Olen 22v. mies joka työskentelee isänsä maatilalla ja olen seurustellut nyt 3-vuotta nykyisen tyttöystäväni kanssa. Kouluni olen jo käynyt 3v sitten ja emännällä opinnot vielä kesken noin 4 -vuotta. (Olemme saman ikäisiä)
En juurikaan suunnittele tulevaisuutta rahan säästöä lukuun ottamatta ja työ on ollut aina fyysistä. Olen tehnyt laajalti työtä käsin jo reippaan 9-vuotta ja pidän nykyisestä työstäni vaikka se toistaiseksi edellyttää asumista ensimmäisessä kodissa ali-vuokralaisena. Työ tilalla on aikaa vievää joten esimerkiksi lomamatkoilla en ole ikinä käynyt.
Emäntäni kuvaa luonnettani sanalla "viilipytty" koska en menettänyt hermojani vielä ollenkaan 3-vuoden aikana kertaakaan lukuisien riitely kertojen jälkeen. Hänestä minun pitäisi jopa joskus ärähtää että hän rauhoittuisi nopeammin. Välitän hänestä paljon ja osoitan tunteitani enemmän arjen pienillä teoilla ja sanoilla kun isoilla yllätyksillä. Myönnän myös olevani hieman hölmö kun en ajattele nenää pitemmälle. Yksin olo ei ole ongelma ja ihmisten parissa usein aloitan SmalTalking muutamalla lauseella ja kuuntelen vastakkaista osapuolta jatko kysymysten siivittämänä. Vierailen Emännän opiskelu-kaupungissa 2ker./v
Emäntäni taas on ihana silloin kun rauha pysyy maan päällä ja asuu opiskelun väliaikoina samalla kylällä, opiskelu aikana välimatkamme on yli 600km. Hän on profiililtaan täysin luonnollinen (ei esim. värjättyjä hiuksia) kaunis, huomaavainen ja erittäin tarkka muistinen mutta kääntöpuoli on noin suhteemme puolivälistä asti ollut herkästi suuttuva ja äkkipikaisuus. Me puhumme paljon ja aihepiiri on laaja, mutta ajan myötä kuitenkin olen ruvennut varomaan omia sanojani jotten vai suututtaisi parempaa puoliskoa jollain väärällä tavalla lausutulla lauseella. Riitojemme aikana hänellä on usein puhelin kädessä tai lähellä jossain ja kirjoittaa parhaille kavereilleen sen hetkisiä tilanteita, mistä riidellään, kuka on syypää ja mitä pitää tapahtua että voi rauhoittua. Hieman hymyilyttää se kun hän on kieltänyt minua puhumasta kenellekään meidän välisistä ongelmista kenenkään kaverin kanssa saati perheen jäsenten, olen siis täysin yksin emäntäni ja hänen kavereidensa arvosteltavana riitojemme aikana. Työ kokemusta hänellä on reipas vuosi.
Pään vaivaa aiheuttavaksi ongelmaksi on muodostunut ne pienet pyynnöt joita kumppanini on antanut suoritettavaksi suhteen kunnossapidon vuoksi. Kerta toisensa jälkeen pieni pyyntö on kasvanut asteittain isommaksi jonka suorittaminen tuntuu entistä vaikeammalta ja turhauttavalta. Otan esimerkiksi eniten riidellyn asian joka on yhteinen aika. Tuntuu kun mikään aika maailmassa ei enää riittäisi kattamaan sitä yhteisen ajan tarvetta mitä kumppani minulta vaatii. Työni ei kelpaa enää syyksi hetkelliselle erolle ja omasta ajastani olen jo luopunut joten tyttöystäväni esittikin uuden toiveen jonka toivoo tapahtuvan tänä kesänä. Se on yhteen muutto hänen opiskelu-kaupunkiin joka sijaitsee 600km päästä töistäni jota harjoitan osittain tunne syistä. Emäntäni on asettanut minut tilanteeseen mitä omien sanojen mukaan ei halua itse tehdä, valita perhe, opiskelu tai minut. Minun kohdalla lähi-seudulta lähteminen tarkoittaisi perhe suhteiden ja kavereiden välien vaipumista lähes olemattomiin ja toden näköisesti opiskelua uuteen ammattiin mikäli en saa fyysistä työtä opiskelia kaupungista.
