miten voimautua irrottautumiseen?

Ei se tuosta parane.

Onko alkkis ja alkaako A:lla Tampereelta? Kuulostaa tutulta. Sillä on luonnehäiriö. Laske tappiosi ja häivy tai se imee elämästäsi kaiken ilon ja onnen.

Se on ikävää, että joudut ruotimaan asiaa täällä miehen puhumattomuuden vuoksi. Millaista se teidän elämänne tulisi sitten jatkossakaan olemaan, jos ette saa asioitanne selviteltyä keskenänne, jatkuvassa epävarmuudessa olemistako ja arvailua, että missä mennään ja mitä ollaan. Tee sinä omalta osaltasi asia selväksi mitä haluat ja jos ei käy, niin sitten lähdette eri teille. Jos kykenet jäämään ystäväksi, niin tee selväksi, mitä itse ymmärrät ystävyydellä ja pidä itse niistä rajoista kiinni. Jos itse alat lipsumaan tunteidesi kanssa ja elättelemään jotain, niin sinun on pakko pistää välit kokonaan poikki, vain siten pääset omassa elämässäsi eteenpäin. Vaikuttaa siltä ettei mies kykene pitämään rajoistaan kiinni, seilaa epävarmuudessa ja epävakaudessa itsensä suhteen ts. liian paljon omien tuntemustensa varassa ottamatta mitenkään huomioon sinun tunteitasi, jotka seilaa mukana samoin. Voi olla niinkin, että valehtelee sulle muista säädöistään, ja senkään vuoksi ei pysty luottamaan, eikä tietenkään kertomaan mitään. Mutta kuten itsekin tuolla kirjoitit:" Näin en voi jatkaa itseni vuoksi." Ei varmaan kukaan muukaan sinun asemassa oleva myöskään jaksaisi tuonkaltaista tilannetta. Sä haluat varmasti sitä varmuutta etkä epävarmuutta, avoimuutta etkä sulkeutuneisuutta ja ennen kaikkea ihmisen johon pystyt luottamaan, vaikka olisitte satojenkin kilometrien päässä toisistanne.

mulla tyyppi, joka yrittää mua vaikka asuukin naisen kanssa. inhottaa, että retkahin tommoseen tyyppiin ja nyt on pakko päästä irti, koska tuo tyyppi vie multa todellakin elämänilon.
se on tuskallinen olotila, kun tajuaa, että on ollut vain lohtu ja korvike, valheitten astia vaan. aion löytää onnen vaikka yksinkin. aurinko saa alkaa paistamaan mulle. en aio olla enään huolissani sinun seikkailuistani, koska hajoan vain itse kun luulen, että voin muuttaa sinua. olimpa lapsellinen, pakko myöntää kun luulin, että voin omalla käytökselläni opettaa sinulle omia arvoja. mutta niistäpä ei voi puhuakaan samasta lauseesta. inhottaa, että kummittelet taas mielessäni. niin ihana osasit olla, mutta se oli vain näytelmää. ovela olit ja tulet olemaan , mutta onneksi näen lävitsesi, en olekaan sekopää. vaan olisi pitänyt luottaa vaistoihini. hälytyskellot soivat jo ajat sitten, mutta suljin ne. niin huumaantunut olin. ja nyt saan jälleen nuolla haavojani, että meninkin näin metsään tommosen liehittelijän takia.
on tuskallinen olo. on
mutta ei aua itkut markkinoilla. eteenpäin on päästävä. nyt tämä nainen ottaa niskasta kiinni itteensä ja antaa kyytiä vaikka se tuntuu melein mahdottomalta. melkein, mutta ei kokonaan, sillonhan tartun tähän toivonkipinään...

Kirjoitat AP aika monimutkaisesti, mutta tilanteesi vaikuttaa tosi tavalliselta stoorilta. Alussa suhde alkoi hyvin, mutta vastapuolen tunteet eivät sitten syventyneetkään ja juttu loppui. Nyt mies pyrkii lähinnä ystävyyteen, mutta kuitenkin niin että seksiä olisi välillänne edelleen, eikö? Mies on sanonut suoraan, ettei halua sinun kanssasi parisuhdetta, ei halua sinun kanssasi mitään keskustelujakaan käydä eikä näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Hän tapaa sinua kun itselle passaa ja voit olla varma, että myös lopettaa tapailun kun löytää jonkun josta oikeasti kiinnostuu.

Mistäkö "voimaantua eteenpäin positiivisella mielellä"? Riippuu tietenekin kauanko itseäsi haluat kiduttaa tai roikkua haavekuvissa että asia välillänne vielä muuksi muuttuisi, mutta positiivinen neuvoni on, että kannattaa vaan lopettaa suhde heti. Kyllähän se sattuu, mutta sydänsuruista selviää kyllä.
Olin itsekin jokin aika tuossa tilanteessa, ja vaikeaahan se lopettaminen on, venytin asiaa turhan kauan nyt jälkeenpäin ajateltuna. Mutta kaipa sen itse tietää milloin riittää, ja sitten on valmis vasta luovuttamaan ja poistamaan ihmisen elämästään lopullisesti.

