Kun mikään ei kelpaa

Ehdotin miehelleni, että tämä menisi äitinsä kanssa yhteen asumaan. Mutta eipä se kelvannutkaan. Kumma kun kumminkin siellä äitinsä kanssa viettää enemmän aikaa kuin minun kanssani.
Ilmianna
Jaa

17 Vastausta



Anopit voi sekaantua liikaa lastensa elämään. Oma anoppini soitteli jatkuvasti lapselleen ja puoliso oli tämän tästä äitinsä luona käymässä kun anoppi vielä eli. Vasta hänen kuoltuaan saimme omaa rauhaa elää elämäämme hänen uteliailta soitoiltaan ja valvomisiltaan. Hän saattoi ajatella olevansa lastensa avioliiton ja tasapainon valvoja jokaisen lapsensa elämässä eikä jättänyt "huolehtimatta" (kyyläämättä) jo mummo- ja pappaiässä olevien lastensakaan elämää. En lainkaan ihmettele että miniät kyllästyy näihin anoppeihinsa ja heitä aletaan karttamaan. Kunpa anopit ja appiukot ymmärtäisikin jättää rauhaan nuoret parit ja heidän perheensä joka ei kuulu appivanhemmille. Usein napanuora on vielä tiukasti kiinni lapseensa, etenkin anopeilla.
Ilmianna
Jaa
Ei ne anopit sekaannu lasten elämään vaan lapsi ei osaa laittaa rajoja että en nyt vataakkaan puhelimeen tai en mene lapsuudenkotiin köäymään kun jompi kuimpi vnahemmista soittaa. Se on aikuisen lapsen itse määritetlävä mitä tekee elämällään ja pitää muistaa että kun 18 v täyttää niin ei tartte enää vanhempien määräyksia totella tai totetutta ja sanottava suoraan että nyt ei sovi mutta taitaa näill ämieheillä olla murrosikä elämättä jos vaikka äitinsä pillin mukaan tejee kaikkea jonnin houtavaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Kyllä ne vaan sekaantuu. On henkilökohtaista kokemusta. Täytyyhän anoppien se itsekin ymmärtää että ei soittele jatkuvasti tai ole aina kysymässä nuoren perheen asioita. Se ei anopeille kuulu. Olen itse anoppi ja otin opikseni anoppini käytöksestä. En tuppaa miniäni perheen elämään liikaa. He ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat itsekin elää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
AnopillakinJärki kirjoitti:
Kyllä ne vaan sekaantuu. On henkilökohtaista kokemusta. Täytyyhän anoppien se itsekin ymmärtää että ei soittele jatkuvasti tai ole aina kysymässä nuoren perheen asioita. Se ei anopeille kuulu. Olen itse anoppi ja otin opikseni anoppini käytöksestä. En tuppaa miniäni perheen elämään liikaa. He ovat aikuisia ihmisiä ja osaavat itsekin elää.
AnopillakinJärki: sinä et tuppaa miniäsi perheen elämään, ymmärrän.
Miten on poikasi laita? Eikö sinua kiinnosta tietää miten hänellä sujuu?
Entäs lastenlapsesi, onko sellainen olo, että who cares, ihan sama?

Luulin aina, että miniät kuuluvat samaan perheeseen kuin heidän puolisonsa, ja lapset jos sellaisia on, mutta vähänpä näköjään mitään, tästäkään, tiedän.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
jyvät_ja_akanat kirjoitti:
AnopillakinJärki: sinä et tuppaa miniäsi perheen elämään, ymmärrän.
Miten on poikasi laita? Eikö sinua kiinnosta tietää miten hänellä sujuu?
Entäs lastenlapsesi, onko sellainen olo, että who cares, ihan sama?

Luulin aina, että miniät kuuluvat samaan perheeseen kuin heidän puolisonsa, ja lapset jos sellaisia on, mutta vähänpä näköjään mitään, tästäkään, tiedän.
Miniäni ja vävyni kuuluu vahvasti perheemme elämään mutta annamme heille oman rauhan elää juuri senkaltaista elämää kun he itse tahtoo, tuppaamatta liikaa omia näkemyksiämme heidän elämään ja utelematta heidän asioitaan liikaa puhelimessa, tapaamiset sovimme. Autamme tarvittaessa puolin ja toisin, välimme ovat hyvät heidän kanssaan. Myös lastenlapset ovat yhtä rakkaita kuin omat lapsemme, niin myös perheeseen liittyneet heidän puolisonsa. He ovat fiksuja ja kertovat itse sen mitä he haluaa meidän tietävän tai mistä he haluaa keskustella. Kunnioitamme heidän elämää ja he myös kunnioittaa anopin ja apen elämää ja elämänkokemusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos miehesi käy täysin terveen, työkykyisen, äitinsä luona päivittäin, niin sinuna miettisin miksi miehesi ei viihdy kanssasi. Voisiko sinussakin olla jotain vikaa?
En tietenkään sano, että on, mutta miettisin sinuna voisiko sinunkin käytöksessäsi olla toivomisen varaa.

