Mitä tehdä kun toinen haluaa erota niin puoliso alkaa uhkailla itsemurhalla? Vuosi on asiaa jo tahkottu eikä mitään tolkkua tule. Helppo on tietysti sanoa että lähdet vaan pois, mutta ei se kaiken yhteisen jälkeen ihan noinkaan vain käy. Lisämausteena soppaan on että ositus ei tietenkään sovussa tule tapahtumaan, lähtijän nimissä kun on perintöomaisuutta eikä avioehtoa niin jotenkin pitäisi saada asiat ilman sotaa ratkaistua.
Puoliso uhkailee itsemurhalla
Eivoijäädä
765358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
Hae eroa ja ohjaa puoliso hoitoon. Eiköhän vuosi ole riittävästi asian tahkoamiseen.
Ositus kannattaa tehdä lakimiehen avustuksella.
Voi sitä onnen määrää, kun elät uutta elämääsi, johon saat kannettavaksi syyllisyyden entisen puolisosi elämän päättymisestä.
Uhkauksia esittävät henkisesti epätasapainoiset, henkistä väkivaltaa käyttäen. Ei se ole muuta kuin vallankäyttöä. Tiedä se. Jos toinen toistuvasti uhkailee itsemurhalla niin senkun ilmoitteletta vaikka poliisille, sillä tavoin on ihmisiä ennenkin viety hoitoon.
Oikein oivallettu. Itemurhalla uhkailu ei ole ollenkaan tavatonta. Kyseessä on henkinen väkivalta. Käy juttelemassa psykiatrin kanssa. Ne tunnistavat tyypin. Sitten hoitoon. Jos hoitoon vienti ei onnistu, ota ero vaan. Puoliso järjestää dramaattisen näytöksen. Ei lopu koskaan. Antaa mennä vaan.
Itsemurhauhkailut voi joku kuvitella suuren rakkauden ilmentymäksi. Sitä se ei ole, vaan tapa hallita, alistaa.
Sehän on hyvä. Sinähän saat lakiosan silloin.
Aikamoinen yllätys että sopua ei synny jos viet toisen perintöomaisuuden.
Eikös se perintö ollut aloittajalla eikä sillä toisella.......................joten tuo itsemurhalla uhkaileva idioottihan siinä voittaa kun saa erossa vielä puolet toisen perinnöstä jos ei suostu sovitteluun.
Et ole todellakaan syyllinen vaikka ottaiskin hengen itseltään. Se on itsemurhan tekijä joka tappaa itse itsensä, ei kukaan kanssaihminen.
Kaikenlaiset uhkailut ovat väärää vallankäyttöä, älä alistu siihen.
Toista ihmistä ei saa kahlita vierelleen moisella uhkailulla, eihän sellainen ole oikeaa elämää.
Sinäkö siis olisit se lähtijä, ja sinun nimissäsi perintöomaisuutta? Sinuna ottaisin lakimiehen. Eikös lakimiehenkin kanssa ja kautta voi sopia ja sovitella asioita....
No kyspä ihan suoraan, että onko ajatellut tappaa itsensä ihan tässä lähiaikoina, "sillä vaan, että palkkaanko lakimiehen hoitamaan osituksen vai kannattaako säästää ne rahat hautajaiskuluihisi, niin ei sitten tulisi turhia ylimääräisiä kuluja?"
Saattaapa jäädä monttu auki siinä kohtaa.
Ja niin, sinä et ole vastuussa kenenkään itsemurhasta, se on jokaisen oma asia kauanko oman päänsä kanssa jaksaa.
Miehesi toimii oikein ja on suoraselkäinen tosimies, joka puhuu suoraan. Sinä olet vastuussa hänen itsemurhastaan jos jätät hänet. Mies myös rakastaa sinua aidosti, itsemurha on rakkaudenosoituksista suurin ja turha esittää, ettetkö muka välitä jos hän tappaa itsensä. Hän lukee sinua kuin avointa kirjaa ja tietää kyllä, että murtuisit henkisesti jos ja kun hän toteuttaisi uhkauksensa.
Eräässä tapauksessa nainen teki juuri kuten edellinen kirjoittaja neuvoo, erehtyi luulemaan että mies vain uhkailee eikä ole munaa toteuttaa uhkaustaan ja mies sitoi naisen pyörätuoliin ja pakotti katsomaan kun mies tappoi itsensä, siinä meni naisella sisu kaulaan ja hänen korttinsa paljastettiin heti kun yritti esittää välinpitämätöntä. Kärsii traumoista vieläkin, taisi työkykykin mennä. Haluatko aiheuttaa itsellesi saman kohtalon?
Eräässä toisessa tapauksessa mies räjäytti dynamiitilla hammastikkua pienemmiksi palasiksi itsensä ja hänen ja vaimonsa yhteisen talon, siinä meni perinnöt ja muut omaisuudet samalla kertaa kun vaimo otti eron eli mies voi myös tuhota perintöomaisuuden jos haluaa ja jäät paitsi kärsimään aiheuttamastasi teosta niin myös puille paljaille taloudellisesti
Jos mies haluaisi alistaa ja käyttää valtaa, hän uhkaisi tappaa sinut jos lähdet, ei itseään. Miehesi vain haluaa todistaa rakkauttaan reilulla tavalla, hän on antanut sinulle vaihtoehdot ja sinä päätät aiheutatko hänen kuolemansa vai et.
Kerro asia omalle lääkärillesi ja sitten poliisille. Henkistä väkivaltaa tuo on. Uhkaus on uhkaus ja siitä saa tehdä ilmoituksen, kun ei itse osaa asiaa käsitellä.
"mies sitoi naisen pyörätuoliin ja pakotti katsomaan kun mies tappoi itsensä, "
Niin? Hulluhan mies oli, ei nainen. Tuo todistaa ainoastaan sen, ettei mies ole kykenevä rakastamaan ketään. Ellei rakasta itseään, ei pysty rakastamaan muitakaan.
Olisitko samaa mieltä jos uhkaaja olisi vaimo? Syyllistäisitkö miestä sanomalla että tee niinkuin nainen sanoo ja pidättäydy erosta?
Ja kyllä se on vallankäyttöä jos uhkaa itsemurhalla. Se on yritys saada toinen käyttäytymään niinkuin uhkaaja haluaa.
Uhkaaja tekee puolisosta sätkynuken: Kun vetelen naruista noin ja noin, niin sitten se tanssii noin ja noin ja sitten kaikki tapahtuu niinkuin haluan!
Kyse on siis uhkailun kautta tapahtuva mielen manipulointi.
Ja kyse ei ole tosimiehestä sillä tosimies toteaa suoraselkäisesti tapahtuneen tosiasian - eli vaimo haluaa eron - ja sanoo että olkoon niin. Tosimies seisoo omilla jaloillaan eikä jää roikkumaan hameenhelmaan.
Eikä kyse ole rakkaudesta vaan suuresta aggressiosta jota mies purkaa kun vaimo lipsuu otteesta.
Oletko sinkkupalstan nalli? Olet siis provoaja. Sinunkin jutut ovat sellaisia että niillä on mielenkiintoista spekuloida. Mutta yritä ottaa huomioon että monet aloitukset ovat totta eikä ole aina hyvä leikitellä nainen-mies akselilla - sinkkupalsta on eri juttu.
Hyi sinua naisasialooser11. Teet pilkkaa vakavasta asiasta. Miksi oletat, että ap on nainen? Kyllä on kuule miehiäkin, joiden vaimo kiristää itsemurhalla. Kuinka voit olla näin ilkeä? Oletko joku entinen koulukiusaaja, joka nyt kiusaa ajattelemattomasti tosi epäonnistuneilla provoilla.
