Ystävä valittaa kaikesta

Ap tässä,

Lisään vielä että ystäväni ei ole henkisesti ihan terve ja sitä suuremmalla syyllä mietin voinko laittaa välejä poikki kun hän ei ole pyykkisesti tasapainossa. Entä jos vaikka tekeekin itselleen jotain..

Olen kokeillut erilaisia keinoja kuten sanonut etten jaksa kuunnella jatkuvaa valitusta. sanonut joihinkin valittamiinsa asioihin etteivät ne edes ole mitään oikeita ongelmia.
Sanonut että tuosta kannattaisi jutella terapeuttisi kanssa, minä en osaa auttaa.
Mikään noista ei ole toiminut, jatkaa vain.

olen kokenut samanlaista kuin sinä, see syö ihmistä. Mulla oli sellainen mies kenen kanssa seurustelin , ja ei mitään nuori mies vaan yli 50v , ei valittaminen loppunut koskaan vaan lopetin suhden itte. Ei jaksanut. Mulla oli ulkismies ja negatiivinen pian jokaisesta asiasta. Siihen liittyi viellä katellisuus miehen puolelta.

Äh, ei sellaiset tee itselleen mitään, älä sellaista mieti.

Etpä tuon perusteella ikinä ollut edes oikea ystävä jos mietit välien poikki pistämistä sen takia että toisella on mielenterveysongelmia ja se voi tehdä itselleen jotain. Omaan napaan vain tuijottelet. Jos itselläsi on noin vaikeaa niin yritäpä miettiä kuinka vaikeaa "ystävälläsi" on. Siitä voi puhua ja pitääkin puhua että alituinen valittaminen syö energiaa, mutta oikeassa ystävyyssuhteessa pitää pystyä valittamaan ja puhumaan ongelmistaan, oikeista sellaisista, silloin kun niitä on vaikka ne olisivatkin rankkoja. Hyvän päivän kaverit eivät ole oikeita ystäviä, eli juuri tuollaiset kuin sinä olet, jotka häviävät heti kun on ongelmia.

Kysehän on siitä, että nyt sinä ruokit ystäväsi valitusta omilla kommenteillasi. Jätä kommentoinnit sikseen, totea vain että voi harmi, älä jää puimaan satoja kertoja läpikäytyjä juttuja, ei muuta kuin uutta keskustelun aihetta kehiin.

Sinun kannattaa kääntää ystävän (ja samalla omakin) mieli iloisempiin asioihin vaikkapa niin että teette yhdessä konkreettisia asioita, pelkän puhumisen sijaan.

Menkää ihmisten pariin, kaupoille, kahville, kuntoilemaan, sienestämään, kalaan, tehkää ruokaa tai leipokaa, ommelkaa vaatteita, kutokaa villasukkia, virkatkaa, hypelkää hyppynarua, ihan sama, tehkää jotain, mitä tahansa, mistä kummallekin tulee hyvä mieli ja siinä ne negatiiviset ajatukset unohtuu edes hetkeksi ja pääsette ystävyydessäkin aivan eri levelille.

Eikö ystävän rooli ole tukeminen? Näin ainakin minä sen käsitän. Jos sinulla omia ongelmia ja et jaksa ystävääsi voit jättää vastaamatta ja otat yhteyttä kun jaksat. Jos se huomaa silloin itse että on hieman rasittava. Toki vihjata voi myös että keskittyy positiivisista asioista kertomaan. Silloinkin voi saada toisen käsittämään. Ei tarvitse loukata vaan hieno varaisesti ilmoittaa. Ei aina ystäviä tarvi jaksaa. Minäkin olen yhden ystävän ikävien asioiden kohde. Enkä saa sanottua etten loukkaa. Vihjaillut ole sievästi mutta aina se vaan jatkaa. No vastaan vähemmän ja olen vain tavoitettavissa harvemmin. On se pikkuhiljaa ymmärtänyt etten pidä ystävästä jolla noin paljon ongelmia elämässään. On niitä minullakin ja yrittänyt kertoa sille mutta jotenkin tuntuu että hän on se spesiaali.