Eiko millään mene päähän että näillä palstoilla on muitakin kuin joku AP? Minulla aivan sama tilanne kuin alun kirjoittajalla.. Äijä haluaa pitää vaan varalla ja imee kaiken voiman minusta. Hetken huumaa ja oma elämä päin helvettiä' mut jätkä vaan porskuttaa ja elää kuulemma itselleen.) Sen on sentään myöntänyt. Viagralla nousee mutta myös laittaa juoksemaan eukolta eukolle kello kourassa. Ensin puoli tuntia ku suihkussa ja sitten 10 min ja aah:) :) Jos tunnistat ni juokse lujaa koska on satavarma paljaalla vetelevä tautipesäke.

Irroittautumiseen voimaantuu kun tajuaa tavoittelevansa ihmistä, joka ei välitä. Mies on oikeassa siinä ettei ole mitään keskusteltavaa. Kyllä hän tajuaa käytöksensä. Hänelle on vaan kätevää jos on joku seksin varalta.
Heti kun teet päätöksen ettet enää missään olosuhteissa anna miehelle seksiä tai edes ystävyyttäsi, olosi alkaa parantua kun itsekunnioitus voittaa haavekuvat. Muita hyväksi havaittuja keinoja on liikunta, ulkonäköön satsaaminen ja uudet asiat ja ihmiset elämässä. Alaspäin taas vetävät päihteet, haikailu, ruikutus, itsen arviointi tuon toisen käytöksen perusteella ja ennen kaikkea repsahtaminen takaisin tuon tyypin seuraan.

Harrasta, tapaa uusia ihmiisiä, tee kaikkea mistä tulee hyvä mieli. Katkaise kaikki välit. Se tyyppihän on hyväksikäyttäjä. Kyseenalaista hänen käytöksensä niin olet sairaan mustasukkainen ja vainoharhainen.
Aikaa irrottautuminen vie. Nyt vaan haaskaat elämääsi, aikaasi jonka voisit kuluttaa mukavemmin kuin pähkinöidä näitä.

Mä ihastuin viime kesänä varattuun mieheen. Hän kyllä sanoi jo silloin olevansa varattu, mutta eroamassa ja että siinä kyllä menisi vielä jonkin aikaa. Aloin kuitenkin siihen suhteeseen, sillä mies on tosi kiva, sellainen voimakastahtoinen mies joka tuntui tietävän mitä haluaa, niin myös sängyssä. Se taas sopi mulle ihan hyvin, tykkään siitä. Tosin me ei olla voitu tavata niin usein kuin mä oon toivonut, mutta oon ollut tyytyväinen siihenkin yhteiseen aikaan minkä mä häneltä joka viikko oon saanut. Aina ollaan tavattu mun luona kun ei olla voitu mennä hänen kotiinsa, kun siellä on asustellut se hänen eroprosessoitava kumppaninsa. Vähän mua kyllä häirinnyt se, kun mies oli aina sitä vastaan, että oltaisiin tavattu kaupungilla ja menty siellä yhdessä vaikka minne, vaikka kävelee käsi kädessä. Miesystäväni on sanonut aina, että mun pitää olla kärsivällinen ja odottaa, kunnes hänen eronsa olisi hoidettu. Että sitten voitaisiin kulkea missä tahansa miten tahansa. Joten ollaan sitten liikuttu yhdessä vain mun asuinalueella. Ja siitäkin isoin aikaa ollaan oltu mun kotona peuhaamassa sängyssä.
Tässä kevään alussa mä kyselin häneltä, että missä vaiheessa hänen eronsa oikein on? Hän sanoi, että siinä on ongelmia, mutta kyllä ne hoituu. Tuntuu vain kestävän kuukausikaupalla. Kun mä siitä hänelle kesällä valittelin ja ehdottelin, josko meidän pitäisi viheltää suhde poikki, niin hän suuttui mulle ja väitti mun hukanneen liki vuoden hänen aikaansa lupailemalla alkavani hänen kanssaan vakavaan suhteeseen hänen eronsa jälkeen. Vähän muitakin sanoja siinä vaihdeltiin vaikka mä yritin selittää hänelle, että se oli hän enkä minä joka niitä lupauksia oli tehnyt. Mutta en mä jaksanut sitä vaan luovutin ja sanoin, että koetetaan nyt jatkaa sitten vielä.

Nyt on siis jo yli vuosi mennyt siinä eroprosessissa. Mies sanoo vaimonsa venkoilevan ja väittää että prosessissa on ongelmia? Mutta että kyllä ne hoituu vielä ajan kanssa. Kuinkakohan kauan tässä mun pitää oikein odottaa? Pitänee koettaa selvittää jostain jotenkin, että onko miesystäväni ollenkaan eromassa? Vai olenko mä ollut hänen kanssaan koko ajan vähän niinkuin pelkkänä sänkykumppanina? Tarkoitus olisi selvittää miesystäväni kanssa tätä asiaa alkuviikolla, kun hän tulee taas mun luokse. Hän tosin ei tiedä siitä vielä mitään. Toivottavasti se ei mene taas syyttelyksi ja huutamiseksi. Mä kun en jaksa kauaa sellaista ja annan taas periksi.


Tuolle avaajalle sanoisin että kannattaa koettaa puhua toiselle, josko toinen kuuntelisi? Jos ei edes kuuntele, niin sitten on hankalampaa. Jos toivoo itse suhteesta parempaa eikä suhde oikein toimi, niin kannattaa koettaa erota. Jos se vain onnistuu.