Onko täällä sellaisia jotka ovat olleet tilanteessa missä joku haluaa alkaa kaveraamaan , mutta itseä ei kiinnostaisia yhtään kyseisen henkilön seura?
Kerron nyt ensin vähän mistä on kysymys.
Koulussa oli yksi ryhmätyö ja yksi tyttö luokalta ( vaikka Mari) oli samassa ryhmässä kanssani. Tämän jälkeen hän alkoi tulla seuraani koulussa ja ruokatunneilla istui viereeni ym. Ei siinä mitään pahaa ole tietenkään ja Mari on tullut mukaan nyt kaveri porukkaan minkä kanssa olen koulussa ja välillä vapaa-ajalla. Tämä Mari on vain todella omituinen ja hänellä on mm omat rutiinit, tavat ja hän matkii todella paljon muita aivan kaikessa. Hän esimerkiksi koulussa ottaa ruokatunnilla juuri sitä mitä esim minä ja muut otamme ja jos vaikka käydään kaupassa , niin hän ostaa aivan samaa mitä muutkin, jos esim vaihdan tuotteen ennen kassaa johonkin toiseen, niin hänelle tulee hirveä kiire myös käydä vaihtamssa . Hän ostaa samoja vaatteita ja on aina samaa mieltä kaikissa asioissa. Jos vaikka käyn kampaajalla, niin hän varaa kanssa ajan samaan paikkaan .
Tämä ei sinänsä minua häiritse, mutta hän on muutaman kerran ollut luonani kylässä ja hän ei oikeasti silloin puhu yhtään mitään. Istuu vain paikoillaan ja jos hänelle puhuu jostain tai kysyy jotakin niin hän vain tokaisee jotakin tai on sitten samaa mieltä jostakin asiasta. Hänellä ei ole mitään omaa mielipidettä mihinkään eikä hän ikinä aloita keskustelua. Kerrankin kun hän oli kylässä, niin hän ei oikeasti sanonut 30 minuuttiin yhtään mitään , minä saan aina aloittaa keskustelun. Muuten hän vain tekee puhelimensa kanssa jotain tai sitten tuijottaa tyyliin seinään. Hän on myös todella ns lapsenomainen ja olen myös kuullut että hänellä saattaa olla ehkä jotain häiriötä jossakin, mutta se ei ole se syy miksi en haluaisi olla hänen seurassaaan niin usein,
Ongelmana tässä on nyt se että Mari pitää minua hyvänäkin ystävänä ja haluaa oikeasti tulla kylään ja yöksi luokseni useamman kerran viikossa ja tehdä kaikkea todella useasti, mutta minua ei kiinnosta erityisemmin hänen seuransa. Jos minulle ei käy tai perun, niin hän pistää viestiä kokoajan että "koska sitten käy? Olisiko huomenna? " Lisäksi hän aina ehdottaa kyllä mitä haluaa tehdä, mutta lopuksi saan aina itse järjestää kaiken , koska hän on täysin aloitekyvytön. Hän ei voi käydä edes kaupassa hakemassa jotakin mitä on sovittu jo etukäteen ( tyyliin karkkia tms) jos joku ei lähde hänen mukaansa sinne.
Hänellä ei ole oikein muita kavereita ja nää muut porukassa olevat ei halua olla hänen kanssaan kahdestaan juuri noiden mainittujen asioiden takia ja nyt minusta tuntuu että Mari tuputetaan minulle. Aina jos hän kysyy joltain muulta kaverilta että voiko tulla kylään, niin vastaus on aina tämä " ei se nyt käy, mutta kysy tolta ku ootte niin paljon yhdessä ( eli siis minulta) "
Miten pitäisi toimia tässä tilanteessa? En halua valehdella hänelle, mutta en myöskään loukata häntä tällä asialla. Minulle riittää että näen häntä koulussa ja joskus jos käyn hänen kanssa kahvilla tai ostoksilla, mutta hän on alkanut roikkumaan minussa todella paljon. En nyt halua mitään välejä katkaista, mutta en oikeasti saa tästä kaveruudesta yhtään mitään itselleni. Me olemme niin erilaisia ja mistään keskusteluista ym ei tule mitään. Jos yritän ottaa häneen etäisyyttä tms niin hän sitä hanakammin laittelee viestiä ja haluaa tulla kylään. Koulussa hän seuraa minua kokoaika ja jos joku istuu vieressäni vaikka penkkirivissä, niin hän tunkee heti istumaan siten että pääsee viereeni.