Joten mitä minä voisin tehdä? Miulta on ideat loppu.
Tämä on oikeastaan ainut tapa enää avautua sillä muut on kielletty. Emäntä varmasti vielä lukee tämän sillä viihtyy keskustelu palstoilla kysellen toisten mielipiteitä elämän joka hetkeen. Sais olla tarkempi mitä miulta vielä kieltää. :)
En juurikaan suunnittele tulevaisuutta rahan säästöä lukuun ottamatta ja työ on ollut aina fyysistä. Olen tehnyt laajalti työtä käsin jo reippaan 9-vuotta ja pidän nykyisestä työstäni vaikka se toistaiseksi edellyttää asumista ensimmäisessä kodissa ali-vuokralaisena. Työ tilalla on aikaa vievää joten esimerkiksi lomamatkoilla en ole ikinä käynyt.
Emäntäni kuvaa luonnettani sanalla "viilipytty" koska en menettänyt hermojani vielä ollenkaan 3-vuoden aikana kertaakaan lukuisien riitely kertojen jälkeen. Hänestä minun pitäisi jopa joskus ärähtää että hän rauhoittuisi nopeammin. Välitän hänestä paljon ja osoitan tunteitani enemmän arjen pienillä teoilla ja sanoilla kun isoilla yllätyksillä. Myönnän myös olevani hieman hölmö kun en ajattele nenää pitemmälle. Yksin olo ei ole ongelma ja ihmisten parissa usein aloitan SmalTalking muutamalla lauseella ja kuuntelen vastakkaista osapuolta jatko kysymysten siivittämänä. Vierailen Emännän opiskelu-kaupungissa 2ker./v
Emäntäni taas on ihana silloin kun rauha pysyy maan päällä ja asuu opiskelun väliaikoina samalla kylällä, opiskelu aikana välimatkamme on yli 600km. Hän on profiililtaan täysin luonnollinen (ei esim. värjättyjä hiuksia) kaunis, huomaavainen ja erittäin tarkka muistinen mutta kääntöpuoli on noin suhteemme puolivälistä asti ollut herkästi suuttuva ja äkkipikaisuus. Me puhumme paljon ja aihepiiri on laaja, mutta ajan myötä kuitenkin olen ruvennut varomaan omia sanojani jotten vai suututtaisi parempaa puoliskoa jollain väärällä tavalla lausutulla lauseella. Riitojemme aikana hänellä on usein puhelin kädessä tai lähellä jossain ja kirjoittaa parhaille kavereilleen sen hetkisiä tilanteita, mistä riidellään, kuka on syypää ja mitä pitää tapahtua että voi rauhoittua. Hieman hymyilyttää se kun hän on kieltänyt minua puhumasta kenellekään meidän välisistä ongelmista kenenkään kaverin kanssa saati perheen jäsenten, olen siis täysin yksin emäntäni ja hänen kavereidensa arvosteltavana riitojemme aikana. Työ kokemusta hänellä on reipas vuosi.
Pään vaivaa aiheuttavaksi ongelmaksi on muodostunut ne pienet pyynnöt joita kumppanini on antanut suoritettavaksi suhteen kunnossapidon vuoksi. Kerta toisensa jälkeen pieni pyyntö on kasvanut asteittain isommaksi jonka suorittaminen tuntuu entistä vaikeammalta ja turhauttavalta. Otan esimerkiksi eniten riidellyn asian joka on yhteinen aika. Tuntuu kun mikään aika maailmassa ei enää riittäisi kattamaan sitä yhteisen ajan tarvetta mitä kumppani minulta vaatii. Työni ei kelpaa enää syyksi hetkelliselle erolle ja omasta ajastani olen jo luopunut joten tyttöystäväni esittikin uuden toiveen jonka toivoo tapahtuvan tänä kesänä. Se on yhteen muutto hänen opiskelu-kaupunkiin joka sijaitsee 600km päästä töistäni jota harjoitan osittain tunne syistä. Emäntäni on asettanut minut tilanteeseen mitä omien sanojen mukaan ei halua itse tehdä, valita perhe, opiskelu tai minut. Minun kohdalla lähi-seudulta lähteminen tarkoittaisi perhe suhteiden ja kavereiden välien vaipumista lähes olemattomiin ja toden näköisesti opiskelua uuteen ammattiin mikäli en saa fyysistä työtä opiskelia kaupungista.
