Koska naiset saavat parisuhteen milloin vain haluavat, he ajattelevat että jos pysyy sinkkuna se on aina oma valinta. Naiset eivät ymmärrä että parisuhteen saaminen ei ole miehelle yhtä helppoa mitä naiselle ja he ajattelevat että myös miehen sinkkuus on vain oma valinta.
Jos mies on ollut vuosia sinkkuna tai omaa vähän parisuhdemenneisyyttä, on tämä tietenkin miehen oma valinta, ei olosuhteiden syytä. Ja näin käyttäytyvä mies on tietenkin sitoutumiskammoinen tai muutoin outo. Tähän ei mitkään selitykset auta!
Miehen tulisikin tehdä kaikkensa ettei pitkiä sinkkukausia syntyisi koska niille ei voi olla hyväksyttäviä syitä.
Jos mies on ollut vuosia sinkkuna tai omaa vähän parisuhdemenneisyyttä, on tämä tietenkin miehen oma valinta, ei olosuhteiden syytä. Ja näin käyttäytyvä mies on tietenkin sitoutumiskammoinen tai muutoin outo. Tähän ei mitkään selitykset auta!
Miehen tulisikin tehdä kaikkensa ettei pitkiä sinkkukausia syntyisi koska niille ei voi olla hyväksyttäviä syitä.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hmm..kyllähän parisuhteen alkamiseen kai tarvitaan molempien suostumus ja en jaksa ymmärtää miksi se naiselle olisi helpompaa kuin miehelle..mihin perustat tämän näkemyksen...
Sinkkuus sinänsä saattaa olla joskus oma valinta mutta ei ihan aina..joskus suhteet loppuu ja sen seurauksena sinkuksi saattaa joutua joko mies tai nainen..joskus sinkkuudesta saattaa äityä pidempi jakso ja joskus lyhyempikin jakso..niin miehelle kuin naisellekkin..
En+minäkään+ymmärrä+miksi+se+olisi+naisille+helpompaa+kuin+miehille,+mutta+täällä+jotkut+naiset+änkyttävät+säälittävästi+vastaan,+ettäkö+muka+parisuhteen+ja(hyvän)seksin+saaminen+ei+olisi+naiselle+yhtä+vaikeaa+kuin+miehellekkin.+
Koska naisella on pillu, jota kaikki miehet ovat vailla. Kullia ei ole kukaan vailla ellei se ole kiinni 9 tai 10 tason miehessä. Ysikymppimiehet sitten ovat aina viikon verran "parisuhteessa" näiden kullia vailla olevien naisten kanssa.
Sulla on vääristynyt kuva tavallisesta elämästä. Säälin sinua.
"Koska+miehiä+on+yhtä+paljon+kuin+naisia"
On myös naisia, jotka pitkään olleet yksin. Ei saa parisuhdetta, koska ajatellaan siinä olevan jotain outoa. Ei tarkoituksella sinkkuna. Ei sitoutumiskammoinen. Sitten miehet ei usko, että etsin vakavasti suhdetta. Sanovat, että löydän kenet vaan. Kun ei ole tarvetta vaihdella vaihtamisen vuoksi. Moni luullut, että minulla on mies siellä ja täällä. Sinähän saat. Satuttaa tuollainen. Ei vakavasti oteta koskaan. Ei saa parisuhdetta eikä rakkautta.
Onko asiaa ajateltava vain negatiivisuuden kautta?
Entä jos se sinkkuus on muodostunut riippuvaisuudeksi?
Hermot menee ja hikoiluttaa, kun parisuhde pitäisi löytyä (tai niin suhteelliset tai itseään viisaampina pitävät neuvovat), mutta heti kun parisuhderintamalla yrittää ottaa muutamia askeleita niin karmeat vieroitusoireet alkavat vaanimaan ja lopulta on palattava vain sinne tuttuun ja turvalliseen (koukuttavaan, joskin mahdollisesti jossain määrin vahingolliseen) sinkkuelämään?
Eli sinkkudesta on tehty samanlainen riippuvaisuuselementti kuin mistä tahansa muusta takertumista aiheuttavasta , vaikka
- tupakointi (kuka nyt parhaasta kaverista luopuisi)
- alkoholi (no jos nyt vielä tämän päivän ryyppään sitten lopetan)
- muut kemialliset aineet, ahmiminen, pelaaminen, seksi, shoppailu, ........
Mikä sinkkudessa on sellaista, mikä aiheuttaa riippuvaisuutta?