Kun mies räjäyttä itsensä niin puoliso saa vakuutuksista korvauksen kun ei ole itse sitä tehnyt niin ei siinä mitään häviä ja jos puoliso uhkailee itsemurhalla niin pitää sanoa että siitä vaan,
Hei nimimerkki, Eivoijäädä
Kurja tilanne tuollainen, jossa puoliso uhkaa itsemurhalla. Se lienee jonkinlainen hätähuutoo, älä jätä minua, vaikka karuin ja huolestuttavin sanoin. Kun olette elämäänne ja avioliittoa ja sen lopettamista vuoden verran miettineet, hän ei ole näemmä siihen sopeutunut. Vai oletko miettinyt, tahkonnut asiaa mielessäsi yksin. Usein käy niin, että jätetty puoliso kokee elämänsä romahtavan, kuten se toisinaan tekeekin, ainakin joksikin aikaa. Mutta ihminen sopeutuu kyllä kaikenlaiseen, myös avioeroon. Voithan ehdottaa puolisollesi perheneuvontaan menoa yhdessä, sinne voi mennä apua hakemaan myös avioeron edessä. Ei ero kenellekään ole helppo, mutta sen voi tehdä helpommaksi. Et ole vastuussa puolisosi tekemisistä, et nyt etkä koskaan. Vaikeassa erossa raha-asiatkin ovat helposti hankalia. Nekin voi yrittää hoitaa ilman isoa riitaa.
Tsemppiä ja voimia,
Pirkko-pappi
Isoa riitaa ei tulekaan, jos aloittaja antaa suosiolla puolison pitää kaiken. Et tiedä Pirkko Pappi, kumpi heistä on jättäjä. Jättäjä voi olla itsemurhalla uhkailija. Hän on voinut jättää puolison henkisesti yksin ja ilman rakkautta. Aloittaja tekee vain viralliseksi sen, mikä on ollut avioliiton tilanne pitkään.
suumilla osalla itsari jengillä se on kiristys keino. sano että lahtaa sit ittes niin se sun tuska loppuu. kukaan joka meinaa tehdä itsarin ei jauha siitä vaan tekee sen. noita vitun kandeja on nähty paljon
On väärin uhata itsemurhalla, mutta toisaalta ymmärrän uhkauksen inhimillisen puolen asiassa. Omalla kohdalla kävi niin, että vaimoni jätti minut lähes 30 vuoden jälkeen. Hän oli eroa prosessoinut mielessään jo vuosia, mutta ei näistä asioista koskaan puhunut minulle, kaiken mietti itse päässään. Käsitykseni mukaan liittomme oli ollut suht` normi suomalainen avioliitto niin myötä- kuin vastamäkineen, kuten pitkässä liitossa usein on. Alkoholi tai taloushuolia meillä ei ollut ja lapset oli jo saatu pikkuhiljaa aikuisuuden kynnykselle. Teimme asioita yhdessä ja jaoimme sujuvaa arkea ja välissä juhlaakin. Minulle ero tuli siis täysin puskista, en osannut siihen millään tavoin varautua. Masennuin täysin ja tunsin kuinka elämänpohja romahti kokonaan, tajusin, että kaikki nykyinen hajoaa ja sitä yhteistä tulevaisuutta mitä ajattelin meillä olisi saattanut olla ei koskaan tulekkaan, sanoinkin vaimolleni tuolloin synkimmillä hetkilläni, jos olisi ase niin voisin vaikka ampua kuulan kallooni. Halusin vaan päästä tuskastani pois. Kyse oli tuolloin hätähuudosta ja masennuksesta. Tästä kaikesta on jo yli 3 vuotta ja tässä tätä onneksi kirjoittelen. Ymmärrän näin jälkeenpäin sen hetkisen tunteeni, olin masentunut enkä käsittänyt sitä että vaimoni ei minua enään rakastanut. Hylätyksi tulemisen tunne on inhimillisesti katsottuna niitä kovimipia kokemuksia ja se saa ihmisen tekemään usein täysin järjettömiä asioita. Vaikka tuomitsen itsemurhalla uhkaamisen niin ymmärrän, että tarpeeksi masentuneena ihminen saattaa olla vaikka valmis vahingoittamaan itseään ja siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Toista ei kuitenkaan tule sitoa suhteeseen kiinni tämänkaltaisilla asioilla.
Täällä on vähän samanlainen kokemus asiasta. Pitkän suhteen jälkeen jätettynä en nähnyt oikein ulospääsyä tuskasta. Jälkikasvusta halusin kuitenkin huolehtia jollain tavalla, ja siitä syntyi yksivuotissuunnitelma. Otin henkivakuutuksen, ja sen ehdoissa oli, että itsemurhatapauksessa korvausta ei saa, jos se tapahtuu vuoden sisällä vakuutuksen ottamisesta. Vuosi on nyt mennyt, tuska ei ole kadonnut mihinkään. Aikuiset lapset kuitenkin tuntuvat tarvitsevan äitiään, joten taidan jäädä vielä tänne.
Tämä tarina sen osoittamiseksi, että hylkääminen voi todellakin johtaa lopulliseen ratkaisuun.
Lueskelin+muiden+kokemuksia+siitä+että+ovat+kokeneet+kovimmat+tuskansa+erotilanteessa,se+on+aivan+totta,itse+olin+24+vuotta+yhdessä+ja+saimme+kolme+lasta,X+vaimo+sanoi+yllättäin+että+tämä+on+tässä,se+pudotti+minut++henkisesti+helvettiin,se+oli+niin+kuin+olisi+lyönyt+puukon+selkään,Minulla+oli+tunteet+vaimoon+100+%+ja+olin+elänyt+vain+perheelleni,Se+järkytys+pisti+henkiset+asiat+tiukille+tuli+niin+kuin+maailman+loppu.olis+suunnitellut+työt+ja+tekemiset+koko+vuodelle+mitä+teen+kattoremonttia++yhteistä+loma+matka+syksyllä+jne,..Olin+kertakaikkiaan+hädässä+mitä+teen.koska+rakastin+toista+ja+lapsia+paljon.+ei+suostunut+edes+auttamaan+että+pääsisin+jaloilleni+..pyöri+mielessä+että+teen+lopun+itsestäni,ja+sanoin+myös+lapsilleni+ja+vaimolle+että+en+jaksa+enää.mutta+kukaan+ei+uskonut,se+oli+minun+hätä+huutoni+siinä+tilassa,+en+pystynyt+ajattelemaan+järkevästi+oli+shokissa...yöt+meni+melkein+valvoessa+syönti+ei+käynyt,+ahdistus+repi+sisintä,ajatukset+mylläs,..viimein+olin+siinä+pisteessä+että+viimeisiä+itkuja+tein++olin+jos+suunnitellut+ajavani+autolla+sillalta+alas,.en+muista+soitinko+itse+vai+soittiko+,veljen+leski+minulle+ja+kuuli+ja+vaistosi+minun+tilanteen,itkun+seasta+hän+kyseli+että+jaksanko+ajaaa+hänen+luokseen+juttelemaan...hän+sai+minut+siinä+tilanteessa+houkuteltua+minut+luokseen+juttelemaan,jos+tätä+puhelua+ei+olisi+tullut+niin+olen+100%+varma+etten+olisi+tätä+kirjoittamassa++siksi+sanon+näille+epäuskoisille+että+älä+milloinkaan+sano+sellaista+mitä+et+tiedä+,..viittaan+siihen+että+joka+puhuu+itsemurhasta+etteikö+se+tee+sitä..koska+jos+ihminen+ajetaan+henkisesti+niin+tiukille+niin+hän+ei+koe+muuta+ratkaisua+!!!!tästä+itsarista+selvidyttyäni++X+kohteli+minua+kuin+ojaan+heitettyä+koiraa,syyllisti++kok+ajan+valheilla+ja+pahenti+henkistä+vointiani++entisestää...siinä+oli+kesä+jaksettavana+,mutta+onneksi+oli+tämä+1+auttava+käsi+joka+pelasti+minut,tätä+ei+aina+satu+kohdalleen,.Syy+X++valheilla+syyllistämiseen+oli++se+että+hänellä+oli+toinen+mies+jo+erotilanteessa.+ja+salasi+tämän+lopulliseen+eropaperiin+asti+että+olis+muka+puhas+pulmunen,..mutta+sekin+paljastu+hänen+uuden++miehen+X+otettua+yhteyttä+eron+jälkeen+..missä+paljastu+kaikki+tämä++X-+valehtelu.+,...Sen+totean+että+X++rakastu+huonompaan+mieheen+,naisten+pahoinpitelijään+ja+huume+taustaiseen+henkilöön,+mutta+sitä+se+sokee+rakkaus+tietättää,..+itsestäni+voin+sanoa+etten+ole+eläissäni+naista+enkä+lapsia+ole+lyönyt++enkä+muitakaan
Itsemurhalla uhkailu on ikävää manipulointia erotilanteessa, ainaskin kuulostaa siltä. Mutta ei tiedetä tilannetta niin vaikea sanoa. Toisaalta, jos tosissaan miettii itsemurhaa niin miksi kertoa muille sitä.
