Oli todella silmiin pistävä ja mietintää aiheuttava uutinen yhdessä paikallisessa lehdessä, uutinen koski lapsien huostaan ottoa. Vanhempien erotessa äiti sai pää vastuun lapsien pitämisestä mutta sosiaalihuollon mukaan äiti piti enemmän bailaamisesta kuin lapsien kanssa olosta. Tarvittaessa äiti pyysi isovanhempia lasten vahdiksi kun oli "tärkeää" menoa, kuinkas muuten kun vkl iltana/yönä. Asiat päätyivät lopulta sosiaalihuollon käsiin. Tässä tuumin että miksi siis mennään naimisiin ja hankitaan lapsi/lapsia kun ei pystytä asioista sopimaan vaan erotaan ja aiheutetaan lapsille pahaa mieltä ja ongelmia ja siinä sivussa menee vielä oma elämäkin piloille. Olen riidellyt itsekin naiskumppanin kanssa ja joskus ollut hankalaa mutta hammasta on purtu ja ajateltu lapsen parasta ja pysytty yhdessä. Kaksi kotia ja mahdollisesti vielä isän ja äidin uudet kumppanit sotkevat välillä asiat päälaelleen ja tiedän mistä puhun kun omat vanhemmat erosi enkä koskaan ole tullut toimeen isän uuden naisen kanssa. Kaikista ei vain ole vanhemmiksi.
Huomio perheelliset
karvasta_kalkkia
7193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikista ei ole vanhemmiksi, mutta luonto on päättänyt toisin.
Lapsi on kuitenkin juuri niin onnellinen kuin vanhempansakin eli ei se riitaisa koti ole mikään ihannetilanne lapsen kasvaa.
Itse olen eronnut kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Lapsille tuli isäpuoli ja vielä pikkuvelikin.
Asiat sujuivat kyllä oikein hienosti ja lapsetkin ovat sitä mieltä, että ero oli oikein hyvä asia. Tosin nykyinen mieheni on aivan ihana mies enkä itsekään ole mikään turhan nipottaja enkä nalkuttaja.
Meillä uusperhe toimi oikein hienosti eikä mitään ihmeempää riitaa koskaan ollut.
Ei onnettomat vanhemmat välttämättä koskaan riitele. Itse asiassa riitely loppuu kun toivo loppuu.
Meillä tuntuu nuo lapset voivan oikein mainiosti, vaikka vanhemmat eivät. Ei sitä omaa pahaa oloa tarvitse lapsille näyttää. Ja puolisolle sitä olisi julmaa näyttää.
En ole minäkään onnellinen avoliittooni, olisko sana tyytyväinen parempi, kouluarvosanalla 6,5 mutta parempi kai kun pitää suunsa kiinni ja tyytyy siihen mitä nainen sanoo ja päättää niin ei tarvii järmätä ja tapella. Olen kyllä ihan aidosti miettinyt joskus että muutetaan erilleen mutta se viimeinen silaus on jäänyt. Jä pärjäisin kyllä hyvin yksin pärjäsin jo silloin kun vanhemmat erosi ja isä vietti aikaa uuden kumppanin kanssa, oli naisen luona ja minä asustelin omakotitalossa jonka siis isä omisti. Välillä näkyi mutta paljon sai olla yksinkin mutta ei kuollut nälkään ja puhdasta vaatetta oli.
Hyvin samoja tunteita itsellänikin oli ennen eroa. Ajattelin, että eiköhän se tästä ja venytinkin eroa parilla vuodella siitä kun ekan kerran ex-miehelleni erosta puhuin.
Meilläkin elo oli kovinkin tasaista, oltiin kuin kämppikset. Ei juurikaan riitaa, ei väkivaltaa eikä kumpikaan edes juonut. Meillä suhteeseen tuli miehen pelaaminen ja siihen meni kaikki rahat. Eikä edes riittäneet vaan olimme joka puolelle velkaa.
Silloin 25v sitten ei onneksi ollut pikavippejä!
Aloin ihmettelemään, että mihin rahamme menevät ja miksi velkaa tulee lisää. Sitten tajusin, että mies pelaa päivittäin ihan markettipelejä sekä Veikkauksen pelejä. Miestä ei huolettanut laittaa viimeistä satasta (markkaa) pokeriin, vaikka olisi pitänyt ostaa pariksi päiväksi ruokaa ennen seuraavaa tiliä. Raha ei tietysti merkkaa kaikkea, mutta ei yhden henkilön "harrastus" saa viedä kaikkia perheen rahoja.
No tuli vähän tällainen tilitys...enkä tiedä liittyikö niin aiheeseenkaan!
Ikävää tuo, että et tullut toimeen isäsi uuden naisystävän kanssa! Joskus kemiat eivät vain kohtaa vaikkei mitään "oikeaa" syytä sille olisikaan.
Se on totta, että kaikista ei ole vanhemmiksi. Sillä ei kuitenkaan asian kanssa ole tekemistä, eroaako vaiko ei. Ydinperheessäkin voi olla vanhempi tai vanhemmat, jotka ovat täysin kyvyttömiä huolehtimaan lapsista. Näin on myös sinkkuvanhemmissa ja uusperheissä, samalla tavalla.
Itse olen eronnut ja uudelleen avioitunut vuosia sitten. Meillä perhe voi oikein hyvin, ja molempien lapsille koko perhe on tärkeä. Myös yhteishuoltajuuskuviot sujuvat hyvin. Mielestäni tämä asetelma on paljon parempi, kuin olisi ollut elää onnettomassa liitossa, jossa kukaan ei voi oikeasti hyvin.
Mua ei kyllä kiinnostaisi enää uuta naista etsiä jos ero tulee omalle kohdalle. Pärjäisin yksin ja nautin enemmän yksinolosta kuin avopuolison kanssa olemisesta. Suurin syy siinä että olemme ajautuneet "kämppiksiksi" eli kaikki intiimi on väliltämme kuollut, ei mitään toimintaa yli kolmeen vuoteen, lapsen takia yhdessä, ei kuitenkaan riidellä tai tapella vaan arkiset asiat hoidetaan ja se siitä.