Lopullinen ratkaisu?

minä en ymammär mks tän pitää kirjoittaa, kukin taaplaa tavallaan

Vaikutat fiksulta ja ihanalta naiselta. Sinulla on sydän paikallaan.

"Samalla tiedän, että tällaisella ratkaisulla tuhoaisin viimeisetkin mahdollisuuteni parisuhteeseen. Ei kukaan halua peräkamarintyttöä tai vinttiprinsessaa. Mutta eipä kukaan halunnut myöskään kaupunkilaissinkkua."

Monikin kyllä haluaisi, kyse on vain siitä ettei "peräkamarintyttöihin" pääse tutustumaan helposti. Jos kummatkin ovat ujoja, kumpi tekee aloitteen?

Enpä usko, että tuo ratkaisu mitään tuhoaa, kun et ole siellä vinttikamarissa koko elämääsi viettänyt :) Uusi duuni, uusi asuinpaikka, uudet ihmiset tuulettavat luonnostaan ajatuksiakin, joten mielestäni päinvastoin mahdollisuudet tavata joku sopiva paranevat. Jos olet asunut vaikka stadissa, niin siellä on naisia enemmän kuin miehiä sinkkuina, muualla voi olla aivan toistepäin eli pääset livenä valkkaamaan parhaita päältä, aina silloin tällöinhän joku täyspäinen mies eroaakin.

Ainoa kysymysmerkki mitä tosta tulee mieleen on se, että miten sopeudut nyt aikuisena elämään vanhempiesi kanssa saman katon alla. Molemmilla on omat tapansa eikä loma-aikojen yhdessäolo välttämättä kerro siitä, miten arki sujuisi. Mutta voihan kaikki mennä hyvinkin, jos joustoa löytyy puolin ja toisin. Ja jos ei suju, niin asuntoja löytyy sieltä kotipaikkakunnaltakin niin että voit auttaa vanhempiasi, vaikka et samassa talossa asuisikaan. Tai sitten vanhempasi voivat muuttaa muualle, eihän ole ollenkaan sanottua, että heidän kuntonsa sallii asua omassa talossa, kun sairauksia tulee.

Hyvältä kuulostaa, onnea uuteen duuniin ja elämään.

Hieno kirjoitus ja sain aika mukavan mielen tästä, vaikka oma haikeuskin siitä kumpuaa, mutta sellainen hyväksytty haikeus, ei katkera.

Moni asia elämässä saattaa ratketa yllätyksellisesti. Eihän tuokaan vielä poista jotain parisuhdetta pois, mutta muuttaa käsitteen samankaton alla asumisesta vaikka myöhemmäks tai vst.

Vieläkin sinulla on vaikka mitä tavoitteita elämässäsi ja tuolla valoisalla asenteella varmasti löydät kyllä aina vaan lisää samanmoisia ahaa-elämyksiä. Elämä jaksaa yllättää!

Kiitos kirjoituksestasi.

Nainen saa helposti parisuhteen heti kun vain haluaa. On paljon tavis miehiä jotka kelpuuttaa rumemmankin naisen ja mies olisi onnellinen kun olisi joku joka haluaa jakaa elämän. Myönnä nyt vaan että on täysin itsestäsi kiinni se äitiys ja parisuhteen saaminen koska et kelpuuta samantasoisia miehiä kun sitä olet naisena. Laske rima ätmi tasolle niin saat helposti miehen kunhan vaan lähestyt itsekkin miehiä.

"Isän kanssa kävisimme viemässä ruokaa kauriille ja hirville aamu-usvaisella pellolla. Illalla äidin kanssa säilöisimme kesän antimia. Kaikki kolme yhdessä miettisimme, mitä seuraavana keväänä kasvimaalle ja -huoneisiin istutetaan. Talvi-iltoina saisin mielin määrin kutoa kangaspuilla. Saisin lenkkeillä raikkaassa ilmassa, ja talvella olisi usein lunta hiihtämistä varten."

Ehdottaisin seuraavaa:

"Miesystävän kanssa kävisimme viemässä ruokaa kauriille ja hirville aamu-usvaisella pellolla. Illalla miesystävän kanssa säilöisimme kesän antimia. Kahdestaan yhdessä miettisimme, mitä seuraavana keväänä kasvimaalle ja -huoneisiin istutetaan. Talvi-iltoina saisin mielin määrin kutoa kangaspuilla. Saisimme lenkkeillä raikkaassa ilmassa, ja talvella olisi usein lunta hiihtämistä varten."