Herätys.se on hätähuuto!!.ja saada toinenkin ajattelemaan kuinka toinen välittää toisesta !¡!!! Sitä ei ulkopuoliset ymmärrä jos ei ole tunteita..!!!
Sori, mutta itsemurhalla uhkailu on hyvin epätervettä ja epätoivoista. Eikä todellakaan kerro siitä, että uhkailija välittäisi kumppanistaan, yhtään, vaan on pelkästään ripustautunut/takertunut/tarrannut häneen.
Itse olin exän eroaikeiden varmistuttua niin syvällä masennuksessa, etten olisi sitä kauaa jaksanut. Itsemurhan olin suunnitellut yksityiskohtia myöten valmiiksi. En siis halunnut kuolla mutta eläminen oli liian kipeää ja ahdistavaa. Onneksi lääkäri otti vakavasti ja kirjoitti lievän masennuslääkityksen ja seurasi vointiani tiiviisti. Ei se itsemurha-ajatus kyllä mitään uhkailua tai suunnitelmallista manipulointia ollut, se oli vaan se mielentila silloin. Nyt olen hengissä, mutta toisinkin olisi voinut käydä. Sen verran olin tolkuissani, että hakeuduin lääkäriin. Exä olisi varmaan ollutkin tyytyväisempi, jos olisin kuollut.
Se on jo paljon se, että ymmärtää hakeutua lääkäriin!
Minun ex, lasten isä soittelee aikuisille lapsilleen, haukkuu kaikkia, puhuu lapsille rumasti, pitää pitkiä yksinpuheluita, välillä uhkailee itsemurhalla, on todellinen riesa. Vaikka lapset ovat jatkaneet siitä mihin jäin, kehottavat menemään lääkäriin/terapiaan, niin eipä ole mies vieläkään mennyt. Olen puhunut hänen sukulaisilleenkin, josko hekin yrittäisivät rankemmin saada miestä menemään hoitoon. Sillä mies on sairas, ollut jo vuosia, ja tähän sairauteen on olemassa lääkitys terapiaa. Miehen sukulaisetkin ovat täysin kypsyneitä häneen. Kavereita hänellä ei ole. Silloin kun ihmisellä ei ole sairaudentuntoa, hän on tosi syvällä. Kun ei auta ja jeesaa itseään, ei muutkaan sitä pysty tekemään. Täytyisi tulla se ahaa -ajatus "tämä ei ole normaalia" ja hakeutua hoitoon.
Niin kauan kuin on elämää, on kuitenkin toivoa. Itse en voi kuvitella elämää ja tilannetta, jossa kaikki harvat läheiset karttaisivat minua ja pitäisivät riesana, olisin kyvytön terveisiin ihmissuhteisiin. Ymmärrän oikeastaan nyt miksi monet sanovat existään tai kenestä tahansa, jotka aiheuttavat vain häiriötä ympärillään "olisi parempi, jos hän olisi kuollut". Kun ihminen syö toisten elämänilon eikä hänellä ole mitään tervettä jaettavaa toisten kanssa, niin on itsestäänselvää, että hänen seuransa ei kiinnosta ja sitä haluaa välttää kaikin keinoin. Tuskinpa ihminen itsekään millään tasolla nauttii elämästään. Tai mistä tietää? Itse en toivo kaikesta huolimatta exän kuolemaa, vaan ainoastaan sitä, että hän tajuaisi alkaa elää, hakeutua hoitoon, päästä epäonnistumisen tunteistaan ym. - ja ennen kaikkea etsiä mielekästä tekemistä ja hyviä ihmissuhteita.
Mielestäni aloittajan kannattaisi rauhoittaa tilanne ja lykätä eroa, ehdolla, että puoliso hakee apua ja lääkityksen. Kun aikaa kuluu ja tilanne rahoittuu, erosta voi alkaa puhumaan järkevästi. Jos itsemurhalla uhkailu on vain keino pitää sinut liitossa, niin se on jo vaikeampi asia, uhkailijalta tahallinen teko. Kuitenkin ero tilanteissa tulee sanottua mitä vain, eikä monesti toteuteta sitä mitä aiotaan. Ero on kuitenkin monelle todellinen henkinen romahdus. Ehkä aloittajan pitäisi keskustella asiasta jonkun asiantuntijan kanssa, vaikkapa lääkärin. Lääkäri voisi neuvoa mitä näissä tilanteissa tehdään.Kuitenkin on hyvä, että välität.
Otat eron ja kerrot uhkauksesta eteenpäin. Asia taitaa kiinnostaa myös yleistä syyttäjää. Itsemurhalla uhkaus on henkistä väkivaltaa ja siten kotirauhan rikkomista. Tee tutkintapyyntö poliisille.
Jep, juuri näin. Ja kaikki itsemurhan tehneet tulee tuomita murhasta rankimman kautta elinkautiseen! Ettäs kehtasivat, ruojat.
Voe näitä kovapäisiä paskan puhujia.että henkistä väkivaltaa puhua itsemurhasta.katso peiliin ja mieti oletko rakastamisen arvoinen ettet kunnioita toisen tunteita ja rakkautta perhettään kohtaan.oletko sinä just se viekottelija joka iskee kuin hyeena ahdistuneessa tilassa olevaan toiseen puolisoon ja aliarvioit toisen rakkautta joka yrittää säilyttää perheen ehjänä omille lapsilleen ?????Siinä voit olla!ä se joka ei osaa näyttää tunteita ja itkeä kun sen aika on olet kylmä tunteeton...jne..ja vieläpä erimielisyyksien sattuessa käännät selkäsi etkä osaa puhua vaan pakenevat ..etsien missä on aita matalin jne....elämä ei ole!e aina ruusuilla tanssimista.
Itsemurhalla uhkaileva ei todellakaan kykene rakastamaan ketään. Se on ihan fakta. Ensin pitäisi opetella rakastamaan itseään, vasta sitten pystyy rakastamaan muita. Kun rakastaa itseään, ei uhkaile itsemurhalla ja ymmärtää myös, jos puoliso haluaa erota. Ketään ei myöskään voi pakottaa rakastamaan. Näennäisesti "ehjä" perhe ei useinkaan ole ihmissuhteiltaan terve perhe. Useinkin on terveempää erota.
Mieti mistä on alkanut itsemurhasta puhuminen ja uhkailu.mikä on sen aiheuttanut,syyt?...et varmaan ole rakastanut ketään aidosti ja syvällisesti.Voin kertoa monen puolesta että joka rakastaa toista kovasti ja saa yllätyksenä eroamisen.Hän menettää elämältä pohjan.hänet yksinkertaisesti tuhotaan.silloin ajatukset menee sekaisin elikkä tulee shokki.ja henkilö ei kykene ajattelemaan järkevästi,sama ajatusmaailma pyörii kehää.siihen jos vielä syyllistetään kokoajan.niin henkilö on tuhon partaalla ilman apua !!¡!perehtykää.tutkittuun aiheeseen ja kokeneiden kertomuksiin jotka on selvinneet.niin voittaa sitten kertoa totuutta tunteista onko rakastanut.ym miksi hän puhuu itsemurhasta.lyhyesti hätä huuto ylitse pääsemättömästä ahdistuksesta ja apua kaipaava tilanteeseen.huom aitoja.tunteita ei poisteta nappia painamalla.voin monen kommentoijan asennoitumista päätellä ettei ole rakastanut aidosti vaan elänyt ihastuksesta.hetken huumaa!!!
