Hei,
Elikkäs otsikon mukainen aihe. Ajankohtaisempi varmasti talvella, tai miksei kesällä myös sadekeleillä. Ajoneuvon hallinnan tyypillisesti menettää varmasti jos ei katso tietä. vaan puhelinta jne..
Ajokokemukseni mukaan ajoneuvon hallinnan saattaa myös menettää, mikäli moottoritiellä tuulee siten, että tuulenpuuska ottaa autoon kiinni, joka on ihan normaalia. Mutta jos ei uskalla korjata tätä puuskan aiheuttamaa ohjausvirhettä, kuten juuri ajokortin saaneet, niin ilmeisesti tämä on melko yleistä nuorilla kuskeilla. Mielipiteitä, johtuuko nämä ulosajot, joissa ei alkoholia ns. "tylsät uutiset", tästä ilmiöstä?
Sadekelillä taasen voidaan joutua vesiliirtoon. Tästähän puhutaan paljon, ja lähes jokainen varmasti tietää miten silloin toimitaan. Ei liene tarvetta käsitellä aihetta tässä keskustelussa.
Mutta sitten kaksi vähän harvinaisempaa juttua. Elikkä talvisaikaan yleinen keissi on, että lumisella / jäisellä tiellä esm. moottoritie-olosuhteissa, autoilija saattaa aivan yllättäen ilman mitään syytä menettää hallinnan autosta. Ratin takana asia ilmenee vain siten, että esm. moottoritien lievässä mutkassa auto alkaa kääntymään hallitsemattomasti vaikka vasemmalle. Useat korjaavat tämän kääntämällä rattia toiseen suuntaan, jolloin auto kääntyy hieman oikealle, ja peräpää autossa tuntuu olevan kuin jään päällä. Jokaisella ohjauspyörän kääntymällä auto kääntyy vain enemmän ajautuen täydelliseen 180 asteen käännökseen ja ohjautuen esimerkiksi toisiin autoihin, pientareelle ts. ulos, kaiteisiin tms.
Tätä jälkimmäistä olen pohtinut uteliaisuuttani, että miten voi olla. Onko syy renkaiden alle joutunut lumi/räntä, vai tien pinnan jää? Vai lieneekö se, että renkaiden pyörimissuunnat ovat väärin? Vai voiko se johtua alhaisista rengaspaineista? Youtubesta löytyy muutamia videoita aiheesta, ja itsekin olen tien päällä joskus nähnyt tämmöistä, ja varmasti suurin osa vaarattomista ulosajoista aiheutuukin juuri tästä. Pohdintoja aiheesta, mikä tämän aiheuttaa ja mitä tuolloin tulisi tehdä?
Oma ohjeeni voisi olla, että jarrua ei saa missään nimessä painaa, koska ohjaus muuten menetetään täysin. Moottorijarrutus tosin on perkeleen hidas, mutta hermot pitisi pitää kurissa ja rauhallisesti luistella auton kanssa se hetki, kunnes ohjaus saadaan takaisin - tai auto pysähtymään.
Elikkäs otsikon mukainen aihe. Ajankohtaisempi varmasti talvella, tai miksei kesällä myös sadekeleillä. Ajoneuvon hallinnan tyypillisesti menettää varmasti jos ei katso tietä. vaan puhelinta jne..
Ajokokemukseni mukaan ajoneuvon hallinnan saattaa myös menettää, mikäli moottoritiellä tuulee siten, että tuulenpuuska ottaa autoon kiinni, joka on ihan normaalia. Mutta jos ei uskalla korjata tätä puuskan aiheuttamaa ohjausvirhettä, kuten juuri ajokortin saaneet, niin ilmeisesti tämä on melko yleistä nuorilla kuskeilla. Mielipiteitä, johtuuko nämä ulosajot, joissa ei alkoholia ns. "tylsät uutiset", tästä ilmiöstä?