Itse toimin psykologina eräälle "ystävälle" kahden vuoden ajan joka ikinen päivä. Hän lähetti mulle viestejä ja soitteli hänen miesongelmistaan ja muista ongelmista. Mun ongelmat ei häntä kiinnostaneet. Soitteli ja pummi kyytiä. Lopulta en jaksanut häntä enää ja katkaisin välit erään episodin myötä. Elämäni parhaimpia päätöksiä. Oon päättänyt ottaa elämääni vain hyviä tyyppejä, jotka nostaa mua ylöspäin, eikä paina alas. Suoraan sanottuna en ole kiinnostunut kuuntelemaan ihmisten ongelmia, koska oon kuunnellu niitä ihan tarpeeksi. Sun kannattaa opetella sanoo ei, sun tehtävä ei oo olla terapeutti. Jos tekee itselleen jotain niin ei ole sun vikasi. Ystävyys on sitä että molemmat tukee toista vaikeissa hetkissä ja iloitsee onnistumisista. Minulla on ollut myös " ystäviä" , jotka ei pysty elää sen asian kanssa että mulla menee hyvin elämässä, mulla on hyvä parisuhde, yliopistotutkinto, pärjännyt hyvin elämässä. Eli ihmiset muuttuu tosi kateellisiksi ja katkeriksi kun ne näkee sen hyvän mitä mulla on, vaikka tosiystävä on iloinen kun toisella menee hyvin.....

Fakta on se että jokaisella ihmisellä on enemmän tai vähemmän ongelmia ja jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan. Et ole vastuussa tämän ihmisen onnellisuudesta; ainoastaan hän itse on. Jos et jaksa kuunnella, niin sano että sulla on elämässä nyt menossa niin paljon muuta, että et jaksa ottaa kannettavaksi hänen taakkojaan, sillä sun ei kuulu niin tehdä. Suosittele hänelle ammattiauttajaa. Pyri itse positiivisuuteen, ja etsi ympärille positiivisia ihmisiä.

Joo, onhan toi negatiivisuuden kierre jotenkin katkaistava. Mä yrittäisin kans tekemällä yhdessä jotain kivaa, saada ystävän ajatukset kääntyyn mukavampaan suuntaan. Jos se ei onnistu muutamalla kerralla, niin harventaisin tapaamisia.

Olet jo itsekin alavireinen, sillä jos jaksaisit olla positiivinen niin negatiivinen ihminen karttelisi seuraasi. Sairaan ystävän hylkääminen on periaatteessa väärin, mutta joskus on suojeltava itseään.

