Harrastatteko mykkäkoulua ja, jos niin miksi???
Olen ollut parisuhteessa 20 vuotta. Aika kuoppaista on ollut. Nyt viime ajat luulin, että kaikki kuopat on tasoittuneet ja nyt tästä mennään tasaisesti kohti jotain... Mutta mieheni ei näytä ajattelevan samalla tavalla. Tätä mykkäkoulun pitämistä on jatkunyt koko ajan, välillä on ollut pitkiä taukojakin ja olen luullut, että mies on viisastunut, mutta ei!
Alkaa aina kun minä olen ollut jossain ja mies ei tiedä missä. Yleensä olen ollut kaupungilla, kävelyllä... Mitään muita suhteita en ole koskaan harrastanut, eikä minulla juuri ole ystäviäkään.
(Minun pitäisi kuitenkin hyväksyä kaikki miehen menot, jotka muka on hyvin viattomia. Ei kuulemma pitäisi olla ongelma jos hän käy yksin.)
Silti mieheni heittäytyy hiljaiseksi ja mulkoilee minua, kun jotain pilaantunutta raatoa:) Myönnän, että olen niin tyhmä etten saa kysytyksi mikä riivaa. Annan mököttää. Loppuu sitten jossain vaiheessa. Minä en koskaan aloita puhumista. Jos toinen aloittaa saa myös lopettaa.
Minusta on alkanut vihdoin tuntua, etten enää jaksa ja tämä on henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Enkä siedä sitä, että mies yrittää sängyssä sitten koskettaa vaikka ei ole päiväkausiin puhunut mitään. Olisi "mukava" kuulla miten muut parisuhteessa on selvinneet mykkäkoulusta, vai johtaako tämä lopulta eroon. Sitäkin tässä on vuosien aikana tullut harkittua useasti. Vasta keväällä taas päätimme jatkaa yhdessä, miksi???
Olen ollut parisuhteessa 20 vuotta. Aika kuoppaista on ollut. Nyt viime ajat luulin, että kaikki kuopat on tasoittuneet ja nyt tästä mennään tasaisesti kohti jotain... Mutta mieheni ei näytä ajattelevan samalla tavalla. Tätä mykkäkoulun pitämistä on jatkunyt koko ajan, välillä on ollut pitkiä taukojakin ja olen luullut, että mies on viisastunut, mutta ei!
Alkaa aina kun minä olen ollut jossain ja mies ei tiedä missä. Yleensä olen ollut kaupungilla, kävelyllä... Mitään muita suhteita en ole koskaan harrastanut, eikä minulla juuri ole ystäviäkään.
(Minun pitäisi kuitenkin hyväksyä kaikki miehen menot, jotka muka on hyvin viattomia. Ei kuulemma pitäisi olla ongelma jos hän käy yksin.)
Silti mieheni heittäytyy hiljaiseksi ja mulkoilee minua, kun jotain pilaantunutta raatoa:) Myönnän, että olen niin tyhmä etten saa kysytyksi mikä riivaa. Annan mököttää. Loppuu sitten jossain vaiheessa. Minä en koskaan aloita puhumista. Jos toinen aloittaa saa myös lopettaa.
Minusta on alkanut vihdoin tuntua, etten enää jaksa ja tämä on henkistä väkivaltaa minua kohtaan. Enkä siedä sitä, että mies yrittää sängyssä sitten koskettaa vaikka ei ole päiväkausiin puhunut mitään. Olisi "mukava" kuulla miten muut parisuhteessa on selvinneet mykkäkoulusta, vai johtaako tämä lopulta eroon. Sitäkin tässä on vuosien aikana tullut harkittua useasti. Vasta keväällä taas päätimme jatkaa yhdessä, miksi???
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tutulle kuulostaa. Ero tuli.
Kadehtittavaa sitkeyttä!
Meidän mykkyytemme on pisimmillään kestänyt ehkä puoli tuntia mutta en muista milloin viimeeksi enkä myöskään syytä.