Olemme noin 20-vuotiaita.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea.
Kerron nyt ensin vähän mistä on kysymys.
Koulussa oli yksi ryhmätyö ja yksi tyttö luokalta ( vaikka Mari) oli samassa ryhmässä kanssani. Tämän jälkeen hän alkoi tulla seuraani koulussa ja ruokatunneilla istui viereeni ym. Ei siinä mitään pahaa ole tietenkään ja Mari on tullut mukaan nyt kaveri porukkaan minkä kanssa olen koulussa ja välillä vapaa-ajalla. Tämä Mari on vain todella omituinen ja hänellä on mm omat rutiinit, tavat ja hän matkii todella paljon muita aivan kaikessa. Hän esimerkiksi koulussa ottaa ruokatunnilla juuri sitä mitä esim minä ja muut otamme ja jos vaikka käydään kaupassa , niin hän ostaa aivan samaa mitä muutkin, jos esim vaihdan tuotteen ennen kassaa johonkin toiseen, niin hänelle tulee hirveä kiire myös käydä vaihtamssa . Hän ostaa samoja vaatteita ja on aina samaa mieltä kaikissa asioissa. Jos vaikka käyn kampaajalla, niin hän varaa kanssa ajan samaan paikkaan .
Tämä ei sinänsä minua häiritse, mutta hän on muutaman kerran ollut luonani kylässä ja hän ei oikeasti silloin puhu yhtään mitään. Istuu vain paikoillaan ja jos hänelle puhuu jostain tai kysyy jotakin niin hän vain tokaisee jotakin tai on sitten samaa mieltä jostakin asiasta. Hänellä ei ole mitään omaa mielipidettä mihinkään eikä hän ikinä aloita keskustelua. Kerrankin kun hän oli kylässä, niin hän ei oikeasti sanonut 30 minuuttiin yhtään mitään , minä saan aina aloittaa keskustelun. Muuten hän vain tekee puhelimensa kanssa jotain tai sitten tuijottaa tyyliin seinään. Hän on myös todella ns lapsenomainen ja olen myös kuullut että hänellä saattaa olla ehkä jotain häiriötä jossakin, mutta se ei ole se syy miksi en haluaisi olla hänen seurassaaan niin usein,
Ongelmana tässä on nyt se että Mari pitää minua hyvänäkin ystävänä ja haluaa oikeasti tulla kylään ja yöksi luokseni useamman kerran viikossa ja tehdä kaikkea todella useasti, mutta minua ei kiinnosta erityisemmin hänen seuransa. Jos minulle ei käy tai perun, niin hän pistää viestiä kokoajan että "koska sitten käy? Olisiko huomenna? " Lisäksi hän aina ehdottaa kyllä mitä haluaa tehdä, mutta lopuksi saan aina itse järjestää kaiken , koska hän on täysin aloitekyvytön. Hän ei voi käydä edes kaupassa hakemassa jotakin mitä on sovittu jo etukäteen ( tyyliin karkkia tms) jos joku ei lähde hänen mukaansa sinne.
