Pitkästä aikaa näimme eilen ja sen seurauksena olet ollut mielessäni koko illan ja yön. Olemme kumpikin naimisssa tahoillamme ja asumme eri paikkakunnilla., eli ei tällaisella jutulla oikeasti ole mitään tulevaisuutta. SIlti tapaamisesi sai mieleni taas kerran harhailemaan. Olet kaunis, älykäs, mukava, ja jos asiat olisivat toisin niin tekisin aloitteen. Nyt vain kärvistelen, ja mietin että tarkoittaako kosketuksesi jotain vai onko se vain. Ja nyt sitten mietin, että laitanko sulle viestiä ja kerron, että oli kiva jutella.
Kaukana poissa
Yli200kilometriä
10783
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
anna olla ja keskity nykyiseen suhteeseesi. viellä kun se sulla on!!
Parempi olla onnellinen hänestä jonka on rinnalleen joskus saanut. Hän ei ole itsestäänselvyys vierelläsi ja onnen voi hänkin omistaa.
Miksi pitäisi tyytyä siihen mitä on? Olla onnellinen, kun on saanut jonkun? Me eletään vain kerran, ja jos on tyytymätön elämäänsä, niin kai sitä voi tehdä muutoksia. Ei sitä samassa työpaikassakaan junnata vuodesta toiseen, jos on mahdollisuus vaihtaa parempaan.
Ns. "parempia" ei olekaan. Jokaisessa on hyvät ja huonot puolet, sinussakin. Parisuhde ei ole mikään pinnallinen leikki, kun lelu kyllästyttää se heitetään menemään. Opitaan arvostamaan toisia ihmisiä. Parempi pysyä yksin jos ei osaa kasvaa parisuhteessa ihmisinä pienistä vaikeuksista huolimatta. Niitä tulee jokaiseen suhteeseen, hankaluuksia on mahdollisuus yhdessä selvittää. Ei yhdenkään elämä ole pelkkää onnea.
Meillä on vaimon kanssa takana yli 20 yhteistä vuotta, teini-ikäisiä kakaroita ja oma talo. Ulkoisesti kaikki on varmaan ihan hyvin, mutta kun yhteiselämä ja yhdessä kasvaminen tuntuu olevan sitä, että minä kasvan toisen tahtiomaan suuntaan. Ja kun pistää vastaan niin vaimo aloittaa valtapelin. Ei seksiä, nälvimistä, uhriutumista, marttyyriyttä. Et siinä mielessä mä oon aika varma siitä, että jos löytyisi sopiva nainen, niin kähtisin tästä lävestä menemään. Toki sitä uutta on kivempi etsiä parisuhteesta käsin kuin yksin poikamiesboksissa makoillen ja ruokkoja maksellen. Mä ymmärrän siis todella hyvin, jos joku ihastuu työpaikalla, jonne yleensä nalkuttava akka tai ukko päästää siippansa, ja alkaa kehittämään pakosuunnitelmaa nykyisyydestä. Siis siitä, josta pitäisi muka olla onnellinen, kun on jonkun saanut.
Jos olet onneton niin eroa! etsi vasta sen jälkeen uusi onni!! niin silloin ei voida puhua enään pettämisestä. vai etkö uskalla erota ennen kuin uusi on löytynyt?
Se nyt on aivan tavallista, että työpaikalla ihastutaan, Se pitää tiedostaa, eikä siihen tarvita mitään ongelnallista parisuhdetta kotona. Ihminen kehittää itse ongelman, kun se haluaa vaihtelua.
Kun näkee elämässä monta samaa tilanneetta, tajuaa, että se on vaan hormoneja ja omaa mielialaa. Omaa parisuhdetta pitäisi yrittää tehdä mukavaksi. Tietenkin nuorempana niitä tunteita on enemmän ja antaa helpommin joskus periksi, mutta kyllä niistä selviää. Myöhemmin on hyvä, jos on sellainen kumppani, jonka kanssa pärjää. Pitkän suhteen etu on elämän tasapainolle niin tärkeää. Eihän niitä yhteisiä asiota kannata noin vaan hävittää.
Jos nuorella parilla on valtapeliä, kai sekin on vaan hetkellistä. Pitää puhua, kysyä. Ei tarvita lahjoja, ei kannata tuhlata, vaikka miehet niin luulevat. Joskus aika auttaa, tunnista toiseen seurustelu täällä ei mun mielestä ole kovin hyväksi suhteelle. Opettele tekemään omia asioita, puhu harrastuksista, älä joka päivä tee "tilintarkastusta" omasta parisuhteestasi. Se on vähän hakeutuvaa laatua, kun itse haluaa vaihtelua, muuten ei ole tarvis kaiken aikaa.