Itse ainakin annan respectit omalle miehelleni siitä kärsivällisyydestä, miten hän jaksaa muistisairaan äitinsä kanssa viettää aikaa päivittäin, vaikka varmasti se välillä on miehelleni aika turhauttavaa kun toinen ei muista mistään mitään. Anoppi on kunnallisessa hoitolaitoksessa, ja tarvitsee ympärivuorokautista hoitoa. Muistisairaus on ikävä tauti.Esim. minua anoppi ei ole tunnistanut vuosiin. Mieheni on ainoa lapsi ja sen myötä ollut anopilleni hyvinkin tärkeä. Mies on ainoa ihminen jonka anoppi vielä tunnistaa joka kerran, mieheni nimi on yksi niitä harvoja asioita joita anoppi enää sanoo ääneen.
Anopin ystävät ja vanhat naapurit ovat kuolleet aika päivää sitten pois, sukulaisia on vähän, ei hänen luonaan enää ketään muita käy kuin mieheni ja minä. Mieheni lukee anopille päivän lehdet ja juttelee niitä näitä. Minä olen mukana pari kertaa viikossa, tarkistan että anopilla on varmasti puhtaita vaatteita yms, eli teen peruspikkupuuhasteluja hiljaa taustalla.

Sitten, kun tai jos, minä olen yhtä huonossa kunnossa kuin anoppi, toivon todella, että minullakin olisi olemassa edes yksi läheinen, joka jaksaisi käydä katsomassa ja pitäisi huolta siitä, että saisin inhimillistä ja hyvää hoitoa, vaikken osaisi enää itse sitä vaatiakaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
alkuperäisessä ei ole mitään vikaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kyllä se on lapsuuudenkodin sairas malli, kun ei päästetä iri aikuisesta lapsesta ja väkisin udellaan ihan kaikesta.. Siitä on hankalaa irtaantua, nähdä että ei ole ihan tervettä jokaista asiaa tilittää äidilleen. Saanut tämän kokea itse
oman miehen kanssa, jonka äiti tenttaa väkisin meidän kuulumiset, kunnes tulee vastaus. Eli mies välttelee yleensä kertomasta mitään. Toki jos on riitaa, kääntyy kavereiden puutteen vuoksi äidin puoleen.. Ja kierrehän on valmis. Mutta kun, äiti ei voi ikuisesti olla se ainut kaveri ja ymmärtäjä.. Anoppi elää yksin . Minua ei hyväksy, se on ollut näin jo pian 8 vuotta.

Mieheni on nyt mennävuosina ollut enää melko vähän enää anopin kanssa tekemisissä. Sitten jos on enemmän, tulee asiaa, kun anoppi "vaaatii" tiettyjä asioita joita miehen tulisi tehdä, halusi taikka ei..niin tulee pientä oikosulkua.. Eli kylä pomottava/alistava anoppi alistaa oman lapsensa riippuvaiskesi itsestään. Siitä voi olla vaikeaa erottautua, ellei asiaa itse käsitä.
Ilmianna
Jaa
Jos vanhus on heikossa kunnossa eikä kykene huolehtimaan päivittäisistä jutuistaan, on täysin ymmärrettävää, että jälkikasvu käy tarkistamassa vaikka joka päivä miten se isä tai äiti jakselee.

Ei parisuhde pelolla hallitsemalla ja uhkailemalla toimi. Aikuisella naisella on aivan muut avut ja keinot käytettävissä joilla miehen saa pysymään kotona mielellään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
4 VASTAUSTA:
Ennen kuin tämä aika tulee, pitää määritellä, mitä tarkoitetaan "heikossa kunnossa" ja kuka on se vanhus, joka oikeasti tämän avun ansaitsee. Koska niitäkin vanhempia ihmisiä on, ilkeitä, jopa omia vanhempia, joita ei tarvitse hoitaa.

Se, että ihminen täyttää 70, 80, 90 vuotta, ei tarkoita, että vaikka tämä olisi oma äiti tai isä, että lasten pitää automaattisesti joka päivä, tai edes koskaan tämän luona.

Ikääntyminen - jossain tapauksissa - muuttaa ihmistä entistä pahempaan suuntaan.

