Hei, ajattelin kysyä mielipiteitä tähän tapahtumaan mikä loukkasi minua todella pahasti..
Olen sairastanut masennusta nyt noin vuoden putkeen jota ennen minulla on ollut myös masennusta, luulen masennuksen johtuvan eniten perheeni ongelmista, joihin minulla ei ole ollut mitään vaikutusvaltaa. Olen käynyt psykologilla jonkin aikaa, mutta nyt siitä on tullut taukoa sillä psykologini ei ole ollut saatavilla noin kuukauteen. Masennukseni on sen verran paha että itken lähes joka ilta, koska voin niin huonosti. Miesystävä on alusta lähtien ollut tietoinen masennuksestani.
Eräänä iltana uskaltauduin kertomaan miesystävälleni, että minulla on ollut ajatuksia itsemurhasta viime aikoina. Tuntui todella vaikealta kertoa, sillä ajattelin että aiheutan hänelle murheita, mutta tuntui että oli pakko kertoa jollekkin. Kun kerroin ajatukseni itsemurhasta niin ainoat 2 lausetta mitä hän sanoi asiaan olivat "älä nyt tollasia mieti, koita miettiä positiivisemmin". Tämän jälkeen menin hakemaan paperia ja kun palasin takaisin mies oli ruvennut nukkumaan. Jäin istumaan sängyn reunalle ja välillä katsoin miestä ihmeissäni, sillä ihmettelin kuinka vähän häntä tuntui kiinnostavan tai liikuttavan se mitä juuri sanoin. Mies huomasi että katsoin häntä välillä ja hän kysyi että "mitä?" Vastasin melko murtuneella äänellä että "olisin kaivannut sinulta enemmän tukea". Sitten hän alkoi valittaa että kello on niin paljon ja kuinka hän omasta mielestään tukikin kunnolla. Hän alkoi valittaa itse loukatun roolissa, että todella kiva kun valitan hänelle jne. Vastasin että valitatko sä oikeasti kellon ajasta kun mä kerron että mulla on ollut ajatuksina oikeasti tappaa itseni. Mies nousi ylös ja alkoi pyydellä anteeksi jne. Asia vaivaa ja harmittaa yhä. Olen tapahtuman jälkeen puhut hänelle tuosta, kuinka pahasti se loukkasi, nyt hän sanoi että aikoo yrittää olla parempi mulle..
Tuon jälkeen olen ajatellut meidän suhdetta ja kuinka hyvä se oikeasti muka on, jos toinen reagoi tuollaiseen informaation tuolla tavalla. Tuntuu siltä etten ole hänelle tärkeä eikä häntä kiinosta. Aloin miettimään, kuinka en ikinä voisi tehdä hänelle noin, en ikinä. Ihminen joka usein sössöttää kuinka rakas/tärkeä olen, tekee noin? Minun jakeluuni ei vain mene tuo. Hyvin usein turhauttaa, kun kerron olostani että en näe valoa enää missään, hän antaa neuvon no mieti positiivisemmin. Olen selittänyt etten pysty ja se ei ole noin yksinkertaista. Hän sanoo että pakota itsesti.
Mitä itse mietitte tästä, kuinka itse reagoisitte.. Toivottavasti tänne tulee asiallisia kommentteja, en kaipaisi enempää pahaa mieltä.
Olen sairastanut masennusta nyt noin vuoden putkeen jota ennen minulla on ollut myös masennusta, luulen masennuksen johtuvan eniten perheeni ongelmista, joihin minulla ei ole ollut mitään vaikutusvaltaa. Olen käynyt psykologilla jonkin aikaa, mutta nyt siitä on tullut taukoa sillä psykologini ei ole ollut saatavilla noin kuukauteen. Masennukseni on sen verran paha että itken lähes joka ilta, koska voin niin huonosti. Miesystävä on alusta lähtien ollut tietoinen masennuksestani.
Eräänä iltana uskaltauduin kertomaan miesystävälleni, että minulla on ollut ajatuksia itsemurhasta viime aikoina. Tuntui todella vaikealta kertoa, sillä ajattelin että aiheutan hänelle murheita, mutta tuntui että oli pakko kertoa jollekkin. Kun kerroin ajatukseni itsemurhasta niin ainoat 2 lausetta mitä hän sanoi asiaan olivat "älä nyt tollasia mieti, koita miettiä positiivisemmin". Tämän jälkeen menin hakemaan paperia ja kun palasin takaisin mies oli ruvennut nukkumaan. Jäin istumaan sängyn reunalle ja välillä katsoin miestä ihmeissäni, sillä ihmettelin kuinka vähän häntä tuntui kiinnostavan tai liikuttavan se mitä juuri sanoin. Mies huomasi että katsoin häntä välillä ja hän kysyi että "mitä?" Vastasin melko murtuneella äänellä että "olisin kaivannut sinulta enemmän tukea". Sitten hän alkoi valittaa että kello on niin paljon ja kuinka hän omasta mielestään tukikin kunnolla. Hän alkoi valittaa itse loukatun roolissa, että todella kiva kun valitan hänelle jne. Vastasin että valitatko sä oikeasti kellon ajasta kun mä kerron että mulla on ollut ajatuksina oikeasti tappaa itseni. Mies nousi ylös ja alkoi pyydellä anteeksi jne. Asia vaivaa ja harmittaa yhä. Olen tapahtuman jälkeen puhut hänelle tuosta, kuinka pahasti se loukkasi, nyt hän sanoi että aikoo yrittää olla parempi mulle..
Tuon jälkeen olen ajatellut meidän suhdetta ja kuinka hyvä se oikeasti muka on, jos toinen reagoi tuollaiseen informaation tuolla tavalla. Tuntuu siltä etten ole hänelle tärkeä eikä häntä kiinosta. Aloin miettimään, kuinka en ikinä voisi tehdä hänelle noin, en ikinä. Ihminen joka usein sössöttää kuinka rakas/tärkeä olen, tekee noin? Minun jakeluuni ei vain mene tuo. Hyvin usein turhauttaa, kun kerron olostani että en näe valoa enää missään, hän antaa neuvon no mieti positiivisemmin. Olen selittänyt etten pysty ja se ei ole noin yksinkertaista. Hän sanoo että pakota itsesti.
Mitä itse mietitte tästä, kuinka itse reagoisitte.. Toivottavasti tänne tulee asiallisia kommentteja, en kaipaisi enempää pahaa mieltä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.