Lieneekö merkki selkärangattomuudesta, periaatteettomuudesta vai mistä? Tiedä häntä.
Ehkä syynä onkin se, ettemme koskaa osaa mennä henkilökohtaisuuksiin jolloin henkilöön kohdistuva tölviminen saattaisi antaa motiivia pitempään mykkyyteen ja jäisi ehkä mieleenkin.
Vaimo harrastaa mykkäkoulua, joskus jopa päivän kestää ja välillä aika pienestä lähtee. Minä en harrasta vaan puhun kun asiaa on ei siinä mikään auta. Joskus kun olen kieltäytynyt seksistä niin silloin menee herne nenään herkästi. Ja aina samat sanat...jaa ei taida enää mun pimppi kiinnostaa.
Sinä voisit muuttaa asennettasi. Seksistä kieltäytyminen voi satuttaa toista, osua arkaan paikkaan. Miksi sinä siitä ärtyisit, että olet saanut toisen tuntemaan ikäviä tunteita? Paljon paremman lopputuloksen saisit, jos ymmärtäisit vaimoasi, kieltäytyisit hellästi, kertoisit hyvän syyn ja että millon sitten seuraavan kerran onnistuisi, niin vaimo voisi sitä odottaa. Ei ihmekään kun pitää mykkäkoulua, kun sinä et edes yritä ymmärtää
Ex poikaystävä oli pahimmillaan hiljaa 2.5 viikkoa. Mitäpä luulet miten kävi lopulta. Tuo nyt vaan sattuu ihan liikaa sydämestä ja riipii sisintä liikaa, vaikka kuinka rakastaisi toista. 😔
Mykkäkoulu on passiivisaggressiivisuutta. Minusta pitää mykältä kysyä mikä sinua vaivaa ja jos ei vastaa, viesti on selvä. Joko henkilö on niin kypsymätön ettei osaa ilmaista omia tunteitaan ja ajatuksiaan, tai sitten hän haluaa hallita tilannetta rankaisemalla vastapuolta puhumattomuudella. Kummin tahansa, asia pitää ottaa esille. Nimikin kertoo, että mykkäkoulussa on kyse ikäänkuin väärin tehneen "kouluttamisesta" kun vastapuoli lopettaa kommunikaation. Sellainen ei vaan kuulu parisuhteeseen.
Minä olen kyllä ollut hiljaa, kun en enää osaa sanoa mitään. Riita on mennyt mihinkään etenemättömäksi ja sama asia on jälleen pöydällä eikä muutosta ole tulossa suuntaan tai toiseen. Ei sen jälkeen juttelumieltä ole, ei hyvässä eikä pahassa. Vastaan kyllä jos puhutaan mutta lyhyesti. Sitä en pidä mykkäkouluna, vaan asiat jo sanottiin eikä ole lisättävää, kommunikaatio tyrehtyy kun yhteistä säveltä ei enää ole. En minä siinä kohtaa lähde juttelemaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, eli kyllä sitä aika hiljaa ollaan oltu molemmin puolin.
Vaikeneminen on kulta tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi kun käämini käryävät jonkin ulkoisen tekijän vuoksi, viimeeksi vanhan auton sähköjärjestelmä, niin silloin vaimoni pysyy mykkänä kunnes katsoo, että olen rauhoittunut riittävästi kyetäkseni asialliseen keskusteluun muistakin asioista.
Kyllä vain. Ketjussa on tosin kyse mykkäkoulusta eli pidempään kestävästä, painostavasta puhumattomuudesta. Kiukustumiset ja hetkelliset mököttämiset ovat ihan eri asia, siis se että pitää suunsa kiinni hetken oikeassa kohdassa ettei kärpäsestä tule härkästä.
Vaikeneminen on ihan eri juttu kuin mykkäkoulu. Vaikeneminen tarkoittaa sitä, että osaa pitää suunsa kiinni oikealla hetkellä. Mykkäkoulu puolestaan on kumppanin kiusaamista.