Kun isä on piessyt lasta, kun tämä oli alle 5-v ja äiti juonut koko elämänsä, tällaiset appi"vanhemmat" saavat minun puolestani kuolla sänkyynsä tai kaatua eteiseen ja mädetä sinne.

Me emme tule soittelemaan perään nytkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämädiesomeday kirjoitti:
Ennen kuin tämä aika tulee, pitää määritellä, mitä tarkoitetaan "heikossa kunnossa" ja kuka on se vanhus, joka oikeasti tämän avun ansaitsee. Koska niitäkin vanhempia ihmisiä on, ilkeitä, jopa omia vanhempia, joita ei tarvitse hoitaa.

Se, että ihminen täyttää 70, 80, 90 vuotta, ei tarkoita, että vaikka tämä olisi oma äiti tai isä, että lasten pitää automaattisesti joka päivä, tai edes koskaan tämän luona.

Ikääntyminen - jossain tapauksissa - muuttaa ihmistä entistä pahempaan suuntaan.

Kun isä on piessyt lasta, kun tämä oli alle 5-v ja äiti juonut koko elämänsä, tällaiset appi"vanhemmat" saavat minun puolestani kuolla sänkyynsä tai kaatua eteiseen ja mädetä sinne.

Me emme tule soittelemaan perään nytkään.
Ei niin, mutta tässä ketjussa ei ole kyse sinun appivanhemmistasi eikä sinun puolisollesi lapsuuskodissa tapahtuneista jutuista. Sinä valitset itse ketä hoidat, sinun puolisosi valitsee itse ketä hän hoitaa. Et sinä päätä muiden ihmisten puolesta ansaitsevatko heidän läheisensä hoivaa ja huolenpitoa vai eivät. Jokainen meistä päättää itse mihin vapaa-aikansa käyttää.

Kyse oli apn miehestä. Apn mies mitä ilmeisimmin haluaa olla äitinsä tukena kun kerran viettää äitinsä luona enemmän aikaa kuin vaimonsa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tuota, kyse_eri_ihmisestä: sinä et määrää, kuka saa kirjoittaa ja mistä.

Viestistäsi saa sellaisen käskyttävän käsityksen, että minä, aviopuoliso en saa jutella oman aviomieheni kanssa ja sanoa omaa mielipidettäni mistään asiasta, koska sinusta se tarkoittaa, että pakotan mieheni tekemään jotain. Että hän saa tehdä ihan mitä vaan. Sori vaan, mutta esim. olen sanonut minun miehelleni, että sinä et mene enää firman vapaa-ajalla tapahtuviin juttuihin tänä vuonna ja kaupasta olisi hyvä tuoda sitä ja tätä ja olisi hyvä äänittää tämä ohjelma telkusta. Onko tämäkin virheellinen päätös?

Ihan vain tiedoksi sinulle: Minä Saan keskustella mieheni kanssa ja sanon oman mielipiteeni tämän vanhemmista, ja ihan kaikista asioista. suoraan.

Ja - tämä tulee suurena järkytyksenä sinulle vaikka asia ei sulle ollenkaan kuulu: päätös on tehty jo vuosia sitten, ennen neuvoja sinulta. Aivan samalla tavalla kuin päätökset, missä asumme, missä vietämme lomamme, ja mitä ostamme kaupasta.

Sinä: kyse_eri_ihmisestä: voit omassa avioliitossa tehdä vapaasti omat päätöksesi, eikä sinun todellakaan tarvitse omassa liitossasi kuunnella pätkääkään mitä puolisosi sinulle sanoo. Jos sinä haluat viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikasi vanhempiesi kanssa, tai jättää asuntolainan maksamatta, niin kuten sanoit, se on täysin sinun oma päätöksesi. Kukaan ei ole sinulta viemässä sitä päätösoikeutta pois, mutta viestistäsi saa sen kuvan, että sinä se sanelet minulle ja muille miten minä ja me mieheni kanssa teemme päätökset, ihan mistä asiasta tahansa.

Mitä AP:n mies tekee, vaikuttaa AP:hen. Koska kyseessä on avioliitto, toista puolisoa pitäisi kuunnella. Minä ajattelen näin, sinä taas tosiaankaan et.

Mutta olet mitä mieltä tahansa, ei se muuta päätöstämme. Miehen vanhemmat ja sisarukset saavat olla ja elää ihan keskenään, ilman mitään kontaktia meiltä. Vaikka se sinun sydäntäsi riipaiseekin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
elämädiesomeday17 kirjoitti:
Tuota, kyse_eri_ihmisestä: sinä et määrää, kuka saa kirjoittaa ja mistä.

