viinaralleja ja niistä koituvia levottomia iltoja.
Olen tietysti myös herkkä, joten syyllisyyteni saa hyvin pintaan mainitsemalla että hänellä ei ole ketään. Alkoholi on hänen jokapäiväistä elämää, mutta se ei näytä enää riittävän vaan pitää saada myös meidän elämä sotkettua. Katkolle on kuulema menossa, mutta vuosien kokemuksen perusteella ei varmasti mene tai jos menee, niin ei se kauaa kestä.
Minua pelottaa, että minusta tulee kylmä ja kyyninen ja niin sanottu kärttyisä ämmä jonka elämä valuu hukkaan.
Kuitenkin edelleen olen elämänhaluinen ja positiivinen useissa asioissa ja haluan vain, että saan itselleni rauhallisen mielen, mutta myös niin, että mieheni tajuaa sen, että tätä elämää emme näillä eväillä yhdessä jatka, vaan hänen on aika ottaa vastuu omista tekemisistään. Vai pitäisikö juosta seinään, niin hänen mielenkiintonsa minua kohtaan loppuisi, kun ei tarvitsisi katsoa "kaunista" naamaani.
Tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta tässä pienessä mittakaavassa minun maanpäällinen helvettini, jos joku osaisi antaa neuvoja kuinka saisin vain pääni pidettyä nyt, etten antaisi periksi toisen kerjäämiselle. En kaipaa asiattomia kommentteja enkä myöskään mitään neuvoja mihin ottaa yhteyttä, ne kyllä tiedän, ehkä eniten kaipaan rohkaisua niiltä, jotka ovat käyneet saman läpi tai jotka käyvät sitä tällä hetkellä.
Kaikesta huolimatta kevät tulee, toivottavasti se tuo myös minulle auringon mieleeni.
Vastaukset 40
Vanhimmat
että tulisi kylmä ja kyyninen, koska olet jo. Ukkos juo koska sä nalkutat joko siitä että se juo, tai siitä että nalkutuksen jälkeen ottaa vielä enemmän ja tulee känniin. Tajuatko eron?
on nähty samanlainen tarina. ukko ottaa yhden kaksi ja nalkutus ja huuto alkaa akalta heti. ukkoa vituttaa nalkutus ja ajattelee että kun toi tossa jo messuaa niin samantien vedän lärvit niin on sitten aihetta.
kohtuullinen käyttö vaikka päivittäin ei ole syy narista jos siitä ei ole selkeästi haittaa tai vaaraa päivittäisiin toimintoihin.
olet itsesi mielestä oikeassa, mutta niinkuin laitoin viestiini, en kerro kaikkea koska se on niin pitkä tarina. En todellakaan kohtuukäytöstä nalkuta, päinvastoin jos se sitä olisi ollut, olisin riemumielin sitä katsonut koska en sylje lasiin itsekään jos sille päälle satun. Mutta mieheni juominen on jatkuvaa, eli hän on suomeksi alkoholisti. Ei tule toimeen ilman päivittäistä annostaan, joten se todellakin on vaikuttanut elämäämme rahallisesti ja henkisesti. Katkera olen, sitä en kiellä, mutta en halua katkeroitua paskassa enää enempää, kuitenkin olen ihmisten mielestä, ketkä eivät taustaani aina tiedä, mukava ja iloinen ihminen jonka kanssa voi keskustella asiasta kuin asiasta. Joten en sentään läpeensä paha ja nalkuttava akka ole vaikka en jaksaisi enää pilata elämääni toisen takia.
Ajattele itseäsi,oletko onnellinen hänen kanssaan loppuikäsi.
Hän vain yrittää käyttää hyväluonteisuuttasi
hyväksesi.
Anna hänen tavata lapsianne,jos hän pystyy niitä
asiallisesti huoltamaan.
Voi olla,että kunnon herätys hänetkin saa vielä
muuttumaan,mutta tee selväksi,ettet ole missään
tekemisessä jos käyttää alkoholia.
Tuo edellinen kirjoittaja taitaa olla katkera
omasta menneisyydestään,en ihmetele vaikka hänelle nalkutettaisiinkin(HÄNESSÄ ITSESSÄ EI
TIETENKÄÄN MITÄÄN VIKAA OLE)
TSEMPPIÄ JA SÄÄLITTELY POIS,ÄLÄ OLE LIIAN KILTTI.
ET TEE SILLÄ ITSELLESI MUUTA KUIN HALLAA.
hYVÄÄ VUODENJATKOA SINULLE
Tyypillisen ongelmakäyttäjän=alkoholisti vastaus.
Syy ei koskaan ole se, että haluaa olla juovuksissa vaan aina joku muu, jos akka ei nalkuta, niin on vittumainen työnantaja tai lapset riitelee tai naapurin kilpikonnalla on synttärit. Alkoholisti ei uskalla myöntää, että sairastuttaa lähiympäristönsä, silloinhan pitäisi tulla myös ajatus lopettamisesta ja sehän on kauhistus.
Vastaa nyt, miksi tämä mies kinuaa takaisin sen nalkuttavan akan luo, nyt kun siitä on päässyt niin eiköhän olisi raitistumisen aika.