Sadekelillä taasen voidaan joutua vesiliirtoon. Tästähän puhutaan paljon, ja lähes jokainen varmasti tietää miten silloin toimitaan. Ei liene tarvetta käsitellä aihetta tässä keskustelussa.
Mutta sitten kaksi vähän harvinaisempaa juttua. Elikkä talvisaikaan yleinen keissi on, että lumisella / jäisellä tiellä esm. moottoritie-olosuhteissa, autoilija saattaa aivan yllättäen ilman mitään syytä menettää hallinnan autosta. Ratin takana asia ilmenee vain siten, että esm. moottoritien lievässä mutkassa auto alkaa kääntymään hallitsemattomasti vaikka vasemmalle. Useat korjaavat tämän kääntämällä rattia toiseen suuntaan, jolloin auto kääntyy hieman oikealle, ja peräpää autossa tuntuu olevan kuin jään päällä. Jokaisella ohjauspyörän kääntymällä auto kääntyy vain enemmän ajautuen täydelliseen 180 asteen käännökseen ja ohjautuen esimerkiksi toisiin autoihin, pientareelle ts. ulos, kaiteisiin tms.
Tätä jälkimmäistä olen pohtinut uteliaisuuttani, että miten voi olla. Onko syy renkaiden alle joutunut lumi/räntä, vai tien pinnan jää? Vai lieneekö se, että renkaiden pyörimissuunnat ovat väärin? Vai voiko se johtua alhaisista rengaspaineista? Youtubesta löytyy muutamia videoita aiheesta, ja itsekin olen tien päällä joskus nähnyt tämmöistä, ja varmasti suurin osa vaarattomista ulosajoista aiheutuukin juuri tästä. Pohdintoja aiheesta, mikä tämän aiheuttaa ja mitä tuolloin tulisi tehdä?
Oma ohjeeni voisi olla, että jarrua ei saa missään nimessä painaa, koska ohjaus muuten menetetään täysin. Moottorijarrutus tosin on perkeleen hidas, mutta hermot pitisi pitää kurissa ja rauhallisesti luistella auton kanssa se hetki, kunnes ohjaus saadaan takaisin - tai auto pysähtymään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huonot iskarit, väärä rengaspaine, kuluneet renkaat, liian suuri tilannenopeus. Kaikkien näiden summa. Yleensä mikään onnettomuus ei johdu mistään yksittäisestä syystä vaan kun pari kolme syytä on yhtäaikaa pelissä niin onnettomuudet tuppaavat sattua.
Olen nähnyt auton kääntyvän katolle liukkaalla 30kmh vauhdista jäätyneellä uraisella tiellä. En olisi uskonut mutta itse näin. Syynä oli väljät iskarit takana ja aloitteleva kuski. Iskareitten kumipuslat olivat menneet rikki, väljiiksi. 60000 ajettu Fiat Punto, tyyppivika, takuu vielä päällä.
Itse ajan moottoritiellä aina alle 80 km/h. Todellisuus on, että auto voi lähteä erittäin helposti tuurista riippuen käsistä. Siinä mainitsemassasi luisutilanteessa ei voi tehdä mitään järkevää.
Aika jännän tuntuista on, kun toisen puolen renkaat ovat puhtaalla asfaltilla ja toisen puolen 15 sentin sohjossa. Siinä ei auta mikään muu kuin pitää suunta ja varoa jarrutusta. Moottorijarrutus voisi teoriassa toimia, kun se (omassa autossa) osuu vain takarenkaisiin, joilla pitäisi olla about sama pito molemmilla puolilla...
Tuollaista tapahtuu aika paljon talvisin, kun ihmiset ajavat urat ohi kaistoista. Jos sohjoa on vähän tai ajonopeudet muuten homman sallivat (olisi syytä sallia), tulee siirreltyä noita uria oikeisiin kohtiin...
Onko tuo sitten hallinnan menetystä? Ei minusta. Vähän kuin se vesiliirtokaan. Joo, eihän siinä hirveästi ohjailla tai jarrutella, mutta jos auto menee juuri sinne minne on tarkoituskin, niin hallussahan se on. Vähän vaan irti. :)
Ei tarvi olla edes sohjoa. 80 nopeuksissa jo muutaman sentin kerros tiiviimpää lunta, esim. auran tien reunaan heittämää pakkaslunta jarruttaa menoa. Tien reunaan ajautuneella autolla "toispuoleinen" jarrutus jo sinällään pyrkii kääntämään autoa penkan suuntaan eli tavallaan "imee" auton penkkaan, mutta ohjaushan kääntyy kanssa penkan puolelle, jos kuski ei ole hereillä JA pidä ratista kunnolla kiinni.
Ihan normi suoritushan on, että kännykkää räpelletään koko ajan = huomio on ihan muualla ja ratista pidetään kiinni korkeintaan yhdellä kädellä. Eihän järkiautoilijat tahdo kesälläkään pysyä kaistaviivojen välissä, vaan kumipallona mennään laidasta laitaan ja välillä parikymmentä cm kaistaviivoista ylikin.
Lumisena talvena tällaisia suistumistapauksia näkee kehäteilläkin, 70/80 rajoitusalueilla.
Nuo mainitut heittelehtimiset kaarteissa on sitten sitä normaalimpaa pidon menetystä. Liian suuri nopeus kaarteessa, paskat renkaat, liukas keli ja tähän vielä moottorijarrutusta päälle, niin perä lähtee entistä helpommin irti. Vaikka etuvetoisia yleensä haukutaan puskeviksi, niin kylläpä vaan B/C segmentin töpöperille on kovin tyypillistä yliohjautuminen väistökokeissa.
Kun kuski tekee korjausliikkeet myöhässä ja liian rajuina, tuloksena onkin toinen toistaan pahempia vastaheilahduksia, kunnes penkka kutsuu.
Näitäkin näkee mm. valtaväylien rampeissa. Jos auto on niin vanha, ettei siinä ole ajonvakautuksia yms. voisi olla jopa parempi vaihtoehto vetää jarrut kiinni. Vauhti pois ja mahdollinen tieltäpoistuminen suoritetaan keula edellä. Surkein näkemäni tapaus lähti heittelehtimään jostain 40 nopeudesta (tapahtumapaikkana nyk musiikkitalon ja Finlandiatalon välinen pätkä), välillä mentiin vasen ja välillä oikea kahva edellä, kunnes matka katkesi lampputolppaan. Jarruttamalla auto olisi ehkä pysähtynyt ajoissa... tai olisi ainakin jatkanut tangentin suuntaan, välttäen törmäyksen sisäkaarteen puolella vaanineeseen tolppaan.
Tämä siis siltä varalta, kun joku kuitenkin rupeaa neuvomaan luiston oikaisusta vedättämällä. Ehkä toimii, ehkä ei. Jälkimmäisessä tapauksessa mennään metsään entistä rajummalla vauhdilla.
Itselläni on takavetoinen, joten tuo peräpään pidon menetys ei ole niin vaarallista. Itse asiassa tulee talvella ajeltua eräs lähettyviltä löytyvä mäki aika usein perä irti ylös asti (pitää vain kytkeä luistonesto pois). Hankala, kun on tosi tiukka mutka ja heti kääntyvään ylämäkeen. Jos ei anna luistaa, ei saa vauhtia ja sitten mennään h.i.t.a.a.s.t.i koko mäki.
Tuosta tiukkaan pakkaantuneesta lumesta olen vähän eri mieltä. Tai sitten on alla hemmetin kapeat renkaat, jotka uppoavat sellaiseenkin... Itselläni ainakin auto nousee tuon lumen päälle eikä menoa merkittävästi jarruta. Varmaan jos ei ratista pidä yhtään kiinni, niin kääntyisi sinnepäin...
Harvoin noita suistumisia näkee ja vielä harvemmin rajoitusten mukaan ajettaessa. Lähinnä kovassa lumimyrskyssä voi tulla. Tai jos leikitään...