..saa kommentoida vapaasti =)

Erään kahvilalaisen opastamana kirjoitan tämän tarinan tänne kommentoitavaksi. Sama tarina oli tiivistetyssä muodossaan eräällä toisella keskustelupalstalla, mutta ei oikein sopinut sen aihepiiriin - toimikoot siis keskustelunavaajana täällä :)

Olipa kerran (kaikki hyvät tarinathan alkavat näin?) omasta mielestään kokenut (4-5 vuotta on kai aika hyvänmittainen kokemus?) lähes keski-ikäinen (jos keski-iän oletetaan asettuvan jonnekin neljänkympin paikkeille?) naischattaaja ja suurinpiirtein samanikäinen mieschattaaja (juu, lopetan näiden sivuhuomautusten kirjoittamisen!) eräässä mukavassa ja viihtyisässä kaupunkichat-huoneessa.

Sattumoisin he ajautuivat juttelemaan keskenään (mitä ette tietenkään olisi osanneet arvatakaan ;) ), huomasivat viihtyvänsä toistensa seurassa ja nauttivan siitä, että toiselle voi kertoa suurinpiirtein kaiken ja puhua kaikesta sulassa sovussa toisen erilaisiakin mielipiteitä kunnioittaen ja arvostaen.

He juttelivat viikkokausia lähes päivittäin ja omalla hassulla tavalla jopa kiintyivät toisiinsa ja arvostus kasvoi päivä päivältä.

Vaan tämän yhteenkuuluvaisuuden ja viihtyvyyden tunteen pani merkille myös eräs chattaajanainen, kutsuttakoon häntä tässä yhteydessä vaikka kärmesnaiseksi. Tämä kärmesnainen tunsi tämän miehen entuudestaan, myös ihan siinä oikeassa elämässä.

Kärmesnaisen motiivi on vieläkin täysin hämärän peitossa.. (mustasukkaisuutta, kateutta tai katkeruutta?) mutta tämä kärmesnainen alkoi leikkiä näillä kahdella ystävyksellä omaa raadollista leikkiään.

Hän valitsi nimimerkin, joka oli hyvin lähellä tämän naisen nimimerkkiä ja meni juttusille tämän miehen kanssa selittäen, että oli ongelmia kirjautumisessa. Ja kun tekniikka muutenkin aina temppuilee, mies ei epäillyt mitään, vaan jutteli ja kertoili asioistaan kuin tälle toiselle naiselle olisi kertonut. Näin kärmesnainen sai ongituksi selville pieniä faktoja puheenaiheista yms. ja näiden avulla hän sitten meni jututtamaan tätä naista, tällä kertaa vain miehenä, joka jostain syystä ei saanut kirjauduttua sisään omalla rekisteröidyllä nimimerkillään.

Tätä leikkiä kärmesnainen jatkoi aikansa, kunnes hän sitten kertoi tälle miehelle, ettei tämä nainen enää välittänytkään hänestä eikä halunnutkaan enää jutella hänen kanssaan. Ja mies uskoi.

Tätä kirjoittaessani mies on löytänyt elämäänsä uuden naisen, mistä tämän tarinan nainen on enemmän kuin onnellinen. Tämä mies kun on tämän naisen mielestä ansainnut elämäänsä runsain mitoin onnea kaikkien kolhujen ja epäonnen jälkeen.

Miksi aina on olemassa näitä kärmesnaisia ja -miehiä, joille toisten ihmisten onni on asia, joka pitää estää hinnalla millä hyvänsä? Onko se vain sitä, että koska itsellä on kurjaa, pitää tehdä muidenkin elämästä yhtä kurjaa vaiko jotain vielä kieroutuneempaa?

Se, mitä minä tästä tarinasta itse opin on, että jos vähänkään haluaa jotain, on oltava heti alussa valmis tekemään kaikkensa sen eteen itsensä totaalisen nolaamisen uhallakin. Näin toimien kukaan ei ehdi tunkea siihen väliin sotkemaan kuvioita.

Elämä on silti ihanaa. Tällaisten tunnemyrskyjen aikana sitä ainakin tietää elävänsä - kivet ovat tunteettomia, eivät itkevät sydämet.

Luen mielelläni kommenttejanne ja ajatuksianne. =)