Kaikki aina valittavat, että työttömänä hajoaa pää

Lisättäköön vielä, että en ole hakenut yhtäkään työpaikkaa omatoimisesti. Ainoastaan työkkärin osoittamia, mistä olen hinnoitellut itseni suosiolla ulos.

Ehkä jos takana tosiaankin on kymmenien vuosien normaalipalkkainen työsuhde ja sukanvarressa vielä rahaa. Tämä ei kuitenkaan ole ikuista. Tarpeeksi kauan kun olet työttömänä niin saattaa kutsua kunnan pölkkypaja. Ja jos kieltäydyt niin rahaa jääkin enää mahdollisesti vain 290e. Alennettu toimeentulotuki nääs. Mutta kyllähän tuollakin tosiaan pärjää jos sukanvarressa on tonni tai pari. Onnea matkaan kuitenkin, jää yhä vaan vähenevät työpaikat niitä haluaville joten minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa ratkaisustasi.

Samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja, nauti vapaudesta jos pystyt. Ihan hyvä ratkaisu, kun viihdyt. Itse tulin isosta ja rikkaasta yhtiöstä poispotkituksi 25 v uran jälkeen yli 50 v iässä. Töitä siirrettiin halpamaihin taas kerran eikä yt lakia kunnioitettu, samaan aikaan nuoria sisään halvemmalla, vaikka olisi minulle voinut tarjota paikkaa. Ajattelin kanssa että pärjään kyllä ilman työtäkin rahallisesti mutta en oikeen uskaltanut luottaa että viihtyisin oloneuvoksena loppuikäni. Ja minun iästäni ei voinut kokeilla. Niinpä etsin töitä ja sain hyvän paikan.

Et ehkä kuullut, kun et vielä ollut työtön, eikä asia siis sinua kiinnostanut, että juhannuspyhien aikaan eduskunnan Hallitsijamme päättivät ryhtyä laittamaan työttömiä orjatöihin myös yksityisiin firmoihin, alkaen pian. Tähän astihan orjuuteen on työttömyyskorvauksen katkaisun uhalla pakotettu vain kehitysvammaisten pajoihin ja röyhkeisiin yhdistyksiin ja kunnan muka-julkisiin firmoihin, kuten vanhainkoteihin. Näetkös, heidän jo pitkään hautomansa uusi aate on, että työtön ei ole korvaustaan ansainnut, ellei hän suostu tekemään työtä sen eteen. Ja työtä tekevä ei kohta enää ansaitse palkkaa, vaan hänet syrjäyttää työtön orjatyöläinen, jolloin entisestä työläisestäkin tulee työtön orja.

Eli nauti niin kauan kuin voit, mutta etsi uusi vaikka osa-aikainen työ ennen kuin otsaasi lyödään pitkäaikaistyöttömän leima etkä enää saa töitä - paitsi orjatöitä.

Hei, olen kuullut mutta en tiedä miten käytännössä toteutuu. Vaikka onnistuinkin työpaikan saamaan, ehdin jo samaistua työttömäksi kun kaikki sanoo että 45 naista ei oteta töihin. Edellisessä työpaikassa olin yli 25 vuotta mutta työnantajan moraali on sinä aikana heikentynyt kovasti. Suomen menestyneimpiä firmoja, ehkä saa lakimiehet ja HR henkilöt ovat ylimielisiä ja kuvittelevat olevansa lain yläpuolella. Yhteinen vastuu on ei kenenkään vastuu päätöksistä. Mutta jos tuollaiseen ilmaistyöhön joutuu, niin tuskin pn todennäköistä että sitä kautta pääsee samaan paikkaan palkalliseen työhön. En usko että ilmaistyössä motivaatio on kova. Kävisin katsomassa onko paikalla jotain tarjottavaa: jotain opittavaa tai mielenkiintoista ja kehittävää tekemistä, hyödyllisiä kontakteja jne. Mutta jos vain rutiinityötä tarjolla tai huono kohtelu, niin en kovasti ponnistelisi. Varmaan olisi pakko käydä että korvauksia saisi.