Alkuperäiselle sanoisin, että älä mahdollista enää yhtään tätä juomista, tee asia täysin selväksi ja pysy päätöksessäsi. Sehän jatkuu, jos lirkuttelemalla ja pelottelemalla hän pääsee päämääräänsä. Ota myös läheisesi mukaan souviin.
Osuit tosi ytimeen.
sinulle kauniista viestistäsi. Suhteen lopettaminen normaalistikin on jo vaikeaa ja paljon surutyötä aiheuttavaa, saati että siinä on vielä viinakin mukana.
Tällä hetkellä en ajattele kuin lapsia ja itseäni, mutta kuusitoista vuotta on pitkä aika ja siinä kasvaa toiseen kiinni jollakin tavalla, eli myös hätä hänen pärjäämisestään on mielessä. Mutta tiedän, että tämän on loputtava tavalla tai toisella ja siitä en anna enää periksi.
Toivotan sinulle myös aurinkoista kevättä ja kiitos lämpimistä sanoistasi.
Luulen, että miehesi yksinkertaisesti on juoppo, alkoholisti, johon parannusta ei saada kuin hänen itsensä toiminnoilla myöntämällä asia ja menemällä vapaaehtoisesti hoitoon.
Kyllä se päivittäinenkin lipittely on jo varteenotettava ja huolestuttava piirre ihmisessä. Viina kun ei ole heikkojen ihmisten juoma, se vie koko ihmisen mennessään. Ensin ajattelee, että otan muutaman ryypyn iltaisin, mutta sitä on saatava joka ilta ja jatkuvasti. Siitä se kierre alkaa. Känni pitää saada päivittäin.
Tossa tilanteessa olisi nyt häippästä vielä kun ei ole myöhäistä. Lapset muuten joutuisivat kärsimään ja sitähän sinä ja miehesikään ei haluaisi. Alkohgolistin perheessä kaikki sairastavat!!
tiedän sen jo. Haluankin tästä pois ja niin lapsetkin, joten tie eteenpäin on jo aukaistu. Tarvitsen ehkä kannustusta ihmisiltä, että sitä jaksan yksin puskea eteenpäin lasteni vuoksi.
Hyvää kevättä sinulle!
Niin tuostakaan ei nyt tullut selväksi että miten se on haitannut elämää, paitsi tietenkin rahallisesti?
Itsepä teet ratkaisusi mutta on oleellista että päätös syntyy tosiasioiden pohjalta eikä siksi että on itse luonut ongelman tileesta joka ei ole ongelma.
Jeejee, eli kun joku on sun kanssa samaa mieltä niin ollaan lämminsydämisiä, mutta kun ollaan erimieltä niin sitä vaan vittuillaan. Jep, onnea valitsemallasi tiellä. Tee ukollesi palvelus ja jätä se.
ole sinulle vittuillut? Ilmaisin vain asiani, niinkuin se on. Olisit lukenut alkuperäisen viestini tarkemmin, koska todellakin pyysin ihmisiltä tukea vaikeassa tilanteessa ja vaikkapa myötätuntoakin. Sellainen on ihmisluonne, minkäs teet. Ja olen sitä saanutkin, vaikka se jostain syystä tuntuu sinua nyppivän, mutta et eläkään minun elämääni vai liippaako se sittenkin jollain tavalla läheltä?
Ja ukolleni tekisinkin sen palveluksen, osittainhan olen sen jo tehnytkin, suostuisi nyt vain olemaan sitten tyytyväinen, kun on minusta eroon päässyt.
Hyvää keväänjatkoa sinulle ketä lienetkään
ei luulisi niin vaikeaa olla se käsittää. Kun eletään parisuhteessa jossa on lapsia, se tietääkseni on kahden kauppa jota myös hoidetaan yhdessä.
Meillä hoivattavia on kuusi joista pahin on tämä aikuinen lapsi, joten kyllä siinä alkaa pikkuhiljaa naurunaiheet loppua.
Tuskin olet joutunut katsomaan jouluaattona sammunutta miestä/naista keittiön lattialla ja lapsien pahaa mieltä? Tai siivoamaan oksennuksia rappukäytävästä vessaan saakka? Kuuntelemaan ainaista kinuamista rahasta, että saisi sen korjaussarjansa ostettua. Muullahan ei ole väliä, vaikka sitten käveltäisiin ilman kenkiä.
Kuuntelemaan kauniita totuuksia persoonastasi, ilmeistäsi ja välillä jopa lyöntien kanssa. Olisiko tässä sinulle syytä tarpeeksi? Alkoholisti tappaa läheisensä sisäisesti pala palalta ja lopulta kun asian tajuaa sitä joko menee mukaan tai alkaa pistää hanttiin.
Joten syystä voin sanoa että helvettini on maan päällä.