No kuulehan, ihan varmasti olen rakastanut aidosti ja syvästi, myös ex-miestäni, aikanaan.
Silloin kun rakastaa, ymmärtää päästää irti, jos tai kun kumppani ei enää halua jatkaa suhdetta/liittoa. Toista kun ei voi väkisin parisuhteessa pitää, ja kuten jo edellä sanoin, pakottaa rakastamaan.
Varo sitä, joka tulee vasemmalta.
Kammottavaan tilanteeseen olet joutunut. Muista kuitenkin, ettei itsemurhalla uhkailu ole mitään rakkautta, vaan narsistin sairasta halua hallita elämääsi. Kukaan ei ole vastuussa toisen ihmisen tekemisistä, se on elämän tosiasia, sitä on turha täällä joidenkin yrittää muuksi muuttaa. En ymmärrä noita kaikenlaisia paskanjauhajia, jotka kehtaavat kaataa täyden lastin sinun niskaan. Valitettavasti en osaa neuvoa mitä pitäisi tehdä, mutta saat täydet sympatiani.
Se on totta, että puoliso ei millään halua sopeutua ja hyväksyä eroa. Itse olen halunnut yrittää hyvällä ja sopimalla saada asiaa eteenpäin, mutta ei se vaan näytä menevän niin. Mielestäni olisi kaikkien kannalta hyvä, että olisimme kuitenkin väleissä. Taitaa sitten olla omastakin uskalluksesta kyse, etten vaan saa lähdettyä kun toinen itkee ja häpeää jos kaikki saa tietää että hänet on jätetty. Joten roikuskelen sitten tässä kuluttavassa löysässä hirressä. Mihinkään terapiaan ei kummallakaan ole halua mennä.
" etten vaan saa lähdettyä kun toinen itkee ja häpeää jos kaikki saa tietää että hänet on jätetty"
Tuon vuoksi puolisosi TARVITSEE terapiaa. Ei ole kerrassaan mitään syytä hävetä toisten tekemiä ratkaisuja. Puoliso aivan varmasti sopeutuu eroon, jos tai kun saat sen aikaiseksi. Ja vaikkei sopeutuisikaan, niin se on pelkästään hänen asiansa. Aika usein eroa pidetään suurimpana mörkönä, vaikka tosiasiassa on kyse puolison vakavista mielenterveysongelmista. Itsemurhalla uhkailu ei missään tapauksessa ole terveen ihmisen toimintaa. Ja... tervettä ei myöskään ole jäädä tuollaiseen suhteeseen.
Täällä tuntuu olevan viisaita puhumaan toisen tunteista ja mitä hän kokee.ensinnäkin luule5a Tietäväinen ettei itsemurhasta puhuja rakasta toista.se taas muiden luuloja mutta totuus on kuitenkin toinen.Sitten asennoituminen että et ole syyllinen toisen mielenterveyteen ja itsemurha puheille.jos asiaa lähetään pohtimaan syytä mistä se sai alkunsa.niin tullaan toisiin ajatuksiin.Kerron tilanteen toinen rakastaa toista ja hän saa yllättävän vastauksen että hänet jätetään. Sinä tilanteessa menee usein henkilö shokkiin ja sairastuu jne.että älkää viittikö vetäytyä syyllisyydestä.koska tämä lähtiä on itse valmistautunut eroon ja toiselle se tulee puskasta.ja silloin syyllinen on se jättäjä.Hyvä se on lyötyä lyödä valheilla. Ja paikoilla omaa syyllisyyttä..piste.,
On epätervettä narsismia syyttää toisia omista tunteistaan. Jokainen tuntee vain omia tunteitaan ja on niistä vastuussa, oli tilanne mikä tahansa. Vain itse pystyy selvittämään/selviämään omien tunteiden tuomasta tuskasta.
Jos välttämättä haluaisitkin epäterveesti vängätä jättäjän syyllisyyttä, niin kysyn: mitä ihmettä siitä luulet hyötyväsi? Vaikka jättäjä sanoisi "Tottakai olen syyllinen, koska en enää halua jatkaa yhteiseloa kanssasi" - niin entä sitten? Miten kuvittelet sen muuttavan tilannetta? Sillä tilanne on kuitenkin se, mikä se on. Et voi muuttaa sitä.
Itsekin erosin, tunsin vaikka ja minkälaisia tunteita exää kohtaan. En yhtään positiivisia, joten tein kaikkeni, että olisin vain ollut asiallinen enkä loukannut toista. Homma onnistui, mutta mitään sen ilkeämpää en ole koskaan kokenut. Mieluummin olisin tullut jätetyksi. Mutta kun ei voi valita.
Ai se on jätetyn oma syy jos hänet jätetään ???Ja shokki ahdistus ja masennus johtuu hänestä itsestään kun järkytät ero uutisella,..haloo ajattelusi,..mieti jos se ero tulee yllätyksenä ilman siihen suuntaavaa keskustelua ennen eropäätöstä on se jättäjän syy,..mutta jos sinä keskustelet eroaikeista hyvissä ajoin ettei se tule yllätyksenä niin se on jo asia erikseen mutta siinäkin se että oletko ollenkaan sopiva tai myöntyvä suhteen eteen tekemään mitää !! eron syitä on monia.tunteet,pahoinpitely,alkoholi, ym,..jos kyseessä on hengenvaara se on oikeutettua lähteä nopeassa temmossa mutta jos pelkkien tunteiden takia halutaan ajaa toinen ahdinkoo se on sairasta ajattelua,hän ei silloin tarvitsisi kumppania ollenkaan, Miksi yleensä mennä edes yhteen jos ei halua sovussa elää ja erota
Mitä te joilla on itsemurha-ajatuksia ollut erotilanteessa olisitte tarvinneet tai toivoneet siltä jättävältä puoliskolta? Pitäisikö antaa aikaa ja kuinka paljon, kun vuosi ja ylikin ei ole riittänyt? Vai lähteä vaan kylmästi pois ja antaa selvittää päänsä itse? Siihen en oikein osaa ryhtyä, syyllisyys on jo tälläkin hetkellä kova mutta kovilla on oma jaksaminenkin kun mistään ei voida sopia.
