Syyskuun lopussa tulisi avioliittoa 20v. ja yhdessä oloa 24v.
Liittomme on ollut myrskyisä ja tunteikas suhteemme alusta asti, mutta tasaantunut ajan kuluessa. Itse olin vain parikymppinen mieheni tavatessa ja melko pian tulinkin raskaaksi ja menimme naimisiin. Toinen lapsi syntyi pian häiden jälkeen.
Olemme molemmat erilaisista lähtökohdista lähtöisin, mutta samoista asioista pitäviä.
Kun lapset olivat pieniä ja me nuoria, niin mieheni petti minua ajoittain eikä väkivallaltakaan vältytty... Muistan yhden pettämistapauksen jälkeen hammasta purren ja raskaana ollessani, että kun lapset ovat isoja niin eroan.
Liittossamme oli paljon hyvääkin ja mieheni palvoi minua ja on eteeni tehnyt paljon, mutta kaikki nämä tapahtumat ovat jäänneet takaraivoon enkä loppujen lopuksi ole päässyt niistä yli.
Erohetkiä ja pariterapiaakin on ennenkin kuullunut liittoomme, mutta en usko enään mihinkään terapiaan eikä minulla ole haluakaan.
Viimeiset muutama vuosi meillä on mennyt loistavasti! Meitä ihannoidaan, lapsemme ovat lähdössä maailmalle, on veneet mökit ja kaikki. Ja kaiken piti olla ihanaa. Tunsin itseni pitkästä aikaan onnelliseksi ja turvatuksi.
Kunnes mieheni tempaisi taas känni-ääliöitsensä yhteisissä juhlissa kadoten päiviksi.
Petyin, yritin itsemurhaa ja masennuin. Vietimme kuitenkin lomamme yhdessä ja se meni suht ok. Päätimme kuitenkin, että eroaisimme tai ainakin asuisimme erillämme.
Nyt on tullut arki, asuntomme on myyty, nuorimmainen lähdössä maailmalle ja olen itseeni pettynyt, tai pettynyt kaikkeen. En tunne itseäni minkää arvoiseksi enkä uskalla jutella asiasta kuin muutamille ihmisille työssä ja lähipiirissä. Itsemurhasta ei tiedä kuin lapset, mieheni ja äitini.
Kysymys kuuluukin, vaihteleeko muillakin tunteet päivästä toiseen? Tunnetteko haikeutta? Pelkäättekö yksinäisyyttä? Ja teenkö oikein ratkaisun?
Haluisin kuulla teidän muiden mielipiteitä ja tuntemuksia, koska pääsen tästä yli ja koska minulle koittaa hyvä arki.
Avioerosta toipuminen
18
430
Vastaukset
- Kaikkeaedessä
Onnittelen ,että olet viimeinkin jaksanut erota. Arvosta itseäsi,onhan miehesi jo heti vuosia sitten ollut valehteleva huorapukki . Ei sellaista voi edes mieheksi sanoa, inhottava kutale ja sellainen tulee olemaan lopun ikänsä. Itsemurhaa älä ede enää ajattele sen raukkiksen takia.
Jokaisen ihmisen elämään kuuluu todella vaikeita aikoja ja pitkiäkin-,,,miettii eikö tämä jo lopu. Mutta loppuu se ikävä kausi,tulee parempia aikoja. Kunnioita itseäsi,hoida fyysisest ja henkisesti itseäsi,niinkuin vain jaksat.
Älä vaan haikaile sen sinulle niin paljon murhetta aiheuttaneen ihmisen perään.
