En tiedä mistä muualta saisin apua tähän kun asia on niin arkaluontoinen, ettei siitä uskalla paljoa ulkopuolisille puhua.
Eli tilanne on se, että avopuoliso polttaa kannabista päivittäin. Välillä pitää taukoa jonkin aikaa, mutta sitten alkaa taas päivittäinen käyttö ja oikeastaan vielä pidempi putki ja perusteena tietenkin se, että "pidin just viikon taukoa". Tiesin tästä asiasta jo suhteen alussa, se oli silloin ihan ok ja polttelin hänen kanssaan itsekin, kunnes huomasin ettei se sovi minulle ollenkaan. Tuli outoja tuntemuksia "selvänä" jne. ei sovi vaan omalle psyykkeelle.
Mies on tätä tehnyt nyt kumminkin jo useamman vuoden ja ei ole lopettamassa. Jokainen parisuhteen riita liittyy melkeinpä joka kerta tähän asiaan. Hän puolustelee asiaa viimeiseen asti, alkaa puhumaan minusta alentavasti, että "pitäisi sunkin laihduttaa, enkä sulle siitä koko ajan oo nipottamassa". Eli hänellä selkeesti tarkoitus iskeä arkaan paikkaan tässä puolusteluvimmassaan ja kyllähän se pahalta tuntuu. Huomauttaisin siis tässä, että mistään kymmenien kilojen ylipainosta ei ole omalla kohdalla kyse vaan muutamista kiloista.
En ole missään vaiheessa miehelle sanonut, että hänen pitäisi kokonaan lopettaa, en missään tapauksessa. Toivoisin vaan, ettei käyttö olisi päivittäistä ja että se painottuisi enemmän viikonloppuihin. Hän on tällä hetkellä vain satunnaisesti töissä, joten tämä mahdollistaakin hänelle päivittäisen käytön, kun ei tarvitse olla skarppina joka päivä.
Pidän itseäni päihdemyönteisenä ihmisenä kohtuuden rajoissa ja olen itsekin kokeillut monenlaisia päihteitä ja oppinut, mitkä sopivat ja mitkä eivät. Viimeaikaisten paniikkihäiriöoireiden vuoksi en ole käyttänyt viimeiseen vuoden aikana muuta kuin alkoholia. Toivoisin, että kumppanini kunnioittaisi minunkin mielipidettä asiasta edes sen verran, että rajoittaisi käyttöä. Kohta tilanne on se, että en siedä hänen persoonaansa paukuissa ollenkaan. Hän ei saa silloin asioita aikaiseksi, on vetelä ja haluaa vaan maata sohvalla ja katsella jotain sarjaa. Ja SYÖDÄ. Ei ole kovin helppoa itsekään tehdä muutosta terveellisempien elämäntapojen toivossa, kun joka ilta toinen mättää turpaansa 2 pussia karkkia.
En haluaisi erota, koska tunnen hänen olevan sielunkumppanini. Ketään muuta en ole rakastanut yhtä paljon ja en halua heittää koko suhdetta hukkaan hänen yhden huonon "tapansa" takia. Pelkään vaan, että tämä "tapa" alkaa vaikuttamaan moniin muihinkin osa-alueisiin suhteessamme pian ja olek huomannut hänen "selvinpäin" olevassa persoonassaan muutoksia... Ärtyy helpommin, on vaan jotenkin nuiva ja ei oikein innostu mistään. Tuntuu, että koko ajan ajattelee, että milloin saa vetää seuraavat paukut. Ihan kuin selvinpäin olo olisi hänelle jonkinlaista kamalaa taistelua ja selviytymistä, mutta sehän on vaan normaalia elämää??
Mitä tekisitte tilanteessani? Mitä minun kannattaisi sanoa miehelle, että hän ymmärtäisi asian olevan ongelma?
Eli tilanne on se, että avopuoliso polttaa kannabista päivittäin. Välillä pitää taukoa jonkin aikaa, mutta sitten alkaa taas päivittäinen käyttö ja oikeastaan vielä pidempi putki ja perusteena tietenkin se, että "pidin just viikon taukoa". Tiesin tästä asiasta jo suhteen alussa, se oli silloin ihan ok ja polttelin hänen kanssaan itsekin, kunnes huomasin ettei se sovi minulle ollenkaan. Tuli outoja tuntemuksia "selvänä" jne. ei sovi vaan omalle psyykkeelle.