Virhe on tapahtunut jo siinä vaiheessa kun on ne tunteet ja rakkaus alkanut rakoilemaan.Niistä olisi pitänyt puhua onko mahdollista saada asioihin muutosta ja keskustella ja käyttää esim perheneuvoloita apuna jos ei keskenään kyetä puhumaan.Asia jos on jo edennyt tähän äkki päätökseen silloin pitäisi laittaa jarruja siihen eroon ja koittaa saada pysymään rauhallinen ilmapiiri ja tukea toinen toista.eikä olla jääräpäisiä periksi antamattomia keskusteluissa jos ollaan kokoajan vastaan joka asiassa niin siitä ei asia etene minnekkään.Tiedän tapauksia jossa piikitellään toinen toiselle.ja etitään syyllistä,kun ei osata katsoa peiliin,riidassa on aina kaksi osapuolta ja näkemykset on usein erilaiset.ja jos niistä ei puhuta ja kuunnella niin sota on valmis.On tilanteita että molemmilla ei ole sitä hyvää kaveria joka voisi auttaa välien selvittelyssä,mutta nykyään on hävinnä se kanssakäyminen näiden tietokone maailman syövereihin ei ole sitä halaajaa ja kuuntelijaa joka tukisi pahana aikana.Mutta jos on jo keretty saada toinen siihen shokki tilaan sitä on vaikea usein huomata ulkoapäin vaan puheesta huomaa se kertaa samoja asioita jne.hän ei pysty ajattelemaan järkevästi,koska on hätä päällä ja pelko menettää toinen jne..Silloin olisi hyvä ottaa rauhallinen asenne ja halata ja saada rauhoittumaan ja keskustella rauhassa ja ohjata ja vaikka viedä hänen sinne tkeskukseen,ja selittää asia.hänen hoidon tarpeesta,..Olemmeko muuttuneet raadollisiksi ettei ole enää sitä lähimmäisen rakkautta ja välittämistä oli se puoliso tai naapuri ym..Jos henkilö on joutunut pahaan shokkiin se vie aikaa siitä selviytyä,ja usein ei ilman lääkitystä pääse irti,Hän kaipaa silloin sitä tukea ja on haavoittuva,herkkä uskomaan myös väärille suunnille kun hän kaipaa sitä läheisyyttä ja tukemista.Siksi olen huomannut että jotkut käyttää häiläilemättömästi tälläistä ihmistä hyväksi.valheellisilla mielikuvilla jne,.koska hän henkisesti satutettu/haavoitettu.,.Hoito ja selvityminen voi pitkittyä jopa vuosiksi ennekuin hän on valmis suhteeseen,selvityminen vaatii voimia koska tulee jaksoja jolloinka asiat nousee pintaa uudelleen vaikka kuinka käsittelisit,kaikki vanhat muistot,musiikki yhteiset tapahtumat jne herättää asiat esille.sama koskee kuoleman tapauksessa menetetyn ihmisen ikävä.karkea arvio .parantumiseen on 6kk-jopa 5 vuoteen,riippuen henkilön jaksamisesta kuinka paha on ollut shokki ja ahdistus,ja tunteet eronneeseen,mitä nopeammin asioita saadaan sovittua ja selvitettyä sitä nopempi on paraneminen,mutta jos sinne henkilölle jää liikaa mietittävää elikkä selvittämättömiä asioita niin asia vaan pitkittyy ja voi jopa pahentua kun joutuu miettimään kaikkia mahdollisuuksia,..siksi olisi tärkeäää kertoa totuus heti asioista mitä toinen haluaa tietää eikä valehdella ..koska asiat tulee julki ennemin tai myöhemmin ja tämä pitkittää prosessia parantua.riippuen henkilön omista moraali ym arvoista mitä pitää tärkeänä jne ,..
Turhaa jossittelua. Menneisyyttä ei voi elää uudelleen. Ja elämän varrella sitä harvemmin kokee sellaista yhtä seikkaa, joka kertoisi edes itselle "nyt lähtee menemään metsään". Vaikka huomaisikin missä ollaan menossa, pieleen päin, niin se menee väkisin pieleen, jos toisen mielestä kaikki on ok.
Liitoissa, joissa toinen työnsä lisäksi puurtaa kaikki kotityöt (piian ja rengin), lapset, talousasiat ym., toinen tekee omiaan: harrastaa, tuhlaa, valitsee työn, josta palkka maksetaan joskus, jos maksetaan ym. käy kotona kääntymässä "vierailevana tähtenä", niin on sanomattakin selvää, että "kotiorja" pärjää ilman siivellä elävää, harmia tuottavaa puolisoaan paremmin. Puoliso ei tietysti halua erota, koska hänellä on kaikki hyvin. Kotona homma toimii, eikä tikkua tarvitse laittaa ristiin. Ts. kotiorja kaipaa parisuhdetta, jota tällainen suhde ei ole.
Se pieleen meneminen johtuu just siitä jos ei kerrota toiselle mitä haluaa ja odottaa toiselta ei toinen voi toisen ajatuksia lukea !!!Ymmärrän jos ei osallistu koti askareihin oman työnsä lisäksi mutta siinäkin huomioitava tekeekö norm pitkää pv. riittääkö aika,Omasta kokemuksesta tein työt ulkopuolella pitkää päivää ja siihen kotitöitä ja pihaalueen hoidot,en ollut ihan kone mutta ei kaukana ollut,ja kaikki tein mielelläni perheeni eteen, enkä harrastanut mitään muuta mutta X:lle se ei riittänyt hän kävi myös töissä ja kotiin tultua nettiin koneelle.Hänen ajattelu maailma käänty päälaelleen laihduttamisen myötä alkoi haaveilla nuoruutta takaisin,lasten kasvettua isoksi,hänen mielestään jo 15 v oli täysin ikäinen huolehtimaan itsestään minä taas näin asian 18 v ,ei jaksanut odottaa sitä yhteistä aikaa reissata ja hummailla,piti lähteä etsimään sitä vihreää ruohoa aidan takaa kun ei kertonut mitä halusi,.
Hei
Se menee kyllä pieleen silloinkin, kun kertoo toiselle mitä haluaa ja odottaa toiselta, eikä saa minkäänlaista vastakaikua. Ts. pieleen menee siinä vaiheessa, kun parin henkinen yhteys katkeaa. Yhteys on katkennut, kun jommasta kummasta (tai joskus jopa molemmista) tuntuu siltä eikä sitä ole mahdollista enää saada takaisin. Juna meni jo. Parisuhde on tahdon asia.
Tein itse sen virheen, että uskoin exäni sitkulupauksiin, lapsenuskoinen kun olen. Hänen vastaus oli kaikkeen "nyt ei ole aikaa, katsotaan myöhemmin". Tai sitten hän muuten vain ohitti tai mitätöi minut lapset. Mieti, vuosikaudet! Minä uskoin. Usko haihtui, kun vanhin lapsi pääsi ripille ja hän vain toisti samaa levyään. Tottapuhuen, jälkeenpäin olen ajatellut, ettei kyse ollut koskaan mistään muusta kuin tuosta kertomastani katkenneesta yhteydestä. Yhteispeli puuttui.
Ihan varmasti sinunkin X kaipasi jotain muuta, teidän väliltä puuttui tarvittava yhteys.
Oletko ajatellut hän on urautunut tekemään asiat tietyllä rutiinilla,ei välttämättä ole ollut ohittaa sinua vaan tekee kaiken kaavamaisesti,ja siihen olet sinäkin ollut tyytyväinen jo alusta asti niin mistä toinen osaa/tietää tehdä asioita toisin jos ei kerrota
.omasta kohaltani voin sanoa että jos teki pitkän pv niin pakko oli jo kotihommatkin rutiinilla vetää kiireellä että kerkesi yöllä edes hetken nukkua.siinä ei teko tyylit tule mieleen ja toisen ajattelut,
Toinen ei ole voinut sinun yhteyttä katkaista enempi olet itse sen ajattelun johdatellut pois omalla asennoitumisella toista kohtaan jos toinen ei ole tehnyt kuin pakolliset asiat,hän ei ole osannut nähdä asioita sinun näkökulmasta,mutta mistä minä sitäkään tiedän mutta itse kokisin asioita ihan toisellalailla ja eri näkökulmasta katsottuna koska jokainen olemme oma yksilö..
Jos nuo sinun asiat oli vain nuin vähäisä miksi et ole yrittänyt korjata niitä nyt kun oletta kummatkin kuuntelijoita,menee asiat paremmin perille ja keskittyy kuuntelemaan,..koska se vaihtaminn ei välttämättä tuo parempaa, ja samat virheet toistuu jos niitä ei osata korjata,.aina uusi rakkaus alkuun menee mutta sama arki sieltä eteen tulee kun huuma menee ohi ,.ei ihmistä tavoiltaa hetkessä muuteta.minkä olet 20 v mennessä oppina olet sitä loppuelämäsi .muuten vaatii isoja oppimisia,.ja taistelua asioita vastaan..viittaan alkoholiin ja huumeet ym päihteet samoin narsisti,pahoinpitelijä ,..,
katkennut yhteys siitä puollustelen tai annan oman näkemyksen en tiedä teidän asioita mutta omani voin kertoa että en ole ajatusten lukija eli toinen ei kertonut,hän jutteli töissä ei kotona ammattinsa takia kun taas minulla oli toisinpäin olin töissä hiljaa ja halusin jutella kotona töiden jälkeen
suoraan sanottuna paskaa puhui työkavereittensa kanssa ja usko mitä toiset kehu ja samaistu...hän ei vaan osaa tunnustaa sitä eikä muutkaan jotka kuuntelee sitä jatkuvaan kasvetaan ja turrutaan asian ympärille,..
