Mies raivostuu esim. sairastelustani

Positiivisesti eteenpäin. Onko sinulla ystävä tai sukulaisiin tuki verkostoa? Sun tulee nyt ihan aikuisten oikeasti hakeutua keskusteluun ammattiauttajan kanssa, et nimittäin tuollaista jaksa tolkuttoman pitkään. Jatkaa tai ei yhdessä ? Tehtyäsi päätöksen , toimi sen mukaisesti. Itse aikoinani ratkasu kohdallani, tukiverkoston avulla tuli lähdettyä suhteesta. Tänään olen onnellinen päätöksestäni

Luo tukiverkostoa itsellesi, miehesi taitaa olla turhautunut eikä tukea häneltä näytä löytyvän kun ei osaa samaistua tilanteeseesi.Mieti haluatko olla tällaisessa parisuhtessa?

Mikä pidättää tuossa suhteessa? Ihan tyhmää.

Aina voi erota jos mies on väkivaltainen. Naiset ei vaan halua erota.

Kuulostat ihan äidiltäni noiden vaivojesi kanssa, joka aina vähän väliä niistä mainitsee mutta luulee itse, ettei niistä niin hirveästi puhu. Mutta aina voivottelee ja sitten kun yrittää auttaa ja kertoa vinnkkejä, joilla hänen tilansa voisi helpottua niin "ei ei kyllä tiedän mitä teen." Se on pikkuhiljaa alkanut ärsyttää ja ymmärrän miestäsi tässä tilanteessa. Saman asian jauhaminen alkaa kyllästyttämään ja ärsyttämään, varsinkin jos tälle jauhannalle ei ole hyvää syytä tai konstia millä ongelma voidaan hoitaa.
Sanoit että tönäisi sinua mutta olitko kenties hänen tiellä etkä antanut lähte ulos? Kuulostaa nimittäin minusta siltä.
Miehellä voi olla omiakin ongelmia ja siksi ei varmasti jaksa jatkuvasti sinun negatiivisuutta ja voivottelujasi sairautesi kanssa. Mutta sinä selvästi ajattelet vain itseäsi etkä sitä, miltä miehestä tuntuu.
Ei sillä, että mies käyttäyisi oikein mutta olen huomannut varsinkin näiden sairastavien kansa jotka jatkuvasti taudeistaan puhuvat, että he odottavat jatkuvasti tukea ymmärtämättä, että ei muut jatkuvasti jaksa elää negatiivisuuden ja huolien keskellä. Jos olet huolissasi terveydestäsi, niin mene sinne lääkäriin sen sijaan että jatkuvasti mainitset siitä miehellesi. Etköhän sinä tiedä paremmin, kerta sinulla on diagnosisoidut taudit milloin mennä lääkäriin ja milloin ei.
Mutta jotenkin sain myös postauksestasi sellaisen kuvan, että ehkä olet luonut jotkut näistä ongelmistasi.

Minusta hyvä asia on se, että huolehdit itsestäsi ja terveydentilastasi.

On olemassa ihmistyyppi kuten "alati sairas" jolla puheenaiheet kääntyy aina kummasti siihen omaan terveydentilaan, syystä että se (tietty sairaus) hallitsee sitä omaa elämää ja olotilaa niin paljon ettei huomaakaan kuinka siitä kertoo ja raportoi.
Jatkuvaa marinaa ja raportointia mistä nyt kolottaa ja mihin tutkimuksiin pitäis mennä ja mitä lääkäri sanoi ja ja ja .....Elämä kutistuu yhden asian ympärille .

Mutta niin tai näin , tuo kumppani käytöksineen kuulostaa kamalalta tapaukselta.
Ainakin siltä että vaikka on perinjuurin kypsä sairastavaan partneriinsa, niin ei hänen nyt töniä tarvitse tai vetää röökiä autossa - se on silkkaa ilkeyttä ja kiusantekoa.