Joten mitä minä voisin tehdä? Miulta on ideat loppu.
Tämä on oikeastaan ainut tapa enää avautua sillä muut on kielletty. Emäntä varmasti vielä lukee tämän sillä viihtyy keskustelu palstoilla kysellen toisten mielipiteitä elämän joka hetkeen. Sais olla tarkempi mitä miulta vielä kieltää. :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Musta tuntuu, että haluatte nyt tässä kohtaa elämästä eri asioita. Nyt olisi ehkä tärkeintä päivittää suhde ja tämä hetki. Asiasta ei tarvitse riidellä, koska kumpikaan ei ole väärässä: molemmilla on yhtälainen oikeus tehdä juuri nyt itselle tärkeäksi kokemiaan asioita.
Eri toiveita on joskus mahdotonta sovittaa yhteen. Siinä ei auta vaikka rakastaisikin jos ei tavoitteet kohtaa.
Toinen juttu on se, että vaikuttaa hieman siltä ettei emäntäkokelas ehkä ole välttämättä sulle sittenkään "se oikea". Riitelette ihan erilailla ja koet ilmeisesti, että hän vaatii välillä sinulta tai suhteelta asioita, joita et osaa/pysty/halua antaa. Ajankäytöstäkin toisen kanssa teillä on eri näkemys. Molemmat ovat tyytymättömiä jossain määrin ainakin.
Tuommoinen kuvaamasi määräily saattaa johtua siitä, että emäntäkokelas ei arvosta valintojasi, näkemyksiäsi tai arvojasi. Ei ehkä aivan edes persoonaasi, koska pitää viilipyttymäisyyttäsikin piirteenä jota pitäisi muuttaa eli sun pitäisi riidellä hänen tavallaan. Ehkä te olette vain liian erilaisia?
Mun neuvo olisi, että käykää tuo parisuhteen päivityskeskustelu, eli missä mennään ja mitä halutaan. Kerro rehellisesti, ettet halua muuttaa hänen opintojensa perässä muualle, haluat jatkaa perhetilalla työskentelyä ja kotipaikkakunnalla asumista. Miettikää, voiko teidän suhde edes jatkua ja syventyä ns. etäsuhteena.
Unohtakaa nuo ehdottomuudet, että pitäisi valita "perhe, opiskelu tai minut". Te olette niin nuoria vielä, että te ette voi millään tehdä mitään pitkäkestoisia varmoja suunnitelmia/valintoja kumpikaan. Sinä saatat jopa päätyä jatkamaan omaa perhetilaasi, emäntäkokelas töihin vaikka Helsinkiin - tai molemmilla muuttuu vielä mieli ja teette 10 vuoden päästä kumpikin aivan eri hommia kuin nyt.
Tärkeintä on se että haluatteko juuri NYT tässä elämänvaiheessa samoja asioita? Onko teillä niin paljon yhteistä, ja onko aitoa rakkautta niin paljon välillänne että voitte elää kumpikin omalla tavallanne eri paikkakunnilla ainakin seuraavat vuodet? Katsotte mihin asti se kantaa vai kantaako. Tai jos todella tuntuu, että toinen on liian erilainen ja tavoitteetkin ihan erilaiset, ottakaa suosista breikki ja mieti kannattaako suhdetta puoliväkisin ylläpitää enää ensinkään.
KYLLÄ! Tuo on juuri sellainen sopiva tienristeys, jossa molemmat lähtevät omiin suuntiin. Ei sinun tarvitse muuttaa yhtään minnekään, ellet sitä itse valtavasti halua. Jotenkin tajusin, ettet halua. Millainen tulevaisuus maalaispojalla olisi vieraassa kaupungissa, kaukana kotoa - ja mitä töitä siellä olisi tarjolla? Tyttöystäväsi ei kovin ajattele mitä sinä haluat, ja se on pahinta mitä parisuhteessa voi tehdä. Sen lisäksi tietenkin, että harjoittaa henkistä väkivaltaa rajoittamalla toista. Voit aivan hyvin puhua ongelmistanne kenelle tahdot. Olisi myös parempi, jos sanoisit tämän naisystävällesi.