Kirjoita itseksesi lista hyvistä ja huonoista puolista avioliitossasi. Kirjoita lista mitä itse saat? Hyvät/ huonot puolet.(Jos teillä on jokseenkin hyvät välit pyydä myös miestäsi kirjoittamaan samanlainen)
Kirjoita mitä lapsesi saa teiltä(erikseen) ym. Punnitse sitten näitä mikä painaa eniten. Hyvät vai huonot. Mieti myös miten itse jaksat lasten kanssa? Mitä luulet lastesi ajattelevan? Täytyy olla vahva. Ja ei kannata olla hakematta apua jos sitä saa. Ammattiauttajat voi tukea sinua sinun päätöksissäsi.Kuitenkin vaikuttaa että miehelläsi on tosi alkoholiongelma mille sinä et voi mitään tehdä. Voit vaatia miehesi menemään hoitoon joka nyt on välttämätöntä. Älä ota syyllisyyttä hänen ongelmastaan. Voit kyllä tukea jos voimia riittää.Älä heitä omaasi ja lastesi elämää hukkaan. Sinulla on vain yksi elämä ja lapsillasi myös ennenkaikkea vain yksi lapsuus.Puhu myös lastesi kanssa asiallisesti. Mutta vain te aikuiset otatte vastuuta teidän ja lastenne elämästä.Jos haluat saavuttaa jotakin niin ole ystävällinen, lempeä, mutta kivenkova!!!
Jos hänellä ei ole ketään, niin mistäkö vois johtua? Ehkä hänen alkoholinkäytöstä. Kerro että jos ei suostu sinun vaatimuksiin niin ei ole kohta teitäkään. Huutaminen ja uhkailu kyllä ei kannata vaan puhuminen kun hän on selvinpäin. Ja vielä jos soittelee humalassa älä suostu puhumaan.Sano vaan että soita kun oot selvinnyt. Älä anna periksi tuumaakaan.Toivon että elämäsi muuttuu paremmaksi.
Väkivaltaisella ja alistavalla käytöksellään 17 vuotta elämäämme myrkyttänyt mieheni ei ota kuuleviin korviinsakaan, että haluan erota. Yhtäkkiä olenkin niin fiksu ja hyvä keskustelukumppani ja uskomattoman hyvä sängyssä. Saatanpa ollakin, mutta sen kaiken haluan antaa jollekin miehelle, joka minua arvostaa ja tykkää minusta sekä haluaa minulle hyvää - toisin kuin mieheni.
Vaikeaa on irtautua, pelottaakin, mutta sen teen. Toivon että sinä, keskustelun aloittaja jaksat myös pysyä lujana, etkä sorru alkoholistin kekseliään mielen virittelemiin yhä uusiin keinoihin pitää sinut koukussaan.
Kiitos viestistäsi. Tilanteesi on lyhykäisyydessä aivan varmasti sama kuin minullakin.
Vuosien tuoma vahvuus asioiden käsittelyyn on minullakin etu, mutta alkaa vaan pää seota kohta tästä pyörityksestä.
Toivon sinulle niin kuin itsellenikin, että saamme voimaa päästä irti ja kyllä me sen teemmekin. Minua ei yksinäisyys pelota eikä tulevaisuus, minua peloittaa se, että onko sitä tulevaisuutta vielä minullekin olemassa.
Toivon sinulle voimia ja aurinkoa elämääsi ja toivottavasti kun olemme elämämme saaneet kuntoon, siitä myös täälläkin pienesti ilmoitamme, KIITOS TUESTASI OMIEN VAIKEUKSIESI KESKELLÄ!
Miehesi on tyypillinen alkoholisti, joka uhkaamalla
ja erillaisilla lupauksilla koittaa pitää sinut sor-
mensa ympärillä. Hänellä on selvästi pelko (menettämisen), että jää itsekseen kaikkien omien ahistustensa kanssa.
Sinun on vaan ryhdyttävä sanoista tekoihin ja ajateltava omaa ja lastesi elämää, eikä säälitellä miestäsi kuin hänelle käy. Jos hän todellä välittää sinusta ja lapsista, niin hän kyllä olisi valmis tekemään asian eteen jotain. Mutta tosi asiahan on, ettei millään muulla tahdo viime tipassa olla mitään merkitystä, juominen on etusijalla ajatuksissa.
Minutkin on aikoinaan laitettu selkä seinää vasten, kylläkin olin valmis itsekkin hakemaan apua juomiseeni, joka ei kuitenkaan ollut joka päiväistä vaan muutaman päivän kuureja säännöllisen väliajoin.
Jouduin kylläkin itse tekemään sen lopullisen eron, mutta ei ole sen jälkeen kyllä tarvinnut juodakkaan pitkään aikaan. Ehkä tänäpäivänä on ex puolisolla ja lapsillani kuitenkin henkisesti helpompi elää kun tietävät että elän päivä kerrallaan raittiina. Jokapäiväiset pelot ukon juomisesta ovat ainakin tänään menneisyyttä!
todella hyvää ja kaunista loppuelämää. Olet kuitenkin tehnyt aikanasi oikean valinnan, vaikka se ei sitten ole suhdettanne paikannut. Se on suuri voitto, että olet pystynyt viinan jättämään taaksesi, sehän pelko minulla on, että jos mieheni juo itsensä hengiltä vaikka tiedän että valinta on hänen ei minun.
Minulla vain on tunne, että löytyykö meiltä enää mitään tunnesidettä minun puolelta, vaikka hän juomisen lopettaisikin.