Mä katkaisin välit pitkäaikaiseen kaveriin, joka usein valitteli mun tavoista, jotka on mun oma asia. Aloimme kaveeraa, kun olimme ala-asteella rinnakkais luokalla. Aluksi meni muutama vuosi mukavasti. Sitten kun meille tuli riitoja, niin kaveri aina jotenkin taivutteli asioissa että minussa on aina kaikki viat ja olen aina syyllinen riitoihimme, vaikka usein koin että tämä kaveri aloitti riidat. Kaveri lapsena valitti etten saa olla muiden kavereiden kanssa, koska kun me ollaan bestikset, niin mun pitää kaveeraa vain hänen kanssa ja tyttöystävät on erikseen. Sitten katkaisin välit muihin kavereihin ja tää kaveri itse kaveerasi muidenkin kanssa, vaikka oli mulle ekaks luvannut mennä mun kans johonkin. Kun huomautin että miks itse kaveeraa muiden kanssa ja mä en saa kaveeraa muiden kanssa ja kun mulle ekaks lupas menoo ja peruu sen ja siitä kaveri alkoi valittaa että mä oon kova jankkaamaan. Mun mielestä sille on kohteliaampaa pitää lupaus, jolle on luvannut ensin ja se ei tälle kaverille koskaan mennyt jakeluun. Karaokessa on mun pravuri biisi Naurava Kulkuri ja tämä kaveri on ainoa, jonka oon kuullut valittavan "Tyhmä laulu. Tuollaista et enää laula mun aikana!". Kyllä kaikki saa laulaa karaokessa mitä huvittaa. Kun menimme Ruotsin risteilylle ja jos mulla oli Ruotsin pantti pulloja ja tölkkejä, jotka palautin Ruotsin kauppaan, kun olen aina ollut pikkurahoissakin säästäväinen ja siitä kaveri aina valitteli. Kai se on mun oma asia mitä kierrätän ja palautan mihinkin. Viimeinen pisara oli mulle tästä valittajakaverista, kun mentiin äkkilähdöllä Turkkiin, johon kaveri itse pyysi mua mukaan. Siellä oli sitten samassa hotellissa kaverin yli 60v työkaverimummo ja hänen noin 20v lapsenlapsi. Aluksi pari ekaa päivää sujui mukavasti tutustuen näihin kaverin tuttaviin. Sitten kun naapurihuoneen 5v oli seurallinen ja alkoi keräilee tän kaverin yli 60v:n kanssa drinkkitikkuja. Sitten tää 5vuotias sanoi "Nyt mulla on kaksi samanlaista". Tämä 5v antoi mulle toisen drinkkitikun ja sanoi "Sä saat tän". Mä tietty vastasin "Kiitos". Sitten tää kaverin vanha yli 60v työkaveri muuttui lapselliseks ja kiukutteli "Mun se piti ottaa!". Kun tää 5v ei ollut lähellä, niin sanoin yli 60v:lle "Kyllä sä tän saat. Mä olin vaan pikkulapselle kohtelias ja kiitin". Sitten tilanne muuttui vaan pahemmaksi, kun tää yli 60v rupes raivoomaan että "PIDÄ HYVÄNÄS!" Sitten tää valittajakaveri sekaantui asiaan ja tiuski mulle että mä nostan isoo numeroo. Kun hotellissa (Suomalaisten hotelli) oli yhteis laulu karaoke ilta ja soi Andrei biisi, niin mä halusin huumorilla pelleillä ja laulaa miehenä naisen äänellä. Siitä kaikki muut piti hauskana, paitsi tää valittajakaveri, hänen yli 60v työkaveri ja 60v:n 20v lapsenlapsi huusi mulle "LOPETA!! VITTU KUN SUA SAA HÄVETÄ!" Mun mielestä se oli pientä verrattuna siihen kun tää valittelijakaveri itse esitteli kännissä vaikka mitä ja itse hyppi vaatteet päällä hotellin uima-altaaseen. Mä koin tässä seurueessa että muut sai pitää hauskaa ja mä en. Sitten kun syötiin yhdessä tässä seurueessa, niin aterian lisäksi meidän pöytään tuotiin leipää ja valkosipulilevitettä. Valittajakaveri sanoi että työkaveriltaan valkosipuli kauas. Mä sitten ymmärsin että olen ainoa joka tykkää valkosipulista ja sanoin " Mä syön tän sitten yksin". Tämä yli 60v tiuski "ÄLÄ SYÖ SITÄ!" Mä tiuskin takas "KYLLÄPÄS SYÖN!" Valittajakaveri sanoi että tää yli 60v on allerginen. Mä sanoin "Mitä sitten kun mä itse syön, enkä mä sille sitä syötä". Siitä mä sain vastaukseksi lisää tiuskimisii että pilasin illan. Kun yksi huonenaapuri oli lähibaarissa Suomibaarissa katsomassa yhtä matsii, jolloin me oltiin retkelä, niin seuraavana iltana kun näin tän huonenaapurin vähän kauempaa ja huusin että miten matsi päättyi ja valittaja tiuski "OO HILJAA!" Kun mua ei huvittanut olla tässä seurueessa ulkona, niin menin hotellihuoneen parvekkeelle juomaan muutaman kaljan ja kauas kuului tän valittajakaverin kovaääninen naurun rääkyminen ja mulle tiuskii että pitää olla hiljaa. Sitten kun tää yli 60v ja 20v lähti Turkista pari päivää ennen meitä, niin ei silti valittelut loppunut. Kun mentiin ravintolaan syömään ja mä lisäsin omaan annokseen suolaa ja siitä tää valittelija valitteli ja tiuski että olen epäkohtelias ravintolaa kohtaan kun niiden annokseen pitää lisää reilusti suolaa. Sitten alkoi taas valitella lisaää että mulla on tyhmii tapoja, kun tavan mukaan alkuviikolla käyn kirjastossa, torstaisin uimahallissa ja lauantaisin ulkona syömässä että mun pitää muutella niitä tapoja. Siitä mä sain tarpeekseni. Mä suunnittelin kostoa ennen kun katkaisen välit valittajaan, koska mua ei kohdella näin varsinkaan matkalla. Noin parivuotta matkan jälkeen valittaja muutti toiselle paikkakunnalle ja sain sattumalta selville että valittaja paljastuikin homoksi ja muutti kihlattunsa kanssa yhteen. Sitten päätin kostaa lähettämällä kirjeen, välit on poikki ja homoilu on luonnotonta ja enää ei tunneta vaikka vaikka vastaan käveltäis. Siinä oli kostoni kaikesta pahasta

Sama homma on työttömät ja eloäkeläiset ja kertovat sairaskeromuksia ja ovat pihalla noemaalista elämästä kun ei osata elää omaa elämää. Itse en ainakaan halua tietää jonkun sairauksia ja jos sattuu henkilö olemaan ilman parisuhdetta niin ei ole juttuukaveria olenkaan niin on vielä enemmän pihalla elämästä ja sitä varten on psykiatrit ja muut terapeutit mitkä hoitaa näiden ongelmia.

