Minusta tuntuu, että tällaisen urbaanin lemun vastenmielinen kaikkivoipaisuus on tarttunut myös asuntooni. Eikä se ole pelkästään löyhkää, vaan se on myös kohinaa ja huudahduksia, vinkunaa ja hajonneita hajuvesipartikkeleita.
Sekava känniräppi täyttää öisen puiston. Kaikkialla on roskaa, ihmispaskaa ja rotanluita, neuloja ruiskuineen. Roskapöntöt oksentavat pitsalaatikoita ja Mäkkärikääreitä omille jaloilleen.
Lipuntarkastajat toivottavat hyvää matkaa keltaisella viivan takana seisten työkengissään tahmaisella kivilattialla, josta on yritetty ajaa koneellisesti kaikki elämä irti. Ratissa on ilmeetön musta mies, kuin Afrikan haamu. Hän tuijottaa eteensä ja ajaa ulkomuistista väistellen kaltaisiani.
Istahdan sohvalleni ja olen kotona.
(Hihitystä)
😁
Sekava känniräppi täyttää öisen puiston. Kaikkialla on roskaa, ihmispaskaa ja rotanluita, neuloja ruiskuineen. Roskapöntöt oksentavat pitsalaatikoita ja Mäkkärikääreitä omille jaloilleen.
Lipuntarkastajat toivottavat hyvää matkaa keltaisella viivan takana seisten työkengissään tahmaisella kivilattialla, josta on yritetty ajaa koneellisesti kaikki elämä irti. Ratissa on ilmeetön musta mies, kuin Afrikan haamu. Hän tuijottaa eteensä ja ajaa ulkomuistista väistellen kaltaisiani.
Istahdan sohvalleni ja olen kotona.
(Hihitystä)
😁
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tätä sielullista tilannekuvaa voisi vähän hioa. Ensinnäkin luulin, että se olen minä joka haisen.
Näin ei kuitenkaan ollut.
(Reps)
😁
Seisoessani paljakalla kasvot vasten pohjoistuulta, tiesin sen puhaltavan aina jäätiköiltä asti. Siinä oli jään tuoksu.
Olisin voinut seisoa siinä loputtomiin, mutta oli kiire kaupunkiin.
(Hirn)
😁✌
Pikkuhiljaa käy niin, että alan jälleen löyhkätä samalta kuin kaupunkini. Ymmärrän tämän olevan vääjäämätöntä. Minä vajoan takaisin sinne, josta rimpuilin juuri eroon.
Lopulta käy niin, että huomaamatta omaksun itselleni täysin vieraita asioita tai ilmiöitä vain siksi, että kaupunkini löyhkä on yltänyt ytimiini asti.
Asiaan ei voi vaikuttaa. Se on vääjäämätöntä.
(Reps)
😁
Tilanteesta voisi ottaa selfien, jakaa sen ystävilleen siinä toivossa, että hetkellinen puhtauden aura vielä hetken himertäisi iholla.
(Hihitystä)
😁
Eli omalla taustallani olisi vääjäämätön kaupunkini. Sekin on eräänlainen kovaääninen ruumis.
(Hirn)
😁
Tuo SinCitymainen tunnelma häviää kun olet ollut pari viikkoa takaisin. Aurasi häviää ja näytät aivan luonnolliselta siinä taustassa. Ja kuten arvasit, alat jopa tuoksua samalta.
Mjoo
Jollain tasolla mieleni kieltää tällaisen kaksijakoisuuden olemassaolon. On vain yksi minä, jossa kulkee kulloinkin erilaista fjongaa.
Esmes paljakalla en tuntenut olevani erityisesti mikään Sincitymäinen friikki, vaan poro.
Oikeastaan asian voi nähdä niin, että poro pesee nyt pyykkiä ja on hitaassa metamorfoosissa kohti alkutekijöitään.
Eli paluumatkat ovat pidempiä kuin ne ovat. Jokainen matkustanut tietää tämän, vaikka sen kokee päinvastaisena. Yleensähän on niin että menomatka tuntuu pidemmältä kuin paluu.
Oikeastaan voisi sanoa, että molemmat päinvastaiset havainnot ovat oikeita.
Naurua)
😁
Selventääkseni tätä sekavaa mössöä voin esitelmöidä siitä, kuinka ihminen käsittää tällaiset olosuhdemuutokset ja kuinka hän couppaa ne vs. matkan ja ajantajun lähes abstraktit ilmentymät kokemussisällössä.
😁
Päästyään loputtomalta tuntuvan matkan jälkeen pisteeseen B, matkailija on mentaalipuolella yhä lähtöpisteessä A. Kun taas matkaila palaa lyhyen matkan pisteeseen A, hän ei ole sama matkailija, joka pisteestä A matkaan ähti.
(Hihitystä)
😁
En tiedä teitkö tämän ajatuksen leikilläsi, mutta siinä on paljon totta. Oli aika jolloin matkustin joka kolmas päivä. Pää ja ruumis eivät ikinä tuntuneet olevan samassa kaupungissa. Se oli kevyesti haitallista, sillä minulle maksettiin ajattelusta.
En koskaan leiki ilmiselvillä asioilla. Niiden marginaali sellaiseen on liian pieni.
😁