Hei jos eronne syy on juontanut puhumattomuudesta ja näkemys asioista,eikö ole tullut mieleen että tuohon olisi ollut helppo hakea sopua ja ratkaisua ja yrittää tehdä liitosta/suhteesta parempi ottamalla aikalisä ja selvittää näkökulmat.vai onko se myöntäminen,jääräpäisyys antaa periksi,vai mikä on estänyt käymään asioita asioina,ja selvittämään ihan lasten ja oman itsenne takia ja rakkaista ihmisistä välittäen...eikö lapsetkin olis voina paremmin kun olisia sopineet asiat ja jatkaneet suhdettanne ihan uudelta näkökulmalta,..vai oliko helpompi aloittaa kaikki alusta uuden tuntemattoman kanssa ja esittää muuta kuin on ,.
Te ette keskustele enää ollenkaan siitä, että puoliso uhkailee itsemurhalla eron vuoksi vaan mietitte vaan mitä on jäänyt tekemättä ja mitä on tehty ym. Itsemurhalla uhkailua käytetään manipulointikeinona ja sitten tosiaan on niitä, jotka itsemurhaa tosissaan miettii, mutta yleensä itsemurha-ajatuksiin vaikuttaa tällöin muutkin kuormittavat tekijät ympäristössä. Muut huonot ihmissuhteet, niiden puuttuminen, kiusanteko, työt tai niiden puuttuminen jne. Monet ei vaan todellakaan avaudu itsemurha-aikeistaan muille.
Voisin laittaa vielä lisäyksenä, että itselleni akilleen kantapäänä on ollut työ, jollekin toiselle se voi olla ihmissuhteet. Olen jo nuorena oppinut itse pärjääväksi, asioista selviytyjäksi. Sairastuminen aiemmin, kun oli epävarma töistä heilautti tosi rankasti. Näin itseni epäonnistujaksi, taakaksi toisille, rasittavaksi. Vieläkin muistan, että mustimmillaan näin että heidän olisi parempi ilman minua. Apua saatuani opin näkemään asiat eri tavoin. Edelleenkin työ on minulle tärkeää, mutta kuitenkin vain työ.
En voi tietää, olisiko joku toinen tapa ollut parempi erota kuin nyt tapahtunut. Luulen niin. Ehkä ei olisi tarvinnut haukkua kokonaan lyttyyn - olin ollut huono ihan kaikessa ja uusi rakas hyvä. Eikä olisi tarvittu niin paljon valehtelua ja vitkuttelua.
Jos olisin itse jättämässä oleva osapuoli, ja toinen vaikuttaisi kovin ahdistuneelta, yrittäisin saada hänet mukaani parisuhdeneuvojalle ainakin alkuun.
Ero ei kohdallani johtunut puhumattomuudesta, vaan exän kyvyttömyydestä ottaa toisia heidän tunteitaan huomioon (mielenterveysongelmat vaivasivat). Näinhän ei tietenkään ollut aikojen alusta. Rakastuin täysin toiseen mieheen, jonka kanssa vuosien päästä huomasin "eläväni" (pystyyn kuolevani pikemminkin). Lapset myöskin kannustivat eroon, koska hekin hyötyivät siitä, ettei tarvitse esittää isälle jotain muuta kuin on ja varoa näyttämästä tunteitaan. Nykyisen miesystäväni kanssa lapsilla on paremmat välit kuin isäänsä.
"Toinen ei ole voinut sinun yhteyttä katkaista enempi olet itse sen ajattelun johdatellut pois omalla asennoitumisella toista kohtaan"
Tuohan on ihan kukkupuhetta. Yhteys katkeaa automaattisesti jo silloin, jos/kun toinen on aina oikeassa, eikä hän arvosta perheenjäseniään pätkääkään. Perheenjäsenet olivat ex-miehelle ikään kuin yleisöä, jonka piti ihannoida ja kuunnella häntä. Hän kehuikin mielellään itseään, ja piti nerokkaista keksinnöistään yli puoli tuntiakin kestäviä "luentoja". Usein hän jäi huoneeseen puhumaan, eikä huomannut jos ihmiset kyllästyivät ja lähtivät muualle. Joskus hän seurasi perässä esitelmöimään. Tai sitten hän puhui ja myös riiteli itsekseen (olioita? ketä? vastaan) työhuoneessaan. Tämä oli vain yksi ominaisuus muiden outojen joukossa.
Menin naimisiin aivan eri tyypin kanssa. Ero oli puolestani ja lasten taholta toivottu. Pahin kohta oli juuri hetkellinen välähdys, jonka seurauksena tajusin miehen muuttuneen aivan kummalliseksi. Tietysti yritin tästäkin puhua pitkään ja monta kertaa, mutta ei. Hän on normaali, kaikki muut hulluja. Ihan sama sinänsä kuka on hullu tai ei ole, mutta tuollaisen miehen kanssa ei kukaan täysjärkinen itseään kunnioittava ihminen voi elää.
Niin, nämä on kyllä niin surkuhupaisia tapauksia yleensäkin. Itse haluan uskoa toisista hyvää. Terapiakin auttanut ymmärtään miksi toinen tekee miten tekee. Mutta ne teot, toinenkin ymmärtää tekevänsä väärin, mutta aina selittelee ja selittelee ja lupailee muuttua ja toimia jatkossa erilailla. Musta tuntuu, että terapiatkin on tehty yhteiskunnan säästöjen vuoksi, että pidetään vaan perheet yhdessä ettei tule yhteiskunnalle laskua. Kyllä siinä voi tosiaan lasten takia ihan loppuun uupua. Täytyskin tajuta lähteä ainakin ennen kuin voimat on ihan loppu ettei puolisolle mene nekin rahat.
"En voi tietää, olisiko joku toinen tapa ollut parempi erota kuin nyt tapahtunut. Luulen niin."
No ei niin. Tuo on hassu juttu. Miettiä olisiko joku muu tapa erota ollut parempi. Mutta eihän sillä ole enää mitään merkitystä! Kun on erottu, niin tyyli oli juuri tasan tarkkaan se tyyli millä erottiin ja se siitä. Täytyy myös muistaa, että vain itseensä voi vaikuttaa - ei siihen toiseen. Paitsi tietysti välillisesti jotenkin, jos on tarkka, sopuisa ja kärsivällinen.
Minäkin haluan uskoa toisista hyvää, mutta rajansa silti kaikella. Täytyy ajatella itseään, lapsia (jos niitä on) ja miettiä tarkkaan mitä jaksaa, mitä ei. Vaikka tietäisi ja ymmärtäisi varsin hyvin miksi toinen hullusti/väärin, ja käyttäytyy loukkaavasti tai mitä tahansa sellaista, niin fakta on se, että kaikenlainen tuollainen epäterve toiminta syö kumppanin resursseja ja loitontaa paria aina vain kauemmas toisistaan. Ei se ole mitään elämää, että aina vain kuunnellaan toisen selittelyjä, kuormitetaan suhdetta jauhamalla mitä pitäisi tehdä, juostaan terapiassa. Vuorovaikutukseen kuuluu keskustelu, dialogi. Myös tunne siitä, että toisen kanssa on hyvä jutella, ja molemmilla tunne kuulluksi tulemisesta. Jos näin ei ole, vaan suhde pelkästään kuormittaa, niin itse pitää olla tarkkana milloin viheltää peli poikki, ja pistää erohakemus menemään. Sillä kukaan muu kuin ihminen itse ei tiedä mitä jaksaa ja sietää, mitä ei.