Hänellä ei ole oikein muita kavereita ja nää muut porukassa olevat ei halua olla hänen kanssaan kahdestaan juuri noiden mainittujen asioiden takia ja nyt minusta tuntuu että Mari tuputetaan minulle. Aina jos hän kysyy joltain muulta kaverilta että voiko tulla kylään, niin vastaus on aina tämä " ei se nyt käy, mutta kysy tolta ku ootte niin paljon yhdessä ( eli siis minulta) "
Miten pitäisi toimia tässä tilanteessa? En halua valehdella hänelle, mutta en myöskään loukata häntä tällä asialla. Minulle riittää että näen häntä koulussa ja joskus jos käyn hänen kanssa kahvilla tai ostoksilla, mutta hän on alkanut roikkumaan minussa todella paljon. En nyt halua mitään välejä katkaista, mutta en oikeasti saa tästä kaveruudesta yhtään mitään itselleni. Me olemme niin erilaisia ja mistään keskusteluista ym ei tule mitään. Jos yritän ottaa häneen etäisyyttä tms niin hän sitä hanakammin laittelee viestiä ja haluaa tulla kylään. Koulussa hän seuraa minua kokoaika ja jos joku istuu vieressäni vaikka penkkirivissä, niin hän tunkee heti istumaan siten että pääsee viereeni.
Olemme noin 20-vuotiaita.
Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ymmärrän kyllä sua. Ohan toi aika kiusallinen tilanne. Eihän kenenkään tarvitse vain velvollisuudesta ystävystyä. Mitä sellainen ystävyys edes olisi, jossa ystävyys ei perustu molempien vapaaseen tahtoon.
Kuulostaa siltä, että tällä henkilöllä ei kenties aiemminkaan ole ollut hirveästi ystäviä ja kavereita ja nyt, kun ryhmätyön merkeissä tutuistui teihin, niin haluaakin kaksin käsin tarrata teihin kiinni.
Kenties hän ei itse edes ymmärrä käytöstään, koska ei ole välttämättä aiempaa kokemusta ystävyyssuhteista. Voi olla, että ei osaa "terveellä" tavalla suhtautua ystävyyssuhteisiin. Joko hänen mielestään ei olla ollenkaan tekemisissä tai sitten ollaan jatkuvasti tekemisissä.
Ainakin tekstisi perusteella niin hänestä huokuu epävarmuus ja ehkä huono itsetuntokin. Kaipaa hirveästi hyväksyntää ja sitä, että saisi kuulua teidän porukkaan.
Jos tämä henkilö ei ole mitenkään pahantahtoinen tai muuta niin hengailisin hänen kanssaan koulussa ja vapaa-ajalla esim. silloin tällöin esim. juuri isommassa ryhmässä. Jos hän kyselee sinulta tapaamisten perään niin voit suoraan ehdottaa jotakin päivää niin ehkäpä hänen jankkauksensa loppuu. Yökyläilyihin ei tarvitse suostua.
Voihan myös olla, että kun tämä henkilö saa rohkeutta ym. teidän kanssa niin hänen käytöksensäkin muuttuu, kun ymmärtää ettei hänen tarvitse koko ajan olla mielyttämässä teitä pysyäksenne kavereina.
Itselläni oli eräs ystävyyssuhde, jossa oli alussa aika samanlaisia piirteitä. En niitä itse silloin tajunnut, vaan vasta vuosien päästä, kun oli lopetettava tämä suhde niin ymmärsin minkälainen hän oli jo ystävyytemme alusta asti ollut. Hänellä oli myös todella huono itsetunto. Alussa matkimiset ym. eivät haitanneet. Mutta vuosien mittaan huono itsetunto purkautui mustasukkaisuutena ja kateutena ym. Hän mm. osoitti mieltään, jos vietin aikaa muiden kuin hänen kanssaan. Voi olla, että sun kaverisi ei ole lainkaan tällainen, vaan päinvastoin hän pääsee epävarmuudestaan teidän kauttanne eroon. Hyvä että sulla on kuitenkin muitakin kavereita ja tasapainoisia ystävyyssuhteita niin varmasti huomaat, jos kaveruus tämän yhden kanssa muodostuu epäterveeksi.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi.