Samaa mieltä edellisten kanssa.
Mä vielä lisäisin, että jotenkin kirjoituksestasi paistaa turhaunut passiivis-aggressiivisuus tai jokin semmoinen ihmeellinen. Ikäänkuin puet vitsin muotoon, että riidellessä "hieman hymyilyttää" kun sinua on kielletty puhumasta muille parisuhteesta, tai että hymiöllä " sais olla tarkempi mitä kieltää."
Ei tommoista naisen käytöstä tarvitse pehmitellä mitenkään tai naureskellen vittuilla hymiöiden turvin aiheesta kuten nyt teet. Sanot suoraan että et siedä tuommoista ja sillä sipuli. Jos et saa mielipidettäsi sanotuksi etkä muutenkaan onnistu pitämään keskustelussa puoliasi, sun pitää kehittyä siinä.
Voi siis olla ainakin osin itse aiheuttamaasi, että suorasanaisempi persoona jyrää suhteessanne ja itse vikiset että toinen vaatii liikaa, mutta et uskalla ilmaista omaa mielipidettäsi tarpeeksi suoraan ja vahvasti.
Olin itse ammoin samassa tilanteessa ja valitsin tyttöystävän luopuen samalla omista tavoitteistani. Tuloksena terveet, täysipäiset aikuiset lapset. Rankkoja on vuodet olleet mutta omapahan oli valintani.
Olet siis nuori mies, elämän alussa vasta.
Pidät työstäsi, mutta saatko siitä tarpeeksi palkkaa? Onko se tulevaisuuden ammattisi? Voitko ajatella että tätä hommaa minun on mahdollista tehdä pitkään, elän sillä ja vielä silloinkin jos perustan kodin ja perheen?
Ja mitä ihmettä tarkoitat sillä että teet nykyistä työtäsi osittain tunnesyistä?
Juuri näitä sinun ikäisesi kaverin pitää ajatella.
Sinulla on täysi oikeus jäädä maalle, sinulla on oma identiteettisi ja työsi eikä sinun pidä luopua niistä vastoin omaa tahtoasi.
Kuitenkin tuossa iässä on hyvä punnita eri mahdollisuuksia, ei pidä lyödä lukkoon mitään asioita; on hyvä ottaa huomioon että toisinkin voisi olla.
Esim onko sinulla mitään toiveammattia johon voisit opiskella? Hyvinkin moni maalaispoika on sopeutunut mainiosti kaupunkiin, saanut uusia ystäviä esim opiskelukavereista.
Sitäpaitsi sinullahan olisi siellä tyttösikin.
Emäntäsi varmaan haluaisi että elämä kehittyisi eteenpäin, seuraavalle tasolle. Eihän siinä ole mitään pahaa, niin täytyykin nuorilla tapahtua!
Onko niin, että sinun ''viilipytyn'' persoonasi on eri mieltä?
Joskus on hyvä että se temperamenttisempi rohkaisee viilipyttyä eteenpäin.
Mutta missään tapauksessa sinun ei pidä toimia itseäsi ja tahtoasi vastaan. Jos niin teet, olisit onneton kaupungissa.
Oletko keskustellut vanhempiesi kanssa? Pyydä heitä sanomaan mielipiteensä että mikä olisi paras ratkaisu pojallensa.
Neuvoni on että kartoitat tulevaisuuden mahdollisuuksiasi maalla, ja toisaalta opiskelua ja uutta ammattia kaupungissa, perheenperustamista jne.
Älä jumiudu yhteen ajatusmalliin!
Onko tyttöystävän opiskelupaikkakunta hänen kotipaikkakuntansa? Se selittäisi paljon. Mutta miksette jatkaisi entisellään opiskelun ajan? Mistä tietää, vaikka hänkin saa sitten töitä läheltä sinua. Vai tarkoittiko, että palaisitte opiskelun jälkeen takaisin kotipaikkaasi?