On yleisesti tiedossa että sosiaalisista menevistä kaupunkilaismiehistä on alitarjontaa ja maalla asuvista kotona/luonnossa viihtyvistä miehistä ylitarjontaa. Olet hyvissä asemissa, kunhan hyväksyt että prinsessataktiikka (miestä ei kannata etsiä vaan odottaa että Se Oikea tulee kohdalle ja asiat vain tapahtuvat = miehen tulee tehdä aloite ja pistää asiat vain tapahtumaan) tuskin toimii. Luultavasti joudut olemaan aloitteellinen.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/ikisinkku-minna-50-loysi-miehen-hylattyaan-kriteerinsa-ihannemieheni

Tuollainenkin vanha nainen hylkäsi kriteerit ja löysi heti miehen. Et kai aio odottaa 50 vuotiaaksi että ymmärrät että sun tasosi on ätmi tasolla.

Maaseudulla on paljon enemmän sinkkumiehiä kuin sinkkunaisia joten mahdollisuutesi saattaisivat jopa parantua. Sieltä voisi löytyä omanlaisesi mies. Kannattaa vaan olla aktiivinen (liity treffipalveluun, tinderiin, mene tapahtumiin jne.) ja ei kannata odottaa jotain prinssiä vaan joku mukava mies - vaikka hän ei vaikuttaisikaan täydelliseltä ensiksi. Ei tietenkään alkoholistia, narkkaria, tupakoisijaa tai väkivaltaista miestä tarvitse ottaa, mutta jotkut pienemmät virheet kannattaa hyväksyä.

Se mikä on sinulle "lopullinen ratkaisu", olisi monille miehille mahdollisuus. Pikkupaikkakunnalla on vapaita miehiä aina naisia enemmän. Eivätkä miehet ole esimerkiksi asumisjärjestelyjen suhteen niin nirsoja kuin naiset.

Ehdotan, että joka tapauksessa, ennen kuin sanot kenellekään mitään lopullista odotat tuon työpaikkasi koeajan (6 kk). Siinä ajassa saat käsityksen työpaikasta sekä myös siitä, että millaista on asua omien vanhempien kanssa.

En usko, että vanhempien luona asuminen sulkee naiselta samalla tavalla ovia, kuin mieheltä. Tuttu käsitehän on peräkammarin poika, tai aikamiespoika. Omalla kohdallani se ei olisi este. Korkeintaan hidaste.

95% naisista on rumia. Naisten tulisi kelpuuttaa ruma mies.

Pikkukakkonen sanoi parhaiten.

Juuri tuollaista naista etsiviä maalaismiehiähän riittää pilvin pimein, kun kaikki naiset pakkautuvat kaupunkeihin ja haluavat sosiaalisen miehen jolla on kunnianhimoja ja kalenteri täynnä menoja.

Ainoa kysymys on missä kohtaaminen tapahtuisi. Et varmaankaan halua kaljabaarin vakkaria joten luultavasti se sinun miehesi on jonkin puron varressa kalastamassa.

Suurin osa näistä peräkamarintytöistä ei oikeasti vastaa kiinnostukseen mitenkään vaikka mies sellaista osoittaisi. Tunnen itse yhden, kertoo aina kuinka ei saa koskaan miestä mutta oikeasti torjuu kaikki lähestyjät.

Ettet vain harmis olisi yksi näistä torjujanaisista?

Rehellinen vastaus:

Tuo ei olisi este tutustumiselle. Mutta missä ja miten tutustuisimme? Et vaikuta sellaiselta naiselta joka pyörii paikallisessa räkälässä, enkä siellä viihdy itsekään. Jos olet hiljainen ja huomaamaton, niin kuin minäkin, kumpi tekisi aloitteen?

Kahta asiaa epäilisin hieman.

Oletko valmis uuteen? Ainakin minä haluaisin että jos löydän kumppanin, ollaan valmiita yhteiseen elämään. En haluaisi että kumppanin koko elämä pyörii lapsuudenkodin ympärillä.

Ja pidäthän seksistä? Minua ei haittaisi edes pitkähkö odottelu, mutta se haittaisi jos kävisi ilmi ettei kumppani tule koskaan pitämään seksistä ja/tai olisi täysin haluton kokeilemaan uusia asioita.

Mies, ikisinkku, pikkukaupungista, 41v.