Minä olen meidän parisuhteessa se mököttäjä ja kyllä, onhan se jonkun sortin henkistä väkivaltaa. Minä ainakin olen kuin en huomaisi koko miestäni tai vain tuhahdan kun hän sanoo jotain. Miksi näin teen? En tiedä, se on tapani osoittaa, että olen loukkaantunut tms. en osaa noudattaa parisuhdegurujen (tuskin he itsekkään) neuvoja rakentavasta riitelystä sun muusta.
Mieheni ei ole moksiskaan mököttämisestäni, pikku hiljaa tosin alkaa kyselemään tai ehdottelemaan jotain yhteistä menoa jne. JOskus mykkäkouluni on hyvin perusteltua eli on tapahtunut jotain, joka on ollut loukkaavaa tai typerää tai muuta vastaavaa, joskus mykkäkoulu on vain lapsellista mökötystä.
Oli miten oli, tunnistan itsessäni tämän piirteen ja niin myös mieheni, jonka "mökötys" ilmenee pois tilanteesta lähtemisenä ja esim. luontoon pakenemisena, hyvä vaihtoehto tämäkin, joskus. Me olemme inhimillisiä kaikki, puutteinemme ja kehittämisenkohteinemme. Toista pitää sietää jos haluaa, että omatkin viat ja luonteen piirteet hyväksytään. KUkaan, ei kukaan ole täydellinen.
Kukaan ei ole täydellinen-hokema on suosittu yleensä niiden ihmisten kohdalla, jotka eivät halua muuttaa itseään.
Voisit esimerkiksi miettiä, että miten voisit opetella kertomaan miehellesi mikä loukkasi, miten se loukkasi ja puhumaan että olet suuttunut tai surullinen. Se tekisi sinusta mukavamman puolison ja myös lähentäisi teitä, kun mieskin oppisi miten jatkossa toimia toisin. Tunnustat itsekin että tuo on henkistä väkivaltaa, joten jos rakastat miestäsi ja arvostat häntä, pyri muutokseen.
Hmm. Kukaan ei täydellinen, ei. Silti on hölmöä tunnistaa puutteensa, mutta olla tekemättä niille mitään. Itse en sietäisi mököttävää puolisoa, en ystävääkään. Ihmissuhteissa tärkeintä on avoimuus, vuorovaikutus ja sujuva dialogi. Ei se mököttämällä suju!
Kirjoitit "minulla ei ole tapana". Mitäpä jos ottaisit tavaksi puhua puolisolle mikä loukkaa? Ei ole vaikeaa edes.
Toki pyrin muutokseen ja kasvatan itseäni jatkuvasti niin yksilönä kuin puolisona parisuhteessa. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, hoen siitä huolimatta ja annan armoa sekä itselleni että puolisolleni. En tiedä miksi luulet, että meidän pitäisi lähentyä, olemme erittäin läheisiä ja rakastamme ja arvostamme toisiamme sellaisina kuin olemme.
Mökötykseni ei ole meille ongelma, en ilmeisesti sitä hoksannut heti kertoa vaan kuvailin vain meidän tapojamme riidellä tai tilanteita, kun tunteet ovat kadoksissa jne.
Kiitän neuvoista ja ohjeistuksista, mutta luulempa että parisuhteemme tila on aika hyvällä tolalle, sekään ei voi olla täydellinen. Ihmissuhteissa on tärkeintä avoimuus ja vuorovaikutus, se millainen dialogi kenellekin sopii, on sitten toinen juttu. Mieheni esimerkiksi ei ole puhujatyyppiä vaan enemmän teoillaan puhuva ja se sopii minulle mainiosti enkä suinkaan pakota tai vaadi häntä puhumaan.
Ehkä olemme nykyaikaan verrattuna hieman jälkijättöisiä ja vanhanaikaisia ( 63 v ja 59 v.)koska emme koko ajan hoida suhdettamme tai käy rakentavaa dialogia, silti...uskallan väittää meidän olevan suht onnellinen pari.