Näin kun lukee kirjoitustasi, on mielestäni helppo sanoa, että miehesi on aikamoinen itsekäs öykkäri. Kun toinen on sairas, niin ei silloin terveempi osapuoli saa raivostua niin että tönii naulakkoa päin. Hyvin todennäköistä on, että jos mies sairastaisi, hän valittaisi koko ajan ja häntä pitäisi ymmärtää.

Sinuna miettisin nyt ihan tosissaan, mitä tälläinen parisuhde sinulle antaa.
Onko ennen sairastamistasi miehesi ollut huomaavainen. Itse ajattelisin, että toisen huomioonottava ihminen on tukena aina ja vielä enemmän silloin kun tulee elämässä vaikeuksia.

Irtiotto voi olla nyt vaikeaa kun sairauskin vie voimia, mutta voimia vie miehesi itsekäs, ilkeä käytöskin.

Kannattaa nyt tarkkaan miettiä haluatko olla suhteessa tuollaisen miehen kanssa. Aivan jätkyttävää käytöstä. Hän vaikuttaa hyvin itsekkäältä ja kykenemättömältä empatiaan.

Itsekin olen kroonisesti sairas. Oma mieheni tukee minua, huolehtii, keskustelee asiasta kanssani ja kyselee usein vointiakin. Tällaisiakin ihmisiä on olemassa.

Tiedän, ettei suhteen päättäminen ole ikinä helppoa, mutta sinuna vakavasti harkitsisin asiaa. Itselläni nousi niskakarvat pystyyn, kun luin viestisi. Miehesi vaikuttaa ihan exältäni. Hänen käytöksensä meni aina vaan pahemmaksi. Onneksi sain voimia päästää irti ja löysin nykyisen tasapainoisen ja empaattisen mieheni.

Paska mies sinulla. Eroa harkintaan.

Miksi, voi MIKSI V-A-L-I-T-S-E-T elää tuon tason olion kanssa.
Uskotko että sairautesi antaa luvan tulla sikamaisesti kohdelluksi VALITSEMALLASI tavalla.
Uskotkotko että sinä paranet kun VALITSET kuulla ja kokea kuvailemasi jätekasan (=miehesi) käytostä?
Uskotko että kehosi tulee hyvinvoivaksi kun saat tarpeeksi saastaa tuosta jätekasasta ( =miehestäsi) päällesi?

Miten olisi, vositko edes kuvitella parantavasi olotilaasi hakeutumalla ihmisjätekasoista eroon ja todella tekeväsi jotain konkreettista kehosi ja mielesi suhteen. Sen sijaan että yhä VALITSET elää saastakasan alla?

Vai oletko kenties niitä joka hakemalla hakee saastaa ja lokaa ympärilleen, mitä oksettavampaa (kuten sinun nykyinen VALITSEMASI "kumppani") sitä paremman oikeuden se mielestäsi antaa sinun valittaa??????? Sen sijaan että hakeutuisit korkeamman tason ihmesten pariin ja alkaisit VALITA eheyttämään mieltäsi ja kehoasi?

En usko tarinaasi. Provo on provo. Selität ristiriitaisesti kuinka sinulla on diagnosoitu kolme autoimmuunisairautta ja yksi gynekologinen sairaus mutta samaan aikaan sinulla on myös astma.
Miten sitä ei ole diagnosoitu? Olet huijari.

Väkivaltaa ja täydellistä empatian puutetta.

Mistä sinä haaveilit kun unelmoit rakkaudesta? Mikä mielestäsi on ihmisyyttä tai edes normaalia inhimillisyyttä ? Joku kadulla vuotaa vertaa ja muut raivoavat että ei saa soittaa apua? Come on! Peiliin on jo syytä katsoa jos jatkat tuossa suhteessa eikä täällä kukaan voi auttaa muuten kuin sanomalla sen jo minkä muutenkin tiedät. Kaikki muu apu olisi valheellista ja vääryyttä sinua kohtaan sen lisäksi minkä jo itse teet.

Miksi et halua miestä joka hoitaa, hellii, silittelee, hakee lääkkeet, vie hoitoihin, on huolissaan ja hoitaa? Se on normaalia ja 90% miehistä. Loput on jännittäviä miehiä.