Oikein hyvää keväänjatkoa sinulle ja kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi.
jos sinulla on vielä tunteita miestäsi kohtaan.
Uskon,että vuoden päästä olette vielä onnellinen pariskunta ja lapset tulevat arvostamaan sinua,kun
jaksoit yrittää ja pidit perheen koossa.Mutta ehdottomasti miehesi pitää suostua menemään hoitoon esim. AA-kerhoon tai vastaavaa,nyt on sinun vuoro olla tiukkana.Jos hän ei tähän suostu,niin ilmoita,että muuta vaihtoehtoa ei
ole,jos meinaatte yhdessä elämä jatkaa.
Tuo ero ei olevälttämättä mikään ratkaisu.Ei niitä ongelmattomia miehiäkään enää niin paljon
tuolla vapaana liiku(sinäkään et ole ilm.mikään nuori enää)Alkaa se jumalaton rumba lasten sehlatessa isällä ja äitillä.Lapsillesi isä on
kuitenkin yhtä tärkeä,kuin sinä olet heille.
Tämä on tosiasia,eikä siihen vaikuta alkoholin käytöt ym. Tietenkin jos miehesi ei välitä
lapsista asia on toinen,mutta sitä en oikein usko.
t yks nainen,jolla asiat kunnossa pitkästä aikaa,onneksi jaksoin silloin yrittää.
Mutta luulen,että se on meidän kohdallamme liian myöhäistä. Olen tukenut häntä seitsemän vuotta alkoholin kanssa läträtessään. Olemme käyneet katkaisuhoidossa mukana hänen kanssaan, olleet tukena kun hän on ollut masentunut viinataukojensa välillä, mutta enää vain ei jaksa.
Lapset jäävät jalkoihin tällaisen ison lapsen hoivaamistarpeiden tyydyttämisessä ja minä kuitenkin olen äiti, jonka tehtävä on hoitaa lasten isän kanssa heidän elämänsä alkuun. Valitettavasti vain olen sen tehtävän joutunut yksin hoitamaan.
En kuitenkaan ole vielä niin vanha, etteikö elämä joskus voisi minullekin tuoda jotakin onnea toisen sukupuolen muodossa, mutta uskaltaako tällaisen jälkeen enää siihen lähteä, se onkin eri juttu.
Mutta kiitos sinulle siitä, että kerroit teidän elämänne selkiytyneen, toivotan teidän matkallenne paljon onnea.
tsemppiä ja hyvää jatkoa
levottomuutta on tuo uhkailu. "sinua ei saa kukaan mukaan" eli tappouhkaus. Muuta pois vaivihkaa pikkuhiljaa. Én tiedä alkoholistin kanssa naimisissa olevat on erityisen pitkäpinnaista sakkia, olisin häipynyt jo ajat sitten vaikka henkeni kaupalla. Kuolee sitä jatkuvaan kiristykseenkin.
Eikä ole avaimia meille. Tietysti helppo päästä sisään, koska meillä ulko-ovi tuntuu olevan enemmän auki kuin kiinni lasten kavereiden ja heidän itsensä kulkiessa edestakaisin.
Mutta oikeassa olet, asia on vain niin, ettei hän minua uhkaa vaan sitä, jos joku sattuu minun kanssani liikkumaan. Eli hänen mielestään kenelläkään muulla ei ole oikeutta saada sitä mitä hänkään ei saa.
Ehkä olisin päässytkin helpommalla, jos olisin lasten odotuksen myötä lihonut 30 kg. Mutta jostain syystä elimistöni on sellainen, että olen edelleenkin hoikka ja nuorekkaan näköinen.
Vannomaan en tietenkään mene, jos hänen päänsä sekoaa, ettei voisi minullekin jotain tehdä niitähän lukee lehdistäkin melkein päivittäin.
Kiitokset kuitenkin neuvoistasi, pistän kyllä korvan taakse taas, että kannattaa katsoa milloin ääni nousee siihen tasoon, että jalat alle ja alta pois. Hyvää keväänjatkoa sinulle.
Olette olleet avoliitossa 16 vuotta, ja teillä on 5 lasta? Hmm? Miksi olette tehneet noinkin monta lasta - silti vältelleet avioliittoa?!!
minulle ikinä merkinnyt mitään. Eli lapsena vanhempani erosivat ja silloin päätin, että itse en naimisiin mene, papin aamen ei ketään pidättele jos on mennäkseen.
Kahden ihmisen yhteinen sitoumus olla toisen kanssa ei sitä minun mielestäni tarvitse. Ja tällä hetkellä on helpotuskin, ettei enää tässä tarvitse eropapereita kirjoitella.
tappaa äidin jos tämä ottaa avioeron, isä oli väkivaltainen ja tuurijuoppo. Äiti otti eron ja siitäkös sitten haulikkoa haettiin. Äiti vetosi lapsiin ja kas kummaa isä "heräsi" ja hoksasi mitä on tekemässä mutta katkeruutta riitti.
Isä on kuollut, rauha hänen sielulleen!