Onnea elämällesi.Lohdutuksena voin vielä sanoa ,ettei kukaan selviä elämästä ilman murheita,vaikka se ulkopuolisista siltä voi näyttää,kun ei tiedä mitä kukin perhe on kokenut.- Myrskytuulia
Miehesi on ilkeä luonne. Ja lapsellinen vaikka olisi kuinka vahva ja kova. Hän omii itselleen vapaa-ajan eikä suostu asiasta neuvottelemaan. Siksi hän agressiivisesti kusee minne huvittaa, kun on omalla maallansa isäntä. Tässä mielentilassa muiden on väistyttävä hiljaa takavasemmalle vahinkojen minimoimiseksi. On ikävää joutua tällaista sietämään mutta näin miehen luonne käyttäytyy. Tosin monet miehet tekevät saman paljon hillitymmin suhteessa omaan perheeseensä. Onko tämä sitten eron aihe? Ero on ratkaisu, jos vaihtoehtoja ei ole.
Tässä luonteenpiirteessä asiaa voi puhua yleensä muutaman päivän kuluttua. Ja tätä huonoa käyttäytymistä pitäisi kasvattaa pois vihasta. Miehesi ei tällä hetkellä välitä senttiäkään arvosteluista ja se on se puheenaihe. Miksi ei välitä? Mikäli hän suhtautuu tähän kysymykseen yliolkaisesti tai peräti jättää vastaamatta on se sen merkki, että sama homma tulee toistumaan myös tulevaisuudessa. Tähän voi sanoa, että mikäli näin jatkuu, pakottaa se sinut hakemaan rauhallisempaa elämää muualta eli eron syy on silloin selvä. Eriasia on, jos miehesi silmät avautuu ja hän ymmärtää miten inhottavaa on joutua lähes raiskatuksi henkisesti, kun toinen sikailee ja käyttäytyy vastenmielisesti unohtaen hyvät tavat kokonaan. Kysymykseesi milloin eron jälkeen tulee se hyvä elämä vastaan, että sitä ei voi tietää. Valitettavasti.
Hei PBT.
Kirjoituksessasi kerrot surullisen tarinan, joka sisältää pettymystä, ja epätoivon tunnetta joka kulminoitui itsetuhoisuuteen.
Mietin, millaista tukea olet saanut tämän itsemurhayrityksen jälkeen? Oletko saaanut keskusteluapua, terapiaa tai muuta apua terveydenhuollon puolelta? Mikäli et ole saanut, kannustan sinua hakemaan apua jaksamiseesi ihan vaikka tällä istumalla. Arvottomuuden tunteesi ja muut kielteiset tunteet kertovat masennuksesta ja siihen on saatavilla monenlaista apua. Osittain nuo tunteet kuuluvat eroprosessiin, mutta voimakkainan ja itseen liittyvinä kielteisinä tuntemuksina ne syövät elämänlaatuasi liikaa. Voit ottaa yhteyttä esim. oman terveyskeskuksen mielenterveyttä hoitavaan yksikköön, työterveyteen tms. Apua ja tukea on tarjolla.
Merja, diakoni- Uusielämäää
Mitä sitä paskaa haikailee, eikö tuo 24 v jo riittänyt.
Nyt nautitaan vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta, ei mikään paskan takii nyt ittees tappaa kantsi. - PBT
Kiitos kaikille kannustavista vastauksista! Näinhän tämä on todella tällä hetkellä. Mieli-ala vaihtelee päivittäin ja päivänkin sisällä hetkestä toiseen. Yritän naamioida itseni enkä anna masennuksen tunteille voimaa. Yritän käydä töissä vaikkakin sielläkin ollaan huomattu etten ole oma itseni.. Yleensä olen vahva, avoin, iloinen ja sosiaalinen, mutta nyt enemmänkin hiljainen ja "näyttelevä". Tunnen itseni arvottomaksi ja olen pettynyt itseeni, jo itsemurha-yrityksen takia. En hakeudu terapiaan, koska en usko niihin. Haluan, että tämä kaikki paska loppuisi ja olisin taas onnellinen!
- SeuraavaElämäParemmin
Aika samanlainen tarina täällä. Pitkälle toista vuotta olen nyt odottanut että tämä paska loppuisi ja elämästä saisi jotenkin otteen. Synkältä näyttää. Perhe on hajonnut ja aineellinen menetyskin on suuri.
Terapiaan en usko minäkään, olosuhteita ei psykologialla muuteta. Kokeiltu on.