" Siis siitä, josta pitäisi muka olla onnellinen, kun on jonkun saanut. "
No, ei sitä onnea ole siten kuin elokuvissa, se on onnea, jos hommat toimii, viihtyy, osataan, tienataankin ja tehdään uusia asioita. Onnen tajuaa parhaiten, kun sille sattuu haaveri ja se lentää pesästä ulos. Ja toisaalta on sitä onnea, mutta ainakin minun liian onnelliiset ihastumiset ovat päätyneet seinään. Ei niistä käytännössä tule yleensä mitään tai nekin arkistuvat, ne ovat niin salaperäisiä, koska ne ovat kiellettyjä. Jos ne olisivat vaan ensisuhteen veroisia, olisivatko ne jännittäviäkään.
Se on se vaihtelu, pitää esim. urheilla jossain mieltä ylentävässä lajissa, ulkona, saa vaihtelua. Jos tekee koko ajan töitä, kuten minä puutarhassa tai talon tekoa ei ole ikinä vapaa eikä tunnu relaksoituneelta sen jälkeen, kun sotkujen siivous vielä kestää. Parisuhteessa vielä väsyneempi. Naisilla varsinkin on aikaa vievää jonnin joutavaa paikkojen järjestämistä, ellei ala sitäkin päivärytmiä lyödä laimin.
Tee vähän eri asioita joidenkin toisten kanssa välillä, että olette erlllään pikkuisen välillä. Älä istu paikallaan ja ihmettele, ettei tunnu kivalta. Tarvit liikunnan jälkeen tulevaa endorfiiniä ja sen jälkeen mieli on kuin toisella ihmsiellä, jaksaa ottaa haasteita uudelleen käsittelyyn ja sieto on parempi. Mene sukuloimaan, puhu. Kun vaan saa itsensä edes puolen tunnin kävelylle on heti mukavampi ole kotonakin. Ne paikat alkaa niin tuntua kaikissa asioissa, on liian vähän kehossa liikettä, josta tulee oikea piristys hommiin.
Minuakin on neuvottu, että tee välillä jotain muuta, kun on poissa silmistä niin on poissa mielestä ja illalla taas hauskaa tulla kotiin tai tavata, kun kävi sukualisissa, töissä. Jos ollaan kuin paita ja peppu, silloin käy näin.
Voi helkuta sentään. Eikö nykyään ole ihmisillä mitään vastuuta kenestäkään. Ei selkärankaa sitä vertaa että kun on aikanaan sen siippansa vierelle löytänyt olisi myös halua kasvaa siinä toisensa rinnalla ja ottaa vastuu yhdessä elämästä. Oppia toiselta ja olla toisensa tuki. Heikkoa on jos vaihtaa ihmissuhteen aina mukamas "parempaan" kun yhden kanssa alkaa kyllästyttää. Parempia ei vaan yksinkertaisesti ole eikä tule. On vain eri tavoin vajaita ihmisiä. Elämä opettaa aina kuolemaan asti vahvuuksia niille jotka osaa oikealla tavalla elää. Niille jotka ovat moraaliltaan ihmisiä eikä eläinten kaltaisia himoissaan. Ressukoita reppanoita, niitä riittää. Ollaan kuin pienet lapset jotka heittää heti karkin menemään jos suussa sattuu hetken olemaan väärää makua. Ei tarvitse edes ihmetellä jos omien lastenkin elämä on joskus yhtä tuskaa ja retuperällä. Masennus saa valtaa ja elämänhalu loppuu, repaleisen elämän päätepiste on kuolema. Vanhemmuuden olettaisi tuovan vakautta ja vastuuta omaan ja lastensa elämään. Unohda itsesi ja ajattele ensin toisten hyvinvointia niin saat kaiken itsellesikin.
No oikeesti. Ei kai kenenkään tarvi junnata jossain paskassa parisuhteessa, jossa toinen manipuloi ja pihtaa ja mitä tahansa. Jos asiat ei mee itselle sopivalla tavalla. Ett kyllä siihen tarvitaan kaksi. Ja tässä nyt on kai vähän sitä ongelmaa, että se toinen osapuoli yrittää jotain valtapeliä. En mä ainakaan jaksa olla kotona, kun akka kitisee ja valittaa kaikesta. Mä teen helvetisti duunia, että saadaan pidettyä se elintaso, jonka akka on halunnut meille. Ja kun mun pitää tehdä paljon hommia, että rahat riittää, niin siitä sitten valittaa kun en oo kotona. Ja sitten menee jalat ristiin ja million on selkä tai pää kipee kun pitäisi olla yhdessä. Ett kyllä siinä löytyy aika helposti tilaa sitten jollekin kolmannelle. Ja on kyllä joskus ollutkin joku juttu. Siis mulla. Ja mä oon aika varma, että vaimolla on ollut kans. Mutta ei niistä oo puhuttu, kun ollaan vaan ja jos ollaan viihteellä, niin sitten menee tappeluksi helposti. Mutta en mä ainakaan tällaista elämää halua kovin kauaa enää viettää, ja ei tässä oo kyse mistään, että mä vaan olisin luovuttavassa. Kaksi tarvitaan, ja kumpikaan ei ainakaan meillä ole ollut kovain aktiivienen korjaamaan asioita. Etta en mä kyllä lähde ketään tuomitsemaan, kun en tiedä taustoja. Jokaisella on omansa syynsä.