"Mistä tämä hänen raivoamisensa voi johtua? Mitä mun pitäs hänelle sanoa? Tai miten mun pitäs toimia muutenkin?" ...................Oikeasti?!! Tarviiko tätä edes kysyä?! Voit toki sanoa kyllälkyllärakasrakaskylläkyllärakasrakas x 1000000000000000000000000000.

Tai aloittaa normaalin elämän.

Kerrot miehen tupakoivan autossa kun olet astmaatikko vieressä. Ei voi olla noin että mies joka sinua rakastaa ja haluaa olla sulle hyvä toimisi noin? Missä kohdin katsoo oikeudekseen tupakoida tilassa jos astmaatikko istuu vieressä? Kuvitellaan tilanne jos sen oma äiti olisi astmaatikko polttaisiko silloin? Hei haloo jokin tässä tarinassa ei ole totta!

Minä olen liikuntavammainen vaimo, jolla on todella pahoja kipuja tuottava sairaus. Sairauden edetessä oli jo puhe, että eroaisimme. Ettei parisuhteesta tulisi hoitosuhdetta, eikä kodista hoitolaitosta. Koska olen sitä mieltä, ettei sellainen onnistu.
Nyt olen kuitenkin edelleen tässä suhteessa. Minulle on hankittu avustaja.
Mutta ei sellaisetkaan olekenenkään apuna 24/7 jos asuu aviomiehensä kanssa.
Eikä ole muutenkaan jatkuvasti vammaisen apuna.

Sairaudestani aiheutuva avuntarve ja rajoitukset aiheuttavat paljon ongelmia parisuhteessa. Mieheni on myös niitä, jotka ei ymmärrä sairauksia ja toisen kipuja ja siitä aiheutuvaa ahdistusta ja väsymistä. Vaan suuttuu niistä ja hermostuu niistä. Mitä vaikeampi tilanteeni on ja mitä huonompi on terveydentilani, sitä kiukkuisemmaksi ja ilkeämmäksi hän muuttuu.
Mutta jos hänellä on itsellään joku pikku flunssa, hän on todella hankala ja vaatii huomioimaan epäkuntonsa.

En juurikaan uskalla mainita miehelleni kivuistani ja tuskistani, enkä pyydellä apuja arjessa.
Hän on kovin katkera siitä, että vaimon ei ole terve ihminen. Eikä tienaa samalla tavalla enää rahaa, kuin työkykyiset. Eikä muutenkaan ole, kuten muiden vaimot.
Silti hän ei kehtaa erota, ettei ihmiset ajattele hänen hyljänneen vaivaista.
Helpompaa hänelle on kaataa katkeruutta toisen niskaan, toisen sairauden ja avuttomuuden takia, jolle ei toinen mahda mitään. Sivullisetkin huomaa hänen katkeruutensa ja jotkut ihmettelee, miksi tälläistä elämää pitää jatkaa.

En siis rasita häntä kertomalla tuntemuksistani, yritän myös olla näyttämättä niitä
tilanteita, kun liikkuminen sattuu liikaa, tai jos en pääsekään sinne mihin olen menossa.
Ei minulla ole sellaisia ystäviäkään, jotka jaksaisvat kuunnella miten vaikeaa tälläisen sairauden kanssa eläminen on. Avustajakin on täysin leipääntynyt työssään vaivaisiin asiakkaisiinsa, joita hänellä lisäkseni muitakin. Sen huomaa, että hän on täysin kuuro tälläiselle sairaiden vaivojen valittamiselle.

Vaikka tälläinen masentaa ja tuntee itsensä hylätyksi ja yksinäiseksi.
On vain kärsittävä ja sairastettava , yksin ja vaieten. Olen tullut siihen tulokseen,
ettei terveet ihmiset jaksa kuunnella, eikä sietää vaivaisten valituksia.
Tuollaiset asiat kai tajutaan, vasta sitten kun se osuu omalle kohdalle. Eli, vasta sitten kun itse sairastuu.