Uhkailua, lyömistä ja henkistä väkivaltaa. Se vain minua surettaa, että miksi lapset joutuvat katsomaan kuinka oma isä lyö äitiä. Meilläkin sitä on tapahtunut ja myös lapset joutuneet poliisin soittamaan paikalle muutaman kerran. Enpä tänne olisi kirjoittanut jos tällaisia ongelmia tässä ei mukana olisi, ehkä sitä kaipaa tietoa siitä, että on ihmisiä, jotka ovat samanlaista kokeneet, mutta päässeet siitä irti.
Toivon, että sinun elämäsi olisi helpottunut näiden lapsuusvuosien jälkeen, ainut minkä kyllä tiedän, että nämä tapahtumat jättävät jälkensä sydämeen ja aina kun kuulee jonkun puhuvan tai huutavan määrätyllä äänensävyllä, rupeaa pakokauhu valtaamaan.
Myös äidillesi toivon, että hän kaikesta huolimatta vielä jaksaa uskoa tulevaan ja uskonkin että jaksaa, koska onhan hänellä noin hieno lapsi tukenaan.
Oikein hyvää keväänjatkoa sinulle ja onnea elämääsi!
Minullakin oli alkoholisti mies.
Liittomme kesti 15 v.. oli tosi vaikea elää hänen kanssaan, yhtä helvettiä.
Katkollakin kävi muutaman kerran,mutta ei se auta jos ei halua olla raittiina.
Ehdotin minäkin omaa asuntoa exälle,muttei halunnut.
Paras ratkaisu olisi ollut ero,mutta jotenkin alkoholisti saa toisen tuntemaan syyllisyyttä ja kai sitä ei raaskikaan toista jättää,kun eihän se rakkaus ihan heti katoa.
Lapset kärsivät juomisesta paljon ja kun vanhin tuli murrosikään alkoi hän tapella isaänsä kanssa ja arvostella juomista,tappelut oli ihan hirveitä.Yritin miehelle sanoa.että sinä olet aikuinen,käyttäydy niin kuin isä,mutta siitä sain haukut sitten minäkin.
Harkitsin eroa moneen otteeseen,mutta alkoholisti on ovela saa sinut kiedottua hurmaavuudellaan ja syyllistämällä sormensa ympärille ja jatkamaan aina taas eteenpäin.
Onnekseni elämääni tuli käänne exän suunnalta,hän rakastui toiseen ja jätti minut.
Ekana oli shokki,mutta kun hän lähti niin parin viikon päästä aloin pikkuhiljaa hengittää vapaammin ja hoin vain itselleni sitä,ettei minun enää tarvitse kantaa huolta hänestä, se on nyt sen toisen vuoro.
Jälkeenpäin tajusin,kuinka hullu olin alkoholistin kanssa eläessäni,minun olisi aikuisena pitänyt viheltää peli poikki jo aikapäiviä sitten.Tajusin sen selkeämmin vielä sitten,kun lapset sanoivat,että isää on ikävä,muttei me oltais jatsettu enää päivääkään.
Meillä on savuton,huudoton,alkoholiton ihana koti
ja silloin kun lapset isäänsä näkevät,on tämä selvinpäin.Lapsillekin on parempi nähdä isäänsä harvemmin,kun tämä on selvä ja kiva isä.
Ja löytyi se minullekin kumppani rinnalle on ihana kun on raitis mies,joka on myös hyvä malli lapsille kaiken sen paskan jälkeen.
Ja vielä vanhimman lapseni keskiarvo koulussa nousi yli numerolla isän lähdön jälkeen,kun oli vihdoinkin rauha maassa.
Paras palvelus itsellesi,lapsillesi ja miehellesi
on erota.Miehesikin saattaa alkaa uuden elämän tai sitten hän käy kunnolla pohjalla ja nousee ehkä sieltä,mutta sinun ja lasten tehtävä ei ole mennä sinne pohjalle mukana.
Voimia sinulle, minäkin pääsin helvetistä ,kyllä sinäkin.
älä nyt toista yllytä tuommoiseen.Kaikki jutut ovat niin yksilöllisiä.Ei ne sinunkaan lapsesi erosta varmaan ilahtuneita ollut.Tää on näitä
juttuja,joissa omaa itseään nostetaan esiin.
On paljon toisenlaisia tapauksiakin.Ei tälläisiä voi koskaan yleistää,eikä kukaan ulkopuolinen voi
ketään kehoittaa eroamaan tai olla eroamatta.Kaikki tapaukset on yksilöllisiä ja jos sinä olet onnellinen,niin se on hyvä.Joku toinen
voisi olla sinun tilanteessa täysin onneton.
Kyllä ne lapset rakastaa sitä oikeaa isää ja siitä
mallia ottavat,ei siinä sinun mieskaverillasi ole mitään osuutta.
ja hienoa, että elämä on näyttänyt sinulle aurinkoisen puolensa. Tämä oli minulle ehkä sitä mitä hainkin täältä, tietoa että on ihmisiä joilla tilanne on ollut samanlainen ja ovat siitä päässeet yli.