- aika monikin asia
Miksi siitä pitäisi luopua?
- hieman samaa kuin miksi löhöilystä pitäisi luopua. Kuka prkl nyt sateeseeen lähtee juoksemaan, kun sohvalla on huomattavasti mukavampi katsella hyvää leffaa?
- miksi panostaisin ukonäkööni, kun kukaan ei kuitenkaan välitä? Kaikki pitävät minua jo kuitenkin rumana - mitäpä noita ennakkoasenteina yrittää muuttamaan?
Helpompi tiekö?
Mitäs sä vielä käkit hereillä? Mummotautiko se jo alkaa vaivaamaan? Pitäis väkisin maata?
Väkisinmakaaminen ei kuulu harrastuksiini. Sotii tuon "tie rakkauteen" -idealogian kanssa.
Väkisinnukkumisen kanssa kimuranttisempi juttu. Sitä on tullut harrastettua erittäin epäsäännöllisen elämän kanssa liiankin kanssa.
Mitä taas tulee mummotautiin, niin ei juuri nyt kuumota. Mitä nyt stressittää muuten vaan.
Mitäs itsellesi?
No mitäs tässä. Iski heikko hetki ja lupasin tehdä työkaverille yks yö vaihtarina. Just vaan keksin, että eipä se voi tehdä takas yötä, toisaalta tää saattoi olla mulle parempi vaihtari.
Päättelin just, että oot vilkassut postisi, tai seurannut mun ja flowerin juttuja. Tai mainitsinkohan muullekin siitä???
Ja on tässä kaikenlaista oivallusta taas saanut aikaseksi. Turun tapahtumat sai oikeastaan kaivautumaan minusta sellaista haavoittuvuutta, että en ole miettinytkään sellaista olevan. Entäs jos elämä alkaa maistumaan hyvälle, niin sehän voi katketa milloin vaan. Toisaalta olis tyhmää ajatella, että jokin karman kaltainen veis kaiken pois...
No sä oot kova nainen stressailee...sille pitäis tehdä jotain...tai ehkäpä ennemmin...olla tekemättä.
Lomat nautiskeltu siis. Edelleen olen sitä mieltä, että sullon omituinen työnantaja. Moraalitonta.
En ole lukenut kirjaa vielä. Kommentoin sitten hamassa tulevaisuudessa.
Sodat ja katastrofit saavat joillakin tietyt reseptorit aktivoitumaan. Osa masentuneista herää henkiin, osalla tulee tunteita, joita ei edes muistanut olevan olemassa. Moni herää huomaamaan, että maailmassa on ihmisiä, joiden puolesta voisi taistella. Taistelutapoja on monia.
Itse en tiedä, mennäkö kyynisyydessä pitemmälle kuin tähän asti ja lakata välittämästä. Se edelyttäisi vain sitä, että muutan etelämantereelle hiljakseen jäätymään. Siinä sitten kun jääkarhu rouskuttaisi amputaatiokypsiä kinttujani, voisin miettiä, että hyvä että edes tuo inhimillinen olento sai viimeisen ateriansa. Olipahan elämälläni jotain tarkoitusta kun en enää muuta jaksanut tehdä.
Joo, minä kävin muksujen kanssa Heltsingissä mm. Lintsillä vaihtamassa maksan ja munuaisten paikkaa. Näin serkkua taas, heti 9 vuoden jälkeen, kaverin mökillä tissuttelin ja rakentelin/purin pas.ahuusseja. 12 päivää livahti kuin öljytty spagetti haarukasta.
Okkei.... Sit ujuta se mieheskin näkyville....hih..
Joo, eilen jaoin Iikka Kiven kirjoituksen ja jeesustelin palstalla...ainakin Harmiksen mielestä...katotaanpas onko se vielä kopiona tuolla koneella....
"Perjantaina Turussa kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan haavoittui jouduttuaan puukotushyökkäyksen uhriksi. Epäilty on 18-vuotias marokkolaismies ja veritekoa tutkitaan terrorismirikoksena.
Osanottoni uhrien ja haavoittuneiden omaisille. En voi edes kuvitella, miltä teistä tuntuu. Kiitos poliisille ripeästä toiminnasta ja turkulaisille ensihoitajille sekä sairaalahenkilökunnalle ihmisten hyvästä hoitamisesta. Ja erityisen suuri kiitos kaikille niille sivullisille siitä rohkeudesta, joka sai heidät laittamaan oman hengen alttiiksi puolustaessaan ja auttaessaan ihmisiä hyökkäyksen aikana ja jälkeen. Kiitos myös kaikille teille, jotka sosiaalisessa mediassa ja reaalimaailmassa ovat viikonlopun aikana sanoneet jotain maltillista, empaattista ja toivoa herättävää. Teitä on paljon.