Katkaisin itse välini pinnalliseen ystävääni. Syy: narsistinen ja huomionhakuinen persoona. En vain jaksanut kuunnella aikuista, keski-ikään lähestyvää ihmistä, joka edelleen korosti itseään ja halusi jatkuvaa huomiota. Katkaisin myös kaksi muuta vahingollista ihmissuhdetta. Viittaako valitus masennukseen? Masennusta on sisä-tai ulkoista syistä johtuvaa. Ulkoisista syistä tilanne voi korjaantua, kun olosuhteet paranevat.

Itse katkaisin välit ystävääni, jonka olin tuntenut todella monta vuotta. Meille tuli iso riita ja sen myötä aloin miettimään jaksanko enää sellaista ystävyyssuhdetta. Toki hän oli tukenut ja auttanut myös minua vuosien aikana, mutta pääpaino oli kuitenkin hänen ongelmissa ja joka päivä tuli valitusviestejä milloin mistäkin asiasta. Näin jälkikäteen ajateltuna kuuntelin aivan liikaa hänen ajatuksiaan etenkin miehistä. Molemmat siis oltiin sinkkuna ja hänellä oli lähestulkoon aina jotain negatiivista sanottavaa miehistä. Nyt kun en ole ollut häneen yhteyksissä niin olen kuin olenkin löytänyt aivan ihanan miehen (jonka kanssa menee todella hyvin) ja saanut päästäni pois hänen negatiiviset ajatukset, kuten "ei tosta kuitenkaan tule mitään, hän on kuitenkin samanlainen kusipää kuin muutkin miehet".
Ympärilläni on nyt vain sellaisia ihmisiä jotka luovat hyvää ja positiivista ilmapiiriä, ei pelon ja negatiivisuuden ilmapiiriä. Joten ap, kannattaa todellakin miettiä ketä lähipiirissään pitää lähellään.

Mihin tarvitset vihollisia jos ystävät ovat tuollaisia?

Itse en hengaile, enkä pidä ystävinäni tyyppejä, jotka kroonisesti syövät energiaani.

Kuunntele häntä kunnolla, sitä vartenhan todelliset ystävät ovat olemassa ! Et ole oikea ystävä, jos et viitsi kuunnella hänen murheitaan, jospa vaikka hänellä ei ole ketään muuta, jonka kanssa jakaa murheensa. Esim. mulla ei oo ketään todellista ystävää yms, jonka kanssa voisin jakaa tuhannet murheeni, edes äidille juttelut ei auta, siitä tulee vaan turhaa riitaa ihan pikkuasioista. Ja se oli suuri virhe sanoa, et sä et saa enää jankuttaa, en jaksa kuunnella. KUUNTELE !!!

Kuules.Minulla on tuollainen sisko,myös mielenterveyden avohoitopotilas. Koska hän on siskoni,en voi katkaista välejä.Mutta pakko ottaa välillä ns aikalisä.Ei muuten jaksaiskaa. Hänkin käy terapiassa,mutta aivan liian harvoin.Olen huomannut,että terapian jälkeen,hän on tavallista ilkeämpi minulle. En sitten tiedä,mistä se johtuu. Ole ystävä,mutta ota aikaa itsellesi.Voit sanoa suoraan hänelle,että nyt et jaksa.Voit sopia hänen kanssa esim,että käyt kerran viikossa hänen luona. Mutta muista,että se ei ole sinun velvollisuus.On ammattiauttajat hänelle olemassa. Ystävä ja kuuntelia voi olla,vaikka ei olisikaan läsnä jokapäivä. Voimia sinulle ja tiedä omat rajasi. Hauskaa syksyä.

Jatkuvaa valittamista ei tarvi kuunnella, sanot suoraan asiasta ja jos ei lopu, niin pistät välit jäähylle, eli siis ghostaat. Ghostaaminen on sitä että et vastaile viesteihin tai kutsuihin tai puheluihin vaan annat toisen olla.
Valittajien kanssa se on yleensä paras keino, koska jos sanoo suoraan valittajalle että nyt ei jaksa enää, niin se pillastuu ja muuttuu hankalaksi. Nähty 100 kertaa, joten ghostaus on parempi.