Lapset on meilläkin tässä alkaneet reagoida. Vanhin murkku lintsailee koulusta ja keksii vaikka mitä tarinoita, onneksi ei sentää heilu pitkin iltoja kartsalla, se kyllä voisi olla liikaa. Pojat ovat raukat sanoneet, että ei sun tarvitse pelätä, kyllä me turpaan isää vedetään jos se tulee sua lyömään. Siinä vaiheessa kyllä tuntui, että nyt loppui, lapsien ei pidä joutua puolustamaan ja valitsemaan aikuisten välillä puoltaan. Sen jälkeen olen tätä eroa viiltävällä tavalla tehnyt kaksi kuukautta, mutta nyt välillä jo tuntuu, että hermot on niin lopussa tästä vääntämisestä. Toinen tajuaa selvinä hetkinä missä mennään ja seuraavana hetkenä tuleekin jo viestiä että miksi sinä minulle näin teet, H:t ja muut on jo tässä tullut tutuksi, henkinen kantti on revitty rikki, mutta vahvuus ja periksiantamattomuus on aina ollut luonteenpiirteeni ja tiedän, että vielä minä tästä helvetistä lasteni kanssa nousen voittajana.
Lapsillesi ja miehellesi myös paljon terveisiä ja kiitos sinulle viestistäsi.
mutta on toisen vastuulla se, ettei se malli ole sellainen, mitä ei lapsilleen toivo. Alkoholisti-perheen lapset eivät yleensä elä tasapainoista elämää vaikka toinen vanhemmista arkea selvänä viekin eteenpäin. Räjähdyksiä tulee ja se jättää jälkensä.
Sen olen huomannut, kun ei miehelläni enää ole ollut muutamaan viikkoon lupaa tulla meille kännissä, on lapset huomattavasti rauhoittuneet, koska olen heille sen sanonut. Heidän ei tarvitse illalla vilkuilla kelloa ja miettiä tuleeko isä ennen kahdeksaa ja missä kunnossa.
Kiitos kuitenkin viestisäti ja hyvää kevään jatkoa
En ole väittänytkään,etteivät lapset isää rakastaisi ja saavat rakastaa,mutta ei se tarkoita sitä,että isän kanssa on elettävä.
Ja sanoin,että isää on kiva nähdä kun hän on selvä.Nyt kun tapaa lapsia,pitää itse huolen siitä että on kunnossa.
Ja eivät ne lapset mallia siitä isästään ota ,ovat siitä minulle puhuneet ja suhtautuvat kielteisesti kaikkeen juomiseen.Miksei heillä saisi olla uusi miehen malli,kunnollinen sellainen,joka on siinä lähellä ja tulee toivottavasti olemaan pitkään,niin olemme miehen kanssa suunnitelleet.Ei se ole mikään mieskaveri,joka lasten eteen tuodaan ja joka vaihtuu taas,vaan ihan oikea elämänkumppani vasta lapsille esitellään.
Mietippä itse onko tällainen oikea malli lapsille; perjantaista sunnuntai-iltaan lärvit, ei pysy aina pystyssä, kusee housuunsa, sammuu
lattialle, kaatuilee, räyhää kun promillet paljon harjoitelleena kipuaa yli kolmeen = siis täysin sekaisin (katkolla mitattu promillet vika
kerralla 3,7) maanantaina duuniin (ehkä kännissä vielä) illalla kova krapula ja korjaussarja ja äkäinen kuin peffaan ammuttu ja joka arki-ilta ainakin sixpack...
Revi siitä huumoria ja puhu malleista lapsille.
Ja kyllä lapset kaipaavat ja rakastavat,mutta ei se tarkoita,että jaksaisivat tai olisi pakko isän kanssa elää.
Moni luulee,että kun naiset puhuvat alkoholistista,niin nalkutetaan pikkujuomisesta, itse sanoin exälle,että osta vaikka kori kaljaa viikonlopuksi,ei se määrä haittaa,mutta kun juo
monta pulloa viiniä,kirkasta ja noin 36 pulloa
kaljaa on vitsit vähissä ja elämä on tosiaan
helvetillistä.
En tarkoittanutkaan sinun kohtaloasi,olet ilmeisesti ihan tyytyväinen,muttet voi ketään
ulkopuolista eroamaan(tai yleensä ottaa kantaa)
kun et kenenkään elämäst ja tilanteesta voi tietää.
Ei kaikki kohtalot ole samanlaisia,on myös tapauksia,missä kaikki asiat on muuttuneet hyväksi.
Se mikä on itselle hyväksi,ei välttämättä ole toiselle.
Ihmetyttää tällä foorumilla olevat ihmiset,jotka käskeävät eroamaan tai olla eroamatta.
Heps, luitkos alkuperäisen kirjoittajan jutun ihan kunnolla.Hän halusi tukea jo päättämälleen eropäätökselle ja halusi tietää miten muut on selvinneet.
En kehotakaan ketään eroon, vastasin vaan kärsineen kysymykseen,onko muita tilanteesta selvinneitä.
Alkoholismi on sairaus ja olisin tukenut omaakin exää vielä,mutta hän teki oman päätösensä ja pakeni toiseen suhteeseen.
Mutta saatuani välimatkaa asiaan,tajusin kuinka lapsetkin (3 kpl) olivat eläneet samassa viinahelvetissä ja kärsineet,minun olisi pitänyt suojella heitä eikä hoivata ja auttaa aikuista miestä,joka ei oikeasti viinasta eroon pyrkinyt.