Kyllä minusta on ihan ok, jos ei aina tee mieli puhua, jos asiasta kuitenkin on aikaisemmin puhuttu tai jos siitä tullaan puhumaan. Eli että toinen saa kuitenkin tietää sen syyn.
Jos asiasta on aikaisemmin puhuttu, jopa monesti, niin ei sitä aina jaksa sanoa uudelleen, vaan sillon odottaa, että toinen tajuaisi edes siitä hiljaiseksi ryhtymisestä.
Minulla auttaa, jos kumppani ottaa syliin halaukseen ja kysyy lempeästi, että mikä harmittaa. Silloin ei vain voi olla kertomatta, kun toinen haluaa aidosti tietää ja ymmärtää. Että siinä vinkki, mitä voi kokeilla mykkäkoululaisen kanssa. Välillä vain on vaikea alkaa puhua, niin tuolla tavalla toinen voi sitä koittaa helpottaa
Mykkäkoulu parisuhteessa on nimenomaan henkistä väkivaltaa, kuten myös tuo, ettet saisi mennä mihinkään!
Ryhdy vastatoimiin vähintään. Eli harrasta, etsi ystäviä, liiku. Suunnittele menot niin, ettet ole kotona ainakaan silloin kun mies on kotona. Katso sitten mitä tapahtuu. Jos mykkäkoulu ei lopu, niin eroa.
Oi että, ihanko mykkäkoulun takia jo erotaan. Voi jessus, näitä ohjeita täällä !!
Jos meillä jompi kumpi alkaisi mykkäilemään kuvausten mukaisesti useammaksi tunniksi ja vieläpä useammankin kerran niin olisi kaksi vaihtoehtoa.
Mykkäilijä mielenterveyden tutkimukseen ja mahdolliseen terapiaan?
Tai matot halki ja mykkäiljä jatkaisi mykkäilyään yksin.
Kuvausten mukainen mykkäkoulu asettaisi vakavasti harkittavaksi yhteiselon jatkamisen järkevyyden.
Juuri näin! Mykkäkoulu tuhoaa suhteen väistämättä. Tutkimuksiin ja terapiaan - tai sitten ero. Eipä olisi minullakaan muita vaihtoehtoja.
Mitä muuta tuollaisesta reagoinnista seuraisi kuin ero? Mykkäkoululaiset todennäköisesti kärsivät jostakin. Eivät he sitä huvikseen tai toisen kiusaksi tee, vaan heillä on huono olla, ja he jostakin syystä käyttäytyvät sitten noin niin tuntiessaan. Ehkä lapsuudessa ei ole opetettu puhumaan vaikeista asioista, tunteista. Ehkä ympäristö on opettanut vaikenemaan.
Asiasta pitäisi puhua neutraalina hetkenä, lempeästi ja ymmärtäväisesti, jotta saataisi niitä vaikeita tuntemuksia kaivettua esille. Pitäisi saada olosuhteet toiselle turvallisiksi, jotta hän uskaltaisi puhua. Ja osoittaa kiinnostusta ja ymmärrystä hänen ajatuksiinsa.
Ainakin meillä huikataan ennen ulko-ovesta pihalle menoo, että hei mä lähen nyt kävelylle, voin käydä vaikka kaupassa , moikka. eli kerrotaan, ei ootella että toinen kysyy tms.
Mikä siinä on noin vaikeeta, ettei omista liikkeistään ja tekemisistään pysty ees sille rakkaimmalle ihmiselle jonka puolison pitäis olla, puhuun?