Naisen ei tarvii koskaan olla yksin ja se jos mikä on varmaan tässä elämässä. Oma asia sitten onko nirso ja itkee sinkut palstalla kohtaloaan kun ei löydä sitä miljonääri miestä niin sitten muka epätoivoisesti pitää ajatella että sinkkuus on lopullinen ratkaisu. Jos olet niin katkera ettet kelpuuta iahvis miestä vaikka taviksia on suurin osa kansasta niin ei siitä tarvii kirjoitella palstoilla. Ei se ketään kiinnosta jollet halua seurustella koskaan. Mutta älä sano ettet löydä miestä koska et ole edes yrittänyt. Mies voi joutua olemaan sinkkuna vaikka ei haluaisi koska naiset on just niitä pinnallisia.

Vastaan kuten muutkin eli hieno kirjoitus, ei oikein muuta voi kun se on totta ja siitä tosiaan hyvin tulee ilmi että sulla on sydän paikallaan. Jos et ole kovin ronkeli, luulen ettet ole, veikkaan että miehen löytämismahdollisuudet jopa kasvavat maalla kun siellä ei juurikaan ole muita vapaista naisia kilpailemassa mutta luultavasti ihan reippaastikin tolkun miehiä tarjolla.

Toivotan onnea ja onistumista tuolla tiellä jos/kun sen valitset, eihän sekään tosin mikään maailmanloppu ole, aina pääset kaupunkiin takaisin jos välttämättä haluat mutta tuskinpa tulee sitä mielitekoa jos työpaikka on ok ja asut sellaisten ihmisten parissa joista pidät. Se pitää sitten toki muistaa että jos asuu samassa taloudessa voi siinä itsenäsyyteen tottuneella olla opettelemista, itse pitäisin parhaana vaihtoehtona koeajan jälkeen ehkä sellaista että hankkisit auton ja muuttaisit siihen johonkin vanhempiesi läheisyyteen niin että olet lähellä, loisi heille turvallisuudentunnetta, mutta kuitenkin omaan asuntoon niin että voit ajatella olevasi omassa kotona eikä toisten nurkissa. Esim. hyvä ratkaisu voisi olla sellainen että ostaisit tilavan kaksion/kolmion heidän kotipitäjän keskustasta ja sinä vaiheessa kun vanhukset alkaa olla niin iäkkäitä etteivät enää maalla pärjää voisit vaihtaa heidän kanssa asumisia.

Minä en saa koskaan tyttöystävää koska olen todella ruma. Minussa ei vaan ole mitään sellaista josta nainen kiinnostuisi. 34 v ja yhä olen yksin kokemattomana. Naisten ei tarvii koskaan olla yksin. Naiset kelpuuttaa jännämiehen mielummin kun tälläisen ruman kokemattoman miehen.

Kyllä se elämä olisi kivaa vanhempia ja oman lapsen kanssa, joten miksi et hommaa miestä siittäjäksi? Haaveet auvoisesta parisuhteesta ja kumppanista lopuksi elämää on haave, josta vain harva saa nauttia. Monet ihmiset eivät pysty elämään toisen kanssa, vaan riidat ja omat tahto voittaa rakkauden pidemmällä aikavälillä ja lopulta jää vain viha ja katkeruus. Tietyllä tavalla pelkän lapsen tekeminen olisi hyvä juttu, koska sitten ei jäisi katkeruutta ja mitä jos tunteita kuten eron jälkeen.

.. Jooh, voit olla YksiSarvistenHeimoa tai sitten olet Vain yksi monista KotKotOtuksista.. Paha mennä sanomaan, kun ei ole kuin RiipujaTaulussa ja niitäkin aika olemattomasti.. ;P

On hassua, miten fiksukin ihminen voi jossain asiassa olla ihan luvattoman höpsö.

Eihän tuossa mitään lopullista ole. Vain yksi polku kuljettavaksi, kortti katsottavaksi. Poluilla on tapana haaroittua. Niiltä voi poiketa ja jonkun on tiedetty jopa omia jälkiään palanneenkin.

Onnea uusiin haasteisiin.

Milloin ätmit tekee lopullisen ratkaisunsa? Naisia ette kuitenkaan tule koskaan saamaan.

Vanha palstaleganda on palannut o_O Sinusta oltaisiin aikoinaan taisteltu tälläkin palstalla, mutta kukaan ei tuntunut kelpaavan. Päätit siis kuitenkin elää yksin.

Mutta vastataan kysymykseesi. Miehille nyt ei ole mikään statuskysymys, jos nainen asuu vanhempiensa luona. Sukupuolilla on eroa, vaikka naiset muuta väittääkin. Maaseudulla on yksinäisiä miehiä, muttei vapaita naisia. Muuttamalla siis nostat mahdollisuuksiasi potenssiin kymmenen. Etköhän sinä siis pärjää vallan mainiosti kotiseudullasi. Onnea kuitenkin uuteen työhön.