Viestistäsi saa sellaisen käskyttävän käsityksen, että minä, aviopuoliso en saa jutella oman aviomieheni kanssa ja sanoa omaa mielipidettäni mistään asiasta, koska sinusta se tarkoittaa, että pakotan mieheni tekemään jotain. Että hän saa tehdä ihan mitä vaan. Sori vaan, mutta esim. olen sanonut minun miehelleni, että sinä et mene enää firman vapaa-ajalla tapahtuviin juttuihin tänä vuonna ja kaupasta olisi hyvä tuoda sitä ja tätä ja olisi hyvä äänittää tämä ohjelma telkusta. Onko tämäkin virheellinen päätös?

Ihan vain tiedoksi sinulle: Minä Saan keskustella mieheni kanssa ja sanon oman mielipiteeni tämän vanhemmista, ja ihan kaikista asioista. suoraan.

Ja - tämä tulee suurena järkytyksenä sinulle vaikka asia ei sulle ollenkaan kuulu: päätös on tehty jo vuosia sitten, ennen neuvoja sinulta. Aivan samalla tavalla kuin päätökset, missä asumme, missä vietämme lomamme, ja mitä ostamme kaupasta.

Sinä: kyse_eri_ihmisestä: voit omassa avioliitossa tehdä vapaasti omat päätöksesi, eikä sinun todellakaan tarvitse omassa liitossasi kuunnella pätkääkään mitä puolisosi sinulle sanoo. Jos sinä haluat viettää kaiken mahdollisen vapaa-aikasi vanhempiesi kanssa, tai jättää asuntolainan maksamatta, niin kuten sanoit, se on täysin sinun oma päätöksesi. Kukaan ei ole sinulta viemässä sitä päätösoikeutta pois, mutta viestistäsi saa sen kuvan, että sinä se sanelet minulle ja muille miten minä ja me mieheni kanssa teemme päätökset, ihan mistä asiasta tahansa.

Mitä AP:n mies tekee, vaikuttaa AP:hen. Koska kyseessä on avioliitto, toista puolisoa pitäisi kuunnella. Minä ajattelen näin, sinä taas tosiaankaan et.

Mutta olet mitä mieltä tahansa, ei se muuta päätöstämme. Miehen vanhemmat ja sisarukset saavat olla ja elää ihan keskenään, ilman mitään kontaktia meiltä. Vaikka se sinun sydäntäsi riipaiseekin.
Kommentistasi sai sellaisen kuvan, että sinä ja miehesi olette yksi ja sama henkilö, kuin siamilaiset kaksoset joilla on poikkeuksellisesti yksi pää, mutta kaksi eri vartaloa.

Vaikka niin ei koskaan tapahtuisi,
jossitellaan silti: entä jos sinun miehesi antaisi vanhemmilleen anteeksi lapsuutensa tapahtumat ja alkaisikin viettää aikaa heidän luonaan enemmän kuin sinun kanssasi?
Miten sinä muuttuneeseen tilanteeseen suhtautuisit?
Kunnioittaisitko miehesi uutta mielipidettä, vai vaatisitko sinä vähentämään kanssakäymistä, miten käyttäyisit muuttuneessa tilanteessa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Jos piipahtaa joka päivä, niin ei se vielä mitään. Mutta jos todella viettää äidin kansa enemmän aikaa kun kumppaninsa kanssa, niin pielessä on ja pahasti.
Ilmianna
Jaa
Auts, tuo sattui. Pitääpä ryhtyä painostamaan emäntää.
Eukkoni on nykyään 3 vuorotöissä, eikä me nähdä enää koskaan. Vedän jatkossa herneen nenuun joka kerran kun emäntä lähtee töihin silloin kun mulla on vapaata.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Etkö sinä tienaa tarpeeksi fyrkkaa ettei vaimosi tarvitse pitää perhettä yllä kolmivuorotyöllä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
riippuu kai tilanteesta, että onko esim anoppi terve,, kovin yksin ym jolloin usein kyläily on inhimillistä . Jos muuten vaan on äidillään huvikseen tms on se napanuora vielä katkaisematta, Kyllä se on sen anopinkin asia päästää lapsensa elämään omaa elämäänsä takertumatta ja vaatimatta liikaa. Mutta mies voi olla kyllä lyhytnäköinen ja myöskin kylvää riitaa miniän ja anopin välille omalla käytöksellään.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Kun mikään ei kelpaa

Ehdotin miehelleni, että tämä menisi äitinsä kanssa yhteen asumaan. Mutta eipä se kelvannutkaan. Kumma kun kumminkin siellä äitinsä kanssa viettää enemmän aikaa kuin minun kanssani.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta