Kiittäkää joka tilassa

Tarkennan vielä sen verran, että Jumala ei anna sairauksia ja kärsimystä, että oppisimme jotain. Sairaudet ja kärsimykset kuuluvat langenneeseen maailmaan, mutta Jumala voi kääntää vaikeudet palvelemaan hyvää. Kaikki yhdessä vaikuttavat niiden parhaaksi, jotka Herraa etsivät vai kuinkas tuo loppu menikään.

”Aina ja joka tilanteessa voi kiittää siitä, että mitään ei tarvitse kohdata yksin. Aina voi kiittää siitä, että kaikki on valmiina.”

Pikkuhiljaa sitä on oppinut kiittämään. Oikeastaan ilman vastoinkäymisiä, ei ehkä osaisi tai ymmärtäisi kiittää?

”Vaikka sillä hetkellä ei käsitä miksi joutuu kokemaan sellaista, jonain päivänä voi tulla tilanne jolloin ymmärtää miksi.”

Tämän oivaltaminen on auttanut todella paljon. Osaa jo jättää Jumalan huomaan, ja yllättyy kuinka lopulta kaikki kävikin parhain päin.

”Hän ei ole voimaton, Hän ei nosta käsiä pystyy meidän ongelmiemme edessä. Hän ei sano että sorry vaan, nyt on muuta puuhaa, ei kerkiä miettiä sinun pulmiasi. Jumala ei hylkää sitä, joka riippuu Hänessä kiinni. Jumala ei kutsumistaan kadu.”

Kirjoitat nämä paljon paremmin kuin minä osaan. Onneksi me olemme erilaisia!

Elämässä on paljon kiitollisuuden aiheita, niiden huomaaminen vain on joskus vaikeaa. Nuo mainitsemasi asiat ovat suuria kiitollisuuden aiheita, mutta niitä on ihan pienissäkin asioissa.

Itse kävin läpi vaikean ajan, jolloin en oikein nähnyt mitään kiitollisuuden aihetta. En kyllä juuri muutakaan, elin vähän kuin sumussa. Sitten jossain vaiheessa huomasin, että on vielä paljon sellaista, josta voi iloita ja olla kiitollinen.

Kiitollisuus lisää onnellisuutta ja tekee paljon muutakin hyvää. Jumala on luonut meille ihmeellisen ihanan maailman. Enkö siis kiittäisi? En silti sano, että olisin kiitollinen joka hetki tai edes joka päivä tai viikko. Joskus se vaan on vaikeaa. Mutta opin tiellä ollaan.

"Huonomminkin olisi voinut käydä". Vaikka elämässä kävisi kuinka huonosti, aina huonomminkin olisi voinut käydä, siksi aina on aihetta kiitokseen siitä, ettei käynyt vielä huonomminkin.
Tuli mieleen se opettavainen tarina, missä ihminen valitti kuinka huonosti hänelle oli käynyt, mutta hän ei nähnyt sitä mistä tuo kohtalo häntä suojeli.

Mikä olisi sitten se kaikkein huonoin, mitä voisi käydä. Sanassa sanotaan;
"Meidän ei tule pelätä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, enemmänkin meidän tulee pelätä sitä, joka voi ruumiin ja sielunkin hukuttaa."

Helvettiin joutuvia varmasti lohduttaa tieto että jumala rakastaa heitä kaikkia, hersyvää naurua...

Mielenkiintoinen aihe aloituksessa. Alue, jolla on vaikutuksensa ihmisen mielentasapainoon ja koko elämän laatuun.

18. Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.

Ihmisen perusolemukseen liityy iloton elämä,- vaikka taas ihminen tahtoisi omata onnellisuuden ja iloisuuden. Joka ikinen ihminen tahtoisi olla ikionnellinen ja tyytyväinen. Lihallisuus taas pitää tästä huolen ja siten; "Ilo ilman viinaa on teeskentelyä" pitää monen kohdalla yllättävän hyvin paikkansa. Onnellisuus on siten tavoite ja kiittäminen harvinaista herkkua.

Ihmisen kohdatessa vastoinkäymisiä arjessaan, niin luontainen käyttäytyminen on vaipua murehtimiseen,- joka johtaa ilottomuuteen ja pahimmassa tapauksessa katkeroitumiseen ja patoutuneeseen vihaan. Väitämpä, miten tällä tekijällä on ykeensä ihmisen stressaantumisen kanssa paljon yhteistä.

Juuri tuohon saumaan JUMALA tahtoo, että vastoinkäymisten kohdatessa ihminen näkisi siitä huolimatta iloitsemiseen liittyviä asioita. Kuten Eerikatässämoi aloituksessa jo kertoi, niin itse vastoinkäymisestä ei ole kiittäminen,- vaan siirtää ajatuksia alueisiin, joista on aikuisen oikeeesti kiittäminen.

