Nähdään päivittäin töissä. Jutellaan, hymyillään, katsotaan silmiin, käydään syömässä, ollaan välillä ihan lähekkäin. Silti ei voi sanoa miten tykkää ja kaipaa, saati koskea, koska seurauksista ei tiedä ja ne voivat hajottaa monta hyvää asiaa. Olisiko yhtään helpompaa, jos tilanteesta voisi edes puhua, vaikkei mikään muuttuisi? Ja mitä jos olenkin ajatuksineni ja tuntemuksineni yksin? Siksi turvallista, vaikka älytöntä avautua täällä.
Naistyökaverille
Merkkejä_etsin
7732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksei voi puhua? Varattuko?
Jos ei niin pyydä vaikka leffaan. Lähden.
Samanlaisessa tilanteessa - itse n. Kyllä itsekin sitä mietin, että mitä kaikesta seuraisi jos jotain tapahtuisi tämän miehen ja minun välillä. Mutta näkisin sen niin, että jos kaksi aikuista älykästä ihmistä, jotka tiedostaa samat riskit osaavat varmasti jotenkin tilanteen hoitaa oikein. Kyllähän se varmasti hajoittaa asioita myös, jos ei asialle tee mitään.
En tiedä.. kuitenkin sitä kaipaisi suuremman merkin siltä toiselta, koska riski on tosissaan aika suuri. Millainen olisi sinun mielestä sellainen merkki, joka saisi sinut eteenpäin asiassa? Minulle varmaan suora puhe olisi ainoa, mikä olisi tarpeeksi vahva merkki. Ja älytöntähän se on , kun täällä pitää asiasta avautua, mutta jos työpaikalla ei voi...
Jos tuo mies lähestyisi minua rohkeasti, en varmaankaan epäröisi yhtään... ja ainakin haluaisin jutella asiasta. En tiedä, mitä siitä tulisi pitkällä tähtäyksellä, mutta entä, jos se olisikin hienoa. En välttämättä haluaisi asiaa paljastaa julkisesti töissä ainakaan alussa, joten itse menisin ihan matalalla profiililla. En pidä valehtelusta, joten jos paljastuisi, niin sitten se paljastuisi. Yhdessähän ne pelisäännöt luodaan tällaisissa tapauksissa.
Mutta... en osaa häntä lukea ollenkaan ja siksi, en ole tehnyt asialle mitään. Riskit on liian suuret, ja paljon hyvää voi tuhoutua.
Olipa hieno vastaus. Kiitos siitä sinulle, kuka oletkaan. Hyvin samoin tuntemuksin olen itsekin. Ilman suorempaa puhetta tai edes vihjettä tilanne säilynee nykyisellään. Pieni saavutus oli päästä jo tähänkin. Yhteistä aikaa kaipaan ja onneksi sille tuntuu olevan halukkuutta molemmin puolin edes näissä puitteissa.
Itse olen nainen samanlaisessa tilanteessa, mutta olen sanonut miestyökaverille tykkääväni hänestä. Jutellaan paljon lähes päivittäin, hoidetaan työjutut, mutta molemmat tietää toistensa siviiliasioita paljon myös, ja näillä tarkoitan syvällisempiä asioita, unelmia, pelkoja..pariin otteeseen sanonut miehelle tykkääväni hänestä ehkä turhan "kepeästi", ettei mies pelästyisi. Mies mennyt hiljaiseksi, ei kuitenkaan vastannut tykkäävänsä myös minusta..en ehkä sellaista odottanutkaan, mutta olishan se ollut kiva kuulla :-/
En epäile, etteikö tykkäisi, mutta hän vaan ilmaisee tunteita huomattavasti vähemmänk uin minä. Oon pari kertaa häntä selkään tai harteille taputtanut "kaverillisesti" toivoen saavani jonkinlaisen vastakosketuksen, mutta turhaan tietenkin. Tämä mies on vaan niin "älyllinen", ettei taida tunteille olla sijaa hänen elämässään. En tiedä, miten edetä. Kai me sitten vaan loppuelämä jutellaan töissä :)
Olen itse myös ihan samassa tilanteessa (nainen). Olet kova flirttailemaan mutta en osaa lukea että tarkoitatko sillä jotain. Joka päivä melkein näemme ja usein osutaan syömään samaan aikaan. Ja totta..jos vain rohkeasti kysyisit vaikka kahville joskus niin vastaus olisi kyllä! Kipinää on..kiinnostusta on mutta joku vahvistus olisi kiva saada :)
Elät vain kerran, joten rohkeasti niitä asioita kohti mitä haluat. Ei sitten kiikkustuolissa harmita ;)
Joopa joo naiset ne kovin on tykkäävinään ja sitten kun mies viimein lähestyy esim. viestillä niin kylläpä ollaankin niin viileää likkaa, että. Varmaan ottaa niin luonnon päälle kun mies ei uskalla aivan heti toimia ja iskeä kuin satujen prinssi (koska miettii aivan samoja asioita eikä uskalla itseään nolata) ja sitten kun toimii, niin pääseekin pläjäyttämään moukalle rukkaset naamaan.