Se oli minun virheeni ja olisi hienoa,jos muut samassa tilanteessa näkisivät asiat myös jälkikasvun vinkkelistä.
Alkoholisti,vaikka sairas onkin, ei ansaitse kaikkien paapomista ja huolehtimista vaan potkun takapuoleen ja käskyn ryhdistäytyä.Monelle rakkaiden katoaminen ympäriltä voi olla se kimmoke pysyä huomenna selvänä ja hoitaa itsensä kuntoon.
Perhe ja koti ympärillä mahdollistaa monen juomisen jatkumisen turhankin pitkään.
parasta itsellesi ja miehellesi on ero,en tiedä miten tämän käsitin.
Mutta kirjoituksesta päätellen olet todella hieno ihminen ja toivon kaikkea hyvää sulle.Nyt en taida
viitsiä enää täällä netissä roikkua kun tuo jalkakin alkaa olla kunnossa ja pääsee ulos lenkille.
Mitä tarkoittaa "H:t ja muut on jo tässä tullut tutuksi"? Anteeksi, ei ehkä ole oleellinen kysymys, mutta jäi mietityttämään. Joka tapauksessa voimia sinulle ja kaikille muille samantyyppisessä tilanteessa oleville.
Itse olen kokenut aikoinaan vastaavaa paljon lievemmässä muodossa, nyt olen jo eronnut (lyhyehköstä avoliitosta, meillä ei ollut lapsia). Mies kävi kyllä töissä, mutta ryyppäsi perjantaisin ja/tai lauantaisin itsensä sammumiskuntoon, usein myös viikolla. Elin jatkuvassa pelossa, että tapahtuisiko se taas tänään ja milloin saisimme häädön asunnostamme kuuluvan öisen mekastuksen takia (itse käytän tuskin lainkaan alkoholia, enkä osallistunut myöskään mekastukseen). Mies löi minua muutaman kerran reilun puolen vuoden yhdessä asumisemme aikana, käyttäytyi usein uhkaavasti ja henkinen väkivalta oli jatkuvaa myös hänen ollessaan selvinpäin. Ulospäin hän näytti kunnolliselta, terveytensä kesti vielä ryyppäämisen ja oli hyvässä ammatissa. Tavatessamme oli ollut kuin toinen ihminen.
Näin jälkeenpäin ajatellen tein ex-miehelleni palveluksen - sittemmin myös hänen omasta mielestään - kun erosin niin nopeasti. Hänellä oli vielä erittäin hyvät edellytykset muutokseen (esim. terveys ja työpaikka jäljellä), ja muutos lähti juuri hylätyksi tulemisen tuskasta. Hän ei olisi halunnut erota ja kaipaa kyllä minua edelleen, mutta ei ole enää niin riippuvainen. En kuitenkaan hylännyt häntä täysin, vaan olin ystävänä tukena, sillä henkeni ja terveyteni eivät olleet vaarassa. Pistin kuitenkin selvät rajat sille mihin asioihin hän ei saa puuttua. Ja jos puuttui, otin etäisyyttä. Ex-kumppanin riippuvuussuhde minuun piti katkaista, vaikka olimmekin yhteydessä.
Miehen juominen loppui, nyt on raitis, mutta prosessi kesti muutaman vuoden. Se vaati sen, että mies löysi elämäänsä uusia asioita, joista nauttii SELVIN PÄIN - ja myös ilman minua. Hänelle se oli urheilu ja siihen liittyen esimerkiksi terveellisestä ravinnosta kiinnostuminen. Tosin muutosta helpotti se, ettei mies ollut alunperinkään vielä alkoholistiasteella, vaikka olikin sitä kohti matkalla. Eroamme en ole katunut hetkeäkään. Se oli minullekin raskasta aikaa, mutta opettavaista, ja voitti kirkkaasti huonoon tilanteeseen jumittumisen. Eihän eron tarvitse olla lopullista, voihan aina palata yhteen, jos toinen todella muuttuu. Mutta jumitilanteessa ei kukaan voi hyvin, eikä toisen muuttumisen varaan kannata laskea mitään. Erityisen ikävää on, jos tilanteesta kärsivät muutkin, kuten lapset.
Alkoholiongelmaiset (ja muutkin vakavasti riippuvaiset) ovat usein, kuten miehestäsikin totesit, kuin isoja lapsia. Heille täytyy asettaa rajat, jos he eivät itse siihen kykene, ja ne on mahdollisimman johdonmukaisesti pidettävä. Se on paras rakkauden osoitus heille pitkällä tähtäimellä. Mutta miehesi EI OLE alaikäinen huollettavasi, joten viime kädessä ei ole sinun vastuullasi, mitä hän elämälleen tekee. Hänen tulisi olla aikuinen mies rinnallasi ja vastuullinen isä lapsilleen. Jos hän ei sitä ole, on sinulla ja lapsillasi oikeus koti- ja mielenrauhaan ilman häntä. Miehelläsi ei ole oikeutta pilata kenenkään, saati noin monen ihmisen elämää.