Tosiaan tää tyttö on sinäänsä ihan harmiton ja todella kiltti, mutta myös äärimmäisen herkkä. Hänen herkkyytensä takia en ole viitsinut suoraan sanoa hänelle että minua ei kiinnosta olla niin tiivisti yhdessä . Hän on nyt vain jotenkin ottanut minut kohteekseen, koska nuo muut porukan kaverit keksivät aina jotakin tekosyitä miksi heille ei voi mennä. Vietämme kyllä porukassa aika paljon aikaa ja vietämme iltaa niin että tää tyttö on mukana, mutta nyt hän on viimeaikoina hakeutunut kokonaan minun seuraani ja haluaa jatkuvasti nähdä.
Hänelle ei oikein ole ns tilanteen ja ajantajua. Hän ei ymmärrä että jos koulun jälkeen teen välillä keikkatyötä, niin että en jaksa/voi lähteä hänen kanssaan mihinkään enkä ottaa kylään. Hän jopa tämän kuullessaan alkoi udella missä olen töissä ja mihin aikaan ja oli jopa googlettamassa että kyseistä työpaikkaa olemassa.
Häntä on kuulemma joskus kiusattu koulussa aika pahastikin ja on ollut aika yksinäinen. Ärsyttää vain kun jos sanon että ei käy yökyläily tms niin hän heti alkaa udella mitä teen ja kenen kanssa . Esim kerran olin elokuvissa yhden ystävän kanssa jota en ollut nähnyt pitkään aikaan välimatkan takia ja hän kuuli tästä ja halusi tulla mukaan ja jäädä viettämään iltaa meidän kanssa ja tietenkin yöksi. Kerroin suoraan että meillä on omia juttuja ja mun luokse ei mahdu ku yksi yöksi ( mikä on totta), niin hän sitten koko ajan laittelei viestiä että miten menee ja onko ollut kivaa ym.
Tiedän että tästä kehittyy vielä aikamoinen ongelma jos jatkan ns kiltillä linjalla ja olen alkanut sanoa jyrkästi että ei käy , mutta tuntuu että hän ei oikeasti ymmärrä .
Olen ainoastaan kerran ollut hänen luonaan käymässä kun menimme koulun jälkeen ja meidän oli tarkoitus kavereiden kanssa viettää hänen luonaan iltaa. Menin vähän aikaisemmin kun muut ja hän oli hyvin vaivaantuneen oloinen. Hän ei puhunut mitään ja istui vain sohvalla ja alkoi lukea kirjaa . Sama homma kun muut tulivat ja sen jälkeen hän ei ole pyytänyt kertaakaan kylään , vaikka mitään ei ollut tapahtunut ( melua, kännäilyä ym)
Tietenkin olen pahoillaan hänen puolestaan että häntä on kiusattu ja hänellä ei ole ollut paljon ystäviä, mutta minä en voi alkaa sydänystäväksi, koska meillä ei ole mitään yhteistä . Koulussa ja välillä kahvilla voin hänen kanssaan ihan mieluusti olla ,mutta en joka viikko.
Jos tossa 'kirjan kanssa yksin vetäytymisessä' on taustalla jotakin jännittämistä. Mutta toisaalta, jos jännittää niin luulisi, että ei kovin mielellään olisi sopimassa tapaamisia tai siten päätyisi viime hetkellä peruuttamaan näkemisiä jännityksen takia. Mutta jos vielä itse tuppautuu sinun ja kaverisi mukaan ja vieläpä yöksi niin tuskinpa ainakaan kovin pahaa sosiaalista jännittämistä voi olla. Jos tossa onkin taustalla, että olisi halunnut nähdä sun kanssa kahdestaan ja kirjan lukemisella halusi passiivis-aggressiivisesti viestittää sen.
Ei varmaan tarvitse sanoa suoraan hänelle mutta voit omalla käytökselläsi tehdä rajat selväksi hänelle. Jos olet sanonut, että näet toista ystävääsi niin ei sun sillä aikaa tarvitse katsoa tämän kaverin viestejä , voit kaverin lähdettyä vastata hänelle lyhyesti.