Jospa loppuelämä olisi armeliaan lyhyt. - tunteet1234
Selkeä päätös ja toivonkin onnea ja rohkeutta tulevaisuuteen, minäkin selvisin.
Mutta yhden asian haluan sanoa, jota varmasti arvostat ja lapset kiittävät sinua myöhemmin.
Älä sekoita lapsia mukaan eroon, anna lapsien itse päättää, mitä ajattelevat puolisostasi. - yksinkertainenkovaan
Samanlainen tilanne. Ero ei tunnu oikealta ratkaisulta, silloin jos menettää koko elämänsä. Ero on vain ratkaisu niille, jotka haluavat uusia ihmissihteita. Henkilökohtaisesti menetin puolison, perheen, kodin ja sain epävakaan taloudellisen turvattomuuden. Ikävöin lastani, kotiani ja perhettä. Tylsää sukua ja yhteisiä tuttujammekin. Olen alkuloinen ollut jo kohta lymmenisen vuotta. Tajuan, ettem tästä nuoremmaksi suinkaan muutu. Kumpa olisin toisenlainen ihminen, sellainen joka ei kiinny maallisiin ja unohtaa helposti menneet.
Samanlaisia luin minä, neuvoisin irtautumaan parisuhteen siteistä ja elämään rikasta omaa elämää aviossa ollessaan, koska vaikka toisen olettaa vaativan sinulta vaikka mitä sitoumusta ja palveluksia, ei itseasiassa ole itse sellainen lainkaan. Kaikkea on sallittu tehdä, uusin ihmisiin tutustua ja mukaan saa puolisokin tulla jos tahtoo, mutta ei pettää. Muistakaa elää, mutta älkää erotko, sillä se ei ole ratkaisu vaan aiheuttaa pahaa elämää. - muuskatuikkunen
Jaahas, voin usean vuoden kokemuksella sanoa, että aviioliitossa, joka ei toimi ja missä on kaikkee huonoo ei pysty pidemmän päälle olemaan. Jotkut pystyy, mutta kaikki ei. Voit toki tehdä omia juttuja, harrastaa itse, olla lasten kanssa,mutta se ei ole avioliitto ja sellainen rupee vähitellen ahdistamaan ja tuntumaan vankilalta. Ja jotkut ihmiset kaipaa rakkautta ja hyvän, vaikka sitten uuden ihmisen lähelle. Tätä ei välttämättä saa ja siihenkin pitää varautua. Ja muuten tietysti talouspuoli, koti niistä luopuminen on tietty ikävää,mutta elämässä on joskus valintoja joissa pitää kahdesta huonosta vaihtoehdosta valita se vähiten huonompi. Perseestähän se on,mutta jokainen tavallaan.
- PBT
tunteet1234 kirjoitti:
Selkeä päätös ja toivonkin onnea ja rohkeutta tulevaisuuteen, minäkin selvisin.
Mutta yhden asian haluan sanoa, jota varmasti arvostat ja lapset kiittävät sinua myöhemmin.
Älä sekoita lapsia mukaan eroon, anna lapsien itse päättää, mitä ajattelevat puolisostasi.Meidän lapset ovat jo niin isoja, että tapahtumien jälkeen voivat jo itse päätellä miten asiat ovat. En missään nimessä ala toista ihmistä mustamaalaamaan vaikka itse olenkin pettynyt häneen.
- PBT
Palaan tähän kirjoitukseen esimerkkinä muille.
Kun kirjoitin tätä kysymystä elokuun lopulla, olin todella ahdistunut ja tulevaisuus yksin pelotti.
Nyt olen asunut kuukauden väliaikaisessa asunnossani, käynnyt normaalisti työssä, aloittanut uuden harrastuksen ja tapaillut miehiä ;) josta yksi on ollut ylitse muiden <3
Voin sanoa, että tällä hetkellä olen tehnyt oikean ratkaisun. Mieliala voi vaihdella päivässä hetkestä toiseen ja ikävä on entistä kotia, ja ehkä vähän entistä kumppania... Mutta jos asiat menevät näinkin jouhevasti, niin uskoisin, että pääsen palaamaan ns.normaaliin UUTEEN arkeen nopeastikkin.
