sille että sain sinusta pakkomielteen, nainen. En pidä tästä tunteesta, koska tiedän että koet sen ainoastaan kiusallisena. Ethän aamuisin toivottele enää edes huomenia, etkä katso minua kohti ollenkaan kun jutellaan porukassa, katsot vaan niitä kaikkia muita mutta jätät minut välistä kokonaan. Joo, kyllä minä tiedän että vaikutan varmaan aivan ihme tyypiltä. Yritän joka aamu ennen töihinlähtöä luvata itselleni, että tänään käyttäydyn normaalisti ja kuin ei olisi mitään, mutta epäonnistun aina kun sinut viimein näen ja olo on kuin narkkarilla joka taas sortui. Toivon hartaasti, että tämä hälvenisi, sillä en tiedä kauanko tätä muuten jaksaa.
En voi mitään
Pipi_pää
9814
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulla on sama juttu työkaveri miehen kanssa. Katselen vuorolistasta koska meillä osuu vuorot yhteen ja odotan pieniä hetkiä kun kohdataan. Toinen on vielä varattu ja vaikka flirttaileekin välillä. Niin tiedän, että on yksipuolista. Mutta silti en pääse yli vaikka yritän olla, että tällä kertaa en tunne mitään...
Hänellä on vaikea elämäntilanne ja/tai hän on epävarma aikeistasi?
Täällä myös vastaavanlainen tapaus. Mies on yhteydessä ja viesteillä laittaa asioita, jotka rivien välistä voisin tulkita hänen olevan kiinnostunut.
En uskalla kysyä kiinnostuksen laatua. Onko se vaan kaverillista. Tulemme hyvin toimeen ja juttelemme paljon. Tilanne rassaa sikäli että haluaisin ratkaista tämän suuntaan tai toiseen. Tietäsin tuhlaanko turhaan tunteeni häntä kohtaan. Jos näin jatkaisin elämää suunnaten energiat muualle.
Nyt jumitan vain ja ainoastaan hänessä.
En koe sitä kiusallisena. Haluaisin vain että kerrot, vaikkapa viestillä, mitä tunnet.
Itselläni on ihan yhtä vaikeaa, enkä saa sinua mielestäni.
Olen kyllä hänelle myös laittanut melko vihjailevia viestejä niinkuin hän minulle. En tiedä miksi emme uskalla edetä ja suoraan kertoa. Kun töissä näemme olemme asiallisia. Toki selkeästi välillemme on sitä jotain kohdatessakin.
Ehkä joskus parhaassa tapauksessa yhdessä nauramme tälle jumittamiselle.
Pakkomielteesi aiheuttaa minulle ongelmia työssä: joudun välttelemään kohtaamisia, katseita ja yhteisiä tilaisuuksia. Olen perusluonteeltani ujohko ja vastareaktiona helposti punastun. En pidä siitä, kun niin käy. Minulla olisi yhtä sun toista työasiaa, joista pitäisi keskustella kanssasi. Mutta olemme pattitilanteessa. Täysin jumissa. Pitäisikö meidän vaihtaa asian tiimoilta muutama sana?
Siis mun juttu ei liity töihin, jos mä huomaan jotain sellaista niin stoppi tulee heti. Yhden kanssa haluaisin jutella, mutta alkaa tuntua siltä, että hän haluaa suhteelta enenmmän kuin kaveruutta ja se ei minulle sovi.
Mitä olette mieltä miehestä joka vannoo ystävyyttä viestein ehkä vähän flirttalevasti. Kun toinen nainen tulee hän ikään kuin tiputtaa hanskat lattialle yhtäkiiä ja alkaa hänelle juttelee. Tosin työasioista.
Toinen tapaus. Hän juttelee porukasss eikä luo katsettakaan minuun vaan niihin muihin. Olen hänelle kuin ilmaa. Pohja tippu sanalta ystävyys. En voi enää hänelle olla ystävä jos hän kohtelee muiden seurassa kuin "kapista koiraa". Kahdestaan flirttailee ja on olevinnaan kiinnostunut elämästäni.
En puhu romanssista sillä olemme ystäviä. Toki tunnen (tunsin) häntä kohtaan kiintymystä. Ehkä oli pientä ihastuksen poikasta jota en hänelle kyllä ole näyttänyt. Piilotellut kyllä.
Edelliseen vielä. Se määrä mitä hän flirttailee muille ja varatuille on kuvottavaa ja se on vaan nyt lisääntynyt. Minusta hän vaan nolaa itsensä. Jotenkin mielenkiintoni ikään kuin laski muutaman asteikon.