Mies on tätä tehnyt nyt kumminkin jo useamman vuoden ja ei ole lopettamassa. Jokainen parisuhteen riita liittyy melkeinpä joka kerta tähän asiaan. Hän puolustelee asiaa viimeiseen asti, alkaa puhumaan minusta alentavasti, että "pitäisi sunkin laihduttaa, enkä sulle siitä koko ajan oo nipottamassa". Eli hänellä selkeesti tarkoitus iskeä arkaan paikkaan tässä puolusteluvimmassaan ja kyllähän se pahalta tuntuu. Huomauttaisin siis tässä, että mistään kymmenien kilojen ylipainosta ei ole omalla kohdalla kyse vaan muutamista kiloista.
En ole missään vaiheessa miehelle sanonut, että hänen pitäisi kokonaan lopettaa, en missään tapauksessa. Toivoisin vaan, ettei käyttö olisi päivittäistä ja että se painottuisi enemmän viikonloppuihin. Hän on tällä hetkellä vain satunnaisesti töissä, joten tämä mahdollistaakin hänelle päivittäisen käytön, kun ei tarvitse olla skarppina joka päivä.
Pidän itseäni päihdemyönteisenä ihmisenä kohtuuden rajoissa ja olen itsekin kokeillut monenlaisia päihteitä ja oppinut, mitkä sopivat ja mitkä eivät. Viimeaikaisten paniikkihäiriöoireiden vuoksi en ole käyttänyt viimeiseen vuoden aikana muuta kuin alkoholia. Toivoisin, että kumppanini kunnioittaisi minunkin mielipidettä asiasta edes sen verran, että rajoittaisi käyttöä. Kohta tilanne on se, että en siedä hänen persoonaansa paukuissa ollenkaan. Hän ei saa silloin asioita aikaiseksi, on vetelä ja haluaa vaan maata sohvalla ja katsella jotain sarjaa. Ja SYÖDÄ. Ei ole kovin helppoa itsekään tehdä muutosta terveellisempien elämäntapojen toivossa, kun joka ilta toinen mättää turpaansa 2 pussia karkkia.
En haluaisi erota, koska tunnen hänen olevan sielunkumppanini. Ketään muuta en ole rakastanut yhtä paljon ja en halua heittää koko suhdetta hukkaan hänen yhden huonon "tapansa" takia. Pelkään vaan, että tämä "tapa" alkaa vaikuttamaan moniin muihinkin osa-alueisiin suhteessamme pian ja olek huomannut hänen "selvinpäin" olevassa persoonassaan muutoksia... Ärtyy helpommin, on vaan jotenkin nuiva ja ei oikein innostu mistään. Tuntuu, että koko ajan ajattelee, että milloin saa vetää seuraavat paukut. Ihan kuin selvinpäin olo olisi hänelle jonkinlaista kamalaa taistelua ja selviytymistä, mutta sehän on vaan normaalia elämää??
Mitä tekisitte tilanteessani? Mitä minun kannattaisi sanoa miehelle, että hän ymmärtäisi asian olevan ongelma?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos se ei ole lääkinällistä käyttöä niin se voi olla jo ongelmakäyttöä, joka on aika harvinaista..
Ei ole lääkinnällistä käyttöä, ihan omaksi iloksi ja rentoutumiseksi käyttää..
Hankala tilanne. Itsekin olen päihdemyönteinen, mutta käytän kannabista kohtuudella kuten alkoholiakin. Liika on liikaa. Puolisollasi se on selvästi lipsunut liialliseen käyttöön ja jopa henkiseen riippuvuuteen.
Ehkä hän ei todella tajua mitä on pelissä. Tee selväksi että joko käyttö vähenee tai jos ei niin lähdet? Ja lähdet vähäksi aikaa oikeasti. Tai sitten sinun pitää hyväksyä osasi.
Tuotakin olen miettinyt, mutta en ole vielä toteuttanut, koska aina riidan jälkeen ryhdistäytyy hetkeksi kunnes sit taas tilanne jatkuu samana ja kärjistyy riidaksi.. Ja minä sen kun uskon, että tällä kertaa se lupaus pitäisi. Eli siis jatkuva kierre.
Mutta aion kyllä toteuttaa ton, että hetkeksi lähtisin ja näyttäisin, olisko se elämä sitten rennompaa ilman minua vai mun kanssa.
Lähde hetkeksi ja anna miehen valita sinun ja kannabiksen väliltä. Siinä sen pitäisi konkretisoitua kumpi on hänelle tärkeämpää. Todella isolla todennäköisyydellä olette muuten vielä samassa tilanteessa vuosienkin päästä eikä tuollaisella ihmisellä ole tulevaisuutta. Jos huonosti käy niin muista että uusia mahdollisuuksia aukeaa ja yllätyt kuinka paljon parempaa olisi tarjolla. Löydät varmasti parempaa ja voit toteuttaa unelmiasi.