Hädässä ystävä tunnetaan. Jos jollain, myös kaverilla, on vaikeeta, on todella hävettävää ja epäinhimillistä jättää ystävä ongelmien kanssa yksin.

Minulla on samanlainen ystävä, valittaa aina kaikesta ja vieläpä aina samoista asioista! Vuodesta toiseen. Aikani jaksoin kuunnelle ja esittää ratkaisuehdotuksia / antaa apua, mutta hän ei tartu mihinkään ehdotukseen. Enpä jaksa tavata häntä enää kovin usein.

Minulla oli tällainen kaveri, oli tunnettu vuosia. Hän ei mielestäni ollut valittaja ensimmäisinä vuosina, tai sitten itsekin valitin kaikesta, enkä huomannut tätä. Samat ongelmat kiersivät vuodesta toiseen ja minusta näytti, että hän ei tehnyt asioille mitään. Yritin auttaa ja kuuntelin. Eniten häiritsi se, kuinka ongelmat johtuivat aina muista kuin itsestä. Hän haukkui kaikki ympärillään olevat ihmiset, eikä nähnyt itsessään vikaa. Usein huomasin hänen toimivan kuten ihmiset, joita hän haukkui. Jos tästä mainitsi hänelle, hän suuttui ja keksi kohteen, jota haukkua. Oli vaikea ymmärtää, kuinka ihminen näkee asiat niin mustavalkoisesti. Kun joku hänen läheisensä auttoi jossakin asiassa, hän keksi näistäkin tilanteista jotain valitettavaa. Minulla ei riittänyt energia olla hänen kanssaan tekemisissä, hän vei valtavasti energiaa.

Minulla oli myös aloittajan kanssa samanlainen ystävä. Monta vuotta kuuntelin ja autoin, mutta ei se mihinkään muuttunut. Jos minulla oli vaikeuksia, niin sanoi vain, että ei sinulla nyt suuria ongelmia ole. Siis äitini oli tehnyt itsemurhan, erosin ja jäin työttömäksi, no ei toki suuria ongelmia minulla, kun vain ystävällä perintö asiat vaivaa, kuka saa perintöä ja kuka ei? Kuuntelin tuota vuodatusta monta vuotta. En vain jaksanut enää ja ystävä soittaa aina humalassa. Ei jaksa käydä minun luona, mutta haluaa vain minut sinne omaan kotiin. Ja myöhemmin tulee näitä ns. "ystäviä", jotka puhuvat vain omia asioitaan, ei lainkaan taukoa, että minulla olisi puheen vuoro ja keskeyttävät jo minun puheeni lauseen kesken. Joten olen jättänyt kaikki tämän kaltaiset mukamas ystävät.

Minulla oli joskus AP:n kaltainen ystävä vastaavanlaisessa tilanteessa. Välit katkesivat valitukseeni ja silloiseen huonoon olooni, mutta ns. ystävälleni en koskaan sanonut puoliakaan syistä, jotka olivat tämän valituksen taustalla: silloisten ja siihen saakka tapaamieni ystävieni/kyseisen ystävän koppavuus, nousukasmaisuus ja laskelmoivuus, ahneus, moraalittomuus ja varsinkin tylsä ja huono huumorintaju. Varsinkin tuo surkea, kuiva ja huono huumorintaju (peniksiin ja niiden ominaisuuksiin liittyvät vitsit ym.) ja moraalin puute ärsyttivät ystävässäni. En kelpuuttaisi enää yhtäkään sen ajan "ystävistäni" seurakseni, enkä ole heitä jäänyt kaipaamaan.

Nykyisin olen toipunut normaaliksi, voin hyvin ja nautin elämästä sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta nautin ja he nauttivat selvästi minun seurastani. Ja ilmeisesti en ole kovin negatiivinen valittaja, kun yhä useammin ihmiset sanovat, että oli kiva tavata, tavataan toistekin. Todellisia ystäviä ei ihmisellä ole kovin montaa, mutta heidät tunnistaa siitä, että he ovat rinnallasi niin huonoina hetkinä kuin ilonkin ja menestyksen aikoihin. Sydämen sivistys on asia, joka AP:n kaltaisilta ihmisiltä on kadoksissa.

