Hesarissa oli muutama viikko sitten loistava kirjoitus pariskuntien välisitä ikäeroista. Artikkelin kirjoittanut nainen nosti esille tavan millä yhteiskunta ja sen yksilöt tulkitsevat moraalia eri ajankohtina, mikä on kulloinkin sopivaa ja mikä ei. Hän muistutti kirjoituksessa, miten Suomessa homoseksuaalisuus oli vain muutama vuosikymmen sitten kriminalisotu, ja monien mielestä osoitus henkilön psyykkisestä sairaudesta– transvestiiteista tai sukupuolettomista puhumattakaan. Toista on nyky-yhteiskunnassa, jossa homoseksuaalisuus on pop, ja sen esilletuominen kaikissa tilanteissa merkki yhteisön suvaitsevaisuudesta ja edistyksestä. Ja sehän on tottakai hyvä asia. Silti katsomme edelleen kieroon niitä parisuhteita, joissa naisen ja miehen välinen ikäero on merkittävä. Naista pidetään ’kullankaivajana’ joka pyrkii nostamaan omaa statustaan miehen kustannuksella. Ja miestä vastavuoroisesti pervona tai namusetänä, joka on lääpällään pikkutyttöihin. Ja sama pätee luonnollisesti suhteisiin, joissa mies on huomattavasti naista nuorempi. Toisaalta hyväksymme (joskin pureskellen) merkittäviäkin ikäeroja mikäli pariskunta lukeutuu yhteiskunnan kermaan. Esimerkkeinä Niinistö ja Jenna Haukio ( 28 vuotta) tai Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Birgitte Trogneux (- 25 vuotta). Ja löytyyhän suuria ikäeroja paljon myös musiikki- ja taidemaailmasta. Mitä tämä vieroksuva, osin jopa halveksiva suhtautuminen kertoo ? Sitä, että lankeamme kaksinaismoraaliin, vai sen, ettemme yksinkertaisesti voi hyväksyä muiden ihmisten valintoja mikäli ne poikkeavat omistamme. Myönnän toki, olisin varmasti hämilläni jos tyttäreni marssisi päivällispöytään itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Toisaalta, jos hän olisi suhteessaan onnellinen, mikä minä olisin tuomitsemaan tai kyseenalaistamaan valintaa. Enkä nyt viittaa suhteisiin joissa toinen osapuoli on alaikäinen tai henkisesti ja mielentilaltaan rajoittunut. Ne tilanteet ovat täysin oma lukunsa. Ehkä oleellisinta on se, että molemmat osapuolet ovat ikäerosta riippumatta tyytyväisä. Oli kyse sitten hetero- tai homosuhteesta. Sillä loppujen lopuksi, halusimme tai emme, onni ei edellytä muiden hyväksyntää. Se unohtuu usein kahvipöytäkeskusteluissa, ja valitettavan usein myös täällä nettikeskusteluissa.
Ikäero parisuhteessa
ikä.on.numeroita
2108
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin no... käsittääkseni yleensä joku kymmenen vuoden ikäero ei vielä aiheuta ihmetystä, paitsi aika nuorena. Parikymppisenä kummasteltiin kun jollain oli kolmekymppinen miesystävä. Mutta sitten joku 20-30 vuoden ikäero varmasti aiheuttaa kummastusta. Jos toinen osapuoli on parikymppinen, ovat osapuolet tällöin täysin erilaisessa elämäntilanteessa ja myös psykologisesti erilaisessa vaiheessa. Sitten taas myöhemmällä iällä toinen alkaa jo vanhentua - jos toinen on 40 ja toinen 65, niin kyllähän se vähän sitä ennakoi, että nuoremmasta osapuolesta saattaa tulla aika pian vanhemman kumppanin hoivaaja, pahimmassa tapauksessa omaishoitaja. Kyllä sen ymmärrän, että se esim. läheisiä huolestuttaa: koko elämässä liian iso osa on tavalla tai toisella vanhuutta - ensin kumppanin vanhuutta, sitten hänen poismentyään omaa vanhuutta.
Tokihan ihminen voi silti löytää hengenheimolaisia muualtakin kuin omasta ikäluokasta. Useimmiten niistä ihmissuhteista ei kuitenkaan tule parisuhteita vaan ystävyyssuhteita. Joten ei täällä nyt sinänsä vieroksuta sitä, jos kaksi eri ikäistä ihmistä tulee toimeen keskenään.
"Naista pidetään ’kullankaivajana’ joka pyrkii nostamaan omaa statustaan miehen kustannuksella. Ja miestä vastavuoroisesti pervona tai namusetänä, joka on lääpällään pikkutyttöihin. Ja sama pätee luonnollisesti suhteisiin, joissa mies on huomattavasti naista nuorempi. "
Niin, tämä piti vielä kysyä, että miten niin kullankaivajana - millä lailla naisen status muka nousee, jos hän vaikka 35-vuotiaana ryhtyisi suhteeseen eläkeiän kynnyksellä olevan miehen kanssa? Tuskinpa sitä miestäkään namusetänä pidetään, jos hän kuitenkin aikuisena kanssa on. Ei kannata liioitella.