Tässä on vielä edessä paljon asioita. Entisen asunnon loppukauppa, osituksen, muutto omaan asuntoon ja miten kertoa entiselle kumppanille esimerkiksi, jos tapailee jo uutta ihmistä.- Liianpianjaliianopeaa
Tuota noinkin nopeaan aloitettu uusi suhde ei kannata edes mainita ex :lleen koska silloin tuot kuvan tavallaan kostosta sitä kohtaan. Nauti uudesta ihan hiljaa ja keskity siihen. Jos sinulta kysytään suhteesta kerro silloin mutta muutoin pidä suusi kiinni. Ei ex sillä tiedolla mitään tee. Olet sinkku ja vapaa tekemään mitä haluat. Ei sinun ex kovin ole otettu jos noinkin nopeaan löysit uuden"
- PBT
Liianpianjaliianopeaa kirjoitti:
Tuota noinkin nopeaan aloitettu uusi suhde ei kannata edes mainita ex :lleen koska silloin tuot kuvan tavallaan kostosta sitä kohtaan. Nauti uudesta ihan hiljaa ja keskity siihen. Jos sinulta kysytään suhteesta kerro silloin mutta muutoin pidä suusi kiinni. Ei ex sillä tiedolla mitään tee. Olet sinkku ja vapaa tekemään mitä haluat. Ei sinun ex kovin ole otettu jos noinkin nopeaan löysit uuden"
Näin sen olen itsekkin kaavaillut ja tämän hetkinen "tapailumies" ymmärtää asian. Ainoa asiaa mutkistava pointti on, jos törmäämme kaupungilla X:ään taikka muihin tuttuihin.. mutta, olen päättänyt etten kanna siitäkään enään huolta ;)
- Oikearakkauspuutossulla
PBT kirjoitti:
Näin sen olen itsekkin kaavaillut ja tämän hetkinen "tapailumies" ymmärtää asian. Ainoa asiaa mutkistava pointti on, jos törmäämme kaupungilla X:ään taikka muihin tuttuihin.. mutta, olen päättänyt etten kanna siitäkään enään huolta ;)
Silloin kun tulette törmäämään ja näkee sulla uuden ei enään voi tulla sinua syyttelemään tai edes arvostelemaan. Ikävistä on kun löytää uuden liian nopeasti pitkän suhteen jälkeen ovat ihmiset juoruilemassa toisilleen tietäen eronne todellisen syyn. Etkä muuten pysty sitä estämään sitä. Sinä se kuljet sen uuden kanssa kuten haluat. Mutta täytyykö sanoa ettei sulla ainakaan oikeasta rakkaudesta ollut kyse. Koska ei rakkaus sammu kk toista kohtaan vaikka kuinka hellustelisi muiden kanssa lääkkeeksi. Jos minut petettäisiin ja jätettäisiin tylysti en voi noin vain seuraavaa ottaa. Koska rakastan aidosti kumppaniani. Eikä se kk katoaisi vaikka kuinka pettänyt olisi.
- heissansitten
Voi perse, sanon minä vaikka sivusta sanonkin. Lukiko edellinen oikearakkauspuutossulla aloittajan tekstiä ja tunsiko edes yhtään aloittajan tuskaa. Näitkö millainen toinen on ollut ap:lle ja varmaan ihan rakkaudesta ja ihan tosta vaan ap eroaa. Mistä näitä kiusaavia trolleja (mikään muu se ei voi olla) sikiää? Ihanaa, jos ap löytää jonkun toisen, tuollaisten kokemusten jälkeen (vaikka itekin toisten tuskalla ilmeisesti pelleilee) ja siinä ei todellakaan kenelläkään ole mitn sanottavaa. Toki, jos on hienotunteinan niin ei mene ex:lle ehdoin tahdoin esittelemään, mutta tuskin se semmoisen lähelle muutenkaan menisi.
