Kaaduin ja löin pääni pienenä erittäin liukkaaseen ja jäiseen mäkeen, kun luokkatoverini Pauliina oli tönäissyt minut alas. Näin tähtiä. En halunnut näyttää että minuun sattui, vaikka mielikin mieli itkeä. Katsoin Pauliinaa ja pitelin päätäni. En muista mitä hän huusi, mutta jotain muistaakseni vähän ivaillen. Juoksin sisälle.
Oppitunti alkoi, ja päähäni sattui edelleen. Havaitsin näkökentässäni puutoksia. Ne oli ikään kuin värikkäitä, pyöriviä spiraaleja jotka kutistuivat jättäen jälkeensä mustaa. Näkymä oli jotain, mistä nykyään voisin nähdä painajaista, koska en oikeastaan nähnyt edes mitään.
Tämä oli koulussa merkittävä päivä, koska oli opintosuunnitelmaan kirjatun testin aika. Tällä testillä testattiin oliko lapsen kehityksessä ollut vaikeuksia ja miten hän suoriutuisi erilaisista tehtävistä. Ajattelin että jopa kävi huono tuuri, enhän osannut kunnolla enää edes kirjottaa!
En nähnyt missä viivat meni, joten jouduin raapustamaan paperille arviostaan. Ajattelin jokaista kirjainta. A.. vino viiva ylös, ja vino viiva samasta pisteestä alas. Viivan puoliväliin lyhyt viiva... U... kapea ja korkea puolikaari. Menin kotiin ja oksensin. Pää oli erittäin kipeä.
Muistaakseni lääkärille soitettiin, ja ainut saatu neuvo oli että lasta pitää tarkkailla. Tuli seuraava päivä. Se pelotti. Testi oli nyt pisteytetty ja saimme kuulla tulokset. Sain paperini. Suutuin ja marssin opettajan puheille, koska paperissani ei ollut täydet pisteet. Ainut väärin kirjoittama sanani oli AURINKO, ja sekin vain koska olin piirtänyt I:n ja N:n ensimmäisen viivan päällekkäin. Opettaja ei uskonut.
Oppitunti alkoi, ja päähäni sattui edelleen. Havaitsin näkökentässäni puutoksia. Ne oli ikään kuin värikkäitä, pyöriviä spiraaleja jotka kutistuivat jättäen jälkeensä mustaa. Näkymä oli jotain, mistä nykyään voisin nähdä painajaista, koska en oikeastaan nähnyt edes mitään.
Tämä oli koulussa merkittävä päivä, koska oli opintosuunnitelmaan kirjatun testin aika. Tällä testillä testattiin oliko lapsen kehityksessä ollut vaikeuksia ja miten hän suoriutuisi erilaisista tehtävistä. Ajattelin että jopa kävi huono tuuri, enhän osannut kunnolla enää edes kirjottaa!
En nähnyt missä viivat meni, joten jouduin raapustamaan paperille arviostaan. Ajattelin jokaista kirjainta. A.. vino viiva ylös, ja vino viiva samasta pisteestä alas. Viivan puoliväliin lyhyt viiva... U... kapea ja korkea puolikaari. Menin kotiin ja oksensin. Pää oli erittäin kipeä.
Muistaakseni lääkärille soitettiin, ja ainut saatu neuvo oli että lasta pitää tarkkailla. Tuli seuraava päivä. Se pelotti. Testi oli nyt pisteytetty ja saimme kuulla tulokset. Sain paperini. Suutuin ja marssin opettajan puheille, koska paperissani ei ollut täydet pisteet. Ainut väärin kirjoittama sanani oli AURINKO, ja sekin vain koska olin piirtänyt I:n ja N:n ensimmäisen viivan päällekkäin. Opettaja ei uskonut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.