Kiitokset kirjoituksesta.

Itselle tuli tekstistä hyvä mieli ja samalla muistutin myös itselleni että kannattaa vähän katsella ympärilleen ja tarttua mahdollisuuksiin. Niitäkin elämä välillä tarjoaa.
Jos tällaisia asioita kerran tapahtuu työrintamallakin niin miksi ei myös elämän muilla osa-alueilla.

Onnea ja menestystä.

alkoholistia tai väkivaltaista miestä ei kannata koskaan ottaa....alkoholisti sanoo kauniiksi naista vain silloin kun saa viinaa ja väkivaltainen on luonnevikainen, ei muutu koskaan

Tuliko ihanasta Lumista reksi tai peräti koulutoimenjohtaja? Joo anteeksi, olen vaan kaikki nämä 10 (?) vuotta, kun olet palstalla esiintynyt ajatellut sut opettajattarena. Mikä työsi sitten onkin, niin toivotan onnea. Ja siunausta! Eikä tämä ole mitään mielistelyä, vaan ihan sydämestä.

Olipa kiva lukea, miten vilpittömiä toivotuksia sulle annettiin. Ja hyviä ajatuksia myös. Sitä jäin miettimään, että miten kaksi ujoa ja varovaista, siipeensä saanutta voisi löytää toisensa, jos kumpikaan ei uskalla lähestyä. Itse olen tykännyt ujoista miehistä aina, ja suurin osa suomalaisista miehistä on ujoja. Tavallinen suomalainen mies on minun mieleeni aika komea ja söötti juuri sen vuoksi, että vain ujosti katsoo perään, siinä yksi syy, että Suomessa ei tarvitse läheskään niin paljon pelätä miehiä kuin muualla maailmassa.

Miesmakua on hankala muuttaa, siksi kai sitä tulee vastustettua, kun puhutaan "kriteerien alentamisesta". Jos toista kohtaan ei tunne seksuaalista halua mihin suhde kuitenkin perustuu, niin on vaikea keksiä syytä miksi häntä pitäisi "alennettuna" lähestyä. Siitä tulee vain lisää haavoja molemmille. Mies ei voi rakastella naisen kanssa, jota kohtaan ei tunne halua eikä myöskään nainen. Jokin osa viehtymyksestä liittyy aina ulkonäköön, vaikka miehet ovatkin visuaalisempia kuin naiset.

Mutta jos kriteerien alentamisella tarkoitetaan sitä, ettei lähesty vaatimuslista edellä, niin sitten se on hyvä idea. Minusta tärkeitä asioita ovat seksuaalinen yhteensopivuus, samanlainen huumorintaju ja samalla aaltopituudella oleminen eikä niitä välttämättä ole, vaikka molempien vaatimuslistojen mukaan edessä olisi täydellinen match. Jotain odottamatonta aina myös tapahtuu pariutumisessa, jotain tuttua, jotain lainattua, jotain sinistä. Kiintymyssuhdemallit ratkaisevat pariutumisen sitten loppupeleissä, mutta ulkonäkö toiminee jonkinlaisena esikarsintana (mikä nyt kenenkin mies/maku ulkonäön suhteen onkin).

Onko sulla ollut ksokaan edes mahdollisuutta siihen parisuhteeseen. Enpä usko koska olet niin ruma ettei miehet halua sinua.

Kiitos kaikista rohkaisevista kommenteista! Etukäteen olin ihan varma, että haaveeni saavat mitä ankarinta mollausta, varsinkin kun tällä palstalla ollaan. Mutta sainkin aivan erilaista palautetta. Kiitos, ihanat!

Ja kyllä, olen ruma. Olen liian laiha useimpien ikäisteni makuun. Mitään ihannoituja kurveja en pysty tarjoamaan. Kuitenkin kasvoiltani olen pyöreäposkinen, joten kokonaisolemus on kuulemma kuin pikkutyttö. Ja edelleen letitän hiukseni. Olen hyvin kaukana siitä, mitä ikäiseni ihmisen pitäisi olla näyttääkseen hyvältä. Onneksi on elämänalueita, joissa ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.

Jos olisin kauniimpi, niin tarjoaisin kaikille kivoille kommentoijille virtuaalihalauksen. Jos joku sen rumalta naiselta haluaa, niin tässä on...

Aivan ihana kirjoitus. Olet saanut uuden suunnan elämääsi. Ota se vastaan. Voihan olla että juuri uudella paikkakunnalla löydät sen miehen elämääsi.