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että hyvin suuri osa parisuhteiden ongelmista pohjautuu (vähintään) toisen puolison mielenterveysongelmiin, persoonallisuushäiriöihin ja erilaisiin riippuvuuksiin (mm. päihteet, peli, seksi, läheis-, ruoka, työ). Ei niitä voi toinen puoliso hoitaa, tai saada ratkaistuksi missään pariterapiassa. Usein mt häiriöinen ei kovin halukas hakeutumaan vapaaehtoisesti hoitoon. Vapaaehtoisuus puolestaan on ainoa mahdollisuus tervehtymiseen.
Kuulun Mielenterveysomaisten keskusliittoon – FinFamiin. Tapaamisissa, luennoilla yms. keskustellaan hyvin paljon omaisten jaksamisesta, etenkin jos sairastunut on puoliso. Esim. puolison hoitamaton/epätasapainoinen bipolaarinen mielialahäiriö on jopa hengenvaarallinen toiselle puolisolle/lapsille (hyvin hoidettunakin kuormittava koko perheelle). Vaikka miten ymmärtäisi toisen saaneen aggressiivisen raivokohtauksen, jolloin hajotetaan kotona tavaroita, ihmisiä, tai muuten vain riehutaan- soitetaan poliisia ja ambulanssia, niin aina on mietittävä milloin oman sietokyvyn raja on tullut vastaan.
Juuri näin. Jos ihmiset hakisivat apua mielenterveysongelmiinsa, eroja ei varmasti tapahtuisi niin paljon.
Monesti, kuten tässä ap:n aloituksessa täysin sairas uhkaus itsemurhalla, jos ero tulee, otetaan todesta ja ehkä jopa jäädään kiristyksen varjolla suhteeseen. Ei ymmärretä, että tilanne tulee pahenemaan vain ajan kanssa. Joka päivä on vaikeampi lähteä. Jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään ja hyvinvoinnistaan. Mikäli ei tajua erota kiristäjä-uhkailija puolisostaan, on ihan yhtä sairas kuin puoliso. Riippuvuutta - sitä usein luullaan rakkaudeksi.
Sinulla lienee omakohtaista kokemusta vaikeuksista mielenterveysongelmaisen puolison kanssa. Haluaisitko jakaa tarinasi? Itse olen jokin aikaa sitten jätetty, puoliso oireili pitkään ja lopulta jätti perheensä raivoisan sekavassa mielentilassa. Lääkäriin ei halunnut missään vaiheessa lähteä. Oman selviämisen vuoksi olen lääkärin juttusilla käynyt, ja kertomani perusteella lääkäri arveli entisen puolisoni sairastuneen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. On ollut aika vaikea taival.
Kyllä.+Valitettavan+omakohtaisia+kokemuksia.+Tosin+itse+jätin+puolison,+hänen+mielestään+täysin+ilman+mitään+syytä.+Yritin+saada+vuosia+häntä+menemään+hoitoon.+Näin+jälkikäteen+ajatellen+hänen+sairautensa,+jonka+minä,+lapset+ja+miehen+sukulaiset+ovat+tunnistaneet+kaksisuuntaiseksi+mielialahäiriöksi,+alkoi+silloin,+kun+hänellä+opinnot+olivat+kesken,+firma+vei+aikaa,+ja+lapset+syntyivät.+Äitinsä+kuoli.+
Kiitokset kun avasit perheenne tapahtumia. Meillä näyttäisi olevan monelta osin samanlaisia kokemuksia.
Entisellä miehelläni oli myös ankaraa yrittäjästressiä, ja äitinsä kuolema taisi olla viimeinen niitti. Meno myös tuntuu vain kiihtyvän, hullumpaan suuntaan. En haluaisi sen seuraamisen taakkaa aikuisille lapsille, he toki osaavat nyt jo suojella itseään ja pitää etäisyyttä isäänsä.
Viime vuosien aikana opin säilyttämään ulkoisen tyyneyden minäkin, vaikka vastassa oli milloin mitäkin ihmeellistä. Sisällä kuohui ja kuohuu edelleen. En vaan voi käsittää miksi meille kävi näin.
Taas jälleen yksi yksinkertainen jolla ei ole mitään muita keinoja asioittensa hoitamiseen kuin eroaminen. Oletko varmasti kokeillut ja yrittänyt kaikki muut konstit ja keinot?
Sanoppa muuta ei tänäpäivänä ole kuin heikkohipiäisiä onnen onkijoita,Kuvitellaan että asiat ratkeaa eroamisella ,..ei tosiaankaan,vaan siirtyy ja on uudestaan edessä.!!!samalla rikotaan lapset henkisesti ja samaistetaan lapsille huono esimerkki elämästä
Itsemurhauhkailut eivät ole leikkiä joka kuuluu avioliitton, Avioliitossa arvostetaan ja kunnioitetaan toista osapuolta sekä rakastetaan - ei uhkailla eikä kiristetä. Lapset saavat väärät arvot jos oppivat toimimaan kiristämällä tai uhkaamalla toista osapuolta.
Hopeat jakoon ja uudet osoitteet tämä olisi minun resepti. Mies saa tehdä elämällään mitä lystää mutta ei tarvitse pilata muiden elämää omalla surkeudellaan.
Ihmissuhde- ja eroasiat ovat niiin kaksipiippuisia ja monimutkaisuudessaan vaikeita aiheita, että oikeaa ja väärää ei ole, vain oikein väärää. Muutenkin varsin idealistinen kuva liitoista sulla, realistinen ei lainkaan.
Mutta se on myös selvääkin selvempää, että yhteen omaan napaan tuijottamalla ja sitä säälimällä lopputuloksesta ei ikinä tule yhtään mitään hyvää. Paitsi tunnottomille, jotka eivät käsitä mistään muusta mitään kuin oman navan ympäristöstä.
Älä suostu pilaamaan omaa eläämääsi jonkun rassukan takia. Jos puoliso alkaa uhkailla itsemurhalla - kannattaa ilmoittaa asiasta terveydenhoitoihmisille ja laittaa pillit pussiin.
Sääli on sairaus johon moni nainen lankeaa aivan turhan takia. Avioliitto perustuu jollekin aivan muulle kuin uhkailulle ja säälille. Ikävä, että talousasiat menee sekaisin, mutta hyvä juristi auttaa asiassa.
Älä pilaa omaa elämää, riittää kun puolisosi tekee sen itselleen.
Niin pian kuin mahdollista,jätät tämän itsemurhalla uhkailijan.Sinun ei misään tapauksessa saa syylistää itseäsi.Henkilö ,joka uhkailee vuodesta toiseen itsemurhalla,tekemättä sitä , on todella sairas raukkis,joka tekee kaikkensa kiusatakseen läheisiään.
Heti paikalla ero,ja lakimies hoitaa hommat.
Täällä nyt on tullut vastauksia kaikenlaisia, syyllistäviäkin, mikä on omituista mutta kai sitten ihmisluonnolle ominaista.
Mikä se sellainen avioliitto on, jossa ollaan yhdessä vain siksi, että toinen ei tekisi itsemurhaa?
Mitä niin hyvää se itsemurhalla uhkaileva osapuoli siinä liitossa ja puolisossaan näkee, että on valmis jopa itsensä tappamaan, jos nämä menettää? Onko hän muka liitossaan onnellinen?
Uskotko oikeasti noihin uhkailuihin? Kun samaan syssyyn kuitenkin kirjoitat edessä olevasta vaikeasta osituksesta. Eihän siinä sitten mitään osituksia tule, jos toinen itsensä tappaa.
Ota järki käteen ja tee ratkaisusi vain sen perusteella. Jos avioliitto ei ole onnellinen, ei sitä tuosta enää miksikään saa. Kyllä ne asiat siitä setviintyy, kun vaan alkaa toimimaan. Mutta haluatko varmasti itsekään erota, kun vuoden olet antanut asiaa jahkata?
"Mikä se sellainen avioliitto on, jossa ollaan yhdessä vain siksi, että toinen ei tekisi itsemurhaa?"