Tiedän, miten vaikea alue on ihmisellä terveyteen liittyvät vastoinkäymiset,- sairastuminen vakavaan sairastumiseen. Mutta,- jos mahdollista, niin pyrkiminen siirtämään ajatuksia pois sairauden murehtimisesta kiittämiseen liittyviin asioihin, niin,- jo sairastumisesta aktivoituva stressi alentuu ja taas tällä on positiivinen vaikutus sairaudesta parantumiseen tai sen hoitamiseen.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista rukoilemassa temppelissä. Fariseus kiitti "joka tilassa". Publikaani sen sijaan tunnusti olevansa vain syntinen ja pyysi armahdusta Jumalalta. Muistatte varmaan mitä Jeesus sanoi heistä.

Näinhän se on, että kun antaa elämänsä Jumalalle ja pyytää hänen johdatustaan jokapäiväiseen elämäänsä, alkaa pikkuhiljaa huomaamaan, että ateistiaikasattumatkin eivät olleet sattumia, vaan olivat olleet Jumalan johdatusta löytää Hänet, ja Hänen suunnaton rakkautensa Jeesuksen kautta, meitä ihmislapsia kohtaan, ja ihan yksilöllisellä tasolla.

Otit esiin Paavalin toteamuksen Raamatussa, 1 Tess. 5:18: ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa”.
Tess. 5: 15-17 todetaan: ” Katsokaa, ettei kukaan koskaan kosta kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää aina tekemään hyvää toinen toisillenne ja kaikille”.
”Olkaa aina iloiset” ja ”Rukoilkaa lakkaamatta”.

Erään tiedetutkimuksen mukaan ihmisen päivittäiset ajatukset ovat yli 80 prosenttisesti negatiivisia.

Näinhän se oli minunkin kohdallani. Ateistibilettämisaikanani keskuudessamme kritisointikohteista ei ollut puutetta parantaessamme maailmaa mieleiseksemme.
Jätettyäni taakseni nuo ajat ja luettuani tuon kohdan Raamatusta, aloin ajatella, että olisiko syytä alkaa Jumalan avulla tietoisesti tutkiskelemaan ajatuksiaan eliminoimalla sinne kerttyneet omatahtoiset ja ympäristötuottoiset lukemattomat tarpeettomat ohjelmat.
koskien piintyneitä sanavalintojani niin ajatuksissani kuin puheissanikin, evovaistoja, -viettejä, -tunteita, -haluja jne., jne.

Turhaan eivät psykologitkaan puhu ns. positiivisen ajattelun merkityksestä koskien ihmisen hyvinvointia.

Olisi syytä ajatella kuinka monta kaveria, ystävää, työtoveria, sukulaista, perheenjäsentä jäisi jäljelle mikäli heille heijastuisi ikään kuin valkokankaalta heitä koskevat ajatukset, ja menisikö työpaikkakin alta siihen kohdistuvan negatiivisen ajattelun takia.

Pikkuhiljaa kuunkiertojen edetessä yhä syvenevä rakkaus ja kiitollisuus Taivaallista Isääni ja Jeesusta kohtaan, joka kuoli minunkin syntieni puolesta, on vallannut minunkin mielenmaisemiani jättämällä yhä vähemmän ja vähemmän tilaa negatiivisille ajatuksille.

Kun Jeesus toteaa olevansa jokaisen häneen uskovan kanssa joka päivä aina maailman loppuun asti, ja kun hänen rakkautensa karkoittaa kaiken pelon, antaa mieleen Hänen lupaamansa rauhan, niin elämästä Hänen yhteydessään kumpuaa syvä kiitollisuus. ja rakkaus kaikkia hänen luotujaan kohtaan.

Paavali toteaa näin 2 Room. 8: 38 – 39: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema, eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset ei tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muukaan luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.

Toki omalla Kristustiellännikin on vielä matkaa Paavalin varmuuteen, joten allekirjoitan aloittajan toteamuksen: ”Jumalan kyky kantaa meitä on loputon. Jumalan kyky kestää lastensa kapinaa, kiukuttelua, epäuskoa, toivottomuutta, väsymystä, se on loputon. Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat. Hän ei ole voimaton”.

Uskovaisen ihmisen logiikka on mielenkiintoinen ja periaatteessa hyvin hankala kumota. Hän haluaa nähdä niin hyvät kuin huonotkin asiat yliluonnollisen toimijan tahdon kautta. Tapahtuipa siis mitä vain, taustalla on Jumala, hänen opetuksensa tai hänen rangaistuksensa.

Suomen hurskaiden kristittyjen on lähinnä groteskia julistaa sitä, miten asiat aina menevät parempaan suuntaan. Ihmiskunnan suurin osa on aina ollut kurjuuden ja kuoleman rajalla. Heidän suhteensa Jumala ei hirveästi ole sitä voimaansa osoittanut.

Olen huomannut ainakin vapaakirkoissa kiihko -kiittämisellä olevan vain yhden päämäärän: hurmokseen pääseminen. Se palvelee siten suggestiovaikutusta ja yhteen henkeen puhaltamista. Porukassahan monenlainen tyhmyys ja hulluus tiivistyy.