Kertomasi perusteella sulla paljon sidoksia kotipaikkakuntaasi joten en lähtisi ainakaan vielä. Opiskelija-alennuksilla matkustaminen edullista. Työsi turvin rakennatte pohjaa yhteiselle tulevaisuudelle. Miksi lopettaa se? Tyttöystäväsi tiesi seurustelunne alussa, että olet maatilan mahdollinen jatkaja. Jo sen olisi pitänyt kertoa, mitä tulevaisuuteesi kuuluu ja minne asetut.
Tomera nainen jos luettelee ehtoja ja käskyjä. Sopii vertaus pikkusormesta, vei koko käden.. Kohtuutonta vaatia sinulta riidoista vaikenemista jos itse heti tukeutuu ystäviin. Ole tiukkana, tee itse omat päätöksesi. Palata aina voi, mutta parisuhde on kahden kauppa. Ei pelkästään toisen mielihalujen ja suunnitelmien mukaan elämistä. Suhteenne on kestänyt kolme vuotta eli suht vakaa, mutta kuulostaa että olet liiankin lepsu ja määräiltävissä. Siksi uskaltaakin vaatia sulta mitä vain. Ryhdistäydy!
Pärjäävätkö vanhempasi ilman sinun panostasi muutaman vuoden sillä tuonikäisen olisi hyvä käydä katsomassa vähän aikaa millaista on olla vieraan hommissa ja saada samalla uutta perspektiiviä elämään?
Jäämällä kotiin on olemassa vaara tehdä härkäpäisiä ja putkinäköisiä ratkaisuja jotka johtavat monesti tilan konkurssiin kun otetaan tila nimiin hintaan mihin tahansa .
Sinunlaisesi maatalon pojat ovat monesti käteviä käsistään ja saavat kyllä hommia kaupungista kuin kaupungista.
Valitettavasti viimeinen lauseesi on täysin tuulesta temmattu. On väärin yllyttää nuorta miestä lähtemään "maailmalle" tuollaisella evästyksellä aikoina, jolloin maassa on työttömänä monenlaisen ammattikunnan edustajia. "Käsistään kätevyys" ei vain nykyään riitä.
". On väärin yllyttää nuorta miestä lähtemään "maailmalle" tuollaisella evästyksellä aikoina, jolloin maassa on työttömänä monenlaisen ammattikunnan edustajia."
Työttömänä on nimenomaan nitä ammattinsa edustajia jotka yrittävät olla juuri sen ammatin edustajia hamaan loppuun asti vaikka juuri sillä alalla ei enää ole töitä.
Nykyään on pulaa juuri nimenomaan sellaisista työntekijöistä jotka ovat valmiit tekemään niitä töitä joissa joutuu hieman likaamaan käsiään, joissa työajat ovat epäsäännöliset tai joissa on monotonisia fyysisiä suorituksia. Ne eivät houkuta nykyisiä työntekijöitä.
Jos on valmis tällaisiin töihin niin kyllä jotain aina löytyy vaikka palkka ei aina olekaan ihan niin kauhean hyvä.
Maaseutu on valitettavasti nykyään täynnä juuri niitä kotona kököttäviä työttömiä nuoria miehiä joille on iskostettu päähän se ajatus että ei sinun kannata mihinkään lähteä kun et kuitenkaan mitään työta saa.
Oletko todella noin sinisilmäinen? Etkö sinä näe että se akkas käyttää sinun nuoruuttasi ja kokemattomuuttasi vain hyväksi? Kaikesta näkee että hän ei ole koskaan sinua rakastanut. Jos olisi niin olisit vähintään 10 vuotta vanhempi tyttöystävääsi. Tytöt kehittyvät nopeampaa kuin pojat joten viksu tyttö ei valitse kumppanikseen mitään pojankloppia vaan aikuisen elämän kokemusta omaavan miehen sen sanoo järkikin. Joten jätä se akkas äläkä ainakaan kymmeneen vuoteen ota vielä uutta. Vaan keskity niihin maatilan hommiin ja sitten kun on tarpeeksi elettyä elämää takana niin hanki sitten vasta emäntä.