Ohops! mikä yleistys. Eihän nyt "kaikki" sentään valita päänsä hajoamista työttömyyden takia. En ole sellaisesta itse kuullut tai lukenut. Jos ihmisellä on mielenterveysongelmia tai päihdeongelma niin silloin voi nuppi "hajota" oli hän sitten työssä tai työttömänä. Työttömyys voi toki tuoda kosolti ongelmia ja ahdistusta jos toimeentulo on liian tiukkaa. Etenkin jos on perhe elätettävänä.

Itse tarvitsen työpaikan että olisi jotain kiinnostavaa tekemistä, tapaisi ihmisiä päivällä, työkaverit on tärkeitä ja juttelu lounaalla. Jos olisin päivät kotona niin siivoaisin ja odottaisin että mies pääsee töistä, nuoret koulusta, kaverit töistä lenkkiseuraksi jne. Kyllähän sitä vähän aikaa viihtyisi, kävisi kaupungilla ym mutta ei se shoppailu ilman tuloja kauan onnistu. Miten lomastakin nauttii enemmän kun välillä on töissä.

Työttömänä hajoaa pää vain kun joutuu ilmaiseksi työkokeiluihin jne. Jos näistä jotain hyötyä olisi ja olisi esim max vuosi kokeilua ja sen jälkeen ei enää. Lisäksi kokeilujen pitäisi olla yksityisellä ei koskaan kunnalla jossa vain pakotetaan uusimaan sopimus karenssin uhalla ja ei mitään mahdollisuutta pysyvään työpaikkaan. Lisäksi kunnan hommissa palaa pää kun näkee miten työntekijät raskaimmat hommat iskee harjoittelijoille ja eivät itse tee mitään. Lisäksi työttömänä palaa pää kun uutisissa lukee, että tylntekijät itkee kuinka jää 150e enemmän käteen työttömänä kuin työssä...joka ei todellakaan pidä paikkaansa ellei työstä koituvat matkakulut jne ole suuret. Itse olen ollut ties kuin monessa pienipalkkaisessa työssä ja työ on aina kannattanut kunhan työmatkaan ei tarvitse omaa autoa ja koska ei lasta niin myös päivähoidon osuus jää pois joka taitaa muutenkin pienipalkkaiselta olla lähellä nollaa euroa.

Aluksi kun jäin työttömäksi, en kauheasti miettinyt tulevaisuutta. Olin siinä uskossa, että kun tämä työ nyt loppui, löytyy uutta. Luin ihmetellen täälläkin palstalla ihmisiä, jotka oli ollu työttömänä useampia vuosia. Ajattelin, ettei mulle kuitenkaan noin käy. Toisin kävi, haettu on moniin paikkoihin, mutta yleensä kait sitten ikä jo este (53-vuotias) - sitäkään en uskonut, että työmarkkinoilla voin olla liian vanha. Aikaa kului ja pikkuhiljaa alkoi ottamaan otteeseensa sekin asia, että tätä voi jatkua pitkään. Nyt, jos olen päässyt haastatteluun asti iästäni huolimatta, olenkin sitten jonkin sortin työtä vieroksuva tms. Työnantaja kun katsoo sen viimeisen työpäivän ja siitä jo on kohta 5 vuotta. Pitkään on tuntunut, ettei jaksa enää, lapset elää omassa elämässään ja muut tutut sitten alkavat vieroksumaan pitkäaikaistyötöntä. Pää hajoaa senkin takia, ettei tulevaisuudessa ole mitään mitä odottaa. Joten alkuperäinen kirjoittaja, nauti olostasi nyt, koska se ei kestä pitkään. Toimettomuus ja yksinäisyys menee jonkin aikaa, mutta ennemmin tai myöhemmin alkaa verottamaan ihmisen mielenterveyttä. Siihen kun lisäät vielä köyhyyden, eipa kait tarvitse muuta sanoa?