Hassu kysymys ;) Mykkäkoulua ei harrasteta, vaan se on joillakin suojautumiskeino. Kaikki ihmiset eivät esimerkiksi osaa/halua puhua kohtaamistaan ongelmista ainakaan heti, jolloin ihminen "sulkeutuu". Jos puoliso osaa suhtautua asiaan kärsivällisesti ja avata keskustelun sopivan ajan kuluttua saadaan asia käytyä läpi, mikä on oleellisen tärkeää parisuhteen kannalta. Tilanne on tietenkin todella hankala jos kaksi "sulkeutujaa" on kohdannut toisensa. Opetelkaa tuntemaan toisenne!
Kyllä mykkäkoulu on lähinnä henkisen väkivallan keino. Se on hiljaista kiristämistä, halveksuntaa ja välinpitämättömyyttä. Siis rakkauden vastakohta. "Mykkäkoulu on raju ase – "Kuin henkinen isku päähän"
"Pariterapeutti Keijo Markova sanoo, että mykkäkoulussa katkaistaan tietoisesti yhteys toiseen. Mykkäkoulun viesti on: ”Sinä olet niin mahdoton, että suljen sinut ulkopuolelle ja ehkä hylkäänkin.”
Juuri näin. Moneen parisuhteeseen tarvittaisi lisää toisen ymmärtämistä ja lempeää suhtautumista. Jos päästään sellaiseen tilaan, että molemmilla on turvallinen olo ja ollaan kiinnostuneita toisen ajatuksista, niin sitten voidaan yhdessä alkaa ratkoa ongelmia. Sitten voi ottaa toisen syliin ja kysyä, että: "Miltä sinusta tuntuu sillon, kun olet hiljaa?", ja siitä eteen päin jatkaa pohtimaan, että miten päästäisi kohti molempien tyytyväisyyttä
En juuri suu kiinni ole, jos on vaimo suututtanut niin sanon kyllä asiat suoraan jolloin vaimo suuttuu ja sitten alkaa varmasti mykkäkoulu.
Ei harrasteta, vaan oli miehellä ihan sairaus sekä elämäntapa. Ilmeni vasta vuosien saatossa. Dg. mutismi, valikoi mm. kenelle puhuu. Vastaa puhumattomuutta, täysin eri asia kuin mykkäkoulu. Terapeutille jutteli normaalisti, joten hän ei nähnyt ongelmaa.
Harrastan.
Olen puhunut reilun vuoden, että meidän tarvitsisi erota, joka kerta vastaus on yksinkertainen. "Ei käy" kun kysyn miksi "Mä tarviin sua firmassa ja haluan että lapsilla on molemmat vanhemmat" Siis mies ei suostu edes keskustelemaan huoltajuudesta saati kuinka omaisuus jaetaan jotta mulla on varaa lähteä. Rakkautta ei enää ole ja hällä on useita suhteita muihin naisiin, ei kiellä asiaa.
Koska mikään keskustelu ei johda mihinkään ratkaisuun, käyttäydyn kuin häntä ei olisi. Toivon että hän tällä tavalla alkaa itsekin haluta eroa.
Eikö voi erota ilman toisen suostumusta? Onhan lapsilla molemmat vanhemmat eron jälkeenkin
Mykkäkoulu saattaa myös olla opittu tapa.Ihmettelin mieheni vanhempia jotka oli joka toinen päivä mykkäkoulussa ja mietin kuinka ne jaksaa tollasta pitää.No sitten myöhemmin mieheni myös alkoi mykkäilemään ja se oli kamalaa kun mihinkään ei vastattu päiväkausiin.Lopulta tilanne aina raukesi kun olin jo luovuttanut puhumisen suhteen mutta en jaksanut enää suuttua takaisin vaan alistuin.Käännekohta tapahtui vuosia myöhemmin erään kriisin seurauksena kun ilmoitin etten jaksa tätä parisuhdetta kun en ole ajatusten lukija eikä anteeksipyynnötkään auta vaikka en ollut edes riidan aloittaja.Sen jälkeen mykkäkoulut väheni ja loppui.
Elämä on liian lyhyt mykkäkouluihin emmekä halua toistaa sitä mitä vanhempamme tekivät,olemmehan esikuvia omille lapsille.