Kaikki reaktiot eivät ole olleet yhtä rakentavia. Vihaa syydetään maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden päälle, vaaditaan (vaihteeksi) rajojen sulkemista ja ehdotellaan suojeluskuntien perustamista (!). Nämä ajatukset eivät ole ajankäytön ja energian arvoisia. Jos joku käyttää tällaista tragediaa oman valtansa lisäämiseen tai vihamielisten ajatustensa edistämiseen, hän ei ole aikasi väärti. Kaikki eivät halua auttaa, osa haluaa vain hyötyä.
Tällaisina hetkinä ihmiset valtaa helposti ns. toimintaharha. Toimintaharha on ajatusvirhe, jossa ihmiselle tulee olo, että nyt on pakko tehdä jotakin, vaikka itse tekeminen ei olisi millään tapaa hyödyllistä. Kouluampumisten aikaan tämä tarkoitti sitä, että järjettömään veritekoon reagoitiin pyrkimällä rajoittamaan monin keinoin laillista aseharrastusta, jolla ei ole mitään muuta tekemistä ihmisten silmittömän murhaamisen kanssa kuin, se että molemmissa käytetään käsiaseita.
Turun veitsi-iskuun tullaan reagoimaan samalla tavoin: ehdotetaan ulkomaalaisten kovempaa kohtelua, vaaditaan lisää asemiehiä kaduille, kehotetaan ylipäätään tekemään edes jotakin, joka voisi teoriassa vähentää terrori-iskujen uhkaa.
Älkää menkö siihen halpaan. Rauhanaktivisti ja kirjailija Janne Riiheläinen on sanonut osuvasti, että toimivat terrorismintorjuntakeinot ovat hitaita ja tylsiä: lainsäädäntöä, uskontojen välistä dialogia, mielenterveystyötä ja niin edelleen. Rautaa rajalle ja turvapaikanhakijoita kokoamisleirille vaativat poliitikot ja someaktiivit voivat tarjota hetkellistä turvallisuudentunnetta, mutta mitään käytännön hyötyä heistä ei ole. Paitsi heille itselleen.
Älkää myöskään uskoko niitä, jotka väittävät ulkomaalaisten tuoneen järjettömän, sivullisiin kohdistuvan väkivallan Suomeen. Kesällä Helsingissä mies ajoi tahallaan ihmisten päälle kadulla, aiemmin keväällä Sastamalassa mies ajoi tahallaan mopoauton keulaan tappaen kaksi nuorta ja viime syksynä kolme naista ammuttiin kylmäverisesti baarin edustalle Imatralla. Tekemällä ulkomaalaisista syntipukkeja suomalaisten turvatomuuteen ohitetaan iso, iso kotimainen päihteisiin, syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmiin liittyvä vyyhti. Siihen täytyy kiinnittää yhtä lailla huomiota kuin terrorismiin, mikäli suomalaisten turvallisuutta halutaan aidosti parantaa.
Joku kysyi minulta tragedian jälkeen tällä sivustolla, että vieläkö unelmahöttö maistuu. Maistuu. Rasismia vastaan ja tasavertaisten ihmisoikeuksien puolesta taistellessa keskeisenä ideana on se, että loppujen lopuksi meissä kaikissa on paljon enemmän yhteistä kuin erillistä ja kaikki ihmiset ovat toisilleen veljiä ja sisaria.
Turun veriteko vain vahvisti tätä näkemystä: riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta tai etnisestä taustasta ihmiset olivat heti valmiita auttamaan ja puolustamaan toisiaan, kun heidän kimppuunsa hyökättiin. Vaikka terroriteko luonnollisesti kaivaa meistä esiin myös huonompia puolia, ihmisyyden hyvät puolet ovat olleet tässäkin tragediassa paljon vahvemmin läsnä.
Se on kaikkein tärkeintä. Terrorismi ja viha eivät näinkään kauheassa muodossa voi ajaa meitä erilleen ja toisiamme vastaan - ja niin kauan pidämme siitä kiinni, terroristit pysyvät tappiolla." Oli näköjään....