Niinpä. Täällä on vallalla ajatus, että liitossa on pakko olla, vaikka terveys ja henki menisi. Tosi sairasta.
Henkistä väkivaltaa, sitähän se on.
"henkisen väkivallan muotoja:
Uhkaileminen ja kiristäminen (esim. väkivallalla, lasten menettämisellä tai itsemurhalla)
Nöyryyttäminen (esim. nimittely, alistaminen, mitätöinti, itsetunnon murentaminen, järjestelmällinen loukkaaminen)
Eristäminen (esim. sukulaisista, ystävistä tai työssäkäynnin estäminen)
Kontrollointi (esim. liikkumisen valvonta, oman rahankäytön estäminen, uskonnollinen fanatismi)
Mustasukkaisuus (esim. aiheeton ja korostunut epäluulo puolisoa kohtaan)
Laiminlyönti, toisen tarpeiden jatkuva ja tarkoituksellinen huomiotta jättäminen"
siinä näkyy nimikkeitä olevan mutta nuo nimikkeet ei varmasti täyty rakkaus avioliitossa, nuo voi olla sen hätään joutuneen keinoja koittaa saada apua ja toinen kuulemaan hädässä olevaa jos se lähtiä on ensin järkyttänyt ja pelotellut herkän ihmisen joka on haavoittuva ,..näkemyksiä on monta ja kun ei tiedetä taustoja ja tapahtumia ja toisen tilaa emme voi tuomita heitä,..riidassa on aina kaksi osapuolta samoin kun näkemys asioista.
Sitä kun osattas olla rehellisiä toisiamme kohtaa,ja hyväksyttäs ne toisen virheet ja viat,niin suhteet olisivat paremmat ,mutta tuntuu että kurkotetaan sitä kuuta taivaalta ja täydellistä ihmistä,.ja ainainen himon tyydyttäminen ihan kuin se olisi kaikki kaikessa,noh jokainen taaplaa tyylillään kuka tykkää tyttärestä kuka tyttären äidistä,..Nöyryys,auttavaisuus,toisen huomioiminen,anteeksi anto jne ,..näitä vaaditaan elämässä..kuin monia muita asioita ,..näistä jos osakin puutuu niin rakkauselämäkin on kivistä taivalta...samoin kuin elämässä tulee yllättäviäkin vastoinkäymisiä,sairastuu jnee näiden kanssa vain pitäs osata elää mutta kaikilla ei ole voimia ,...jatkakaa,..
"siinä näkyy nimikkeitä olevan mutta nuo nimikkeet ei varmasti täyty rakkaus avioliitossa"
Mitä ihmettä meinaat? Jos meinaat sitä, että "rakkausavioliitossa" saa kohdella toista kaltoin "rakkauden" varjolla niin olet pahasti väärässä. Lähtijä ei ole yhtään sen vähempää haavoittuva ja herkkä kuin jätettykään.
Erot eivät tapahdu siksi, että kurkotettaisiin kuuta taivaalta ja haaveiltaisiin utopiaparisuhteista, vaan siksi, että toisen käytös on tyrmäävä, halveksiva, välinpitämätön, jne eli kaikkea muuta kuin rakastava, kunnioittava ja arvostava.
Kyllä ero voi tapahtua niinkin, että toinen nimenomaan haaveilee uudesta nuoruudesta ja hiipumattomasta palavasta romanttisesta rakkaudesta - ilmen että vanhassa liitossa olisi mitään noista luettelemistasi jutuista.
Meinasin vastata, että tottahan ero voi tapahtua mistä tahansa syystä. Mutta tulin toisiin aatoksiin, kun mietin tarkemmin noita syitä, "uutta nuoruutta" ja "hiipumatonta palavaa romanttista rakkautta". Tietysti monen silmissä jonkun uusi rakkaus, esim. oman puolison on sen verran kiihkeää, samantapaista kuin nuoruuden huuma ja hulluus, että ihminen näyttää nuorentuvankin silmissä, voi saada aikaan kuvitelman, että kyseessä uusi nuoruus, vaikka kyseessä on vain uusi suhde. Tuo hiipumaton romanttinen palava rakkaus... se on aivan varmasti vielä enemmän näin ajattelevan harhaanjohtava oma käsitys jonkun toisen tilanteesta. Hiipumatonta palavaa romanttista rakkautta ei ole. Etenkin jos sillä tarkoitetaan ruusunpunaisissa unelmissa elämistä vuodesta toiseen, ilman minkäänlaista pilveä rakkauden taivaalla. Kuulostaa kaiken lisäksi varsin tylsältä elämältä tuollainen...
Mutta mutta. Hyvin usein liitto joko tiedostettuine tai tiedostamattomine ongelmineen päättyy toisen hakiessa vaihtelua ja virkistystä toisesta suhteesta. Toinen suhde saattaa myöhemmin muodostua vakkarisuhteeksi, tai sitten päätyä exit suhteeksi toimimattomasta liitosta. Sitähän ei etukäteen kukaan tiedä tuleeko uudesta suhteesta vanha, vai ei. Korostan vielä, että lähtijän mielestä toimimattomasta. Jätetyn mielestä liitto voi hyvinkin olla toimiva ja onnellinen.
"Helppo on tietysti sanoa että lähdet vaan pois, mutta ei se kaiken yhteisen jälkeen ihan noinkaan vain käy."
Poislähteminen, ero ei ole helppoa. Mutta tiedät sen varmaan ytimessäsi itsekin, että se on ainoa vaihtoehto, kun ei voi jäädä. Ainoa vaihtoehto lopettaa tahkoaminen ja saada jotain tolkkua elämäänsä.
Itsemurhalla uhkailu on kovin epätoivoista. Uhkailijan olisi syytä hakeutua hoitoon.
Itsemurhalla uhkaaminen on raukkamaisinta mitä toiselle voi tehdä. Aivan vammaista toimintaa oikeasti. Tuo kuuluu narsismin piiriin ja narsistin toisen hallitsemiseen käytettyihin työkaluihin. Toki, joku keskenkasvuinen "aikuinen" voi myös uhkailla itsemurhalla... mutta ihan sama, alta lipan mennään.
Paras vastaus on, että kehottaa toista hankkimaan elämän ja että joku toinen ei ole vastuussa jonkun muun elämästä.
Life is.
jos sinun mielestä on raukkamaista hädässä olevan puhua itsemurhasta jos hänellä ei sillä hetkellä ole muuta vaihtoehtoa eikä osaa/kykene shokkitilan takia muuta tekemään..esim.sitä apua hakemaan!!!.paistaa selvästi ettet ole koskaan kokenut vastoinkäymisiä että olet saanut tahtosi läpi ja et ymmärrä että tulee heikkoja hetkiä useammalle ihmisille jotka menee voimattomaksi eikä ole muuta keinoa enää kuin se viimeinen "itsemurha" ..siksi yritän nyt puolustaa näitä heikoimpia jotka ajautuu milloin minkin vastoinkäymisen takia niin heikoksi eikä näe muuta ratkaisua,..siinä on turhaan narsismin syyttelyt kaukana totuudesta koska ette ole itse kokenut tilannetta . minua ihan vihaksi pistää kun aina syytetään narsistia/narsistiseksi vaikka se on kaukana siitä totuudesta
.
Olettako seurannut uutisia ,missä on tapahtunut perhe surma...voin melkein vannoa että siellä on kriisi suhteissa ollut tai velka ym ..ja kun ei osata/hävetään hakea apua niin lopputulos on selvää
Kun puoliso uhkaa itsemurhalla, on asiaan puututtava heti.
Puolisoni uhkaili itsemurhalla muutaman kerran vuodessa,
tätä kesti tosi pitkään ja lopuksi erosin, toki syitä oli paljon muitakin.
Eron jälkeen lapset saivat itsemurha uhkauksia, tosi sairasta.
Suurimman virheen tein kun pitkitin eroa, siitä kärsi eniten lapset ja
uskonkin ettei maalikko kykene auttamaan itsemurhaa uhkaavaa.