Muutenkin se, että hän on ns. valinnut sinut kohteeksi, kun muut porukastanne eivät halua nähdä häntä kahdestaan.; eli kokeeko hän kenties itse, että teillä on jotakin yhteistä vai onko hän ripustautunut sinuun, kun muitakaan ei ole. Eihän se ole millään lailla reilua sinuakaan kohtaan.
Ehkä hän ei ole vielä valmis läheiseen ystävyyssuhteeseen, eikä sun siitä pidä syyllisyyttä kokea. Ehkä häntä voi koulun lisäksi nähdä silloin tällöin jonkin tekemisen yhteydessä niin ehkä oleilukin olisi hänen puoleltaan vähän luonnollisempaa, jos pelkkä hengailu saa hänet vaivaantuneeksi.
Eikä sun omia koulun ulkopuolisia ystäviä tarvitse hänelle tutustaa. Riittää jos tämän kouluporukan kanssa jo vietätte aikaa yhdessä. Jos hän jotenkin osoittaa mieltään loukkaantumalla tms., kun laitat hänelle rajoja niin ei sun tarvitse pahoitella, koska et ole tehnyt mitään väärää. :-)
Hei eioikeinjaksa
Esille ottamasi kysymys on visainen eikä siihen varmasti mitään nips naps ratkaisua olekaan.
Haluaisin tuoda kuitenkin esiin muutaman näkökohdan. En halua ruotia Maria tai hänen olemustaan, vaan keskittyä sinuun itseesi. . Haluat selvästi olla kohtelias ja loukkaamaton. Se on arvokas ja tärkeä piirre. Elämässä kuitenkin kaikissa asioissa on myös rajat. Jos se, että pyrkii kaikessa olemaan loukkaamatta muita, aiheuttaakin sen, että tulee siinä kaltoinkohdelleeksi itseään, se ei liene tervettä sekään. On oltava kiltti myös itseään kohtaan, ja toki myös muita kohtaan. Mutta toisille mieliksi oleminen ei saa kuluttaa omia voimavaroja miinukselle. Halutessasi voit miettiä syvemminkin teemaa, kuka ja mikä sinun vapaa-aikasi viettoa määrittelee?
Ystävyys on aina vuorovaikutteinen tila, jota luonnehtii se, että ystävyydestä 'saa' jotain. Muuten kysymys on jostain tukisuhteesta tms, jos toinen on ainoastaan antava osapuoli. Toki normaaleissakin ystävyyssuhteissa on kriisiaikoja, joissa toinen enemmän tukee toista, mutta tästä ei teidän tapauksessanne ole kyysymys. Vaan siitä, että suhde ei ole vastavuoroinen ettekä suhtaudu ystävyyteenne samoin. Sinulle kysymys ei ole ystävyydestä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Miten ottaa asia puheeksi. En osaa siinä muuta neuvoa, mutta sen tahtoisin sanoa, että älä turvaudu ns 'meriselityksiin' tyyliin just nyt en voi tänään tavata koska mun pitää tehdä sitä tai tätä. Selittelyt ja kiertelyt aniharvoin johtavat hyvään lopputulokseen. Jotain sellaista voisit kokeilla omaan suuhusi sopivasti sanoa, että oikeastaan mulle sopisi tavata vasta kahden viikon päästä (tms) jossa itse otat vastuun itsellesi sopivasta aikarajasta. Et siis vetäydy tekosyiden varjoon vaan reilusti omiin nimiisi kerrot, millaisella tahdilla sulle sopii tavata. Mitä tästä voisi seurata? Sinulle? Toiselle osapuolelle? Mihin hyvään muutokseen se kenties vie? Mitä mahdollisia tunteita siitä syntyy? Miten käsittelet ne? Mitä ajattelet tästä?
Tällaisiin kysymyksiin päätän tämän kommenttini.
Merja, diakoni