Kaikki eivät todellakaan ole "valittajia", vaan joillakin on oikeasti elämässä enempi vastoinkäymisiä, vaikeuksia ym., jotka käyvät taakaksi. Jos et ole tuntenut ystävääsi naperosta saakka, et tiedä, mitä kaikkea hänellä on ollut ennen sinun tuntemistasi. Moni valitusasia juontaa johonkin sellaiseen, mitä ihminen on joutunut sietämään jo ennenkin, tai jo kauan aikaa. Ja nyt se tulee esiin valituksena, jonka voisi kääntää sanoiksi "eikö nämä vaikeudet koskaan lopu minun elämästäni".

Ehkä voisit alkaa sanoa jotain positiivista aina, kun tuo ystävä valittaa. Valittaja ei välttämättä jaksa itse ajatella enää positiivisesti.

Sano hänelle vaikka, että "kyllä se muuten sinullekin päivä vielä paistaa risukasaan, vaikka nyt tuntuukin muulta."

Älä siis yritä kieltää toisen tunteita ja mitätöidä ja muuttaa sitä valittamista, vaan myönnä asia, mutta keksi siihen jotain positiivista lisää. Jos hän sanoo, että "paska päivä", sano sinä, että "mutta huomenna on varmaan taas parempi". Jne.

Ihmisetkin on erilaisia. Jos sinä kestät jotain asiaa hyvin, niin ei se tarkoita, että kaikki muutkin ihmiset kestävät samaa hyvin. Ja päinvastoin.

Sinunkin valittamisen aiheesi voi jostain toisesta olla ihan turhanpäiväinen valituksen aihe, jota hän ei voi käsittää, miksi sellaisesta pitää ylipäänsä valittaa.

>> Aikani jaksoin kuunnelle ja esittää ratkaisuehdotuksia / antaa apua, mutta hän ei tartu mihinkään ehdotukseen. <<

Ihan vinkkinä:
Jos ei valittaja itse pyydä neuvoa, ratkaisua, apua tai muuta vastaavaa, niin älä anna sellaisia! Vaan ainoastaan kuuntele häntä!

Yleensä valittaja haluaa vain purkaa sydäntään, eikä odota mitään muuta kuin, että joku kuuntelisi.

Mikään ei ole rasittavampaa kuin ihminen, jolle alkaa kertoa jotain, ja joka sitten heittäytyykin joksikin neuvonantajaksi, vaikka ei ole häneltä neuvoa edes pyytänyt!

Suomalaiset eivät jostain syystä osaa vain kuunnella.

Pitäisi osata valituksen jälkeen vain halata ja sanoaa toiselle vaikka vain osaaottavasti vooooiiii..... Ja jos on mahdotonta pitää sitä omaa suutaan kiinni, niin ainakin kysy ensin, haluaako hän sinulta jonkun vastauksen tai ehdotuksen asiaansa, vai eikö halua, ennen kuin alat pyytämättä neuvomaan. Varsinkin jos on aikuisista kysymys, ei kukaan halua tulla holhotuksi ystävänsä taholta.

Se on myös toisen yläpuolelle asettumista, jos neuvoo toista pyytämättä; "kyllä minä tiedän kaiken kaikesta, senkin, miten sinun ongelmasi ratkaistaan" -asenne paistaa taustalla.

Siksi nykyään käydään niin paljon ammattilaisilla, psykologeilla yms., koska ystävät ja läheiset eivät osaa vain kuunnella, vaan he ovat aina joko tyrkyttämässä jotain omia ehdotuksiaan ja pitävät huolten purkamista pelkkänä valittamisena.

Katkaisit jo ja nyt valitat siis.

Valittajat ja arvostelijat siis jatkuvaa on erittäin raskasta ei auta muu kuin haihtua muille maille. Tsemppiä kaikille ketkä samassa jamassa.

Minä mielestäni kuuntelin monet kerrat ystäväni harmeja, mutta kun samat ongelmat pyörivät hänen mielessään kuukaudesta toiseen, en jaksanut voivotella joka kerta, että onpas harmillista. Hän ei nähnyt muissa ihmisissä mitään hyvää, kaikki olivat häntä vastaan ja kaikki oli muiden syytä. Silloin harvoin kun päästiin keskustelemaan "pinnan alla" muhivista todellisista ongelmista, kuuntelin häntä mielelläni. On eri asia kuunnella toisen todellisia murheita kuin valitusta muista ihmisistä ja heidän vioistaan sen sijaan, että miettisi miksi oma elämä tuntuu ikävältä. Olen siis sitä mieltä, että oman mielenterveyden kannalta laittaisin välit poikki tällaiseen ihmiseen.