- tunteet1234
heissansitten kirjoitti:
Voi perse, sanon minä vaikka sivusta sanonkin. Lukiko edellinen oikearakkauspuutossulla aloittajan tekstiä ja tunsiko edes yhtään aloittajan tuskaa. Näitkö millainen toinen on ollut ap:lle ja varmaan ihan rakkaudesta ja ihan tosta vaan ap eroaa. Mistä näitä kiusaavia trolleja (mikään muu se ei voi olla) sikiää? Ihanaa, jos ap löytää jonkun toisen, tuollaisten kokemusten jälkeen (vaikka itekin toisten tuskalla ilmeisesti pelleilee) ja siinä ei todellakaan kenelläkään ole mitn sanottavaa. Toki, jos on hienotunteinan niin ei mene ex:lle ehdoin tahdoin esittelemään, mutta tuskin se semmoisen lähelle muutenkaan menisi.
Vanha avioliittolaki on otettava uudestaan käyttöön, jos syyllinen on saatava väkisin esiin ja sille laaja hyväksyntä.
Avioeron saa kuka haluaa ¨ilman syylistämistä¨ elämme 2017, kaipaavatko nykyajan vanhemmat, noin sunnattomasti vanhoja aikoja. - PBT
Oikearakkauspuutossulla kirjoitti:
Silloin kun tulette törmäämään ja näkee sulla uuden ei enään voi tulla sinua syyttelemään tai edes arvostelemaan. Ikävistä on kun löytää uuden liian nopeasti pitkän suhteen jälkeen ovat ihmiset juoruilemassa toisilleen tietäen eronne todellisen syyn. Etkä muuten pysty sitä estämään sitä. Sinä se kuljet sen uuden kanssa kuten haluat. Mutta täytyykö sanoa ettei sulla ainakaan oikeasta rakkaudesta ollut kyse. Koska ei rakkaus sammu kk toista kohtaan vaikka kuinka hellustelisi muiden kanssa lääkkeeksi. Jos minut petettäisiin ja jätettäisiin tylysti en voi noin vain seuraavaa ottaa. Koska rakastan aidosti kumppaniani. Eikä se kk katoaisi vaikka kuinka pettänyt olisi.
Totta tuokin mitä kirjoitit, ettei kuukaudessa tunteet entistä puolisoa kohtaan unohdu ja niinhän sen pitää ollakkin, mutta meidän liitto on käytännössä loppunut vuosia sitten. Olemme vain asunneet samassa osoitteessa ja jollakin tasolla "välittäneet" toisistamme vaikkakin se on ollut myrskyisää.
Olen tehnyt mielestäni oikean ratkaisun ja aion nauttia uudestakin suhteesta aidosti ilman paineita ja opetella elämään uutta elämää, koska olen mielestäni entisen liittoni jälkeen ansainnut sen. - tunteet1234
PBT kirjoitti:
Totta tuokin mitä kirjoitit, ettei kuukaudessa tunteet entistä puolisoa kohtaan unohdu ja niinhän sen pitää ollakkin, mutta meidän liitto on käytännössä loppunut vuosia sitten. Olemme vain asunneet samassa osoitteessa ja jollakin tasolla "välittäneet" toisistamme vaikkakin se on ollut myrskyisää.
Olen tehnyt mielestäni oikean ratkaisun ja aion nauttia uudestakin suhteesta aidosti ilman paineita ja opetella elämään uutta elämää, koska olen mielestäni entisen liittoni jälkeen ansainnut sen.koska olen mielestäni entisen liittoni jälkeen ansainnut sen.
Miksi pitää olla kiinni vielä vanhassa, tämän kun olisit jättänyt sanomatta.
Tämä ei varmasti hyödytä sinua mitenkään päinvastoin, lisää pelkästään vihaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031525
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781164- 881097
- 139996
Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt580965Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras1917Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8872- 19842
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9664Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8640