Itse mietin kyynisyyttä kai keväällä. Mutta keksin, että tietty raja on välittämisessäkin. Jos se vaikka tälleen valvottaa, niin ketä sellainen palvelee? Alan helposti kiukkuamaan kyseessä oleville "välitettäville" ja stressaan. Ihmisen on hyvä joskus muistaa omat rajansa ja ajatella itsekkäästi. Mutta sitten voi huomata, että ei se itsekkyyskään aina ole huonoa välittämistä. Se on reiluakin...
Vai jääkarhulle kinttus syöttäsit?
Sulla oli hieno loma, kiva :)
Toistaiseksi en aio ottaa osaa tuohon lainaamaasi (ja moniin muihin) kommentteihin kuinka järjestäytyä tai olla järjestäytymättä terrorismin vastaisessa työssä. Luen siihen myös ne väkivaltaisuudet, jotka on luokiteltu kantaväestönkin tekemisiksi rikoksiksi.
Väkivalta on silti tuttua. Ei siihen koskaan turru. Tulee vain hetkiä, ettei siitä voi enää keskustella.
Kyynistyminen alkaa olla niin helppoa. Kun se mitä teet, ei koskaan riitä, alkaa näkemään aina vain itsekkäämpiä kusipäitä joka puolella. Taistellessan hyötykäyttäjiä vastaan, alkaa helposti syyllistys. Silloin et todellakaan riitä. Tätä vain tuumin tuossa että alkaa olla jääkarhuateriakypsääkamaa. (kiukkuaminen välitettäville kuulostaa turhankin tutulta...)
Tai sitten se muutos pitäisi tehdä itsestä. Ettei uhriutumisesta tulisi riippuvaisuuselementti. Ja unohtaisi puolustautumisyritykset, kun selityksiä ei kukaan halua kuitenkaan kuunnella. Eihän se edellytä kuin persoonallisuuden muokkaamista uuteen uskoon. Sitä samaa voi toki vaatia muiltakin.
Ai teen niinkuin esitelmän sulle vai? Vai pieni opetusvideo aiheesta a`la by elisakettu ja xx?
Joo, siinäpä olisi palstalaisilla ihmettelmistä. Ai tuollaistakin voi parisuhde olla? Tosin ne keskeneräisiksi jääneet youtubevideotkin on vielä julkaisematta. Kuten meillä tehdään lihasoppaa ja muita herkullisia reseptejä.
Vieläkin vaan hereillä? Itse käyn tämän jälkeen paheilla ja painun turvalleen hetkeks, kun näyttäs, että töitä ei enää ole.
Joo, ehkä sun kannattaisi pysähtyä miettimään, että mitä sinä oikeasti voit tehdä? Aikuisille ihmisille pitäisi jättää vastuu, vaikka se tuntuisikin tyhmälle. Olen omia lapsiakin pistänyt "siperiakurssille" miksi en vaikka exääkin. Esimerkki paikallaan....
Poika on ihan kyrpiintynyt äitinsä touhuihin. Ennen olisin puhunut molemmille, mutta nyt annan olla. Exälle mä olen sanonut jo siitä ja poika osaa pyytää tukea tai apua. Ja kyse on äidin ja pojan väleistä. Ei kuulu mulle. Mulle kuuluu mun ja pojan välit, jotka on muuten kunnossa.
Hmmm... ehkä mun pitää ravistella lihat ja kintut pois mielestä, ennenkuin pötkähdän vaakatasoon. Mulle tuli vaan se uhrilampaiden Anthony Hopkinssin hurja tyyneys mieleen... hui...mullehan tulee painajaisia.
Menehän säkin jo nukkumaan. Ja tiedät minne turista, jos sille tuntuu. Hyvää yötä/aamua....
Palataan.
Jep jep.
No problemo, kuulostaa skeptisemmälle kuin on, pohdiskelin vain muutostarvetta erään asian suhteen.
Hyvää yötä/kauniita unia. Tsemppiä silti valvontaurakkaan.
Kaalimato maistuu halujen mukaan.
Niinniin. Todellisuus näyttää mitä halutaan ja ketä on se, joka vaikuttaa.
Naiset+saa+kyllä+miehen+ihan+koska+haluavat.+Mutta+naisista+suurin+osa+on+rumia+tai+taviksia+eikä+naiset+halua+rumaa+tavis+miestä+joten+naiset+haluaa+olla+sinkkuja+niin+kauan+kunnes+saavat+sen+top+10+%+miehen.+Suomessa+on+ainakin+400+000+sinkkumiestä+koska+vat+rumia+eivätkä+kelpaa+rumille+naisille.