Eli kauniisti sanottuna nämä haukkumasanat, joita ei tarvitse parisuhteessa elävän toiselle sanoa, ts. kunnioittaessaan toista. Mutta oikeassa olet, aikuinen mies ei ole lapsi, mutta alkoholisti on, ja valitettavan usein myös osaa käyttää sitä myös hyväkseen tavalla, jota ei huomaa kuin liian myöhään. Siinä vaiheessa on jo joko niin alistunut tai muuten kiinni toisessa, ettei osaa siitä pyristellä irti.
Onneksi itsellä on nyt kellot soineet sen verran hälyttävästi, että olen saanut jo paljon aikaiseksi vaikka paljon on vielä tehtävä, että tilanteeni lasten kanssa normalisoituu. Ja kaipa se mieskin uppoutuu sinne pullon henkeen ja jättää meidät rauhaan, kunhan saan itse rajat pidettyä. Tietysti toivon, että hän itsensä takia pystyy sieltä vielä nostamaan, mutta tällä hetkellä valinta on hänen ja hän kantaa nyt tilanteesta itse vastuun.
Kiitos viestistäsi ja toivotan sinulle oikein hyvää kevättä!
Täällä on yksi, joka on päässyt irti samankaltaisesta helvetistä. Kymmenen vuotta katselin ex-mieheni juomista, ja siitä aiheutuneita lukemattomia ongelmia. Lapseni kärsivät. Minä kärsin. Helvetti on osuva sana kuvaamaan silloista alkoholistiavioliittoamme. Irrottautuminen oli pitkä prosessi. Luulenpa kasvaneeni siinä ihmisenä ison harppauksen. Jouduin katsomaan peiliin monta kertaa. Miksi mahdollistin exäni juomisen? Miksi roikuin hänessä, enkä kyennyt jättämään häntä? Miksi, miksi, miksi? Tommi Hellstenin kirjaa "Virtahepo olohuoneessa" luin kuin Raamattua, ja vastauksia löytyi.
Hain apua ammattiauttajilta, mm. Al-Anoneista. Mutta se lopullinen ratkaisu, poismuutto yhteisestä kodista lapsiemme kanssa, oli yksin minun tehtävä. Sitä ennen oli tapahtunut jo liian paljon ikäviä asioita. Sairastuin fyysisesti. Depressio oli ainainen seuralainen yms.
Nyt tuo kaikki on muisto vain. Muutama vuosi eron jälkeen löysin savuttoman ja raittiin miehen, josta lapsetkin tykkäävät. Nykyisin hän on aviomieheni. Puheväleissä olen exän kanssa edelleen. Tapaamiset isän ja lapsen välillä ovat toimineet tähän asti.
Sinä selviät. Te pääsette irti. Uusi elämä odottaa jo sinua ja lapsiasi. Ota se vastaan.
olet siinä aivan oikeassa, että helvetti tämä on kun tässä joutuu itse elämään. Valitettavasti ne ketkä eivät siinä paskassa ryve päivästä toiseen, ovat hyviä antamaan neuvoja siitä, miten pitäisi toimia.
Sinulla on kanssa ollut raskas eroprosessi josta olet selvinnyt ja se antaa minulle myös toivoa.
Ja sen olen jo päättänyt, että sitä minulla myös on. On hienoa huomata, että täällä on tullut viestejä myös niiltä, joilla ei ole tällaista elämää ole takana. Ja siitä olen kiitollinen, että olette kaikki ottaneet tilanteeni asiallisesti, antaneet hyviä neuvoja ja kertoneet omista kipeistä asioista.
Toivotan sinun elämääsi onnea, kiitos vielä kerran!
Heti huomenna menet paikaliselle poliisi laitokselle ja teet miehestäsi rikosilmoituksen, laittomasta uhkailusta.Hanki myöskin asianajaja,joka hoitaa lakipuolen,haette miehellenne lähestymis kiellon,tässä on vielä se hyvä puoli ettei kummankaan,tarvitse lähteä asunnostaan minnekkään.Voit vielä vaatia että syyttäjä käsittelisi hakemuksenne nopeutettuna:
Oletko ajatellut hakea miehellesi lähestymiskieltoa? Se ,että miehesi on sanonut ettei sinua kukaan muukaan saa kertoo jo siitä,että hän on prosessoinut jo päässään ainakin ajatuksen tasolla jotakin väkivaltaista tai epätoivoista tekoa sinua kohtaan. Älä jää odottamaan sitä vaan muista, että sin ulla ja lapsillasi on elämä edessä. Olet tehnyt jo paljon kun olet saanut miehen pois kotoa.
miehesi ei ole aikuinen ihminen vaan sairas, päihdeongelmainen ja sinä autat häntä parhaiten auttamalla hänet teistä eroon, vaikka lähestymiskiellon kautta. et voi häntä muuten auttaa mitenkään, hänen on itse kohdattava omat pimeät puolensa ja haettava apua. Mutta sen hän päättää itse. Sinulla ja lapsilla on elämä edessä ja hyvä tulevaisuus. Voimia sinulle!Pysy lujana, miehesi tarvitsee rajoja, hän ei ole terve.