Jumalan kyky kantaa meitä on loputon. Jumalan kyky kestää lastensa kapinaa, kiukuttelua, epäuskoa, toivottomuutta, väsymystä, se on loputon. Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat. Hän ei ole voimaton, Hän ei nosta käsiä pystyy meidän ongelmiemme edessä. Hän ei sano että sorry vaan, nyt on muuta puuhaa, ei kerkiä miettiä sinun pulmiasi. Jumala ei hylkää sitä, joka riippuu Hänessä kiinni. Jumala ei kutsumistaan kadu.
__________
Hyvä kirjoitus sinulta Eerika.

"Kun oivalsin tuon, oivalsin myös sen, että sattumalla ei ole osuutta Jumalan lapsen elämässä.
Jumalan kyky kantaa meitä on loputon. Jumalan kyky kestää lastensa kapinaa, kiukuttelua, epäuskoa, toivottomuutta, väsymystä, se on loputon. Jumalan mahdollisuudet ovat rajattomat. Hän ei ole voimaton, Hän ei nosta käsiä pystyy meidän ongelmiemme edessä. Hän ei sano että sorry vaan, nyt on muuta puuhaa, ei kerkiä miettiä sinun pulmiasi. Jumala ei hylkää sitä, joka riippuu Hänessä kiinni. Jumala ei kutsumistaan kadu." (Eerika)

>>> Kauniisti ja koskettavasti sanottu! Noin ei voi puhua muuten kuin Pyhässä Hengessä.

Tässäkin ketjussa näkyy, että joillekin Jumalan kiittäminen ja kiitollinen elämänasenne Luojaa kohtaan on kuin punainen vaate. Pitäisi syyttää Jumalaa kaikista vastoinkäymisistä ja kaikesta pahasta mitä meidän elämässämme ja maan päällä tapahtuu mutta eikös se kaikki ole ihmisen itse aikaansaamaa?

Hyvin kirjoitti Eerika että "se kuuluu tähän langenneeseen maailmaan" joka on kirottu Aadamin synnin tähden.

Joskus olen mietinyt että mitä jos toteutettaisiin kaikkien ateistien ja epäuskoisten toive kun he syyttelevät Jumalaa kaikesta puutteenalaisuudesta ja pahuudesta jota ihmiset tekevät: mitä jos olisikin niin että mikään paha täällä maailmassakaan ei saisi koskaan palkkaansa eikä pahoilla teoilla, ihmisen itsekkyydellä, ahneudella ja toisten riistämisellä olisikaan minkäänlaisia maanpäällisiä seurauksia?

Jos tappaisi jonkun, tämä heräisi aina Jumalan voimasta heti yliluonnollisesti uudelleen henkiin, mitään rangaistuksia ei olisi ja mistään teosta ei joutuisi vankilaan, jos riistääisi toista, Jumala kuitenkin järjestäisi aina yliluonnollisen ihmeen ja tuolle riistetylle ei silti tapahtuisi vahinkoa, kun rikkaat länsimaat riistävät kehitysmaita niin Jumala antaisi heidän rauhassa riistää niin että kehistysmaat eivät kärsisi vaan heille sataisi taivaasta yliluonnollisesti ruokaa ja maanpäällistä hyvää,

edelleen: jos Hitler marssittaisi kaasukammioon miljoonia juutalaisia, Hitlerin teoilla ei kuitenkaan kukaan kuolisi vaan Jumala päästäisi ne yliluonnollisesti pois sieltä, jos Stalin tapattaisi puhdistuksissa miljoonia , Jumala aina yliluonnollisilla tempuilla pelastaisi kaikki...

Sanalla sanoen: jos kerran Jumalaa osoitellaan syyttävällä sormella maan päällä olevan pahuuden ja kaikkinaisen puutteen yms. tähden, niin pitää ymmärtää että IHMISEN TEOILLA ON AINA SEURAUKSENSA että ihminen niiden kautta oppisi näkemään mikä on pahaa.

Olisiko teidän epäuskoisten mielestä jotka esim. tässä ketjussa marisette ettei saa Jumalalle olla kiitollinen, -sitten parempi ettei ihmisen teoilla olisi mitään seurauksia kun kerran olette Jumaslata röyhkeästi kyselevinänne vaikkapa onko " vammaisena syntynyt kiiitollinen Jumalalle" ?


Tiedän kyllä ettei tähän tule mitään järkevää vastausta.

Toisen sairaus on toisen leipä.

Sairastumisella on työllistävä vaikutus.
Jeesus oli elämän leipä suurelle papistolle, kardinaaleille, koko hemmetin kirkolle. vaikka kansa sen kyllä kustantaa .

Sairastumisesta ei tarvitse kiittää, se on antamista, koska se työllistää.

Jos haluaa kiittää kun jalkansa katkaisee, niin sanoo vaikka, että kiitos kun en sentään päätäni halkaisuut. Voihan se lohduttaa.

" Pahuuden maailmaan toi käärme "

Hohhoijaa, tiedoton luontokappale ja kyllä on käärmettä vihatti, pistetty tikunnokkaan ja hakattu päätä murskaksi.

Kiitos kaikille kommenteista. Monenlaista ajatusta on aloitukseni nostattanut.
Nyt olen kiitollinen Isälle siitä, että sain viettää levollisen loman ihanien ihmisten seurassa hienossa ja vanhaa aikaa henkivässä paikassa.