No mitä sitten? Ei ole läskien, rumien, kurppien tai yyhoiden vika, jos eivät kelpaa rumille miehille ja sit miehet itkee netissä, kun eivät saa naista, sitä rumaakaan. Ensin susirumat miehet oksentaa päälle ja halventaa kaikkia rumia ja muuten viallisia naisia, että he ovat biojätettä ja muuta saastaa, ja sitten ihmetellään, että kun eivät kelpaakaan. Mä olen ainakin miljoona kertaa mielummin yksin oleva vanha ja ruma kurppa, kuin alkaisin reiäksi jollekin naamastaan ja sielustaan saastaisen rumalle miehelle, jonka ainoa syy olla mun kanssani olisi pillun saaminen. Hyi saatana!!
Se sielu jää monen miehen osalla pimentoon, kun kurppatoosa tutkii vain 9 - 10 miesten sieluja.
Naiset elää parisuhde hurmiossa monasti. Ovat tietoisia siitä, että saavat aina uuden miehen, jos nykyinen ei tanssi heidän pillinsä mukaan. Siksi naisille käsite rakkaus on utopiaa. Ei toki kaikille, mutta käytännössä suuremmalleosalle on. Moni nainen elää myös sukupuoliroolituksessa. Tosin heidän tyylinsä menee niin, että "nämä ovat ainoastaan naisten hommia mutta nämä taas miesten ja samalla miehelle kuuluu myös ne naistenkin työt"
Koska nainen istuu sen pankin päällä on se pankki myös hyvä kiristyskeino asioita vastaan pyristeleville miehille. "Jos et tee näin jätän ja jos et tee noin jätän ja löydän kyllä helposti uuden"
Jokainen tietää, että naisille parisuhteen löytäminen ei ole mikään haaste. Suurimmalleosalle miehistä on. Mies tekee työn ja nainen vaan on valitsijana. En tiedä miehenä, mutta jos tietäisin että itselläni haarovälissä on kaikki valta, niin kai kiusaus olisi yhtälailla suuri käyttää sitä sumeilematta naisten hallitsemiseen. Harvassa on ne naiset, jotka eivät narsistimaisesti käytä sitä olemassa olevaa jalkoväli valtaa omaksi edukseen.
.. Toi loppu kertoo monesta naisesta.. Mutta kertoo se myös sen, että myös miehissä on paljon VastaavanKaltaisia Persoonia/Luonteita.. NarsuMarsuja YnnäMuita Vastaavia ja jopa pahempia.. ;P
En nyt ymmärtänyt. Miksei oma valinta olisi hyväksyttävä syy?
Mikä ihme siinä parisuhteessa oikein kiinnostaa? Kärsiä naisen oikuista ja kotkotuksista! Yksin on paaaaljon parempi. Etsiköön naiset epätoivoisesti rikkaita komistuksiaan, minä katson sivusta ja nauran partaani.
Miksi en ymmärtäisi ettei miehelle ole parisuhteen saaminen helppoa. Ymmärrän kyllä sen. En vaan voi asialle mitään.
Itse olen vapaaehtoisesti sinkku. Vaikka parisuhteeseen pääsy olisi vaikeaa niin olisin sinkku silti. Helppoudella eikä vaikeudella ole merkitystä kun haluaa elää sinkkuna.
Naisten ymmärtämättömyys paistaa myös siinä, kun Tinderissä pitäisi kuulemma vaan laskea rimaa, vaikka jo tykkään kaikista mutta matcheja ei vaan tule. Se olisi varmaan naiselle aivan käsittämätön tilanne, jos Tinderistä ei totuttuun tapaan tulisikaan joka pyyhkäisyllä matchia.
En tunne yhtään naista joka on tinderissä. Eli siellä on pieni otanta kaikista naisista eikä sillä ole mitään merkitystä elämässä mitä siellä tapahtuu.
Lähes samassa lauseessa naiset saattavat sanoa että miesten pitäisi olla valikoivampia ettei naisille tulisi niin ahdistavaa ylitarjontaa. Kukaan ei tykkää mutta silti pitäisi samaan aikaan laskea rimaa ja nirsoilla...melkoinen yhtälö. Ei voin kuin onnitella niitä miehiä jotka ovat onnistuneet pariutumaan ajoissa ennen kuin maailma meni näin pilalle.